Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Hippi]

Joskus vaan vähän kärventynyt on niin hyvää, että siihen jää koukkuun tai jäisi, jos itselleen sen sallisi.

Tavallisimmin ostan aina Reissumiehen ohuen ohut -versiota, joka on mainiota niin iltapalalla kuin keittoruuankin kanssa. Lisäksi yhden hengen taloudelle se pienempi (5 leipää?) paketti on sopivan kokoinenkin. Sitä myöskään ei tule kovin paljon syötyä, eli leipä (=molemmat puoliskot) päivässä riittää hyvin.

Joskus sitten iltaväsyneenä tulee hinku saada jotain oikein hyvää, niin tuuppaan puoliskot leivänpaahtimeen ja paahdan niin, että leivän reuna jopa hieman kärvähtää. Jestas, että se on hyvää. Voin kanssa ka se olisi parasta, mutta suolainen Oivariini toimii myös hyvin. Noissa leivissä on se vika, että niitä pystyisi syömään useammankin yhdellä istumalla, joten suu on hyvä huuhtoa kylmällä maidolla heti ne kaksi syötyään

[MrKAT]

Oiva-kahvista jo haaveilen kun tummempi paahteisempi ja ilkeämmän kitkerämmän makuinen Mainio-kahvi ei tahdo millään kulua loppuun. Mainio maistuu itse asiassa kohtuullisesti jos käytän ½ - 2/3 normaalimäärästäni.(1/4..1/3 keskivertosuomalaisen kahvista ja suosituksesta). Mutta siten se kuluu entistä hitaammin. Todella "Halpis"-kahvia siis.

[ROOSTER]

Oiva-kahvista jo haaveilen kun tummempi paahteisempi ja ilkeämmän kitkerämmän makuinen Mainio-kahvi ei tahdo millään kulua loppuun. Mainio maistuu itse asiassa kohtuullisesti jos käytän ½ - 2/3 normaalimäärästäni.(1/4..1/3 keskivertosuomalaisen kahvista ja suosituksesta). Mutta siten se kuluu entistä hitaammin. Todella "Halpis"-kahvia siis.

Oiva-kokeilussani sattui vissiin keskimääräistä kitkerämpi paketti mukaan. Tosin kahvi, niinkuin kaakaokin, on luonnostaan kitkerää ja siihenkin tottuu. Ja kun johonkin tottuu, sitä alkaa suorastaan vaatimaan.

Kahvin maistelussa on niin monta muuttujaa pelissä, että vaikea nimetä ehdottomia suosikkeja. Tai ehkä Saludo nokipannulla tai Segafredo aamulla. Pahimpaan kofeiinivajaukseen maistuu vaikka muru- tai automaattikahvi. Vaihtelua voimistaa se, että en lisää sokeria enkä kermaa* tai kauramaitoa perusmakua muuttamaan. Jos on neljä lusikallista sokeria ja kolmannes kermaa niin onko se enää kahvia?

Loppupäätelmä: Kaikki käy, mutta toiset on joskus parempia.

* Jumplaude, valehtelen kuin H-a, tänäänkin tilailin ravintolassa IrishCoffeen jälkkäriksi, siinä on rutosti kermaa, sokeria, viskiä ja tilkka kahvia.

[ROOSTER]

Järkyttävää propagandaa:

Monet yhdistävät automaattisesti juustot punaviiniin. Monen juuston kanssa parempi vaihtoehto on kuitenkin valkoviini.
...
Ainoa juustotyyli, jolle punaviini on valkoviiniä parempi vaihtoehto, ovat kovat ja suolaiset juustot", Meriluoto neuvoo.
...
Sinihomejuuston kanssa kannattaa Meriluodon mukaan valita mieluummin valkoviini.

Tuollaisen, todennäköisesti jonkun närästyslääkeyhtiön palveluksessa olevan, asiantuntijan arvion voi huoletta ignoorata.

Tuhannen pullon ja satojen kilojen juustokokemuksella väitän, että tuo on mitä suurinta fuulaa mitä ihmisille yritetään syöttää.

Valkoviini sopii ainoastaan risoton keitinliemeksi, ja silloinkin joku muu saa syödä lopputuloksen. Punaviinirisotot ovat vielä parempia.

[MrKAT]

Oiva-kokeilussani sattui vissiin keskimääräistä kitkerämpi paketti mukaan. Tosin kahvi, niinkuin kaakaokin, on luonnostaan kitkerää ja siihenkin tottuu. Ja kun johonkin tottuu, sitä alkaa suorastaan vaatimaan.

Oiva-kahvikin alkoi "pistelemään"  varsinkin jos vähänkään liian väkeväksi tekee mutta kun vaihdoin kullanvärisen pakkauksen Silkkiseen Juhla-mokkaan niin se oli sitten liiankin pliisua joten tein radikaalin ratkaisun eli ikioman uuden sekoituksen: Kun Silkkistä kahvia oli vielä ½ jäljellä niin avasin uuden Oiva-pakkauksen lisäsin sitä likimain 1:1 suhteessa. Ja sitten sekoitin kuin baarimestari hölskyttäen pyörittäen astiaa. Avattuani tuoksu oli taivaallinen!
  Maku on nyt sopiva. Ja sukulainenkin kehui hyväksi.

[-:)lauri]

Ostin liiteristä joulukalkkunasiipaleita ja k-kaupasta lanttulaatikkoa. Söin ihan liikaa.

[Socrates]

Lidlistä löytyi vielä joulunameja puolella hinnalla. Mm Favoriten suklaakeksilajitelma puoli kiloa vain reilut 3 euroa. Hyviä.

