Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Hippi]

Ostelen aika usein noita erilaisia kalajuttuja valmiiksi tehtynä ihan vain sen vuoksi, että en erikoisemmin kalasta pidä enkä etenkään viitsi niitä alkaa valmistaa, kun koko kämppä haisee lopun päivää sitten kalalle. Ilmeisesti huono kalansyöminen johtuu lapsuuden kala-allergiasta, joka jätti epämiellyttäviä tuntemuksia, vaikka allergia meni jo leikki-ikäisenä ohi. Toki sikkoin, un oli perhettä vielä kotona, niin kalaakin tuli tehtyä ihan vain, totuttaakseni lapset monipuoliseen syömiseen.

Oma uusi suosikkini on silakkapihvit ja sen lisäksi valmiit kalamurekepihvit maittavat kyllä. Savustettu lohi on ihan ok ja tuoreesta kirjolohesta olen kyllä kirjolohikiusausta tehnyt.

Mutta MrKATille vielä noille kalapuikoille edullinen vaihtoehto olsii tässä:

https://www.hyva-apaja.fi/fi/tuotteet/tuoreet-einekset/kirjolohipyorykat



Enemmän kalaa kuin kalapuikoissa ja proteiiniakin on enemmän. Tuo 300gr:n pussukka maksaa pari euroa. Tuo ei ole pakaste, mutta olen noita pakastanut ja toimii ihan hyvin. Jaan pussin sisällön kolmeen pakastepussiin, niin siitä saan kerta-annoksen sitten otettua.

[ROOSTER]

Söin eilen madekeittoa.

Olihan hyvää mutta raaka-aineen hankinnassa meinasi itku päästä. Kelit eivät suosi mateenpyyntiä ainakaan täälläpäin , mateet ovat vähentyneet ja kalastajat uhanalainen laji.

Onneksi sain melkein parikiloisen mätimateen hankittua, onnistumisen tunne ja makuelämys viritti mielen ja ruumiin.

[Kopek]

Helsingin Sanomissa oli juttu karjalanpiirakoista, jotka lehden mukaan ovat nimisuojattuja, eli mitä tahansa piirakoita ei voi sanoa karjalanpiirakoiksi. Loput ovat riiisipiirakoita ja mitä ovatkin.

Naapurissamme asui aikoinaan kaksi naista, jotka olivat kotoisin Salmista ja siten aitoja karjalaisia. Toinen heistä oli kaverini mummo, joten minäkin tulin käyneeksi aika usein hänen mummolassaan. Nainen puhui hassulta kuulostavaa Karjalan murretta ja paistoi usein erilaisia karjalaisruokia, myös niitä piirakoita. Toinen nainen oli myös Salmista kotoisin, ja hän teki karjalanpiirakoita puoliammatikseen eli toimitti sinne ja tänne. Hän oli yksi tunnetuista piirakantekijöistä paikkakunnalla, ehkä tunnetuin. Hän eli hyvin vanhaksi ja taisi olla bisneksessä vielä 2000-luvun alkuvuosina. Naisten miehet olivat veljeksiä, joten suvut tunsivat toisensa ja kuuluivat samoihin piireihin. Naisten aviomiehet olivat olleet meillä töissä Karjalasta tultuaan aina eläkkeelle siirtymiseensä (toisen tapauksessa kuolemaan) asti, joten heidän suvuillaan oli tätä kautta kontakti meidänkin sukuumme - ja tietysti muutakin kautta.

Aito karjalanpiirakka ei siis ole ollut minulle mikään eksoottinen harvinaisuus, jota kerran elämässä saa maistaa, vaan juttu, joita tarjoillaan vähän siellä sun täällä, kun jotain juhlan tyyppistä on kehitetty. Niitä kun sai niin kätevästi.

Pointti on vain siinä, että en pidä aidoista karjalanpiirakoista. Ostan kyllä kaupasta Fazerin riisipiirakoita kuuden piirakan paketissa (ovat joistakin kaupoista sikamaisen vaikeita löytää, joissakin niille taas on erillinen kylmäallas) ja joskus myös - nykyisin harvemmin - Lidlin riisipiirakoita. Lämmittämällä kumpikin maistuvat paremmalta, mutta kylmänä ne tulee useimmiten syötyä.

