Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Hippi]

^^
Noin minäkin olen uunimakkaran tehän asti tehnyt, eli pitkittäisviiltoon tungetaan silputtua sipulia niin paljon kuin mahtuu ja juustoa reilusti päälle. Tuossa vaan käy niin, että sipuleista nesteet valuu pannulle, joten siksi kokeilin nyt kuullotettuna sipulin laittaa. Makkarat oli pilkottuna siksi, että saan valmiista paistoksesta helpommin pakattua annoskippoihin. Tuo sipulioivallus oli oikea ja nyt paistos ei lillunut nesteessä.

Tänään tuota viritettyä söin perunamuussin kanssa ja hyvää oli. Sipulia olisi voinut olla enemmänkin ja vastaisen varalle pitää laittaa mieleen, että tuplasti sipulia. Myös Habaneroketsuppi antoi mukavasti potkua, mutta tuo on kyllä niin makukysymys, jotta laittaako lainkaan ketsuppia.

Kun likat asuivat kotona, niin tuokin tehtiin niin, että makkara jaettiin kolmeen osaan, joista yhteen sipuli ja juusto, toiseen ketsuppi ja juusto ja omani sitten kaikilla herkuilla. Oliko tuo sitten hemmottelu vai ei? Mieluummin näin ruokapöydän ääressä kunnolla syövät muksut, jos se tuollaisilla pienillä makuasioiden huomioimisella onnistuu

[Hippi]

Oli pakko viikolla ostaa ruusukaalia, kun olivat tarjouksessa 300gr:n pussi 0,99 euroa ja kaiken lisäksi ne näyttivät ihan freesiltä, ettei olleet mitään laarin pohjalta kerättyjä. Noin käy usein, että jotain on poikkeuksellisen halvalla ja sitä tulee ostettua sen enempää miettimättä, mihin sen aikoo käyttää. Useamman päivän nuokin odottivat jääkaapissa lautaselle pääsyä.

Tänään sitten keksin pika-aterian. Putsasin kannat pois ja halkaisin ruusukaalit ja ruokalusikallinen vettä kulhon pohjalle, ruusukaalit kulhoon, hiukan perunoille tarkoitettua maustesuolasekoitusta ripottelin ja sitten kansi päälle ja mikroon neljäksi minuutiksi. Otin kulhon mikrosta ja laitoin lautasella mikroon sulamaan porsaanfilepihviä pippurikastikkeen kera.

Kokosin annoksen lautaselle, eli noin puolet ruusukaaleista vähän pyöräytin kastikkeessa ja hetkeksi vielä mikroon. Sen jälkeen kaalien päälle reilusti puolukkasurvosta ja vapaaseen tilaan lautasella vielä salaattisekoitusta.

Tuli oikein mainio lounas, sillä pippurinen kastike, ruusukaalit ja puolukkasurvos sopivat oikein hyvin yhteen. Lihan siinä oli oikeastaan vähäisemmässä roolissa. ❤️

[Xantippa]

Palaan nyt vielä uunimakkaraan ja erityisesti Hipin uunimakkaraan, joka on nerokas!

Viikonloppuna näetsen havaitsin, että tuotahan voi tehdä pannullakin: paistetaan vain ensin sipuli, minkä jälkeen pyöräytetään makkaroita hieman väriä saamaan pannulla, laitetaan sipulit takaisin pannuun, lisätään juustoraaste (raastoin itse vanhat kannat) ja jätetään miedolla lämmöllä kannen alle hautumaan.

Ymmärrän, että tämä ei ole enää uunimakkara mutta muutoin pikavoitto ihmiselle, jolla on 3 makkaraa jääkaapissa, eikä mitään muuta uuniin laitettavaa. Auran tulinen sinappi ja se oli siinä!