[MrKAT]

Sukulainen kutsui käymään kahvipannu-vehkeiden kanssa. Hän tarjosi niille ultraäänipesuri-käsittelyn, kun sai semmosen lainaan. Toki piti jynssätä itse päälle. Erittäin kirkkaaksi tuli. Itse sähköinen keitin piti jynssätä kyllä itse.
  Hiukan valitettavasti muutin kahvijauhoanikin kun sekoitin silkkistä ettei suoraan voi verrata mutta kahden maistajan arviona: hyvää oli!
  Tietty semmoinen wanhahtavan kärähtäneen tunkkaisen haju taisi lähteä pois kahvista. Raikkaamman tuoksuista.

[Hippi]

Herttinen sentään, kyllähän kahvinkeittiminen kannu pestään jokaista kahvinkeittoa varten niin, ettei siihen kerry  kiviporalla poistettavaa tähmäkerrosta 

[Brutto]

Porilaiset ovat huolissaan - ja ihan syystäkin - maailmalla liikkuvista väärin tehdyistä porilaisista:

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/c6356c6c-cf10-4156-8c43-98445f85925f

Olen itsekin saanut aina silloin tällöin lauantaimakkaralla täytetyn porilaisen eikä se vedä vertoja alkuperäiselle. Ilmeisesti alkuperäiseen kuuluva sipulimakkara on samaa kuin jahtimakkara? Vai myydäänkö sitä vielä muillakin nimillä? Tarkoitus olisi kokkailla kotona mahdollisimman alkuperäisiä porilaisia.

[Hayabusa]

^
Nyt olen pyörällä päästäni kuin raumalainen Haminassa. Mielestäni artikkelissa annetaan ristiriitaista tietoa.

Oikea ja aito porilainen tehdään kahdesta paahdetusta paahtoleipäsiivusta, paistetusta Jahti-makkarasta, raa'asta sipulihakkeesta ja sinapista. Helppoa, mutta kaikesta päätellen silti kovin vaikeaa.

Ja.

Osuusteurastamon lihamestari Joel Väärti kehitti porilaista varten oman Metsästäjä-makkaran.

Nuohan ovat eri makkaroita. 

[-:)lauri]

Sukulainen kutsui käymään kahvipannu-vehkeiden kanssa. Hän tarjosi niille ultraäänipesuri-käsittelyn, kun sai semmosen lainaan. Toki piti jynssätä itse päälle. Erittäin kirkkaaksi tuli. Itse sähköinen keitin piti jynssätä kyllä itse.
  Hiukan valitettavasti muutin kahvijauhoanikin kun sekoitin silkkistä ettei suoraan voi verrata mutta kahden maistajan arviona: hyvää oli!
  Tietty semmoinen wanhahtavan kärähtäneen tunkkaisen haju taisi lähteä pois kahvista. Raikkaamman tuoksuista.

Minä huuhtelen vedellä kahvipannuni käyttöä ennen ja käytön jälkeen, ja säilytän keittojen välissä vettä kahvipannussani. Näin olen toiminut viimeiset 5 vuotta ja pannuni on pysynyt kirkkaana.

[Brutto]

^
Nyt olen pyörällä päästäni kuin raumalainen Haminassa. Mielestäni artikkelissa annetaan ristiriitaista tietoa.

Oikea ja aito porilainen tehdään kahdesta paahdetusta paahtoleipäsiivusta, paistetusta Jahti-makkarasta, raa'asta sipulihakkeesta ja sinapista. Helppoa, mutta kaikesta päätellen silti kovin vaikeaa.

Ja.

Osuusteurastamon lihamestari Joel Väärti kehitti porilaista varten oman Metsästäjä-makkaran.

Nuohan ovat eri makkaroita. 

Olen itsekin hieman hämilläni. Kaupoista löytyy sipulimakkaraa, sipuliteemakkaraa, jahtimakkaraa ja metsästäjänmakkaraa. Kaikki nuo luokitellaan sipulimakkaroiden heimoon. Pitää ehkä ottaa puhelu Poriin ja kysyä mikä noista on se oikea.

[ROOSTER]

^
Kuuluuko ananasrengas porilaiseen?

Entä jos renkaan sisään laittaisi runsaasti homejuustoa ja jättäisi sen haisevan sipulimakkaran pois. Voisiko sitä kutsua anaporilaiseksi?

[ROOSTER]

Herttinen sentään, kyllähän kahvinkeittiminen kannu pestään jokaista kahvinkeittoa varten niin, ettei siihen kerry  kiviporalla poistettavaa tähmäkerrosta 

Vieraanvarainen henkilö tarjoili minulle joskus kahvia joka oli tehty ilmeisesti vuosia pesemättömänä olleella keittimellä. Yhtä pahaa lientä olisi saanut varmastyi toimeksi ilman kahvijauhettakin, sama katkeranpistävä maku olisi liuennut tahmaisesta pannustakin lämpimään veteen.

Ei silti, siinä tilanteessa kahvi oli paikallaan, kofeiini oli tarpeen. Hienompi maku olisi siinä tilanteessa ollut turhaa hifistelyä.

Täällä tehdään kaffee Moccamasterilla jonka kannu ja suodatinteline huuhdellaan juoksevalla hanavedellä joka käytön jälkeen. Tippalukko ei toimi mutta muuten vanhus pelittää hienosti. Kaffetta keitetään vain tarvittava määrä mikä sovitaan ennen keittoa, paitsi silloin kun lapset ovat käymässä - silloin keitetään aina täysi pannu, tai kannu.