Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[wade]

Niin, erotus paahdetun ja paahtamattoman garam masalan välillä onkin kai juuri se, että paahtamatonta voi hyvin lisätä alussa. Paahdettua taas lisätään lähinnä lopussa, valmiin ruoan maustamiseksi. Tietenkin erona on myös maku, paahtaminen ei ainoastaan aktivoi mausteiden makuja, vaan suorastaan muuttaa mausteen luonnetta. Maistakaapa/haistakaapa esimerkiksi jeeraa siltään jauhettuna ja sitten paahdettuna.

[Hippi]

Tämä nyt voisi olla ennemminkin Niksinurkassa, mutta kun oli niin hyvää, niin laitan tänne

Kun ostaa valmiiksi viipaloitua leipää, niin yleensä ainakin minulla ne reunimmaiset "kantapalat" (viipaleet) jäävät viimeiseksi ja ne tulee sitten puolipakolla syötyä. Tiedänpä jonkun heittävän ne jopa roskiin.

Tänään sitten oli tilanne, että oli ne reunapalat tähteellä. Tökkäsin ne leivänpaahtimeen ja kun ne sieltä valmistuivat, niin toisen voitelin chilillä terästetyllä ketsupilla ja toisen puolen chilikurkkusalaatilla. Tuohon olisi hyvin nyt sopinut jauhelihapihvi väliin, mutta ei ollut niin iso nälkä, joten laitoin viipaleen juustoa ja pari viipaletta savustettua kalkkunaa (ei eroa mitenkään palvikinkusta maultaan) ja sen jälkeen vaan leivät vastakkain ja mussuttamaan.

Kuivakkaista tylsistä reunapaloista tuli mehevä ja maukas "Hampurilainen"

[Hayabusa]

Kun ostaa valmiiksi viipaloitua leipää, niin yleensä ainakin minulla ne reunimmaiset "kantapalat" (viipaleet) jäävät viimeiseksi ja ne tulee sitten puolipakolla syötyä. Tiedänpä jonkun heittävän ne jopa roskiin.

Kantapalat ovat ihan parasta! Etenkin tuoreen ruislimpun kanta on suorastaan taivaallisen herkullista, sekoitus kovaa ja pehmeää.

[Hippi]

Kantapalat ovat ihan parasta! Etenkin tuoreen ruislimpun kanta on suorastaan taivaallisen herkullista, sekoitus kovaa ja pehmeää.

Juu, mutta noissa "paahtis"tyyppisissä ne muistuttaa laadusta riippuen joko styroxia tai pahvia.

Paras leipä ikinä on muuten ollut muistaakseni Fasun(?) Kestileipä, paperipusissa myytävä leipä. En tiedä onko sitä enää olemassa. Joka tapauksessa se oli/on paksukuorinen sekaleipä, jossa sisusta pysyi freesinä parikin päivää, jos leipä muuten ei kadonnut sitä ennen. Paksu kuori on rapeansitkeä ja leivän olisi voinut syödä niin, että kaivaa ne pehmeät osat siitä pois ja nauttia kuoren ihan sellaisenaan. Tosin vielä parempaa se on voin kanssa.

Jouduin lopettamaan tuon leivän ostamisen kokonaan ihan sen vuoksi, että sitä tuli syötyä aivan liikaa.

[kertsi]