T: Xante

[kertsi]

Voi että, kun tekisi mieli kokeilla Hipin uunimakkaraa, muttei voi edes ajatellakaan tomaattia, tai isoja määriä sipulia (tai rasvaa tai paistettua ruokaa), närästyksen takia. Toissapäivänä tein keitettyä, suolatonta broileri-kasvis-pastaruokaa, jossa oli ehkä 1,5 rkl ketsuppia (ja vähän kurkumaa), ja hirveät närästykset tulee jo yhdestä annoksesta (noin viidesosa ruoasta). Tänään vielä jälkkäriksi vihreitä rypäleitä, en tiedä voisivatko nekin aiheuttaa närästystä. Millähän tomaatin ja sipulin korvaisi, ne kun kuuluvat ruokaan kuin ruokaan. Itse vielä olen suuri sipulin ystävä, ja olen aina käyttänyt sitä reippaasti.

Lis. ai niin, pastaruoissa olen korvannut ketsupin thai sweet chilillä joskus, ja se toimii aika hyvin.

[Hippi]

Huomaanpa, että kaikissa nykyisissä kokkauksissani alkaa olla yhä enemmän "oikotie onneen" virityksiä. Viime aikoina olen ostanut valmiita salaattipusseja, joihin on valmiiksi riivitty mitä erilaisimpia lehdyköitä. Totuus on, että en ole pätkääkään innostunut noista lehdykäisistä enkä etenkään, jos se on vain yhtä ja samaa koko annos lautasellani. Pussukasta suoraan lautaselle ravistettuna homma on nyt jonkin aikaa onnistunut. Erilaisia miksauksia on monenlaisia, joten vaihteluakin riittää.

Tänään päivälliseksi lähdin rakentamaan keiton sijasta jonkinlaista salaattia tähän malliin:

Lautasen pohjalle mukava kerros Rainbow Salaattipinaattisekoitusta (Jääsalaatti, baby pinaatti, punamangoldi, rucola.) sen päälle puoli purkillista Pirkka tonnikala punainen thaicurry, 1dl mikrotettuna Ben's Original Intialaiseen tapaan ja viimeiseksi paistinpannulla hyydytetty kanamuna kokkeliksi pyöriteltynä, ripaus suolaa ja valkopippuria munan joukkoon.

En kellottanut aikaa, mutta ei tuossa kymmentä minuuttia mennyt.
Tarjoilin ison lasillisen vissyä ruuan kanssa, sillä maito ei oikein mallannut noihin tuoksuihin. Hiukan järkytyin, kun vilkaisin tonnikalapurkin tuoteselostetta, jossa mainittiin kookosmaitojauhe. Lopetin lukemisen siihen. Tuo oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei ollut pahaa.

Kokonaisuutena ihan maittava ruoka ja tonnikalasta jäi kiva kevyehkö polte suuhun ruokailun jälkeen. Taidan tehdä toistekin.

[Hippi]

Vihdoin uskalsin!

Minua on piinannut keittiön kaapissa tiukasti tuijottava soijasuikalepussi avaamattomana jo pitkään. Olin jossain vaiheessa päättänyt, että omana pienenä ilmastotekona vähennän nelijalkaisen lihan syömistä. En siis ajatellut ihan kokonaan lopettaa, mutta edes osan siitä korvata soijalla. Myöhemmin ehkä jollain muullakin.

Tänään sitten vilkaisin pussukkaa ja totesin, että johon siitä on päivämäärä mennyt, joten korkea aika pistää se pataan. Joo, patapussukoistakin löytyi yksi, jossa oli parhaat päivät viimevuoden puolella, olisikohan ollut Bolognese, joten päätin nämä kaksi naittaa keskenään.

Suikaleita liotin kuumassa lihaliemessä sen aikaa, kun pyörittelin valkosipulia ja chiliä padan pohjalla öljyssä. Noita valmispussukoita terästän aina vähän omaan makuun sopivammaksi. Sitten nostelin suikaleet padan pohjalle vähän "paistumaan" ja lihaliemeen laitoin sekavihannepussillisen sulamaan. Lopulta valmistin ruuan pussin ohjeen mukaan ja lisäsin siihen vielä sulaneet sekavihannekset muhimaan.