Miksi en pidä aidoista karjalanpiirakoista?

Siksi, että niissä on voita! Inhoan voita ja kaikkea, minkä valmistamisessa on käytetty sitä. Voilla leivotun tuotteen syömisen jälkeen nenässä tuntuu pitkän aikaa ällöttävä piimäinen jälkihaju, jonka huomaa parhaiten, kun mutrustaa huuliaan ylöspäin kohti sieraimia ja haistaa. Yäk.

Voi on tietysti myös epäterveellistä eli siinä on suolaa ja tyydyttynyttä eläinrasvaa. Se on paljon käytettynä tappava myrkky kuten tupakka tai alkoholi. Karjalanpiirakoiden kotikonnuilla Pohjois-Karjalassa ihmiset kuolivat viisikymppisinä ja nuorempinakin sydänkohtauksiin. Eikö se kerro, millaisia karjalaisruuat ovat kansanterveyden kannalta. Roskaruokaa pahimmasta päästä.

Sellainen loppuihmettely vielä, että miten ruoka, jonka oleellisena ainesosana on kaukaa ulkomailta tuotua riisiä, voi olla aito suomalainen perinneruoka. Riisiähän ei ole täällä koskaan kasvatettu. Karjalanpiirakat ja riisipuuro ovat aina perustuneet ulkomaankauppaan ja tuontiin.

[Hayabusa]

^Karjalanpiiraiden alkuperäinen täyte lienee ollut ohrapuuro. Riisi on tuoretta hapatusta kuten perunamuusikin. Mie tykkään eniten perunapiiraista.

[Hippi]

Eihän se täyte alun alkaen riisipuuroa ollut, vaan lienee vakiintunut vasta, kun leipomot noita alkoivat tuottaa. Muistan joskus lukeneeni, että tattaria tai hirssiä olisi ollut ennen, mutta en nyt jaksa tarkistaa.

Äitini leipoi useinkin karjalanpiirakoita ja ne kyllä poikkeavat kaikista kaupan tekeleistä. Hänen kuoritaikinassaan oli äärimmäisen vähän vehnää, vai oliko sitä ollenkaan. Se paistoin jälkeinen voitelu, minkä jotkut tosiaan tekevät dippaamalla voisulaan, tehtiin meillä maitoon, jonka joukkoon oli sulatettu voita. En tiedä tuon tavan aitoudesta vai johtuiko se vain säästäväisyydestä. Se miksi äidin tekemissä piiraissa oli parasta verrattuna noihin kaupan tekeleisiin, oli ohuen pohjan pieni sitkeys. En myöskään ole kaupssa tavannut niin ohuita piirata kuin kotitekoiset on. Ei niihin kuulu laittaa sitä puuroa kahmalokaupalla.

Itsekin olen noita joskus tehnyt, mutta siitä on jo aikaa. Niitä yleensä syntyy satakunta kappaletta, kun toimeen ryhtyy. Vähempää ei kannata tehdä, sillä puuron keittelyineen tuo on aikaa vievää puuhaa. Samalla vaivalla tulee sitten kerralla enemmän. Pitäisikin kokeilla, jotta vieläkö onnistuu.

[urogallus]

Ohra on kaikin tavoin parempi kuin riisi. Riisin etu on ollut parempi suutuntuma, mutta sillä on merkitystä lähinnä lisäkekäytössä. Ja uudet ohralisäkkeet ovat jo ihan yhtä hyviä kuin riisi.

[kertsi]

Erään ystäväni karjalainen äiti teki ihania karjalanpiirakoita. Ne olivat muistaakseni semmoisia vähän rapsakoita. Ja voisia. Yön ja päivän ero kaupan piirakoihin.

Ohrapiirakoita en muista maistaneeni. Tai kokojyväriisistä tehtyjä.