Niin, erotus paahdetun ja paahtamattoman garam masalan välillä onkin kai juuri se, että paahtamatonta voi hyvin lisätä alussa. Paahdettua taas lisätään lähinnä lopussa, valmiin ruoan maustamiseksi. Tietenkin erona on myös maku, paahtaminen ei ainoastaan aktivoi mausteiden makuja, vaan suorastaan muuttaa mausteen luonnetta. Maistakaapa/haistakaapa esimerkiksi jeeraa siltään jauhettuna ja sitten paahdettuna.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin olen tainnut aina laittaa jo alkuvaiheessä tästä omatekoisesta garam masalasta, enkä kai kertaakaan loppuvaiheessa. Ehkä se on selkäytimeen iskostunut, että mausteita ei laiteta raakana koskaan intialaiseen ruokaan. Olen joskus aiemminkin tehnyt sitä, mutten kuolemaksenikaan muista, miten sitä käytin silloin. Taidanpa tehdä niin, että jos loppuvaiheessa lisään, niin sitten paahdan sen kuiviltaan pikkukattilassa. Sillä lailla tein eilen pikamarinoitua tofua. Tarkoitus oli marinoida tofua pikaisesti paahdetun garam masalan, tuoreen inkiväärin, tuoreen valkosipulin, oliiviöljyn ja balsamicon kanssa ihan kokeiluluonteisesti, mutta tuli kuorittua liikaa valkosipulia, joten päädyin vähän freesaamaan inkiväärin ja valkosipulin garam masalan joukkoon, ja "nesteeksi" lisäsin ison kypsän tomaatin ja vähän balsamicoa, ja puoli teelusikallista sokeria. Keitetään ehkä minuutti. Lisätään tofu ja annetaan ässehtiä tunti. Valmiiseen ruokaan lisäsin omenaa. Pitäisi keksiä, miten garam masalan naittaisi vielä paremmin tofun kanssa, ehkä pitää vaan lisätä enemmän sokeria ja happamuutta. Hedelmäisen kirpeä amchoor voisi toimia, mutta sitä ei ole lähikaupoissa.
Kyllä tuotakin söi, mutta ei vetänyt vertoja aiemmalle keksinnölleni,

   
• tofua isohkoina palasina
• tuoretta inkivääriä ja valkosipulia aivan hienoksi pilkottuna
• balsamicoa
• hyvää oliiviöljyä, tai oliiviljyn ja sesamöljyn seosta
• soijakastiketta
• mustapippuria myllystä
• (lisätty, tämä unohtui ja on tärkeä: ) tuoretta chiliä
• valmiiseen marinoituun tofuun: yhtä paljon hunajamelonia kuin tofua (tämä taisi olla se secret incredience)¨

[kertsi]

Voi olla, etten kertakaikkiaan pidä tofun mausta, ja aina se pitää maskeerata jotenkin, esim. paljolla chilillä (lisäsin sen edelliseen reseptiin, josta se oli unohtunut). Minulla on uusi keittokirja, joka keskittyy soijapapuihin niin maar tsiljoonalla tavalla. Siinä oli pari reseptiä, joissa soijanakkeja, joten yritin etsiä sellaisia lähikaupastani.

Ei löytynyt soijanakkeja, mutta sen sijaan löytyi Poutun Tofu Kasvisnakki. Kokeilin ensin miltä se maistuu "raakana" eli kylmänä (ihan kamalalta ja jauhoiselta), ja sitten mikrossa lämmitettynä uunibataatin, uunipunajuuren, sinapin ja ketsupin kanssa (aivan kamalalta ja jauhoiselta). Pitää olla aivan nälkäkuoleman partaalla, että tuo maistuisi hyvältä. Saas näkee, viitsinkö väsätä kirjan reseptien mukaan noista mitään ja maskeerata makua tuhdilla chilimäärällä, vai nakaanko loput kompostoriin. En suosittele.

Em. "nakki" oli koostumukseltaankin heikko, herkkä hajoamaan palasiksi, eikä se napsahda nk. nakki. Kuoren pitäisi mielestäni olla rapsakka. Tämä napsahdus taitaa olla jostain syystä tärkeä ominaisuus nakeissa. Miksiköhän? Ilmeisesti tavallisissa nakeissa luonnonkuori on jotenkin olennaista rapsakkuudessa, ne tehdään kai lampaan suoleen.

[Hayabusa]

Juu, mutta noissa "paahtis"tyyppisissä ne muistuttaa laadusta riippuen joko styroxia tai pahvia.