Kyllä vähän jännitti, miltä nuo suikaleet suussa tuntuu. Rouhetta olen kyllä aikaisemmin käyttänyt, mutta en suikaleita. Eihän se lihalta maistunut eikä oikein tuntunutkaan, mutta ei se pahaakaan ollut. Jos nyt jotain hyvää pitää sanoa, niin ei tarvinnut lihanjämiä kaivella hampaan väleistä. Onhan tuo halvempaa kuin liha ja säilyy kohtaisen pitkään kaapissa varalla.

[kertsi]

Soijarouhe on mainiota hätävaramuonaa, joka säilyy hyvin. Ei mitään suurta herkkua, mutta kyllä sitä syö, jos on hyvin valmistettu. Suikaleiden makuun en ole oikein päässyt, vaikka samaa kamaahan ne ovat. Itse olen käyttänyt lähinnä tummaa soijarouhetta. Teen pussin ohjeiden vastaisesti niin, että paistan öljytilkassa mausteita 30 sekuntia (intialaiseen tapaan), sitten lisään kuivaa soijarouhetta ja sekoittelen, kunnes tuoksu kertoo, että riittää (eikä vielä haise palaneelta). Sitten lisään mitä lisään, joko tuoreita kasviksia, pakastevihanneksia tms.. Aiemmin usein lisäsin tomaattimurskaakin, mutta en enää uskalla sitä käyttää närästyksen takia.

Tänä aamuna sattumoisin laitoin valmiin kaurapuuron päälle lusikallisen, pari vaaleata soijarouhetta, se oli hyvää.  (Muita lisukkeita oli banaani, pähkinäsekoitus ja jugurtti.)

Vaaleasta soijarouheesta olen tehnyt leivänpäällislevitettä. Viimeksi turvottelin minuutin mikrossa vesitilkassa, ja maustoin muistaakseni Provencen yrteillä, hienonnetulla puolikkaalla valkosipulin kynnellä. (Lis. Ja tietty oliiviöljyä.) Rakenteen tein vähemmän irtonaiseksi eli paremmin levittyväksi psylliumin avulla (olisi pitänyt eri astiassa sekoittaa veteen ja antaa turvota minuutti).

Soijarouhetta paremman makuista on sieniproteiini quorn, joka on pakaste ja kätsy, käyttövalmis sellaisenaan. Thai sweet chili ja ketsuppi sopii mausteeksi, tai vielä paremmin jokin maustettu pata, jossa kasviksia, lihaa tms..

[ROOSTER]

Olin kulttuurimatkalla ja tutustuin pariin taidenäyttelyyn, joihinkin raunioihin ja yhteen kiinalaiseen ravintolaan.

Olen ryhtynyt ostamaan ankkaruokaa, en ankanruokaa, aina kun mahdollista. Se on hurrjan hyvää. Ankkaa, riisiä, kasviksia ja runsaasti chiliä - toimii. Syön nykyään niitä annoksia joissa on neljä pippurinkuvaa ja täytyy sanoa, että maistuu jumalaiselta. Kehoni on sopeutunut chiliin ja suorastaan vaatii sitä. Ja hapanimelää.

[Hippi]

^
Jep, pippuria ei ole koskaan liikaa, eikä chiliäkään - valkosipulista puhumattakaan. Chilillä ja valkosipulilla sanotaan olevan terveysvaikutuksiakin.

Läheisessä K-supparissa on noita aasialaisia ruokia annospakattuna, vain lämmitystä vaille valmiina. Niistä tuli hitti silloin, kun ravintolat joutuivat koronan vuoksi sulkemaan ovensa, niin kaupat ottivat noita valmiita annoksia myyntiin, jotta työt ravintolassa säilyivät edes osalla henkilökuntaa. Ilmeisesti niillä on edelleen menekkiä hyvin, sillä ei ne annokset mihinkään poistuneet, vaikka ruokapaikkojen ovet avautuivat. Varmaan eri kohderyhmä ainakin osaksi noilla kotona tai työpaikalla syöjillä ja ravintolassa syöjillä.

Monesti on tehnyt mieli kokeilla, mutta annokset on liian isoja yhteen kertaan syötäväksi ja liian pieniä kahtia jaettavaksi. Valikoimaa kyllä olisi runsaasti. Pitäisi vain löytää sellainen annos, josta osa olisi helppo noukkia syrjään seuraavalle aterialle ja sille keksiä sitten jotakin lisuketta täydentämään annosta.