Ohrassa on monia hyviä ja joitakin huonoja puolia. Siinä on alhainen glykeeminen indeksi eli se ei nosta verensokeria yhtä paljon kuin valkaistu riisi. 5% ohrasuurimoista on kuitua, eli enemmän kuin valkaistussa riisissä (1%). Se lienee lähiruokana ekologisempaa kuin kaukaa tuotu riisi. Siinä ei ole arseenia niin kuin joillakin viljelyalueilla tuotetussa riisissä. Huonona puolena on se jonkinlainen limottuminen, mikä näkyy esim. ohratossa valmistuksesta seuraavana päivänä. Itse saan lisäksi ikävä kyllä ohrasta ja rukiista ilmavaivoja, en tiedä kielisikö tämä sitten keliakiasta (on tutkittu, ei pitäisi olla) vai IBS:stä vai mistä.

[Hippi]

Kun puhutaan karjalanpiirakoista, niin munavoita ei sovi sivuuttaa. Ilmeisesti juuri munavoi on se, joka saa noilla ruokanatseilla hiukset nousemaan pystyyn. Olen useammankin "painonhallinta-artikkelin" lukenut, jossa karjalanpiirakka munavoin kera on laitettu ehodttomasti vältettävien syntien listalle, sillä se on järkyttävä kaloripommi.

En sitten tiedä, minkä mukaan ne kalorit on laskettu, sillä munavoin resepti on erittäin väljä ja sen voisi kuvata näin: kanamunia ja voita haluamassasi suhteessa ja ripaus suolaa joukkoon. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin etsimään reseptiä tuolle julmalten luomalle herkulle. Tarkistin noin kymmenkunta googlen ensinnä tarjolamaa linkkiä reseptiin ja tässä oli voin ja munan määrät. Laskin tuohon selvyyden vuoksi voin määrän yhtä munaa kohden, niin on helpomp havaita, miten joustavia reseptit ovat.:

3 munaa 100gr voita - 33,3gr
4 munaa 50gr voita - 12,5gr
6 munaa 75gr voita - 12,5gr
2 munaa 50gr voita - 25,0 gr (Marttojen ohje, jossa lisättiin myös raejuustoa joukkoon)
4 munaa 150gr voita - 37,5gr (Kotilieden ohje, jossa vaihtoehdoksi tarjottiin 50gr voita+100gr raejuustoa)

Kaikissa ohjeissa käsketään munat keittämään koviksi. Itse olen päätynyt siihen, että maukkaampaa ja rakenteeltaan mukavampaa tulee, kun jättää munat puolikoviksi niin, että suuri osa keltuaista on vielä pehmeää. Tuon muinoin keksin vahingossa, kun olin liian hätäisesti katsonut kelloa ja munat eivät ehtineet koviksi asti. Keittämisen jälkeen pukkaan munat kylmävesihanan alle, jotta hyytyminen ei enää jatku ja munat jäähtyvät niin, etteivät polta näppejä kuorittaessa.

Puolikypsät munat eivät vaadi voita niin paljon, kun kosteutta ja pehmeyyttä on munassa itsessään. En ole koskaan voin määrää mitannut, vaan laittanut näppituntumalla, mutta veikkaan, että reseptini menee suurin piirtein tuolla matalimmalla voin märärällä. Munavoini on siis voilla maustettua munaa eikä munalla maustettua voita.

[Hayabusa]

Ehdottomasti puolikovia munia munavoihin!

[ROOSTER]

Tuli ostettua pata.



https://www.iittala.com/fi/fi/brandit/iittala/sarpaneva-pata-puukahvalla-3-l/p/j300030

Ajattelin säästää ja tehdä maukasta kunnolla haudutettua liharuokaa halvoista ruhonosista, veikeästi maustettuna.

Olisiko joku hyvää pataa ja heittäisi reseptillä.