Paahtikset pitää paahtaa. Itse käytän täällä esitellyn kaltaista pöytägrilliä (taitaa olla sen grilliyksilön yleisin käyttötapa). Leipään tulee mukavat raidat ja leipä menee hieman kasaan, mutta se vain jämäköittää sitä. Ns. paahiskannat ovat tosiaan hieman ongelmallisia. Ne ovat usein ohuempia kuin normileikkaus, joten täytyy olla herkkänä paahtoajan suhteen. Yleensä menee alkupalana varsinaisia leipiä valmistaessa.

[wade]

Juu, mutta noissa "paahtis"tyyppisissä ne muistuttaa laadusta riippuen joko styroxia tai pahvia.

Paahtikset pitää paahtaa. Itse käytän täällä esitellyn kaltaista pöytägrilliä (taitaa olla sen grilliyksilön yleisin käyttötapa). Leipään tulee mukavat raidat ja leipä menee hieman kasaan, mutta se vain jämäköittää sitä. Ns. paahiskannat ovat tosiaan hieman ongelmallisia. Ne ovat usein ohuempia kuin normileikkaus, joten täytyy olla herkkänä paahtoajan suhteen. Yleensä menee alkupalana varsinaisia leipiä valmistaessa.

Koska kannat ovat yleensä ohuita ja taipuisia, laitan niille usein täytteitä (esim. kurkkua ja juustoa), kierrän rullalle ja syön niin. Jostain syystä tiukka paahtisrulla maistuu erilaiselta kuin samat päälliset "avoimella" leivällä.

[ROOSTER]

Nautin iltapalana Castello valkohomejuustoa ja  Sediba punaviiniä. Mietiskelin miten Castello on muuttunut niin pehmeäksi ja kermaiseksi, ihan eri tuote kuin joskus ennen. Sama heidän sinihomeisensa kanssa.

Punahomejuustosta en saa oikein koppia.

[wade]

Olen tekemässä mokkapaloja tällä reseptillä (soppa365.fi). Muuten melko perus, mutta voi ruskistetaan. Ruskistettu voi on herkullista, erityisesti suolainen, ruskistunut hera. Poltin juuri suuni maistaessani.

[kertsi]

Voi olla, etten kertakaikkiaan pidä tofun mausta, ja aina se pitää maskeerata jotenkin, esim. paljolla chilillä (lisäsin sen edelliseen reseptiin, josta se oli unohtunut). Minulla on uusi keittokirja, joka keskittyy soijapapuihin niin maar tsiljoonalla tavalla. Siinä oli pari reseptiä, joissa soijanakkeja, joten yritin etsiä sellaisia lähikaupastani.

Ei löytynyt soijanakkeja, mutta sen sijaan löytyi Poutun Tofu Kasvisnakki. Kokeilin ensin miltä se maistuu "raakana" eli kylmänä (ihan kamalalta ja jauhoiselta), ja sitten mikrossa lämmitettynä uunibataatin, uunipunajuuren, sinapin ja ketsupin kanssa (aivan kamalalta ja jauhoiselta). Pitää olla aivan nälkäkuoleman partaalla, että tuo maistuisi hyvältä. Saas näkee, viitsinkö väsätä kirjan reseptien mukaan noista mitään ja maskeerata makua tuhdilla chilimäärällä, vai nakaanko loput kompostoriin. En suosittele.

Em. "nakki" oli koostumukseltaankin heikko, herkkä hajoamaan palasiksi, eikä se napsahda nk. nakki. Kuoren pitäisi mielestäni olla rapsakka. Tämä napsahdus taitaa olla jostain syystä tärkeä ominaisuus nakeissa. Miksiköhän? Ilmeisesti tavallisissa nakeissa luonnonkuori on jotenkin olennaista rapsakkuudessa, ne tehdään kai lampaan suoleen.