Ankkaa en muista nähneeni niissä, mutta se voisikin olla kokeilemisen arvoinen, jos joskus osuu kohdalle

[ROOSTER]

Eilen oli kaalikäärylepäivä.



Puolukkahillon kanssa aivan erinomainen pläjäys. Joskus pitää valmistaa ihan itsekin - alusta loppuun.

[Xantippa]

Tykkään valmistaa kaalikääryleitä ja huvittavaa on, että se on kissan mieleistä hommaa myös. Hän tulee lähistölle seuraamaan tarkasti prosessin alusta loppuun.

Ongelmani kuitenkin on, että koska en tykkää riisistä noin yleensäkään kovin paljon ja kaalikääryleissä en lainkaan, on vaikeaa saada täytteestä tarpeeksi juoksevaa. Olen hakannut kaalia pieneksi silputtuna mukaan ja runsaalla kädellä lotrannut kaalin keitinvettä, mutta silti tuppaa tulemaan täytteestä liian tiivis.

Yksi syy sekin, että käytän vain naudan jauhelihaa, possu kertakaikkiaan ei mene alas jauhettuna, en tiedä miksi. Olen yrittänyt valikoida rasvaisimman naudanlihan, mutta kyllä se varmaan silti liian rasvatonta vähän tuohon hommaan on.

Maku on yleensä ollut hyvä, mutta kauneusvirhehän tuo on.

T: Xante

[kertsi]

^
Sopisivatko ohranjyvät(!) tai kauranjyvät (tai kuskus, mihin uskon vähiten näistä) riisin korvikkeina kaalikääryleissä? Tai rouheahko lanttu- tai porkkana-, tai perunamuusi? Tai ohra-lanttu-kombo? Lanttu ainakin rakastaa siirappia niin kuin kaalikin, vrt. uunilanttulohkot.

Kaali ja possu kombo toimii kyä omasta mielestäni paremmin kuin nauta ja kaali. Voisiko possun suikaleet kera naudan jauhelihan toimia sikanaudan korvikkeena?

Tai jos menisi italialisen keittiön suuntaan, niin vanha, kuivahtanut leipä voisi korvata riisin jauhelihan kaverina, vrt. leivän käyttö tomaattisen kastikkeen ja munakoisojen päällä uuniruoassa, kera parmesaanin, (eikä minkään luonnonlaki kiellä jopa tomaatin käyttöä kaalikääryleissä), niin kuin "Melanzane alla Parmigiana"ssa (yllättävän ihana ruoka, jossa yllättävästi vanhahko leipä on olennainen aines). Oi että, nyt alkoi tehdä mieli kaalikääryleet melanzane alla parmigianaa.

[kertsi]

Googlasin haulla italialaiset kaalikääryleet, ja löytyi mm. tällainen:
https://lolapahkinamaki.com/2021/10/14/italialaiset-kaalikaaryleet-grandmas-inspired-cabbage-rolls/

[ROOSTER]

Eilinen meni ruokailun osalta vähän oudosti, sattuneesta syystä. Oli paljon siirtymiä paikoista toisiin ja kiirettä, sekä synttärijuhlaa.

Aamupalalla poikkeuksellisen mustaa kahvia ja lihapiirakka. Lounaaksi lasagnea ja täytekakkua. Päivälliseksi hampurilaisateria colalla. Iltapalaksi muutama GT.

Roskaruokapainotteisuusketjun jatkamiseksi mietin, pitäisikö tänään käydä pizzalla. Aamupalaksi oli taas pikimustaa, lakkajugurttia ja taatelikakun pala.

[kertsi]

^
Nuo tuollaiset mieliteot voivat tosiaankin jäädä päälle. Olisikohan jokin pieni addiktiotaipumus siinä taustalla? Itselläni esimerkiksi jäätelönsyönti on sellainen, että voi olla kuukausia ostokertojen välillä, mutta jos kerran ostaa, tekee jo pian mieli uudestaan.