[Xantippa]

Reseptistä muutoin ei sanottavaa, ovat niin makuasioita, mutta viime aikoina olen itse havainnut, että pari kuutiota pakastepinaattia ja maustevoi hauduttavat padan mainiosti. Pataan tulee pehmeyttä ja maustetta kuin itsestään! Toimii riistan kanssa erinomaisesti, joten kuvittelisin, että myös halvempien ruhonosien kanssa.

T: Xante

[ROOSTER]

Toimii riistan kanssa erinomaisesti, joten kuvittelisin, että myös halvempien ruhonosien kanssa.

Varmaankin. Riistahan on tavallaan vastaavaa kuin halvat ruhonosat, vaikkei halpaa olekaan. Riistaliha on sitkeämpää ja vaatii pitemmän hauduttamisen  kuin vangittuna elävien eläinten "pullaliha".

Muutoinkin kaupasta saatava liha lienee käynyt läpi joitain tuotekehitysprosesseja. Esimerkiksi broilerin rintapalat ovat nykyään niin mureita että ihmetyttää. Haluttaisi tietää miten muutos aiempaan on saatu aikaan.

[Hippi]

No just näin! Joku on nyt keksinyt pyörän, joka minulla on ollut käytössä niin kauan, kun olen omaa huushollia pyörittänyt
Isoimpana erona, etten nyt annoksia kippoihin laittanut valmiiksi, vaan olivat isommissa kipoissa, josta sitten laitettiin lautaselle itse. Lasten kanssa on helpompi, että lapset saavat ottaa itse, niin ei tule ruokahävikkiä. Eihän joka päivä ole samanlainen nälkä. Joskus sitten perjantaina joutui tekemään "niitä näitä", eli riipimään jämiä useammasta laadusta ja jos ei ollut mistä riipiä, niin pinaattilettuja, maksalaatikko tai roiskeläppä lapsille ja itselle joku pussikeitto tai salaatti


Meal prepping mullisti Jaanan, 29, arjen – vapaa-aika lisääntyi ja ruokamenot laskivat

Jaana, 29, kokkaa joka sunnuntai tulevien arkipäivien ateriat. Meal prep auttaa terveellisten valintojen teossa.
Vuoden 2018 alussa Jaana, 29, teki päätöksen: oli elämäntapamuutoksen aika.

Etsiessään Pinterestistä vinkkejä terveellisiin resepteihin, hän törmäsi termiin meal prepping.

Nyt, noin kaksi vuotta myöhemmin, niin sanotusta preppailusta on tullut vakiintunut osa Jaanan arkea.

Lauantai on Jaanan perheessä kauppapäivä, ja sunnuntaina hän valmistaa itselleen ja miehelleen lämpimän aterian tulevan viikon jokaiselle arkipäivälle.
..... nips .....

[Hayabusa]

Olen "hamstrannut" koronakaranteeniin Beanit härkäpapusuikale lempeä sitruunaa pari pakettia. Härkäpapu on kunnon köntsinä, paljon parempi suutuntuma kuin niissä ohuissa lastuissa. Ja sitruuna antaa juuri sopivan lisäsäväyksen. Pannulle kasvisten kanssa hetkeksi ja hyvä tulee. Sopii niin pottujen kuin pastan kera.

[Hippi]

Minulla on aika hyvä kotivarasto muutenkin, joten paljoa en ole haalinut sinne lisää. Pari pakettia näkkäriä ja pakastimeen erilaisia pakastevihanneksia. Tänään lisäksi ostin pari pakkausta jotain papuja suolavedessa ja olisikohan ollut jotain kikhernettä myös.

Jos sairastun, niin pahimmat päivät menee pussikeitoilla, joita terästän kyllä chilillä ja valkosipulilla. Tuo on tavallinen flunssaruokani, joskin aika vähänenergistä, joten energiaa sitten kehittelen vaikkapa jäätelöstä

Eniten harmittaa tuoreiden puute, jos joudun jäämään pidemmäksi aikaa lukkojen taakse, mutta uskoakseni voin käyttää naapuriapua tuoreiden hedelmien ja vihannesten roudaamiseen. Ja jos naapurit ei ole käytettävissä, niin kaupassa on kotiinkuljetus.