Nyt kävi niin, että em. tofunakit unehtuivat jääkaappiin, ja kaikki muu kiva syötävä loppui, joten kokeilin sitten tuota chili-ideaa. Kyllä niistä syötäviä tuli, vaan ei mitään lemppareita.

Keitetään kierremakaroneja (täysjyvä)
Paistinnpannulla
- oliiviöljyä ja valkosipulia paistetaan
- lisätään nakit, ja paistinlastalla pienitään (on helppoa) ja paistellaan
- lisätään mustapippuria ja srirachaa reilu tujaus ja kuumennetaan
- lisätään pakastettuja soppajuureksia ja sulatetaan ja kuumennetaan
- lisätään rosmariinia reilusti ja ketsuppia ja sekoitetaan
- lisätään lopuksi keitettyjä kierremakaroneja

Valkosipuli, chili ja ketsuppi ovat semmoista kamaa, mikä maskeeraa melkein mitä vaan, vaikka viikon jääkaapissa kykkineet soijanakit.

Jos se ensimmäinen kokemus noista tofunakeista ei olisi ollut niin karu, ehkä olisin melkein tykännyt tästä ruoasta.

[wade]

Jalotofun marinoitu tofu sekä kylmäsavustettu tofu ovat molemmat hyviä. En ole koskaan käyttänyt ruoanlaitossa, vaan ennemmin siltään kylmänä tai "leikkeleenä" leivällä. Muutoin suhtaudun tofuun ilman sen suurempaa romantiikkaa: syön sitä maustamattomana, enkä aina edes yritä saada siirrettyä siihen sen kummempaa makua. Jos ympärillä oleva ruoka on maukasta, se korostaa soijamaitojuuston mietoa, hieman kirpeään taittavaa, makua.

Tofunakit, kaikki maistamani, ovat olleet pahoja. Seitanista saa todennäköisemmin hyvää, esim. Wheatyn seitanchorizo on ihan maukasta.

[safiiri]

Kauden ensimmäinen itse savustettu lohi. NAM! JO tuoksu hurmaa. Kylkeen paistettuja ahvenia ja kuhaa omasta järvestä. Perunat toistaiseksi vain Epsanjan uutta satoa, mutta menettelee sekin kotimaista ootellessa. Onneksi on ruuanlaittaja-siippa, joka tällaisia herkkuja tarjoilee.

[kertsi]

Seurasin esimerkkiä, ROOSTER: Ostin pakastettua lammasta puoleen hintaan, ja tein ihan älyttömän hyvää pataa siitä erään ystäväni ystävän ohjeella. Sriracha on aivan uusi tuttavuus, hyvän makuinen, mutta sen kanssa pitää näköjään olla varovainen.


Bengalilainen pata karitsasta, vähän tuunattuna

Otetaan pari vrk jääkaapissa sulanut liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

Ison kattilan pohjalle valutetaan öljyä (rypsi- oli nyt) niin, että pohja (melkein) peittyy. Heitetään mukaan 10 kokonaista maustepippuria (ja 8 mustapippuria, joita ei alkup. ohjeessa). Pilkotaan pari sipulia ja paistetaan öljyssä kovallla lämmöllä (melkein maksimi) niin kauan, että ottavat väriä, mutteivät pala mustaksi. Sillä välin pilkotaan 5 valkosipulin kynttä ja 4 cm pala inkivääriä. Kattilaan laitetaan reilu 1rkl jeeraa, 2 tl kanelia, 2 tl kurkumaa, ehkä 1,5 rkl tujumpaa kuiv. chiliä (parempaa olisi tuore, sitä voisi lisätä 1-2 siemenineen kaikkineen), 8 vihreää kardemummapalkoa (korianteriakin olisi pitänyt laittaa, muttei ollut, korvasin sen fenkolinsiemenillä ihan lopussa). Annetaan olla keskikuumalla, kunnes tuoksu kertoo, että mausteista irtoaa aromia (varotaan polttamasta). Lisätään valkosipuli ja inkivääri ja paistellaan, muttei enää ruskistella. Lisätään 2 rkl viinietikkaa, mukillinen vettä, mukillinen jugurttia ja 1 rkl suolaa (alkup. ohjeessa oli 2-3 kertaisesti)  ja keitellään kunnes näyttää vähän juoksettuneelta. Putsataan kalvoista ja rasvasta 1,2 kg  karitsan(paistia?) ja pilkotaan liha 2,5 cm kuutioiksi ja lisätään pataan sitä mukaan kun pilkkoutuu, hämmennetään välillä. Keitellään lihoja vähässä nesteessä (lisää vettä tarvittaessa) muutama tunti hiljaisella tulella, kunnes tuntuvat mureilta. Varotaa polttamasta pohjaan.

Näitä ei ollut alkuperäisessä ohjeessa: Lisätään srirachaa pruittaus ja pari rkl luomuketsuppia (ei ollut tomaatteja, muuten olisin laittanut niitä). Sekoitetaan ja keitellään vielä vähän, ja maistetaan, ja todetaan, että nyt tuli hieman liian tajunnanräjäyttävän tulista. Pilkotaan pari perunaa ihan pieneksi ja keitetään ne ja 1,5 rkl fenkolinsiemeniä 5 min mukana. Lopuksi sulatetaan varmuuden vuoksi vielä vähän pakastettuja vihreitä papuja ja wok-vihanneksia pataan laimennukseksi (pinaattiakin olisin laittanut, jos olisi ollut).

Padan keittelyn välillä liotetaan ja pyöritellään arborio-riisiä ja huuhdotaan tärkkelys pois ja keitetään sellaisenaan. Alkup. ohjeessa oli lisukkeena Pilau basmatista, maustettuna mm. kardemummalla ja fenkolinsiemenillä, mutta koska padasta tuli niin tulista ja mausteista päädyin arborioon, mikä toimi loistavasti.

Tarjoillaan kirpeän kaalisalaatin kanssa, jossa varhaiskaalia, jäävuorisalaattia, vähän hapankaalia, punasipulia renkaina, kevätsipulia pieneksi pilkottuna, suippopaprikaa, omensiideriviinietikkaa, hyvää oliiviölljyä ja vähän fetjuustoa ja avokadoa.


Taidan mennä huomenna ostamaan lisää lammasta. On se niin hyvää. Tuota lammaspataa voi mainiosti pakastaa, ainakin alkuperäisessä muodossaan ilman pakastekasviksia.

Laitoin lopun tuosta padasta pakkaseen ja sulatin tänään. Oli muuten pakastettunakin ihanan tuoksuista, ja lämmitettynä taisi olla vielä parempaa kuin vastavalmistuneena. Hitsinvitsi, pakko vääntäytyä supermarkettiin katsomaan, josko sieltä vielä löytyisi tuota karitsaa (hinta oli muistaakseni n. 13 €/kg, ei paha.) Kerrassaan hurmaavan makuista. Parasta tuossa oli kokonaisuuden ja mausteiden sinfonian lisäksi kokonaiset vihreät kardemummapalot, kivoja sattumia pureskella, herkullisen makuisia.

[ROOSTER]

Breaking News Breaking News Breaking News Breaking News Breaking News

Nyt on löytynyt maittava valmisruoka joka kelpaa kaikille. Kaiketon ( laktoositon, maidoton, gluteeniton, kananmunaton,sipuliton) vegaaninen, kuitu- ja proteiinipitoinen kotimainen herkku:



Laitettiin noita kermaperunapakasteen kanssa ja tulipa hyvä ateria helposti. Vain hiukan piti Worchestershire -kastiketta lisätä kun oli hiukan suolaton, minun mielestäni. Parempia kuin kananuggetit.