Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

Ooo, kirsikat ovat ihania, suurta herkkuani.
Eikä niitä kiviä syödä.

[Hippi]

Minä juhlin joka kesä kirsikkakauden alkua. Toinen juhla on mansikkakauden alku, mutta vain siksi, että silloin yleensä kirsikoiden hinta putoaa. Kirsikoita syön joka kesä ainakin parikymmentä litraa. Mansikoita osta kerran tai kahdesti todetakseni, että pahoja ovat tänäkin kesänä.

Aprikoosia en tuoreena käytä, mutta kuivattuna kyllä. Kuivatusta teen sosetta, jota voi käyttää hillona tai erilaisten puurojen makuaineena. Tästäkin ketjusta löytynee useampi resepti. Ihan spesiaalijuttuni on aprikoositortut, siis joulutortut aprikoosihillosta.

Kookos on kyllä pahaa

Tuossa artikkelissa oli maininta, että suomalaisiin ei ole iskenyt oikein ne valmiiksi pilkotut hedelmät. Ei kyllä niillä hinnoilla ainakaan minulle kelpaa, jos pienen kipollisen saa valmiiksi pilkottuna hinnalla, jolla saa pari kiloa kokonaisia hedelmiä. En löytänyt niiden kipposten hintaa, kun en muista millä nimellä niitä myydään, mutta mielikuva on, että ovat sikakalliita.

Ostan myös pieniä mehuvissyjä (verigreippi), jotka on pakattu 12 pullon pakkaukseen. Isoista pulloista jäisi pohjat aina hukkaan, kun en niitä jatkuvasti juo. Nuo pikkupullot saa juotua yhdellä seisomalla eikä jään jämiä kuljeskelemaan.

[urogallus]

Minä juhlin joka kesä kirsikkakauden alkua.

Niin minäkin. Valitettavasti niin juhlivat rastaatkin. 

Eli mulla on omia puita tai pensaita. Ne ovat hapankirsikoita, eli mehukkaampia ja luonteikkaampia kuin kaupan imeläkirsikat.

[Hippi]

Meillä on tässä kerrostalon takapihalla yksi kirsikkapuu ja varmaan on juuri niitä hapankirsikoita, sillä maistaessa meni kyllä naama aika monelle mutkalle

[urogallus]

Uusimmat imeläkirsikkalajikkeet taitavat juuri ja juuri pärjätä Etelä-Suomessa. Eli täällä kirsikat ovat melkein aina hapankirsikoita.

Hapankirsikan kantalaji on Balkanilla kasvava pieni puu; imeläkirsikka kasvaa Etelä-Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ja varttuu suureksi puuksi, pisimmillään 40 metriseksi. Ne ovat siis kokonaan eri lajeista lähtöisin. Molemmat toki ovat tuomen sukua kuten muutkin kivihedelmät eli aprikoosit, mantelit, luumut, persikat ja kumppanit.

Hassua, että hapankirsikka on säätäkestävämpi, kun imeläkirsikan levinneisyysalue tulee niin lähelle Suomea. Mutta ehkä sitä on jalostettu enemmän ja aiemmin?

[kertsi]

Anna kun arvaan, urogallus: teet kirsikoista viiniä?
Ex-mieheni teki viinejä jos jonkinlaisista hedelmistä, mitä happamampi ja melkein syömäkelvottomampi (esim. omena), sitä parempi siitä viinistä tuli.

[urogallus]

Anna kun arvaan, urogallus: teet kirsikoista viiniä?

Hunajaviiniä eli viikinkisimaa. Ja varmaan kokeilen kirsikkaoluttakin. Mutta pääosin nautin kirsikat tuoreena suoraan puusta. Aiemmin olen kyllä käyttänyt niitä rumtopfissa ja rommikirsikoissa.

Ex-mieheni teki viinejä jos jonkinlaisista hedelmistä, mitä happamampi ja melkein syömäkelvottomampi (esim. omena), sitä parempi siitä viinistä tuli.

Peruskuvio on tosiaan näin, mutta materiaalin maku raakana ei aina kerro siitä, minkälaista valmis viini on. Herukoiden hapokkuus haalistuu huomattavasti, vadelma taas vahvistuu ja erityisesti tuoksuu voimakkaasti. Tuoreena pliisu aronia vahvistuu todella paljon. Syksyllä tein oikein onnistunutta mansikkaolutta, jossa mansikka esiintyi lähinnä värissä ja tuoksussa. Maku ei ollut kovin tunnistettava, vaikka laitoin marjoja aika paljon, n. 1,5l reilun 5 litran erään.

[Hippi]

Tulipa tänään todettua, että chilin tulisuus säilyy hyvin kuivattunakin.

Kesällä 2019 sain Carolina Reaper chilejä rasiallisen. En muista enää tarkkaa lukumäärää, mutta näppituntumalla sanoisin, että kaksi tai kolme oli kutakin kolmea väriä. Siementen talteenoton jälkeen suikaloin ne ja kuivatin ne uunissa. Lopuksi vielä jauhoin morttelissa ja kaadoin tyhjänä olleeseen sirottimeen. Vähän oli alahuuli rullalla, että sitä tuli niin vähän, mutta turhaa oli huoleni.

Olen nyt pari vuotta sirottimesta ripotellut ruokaani tuota, milloin on mausteet muutoin jääneet vähälle. Sirottimesta ei kyllä tarvitse montaakaan rippusta saada, kun tulisuutta tulee yllin kyllin. Yleensä ne rippuset kannattaa mikrottaa pieneen öljyläikkään tai jopa pelkkään veteen ja sitä kautta saada se tasaisemmin ruokaan.

Tuossa nyt vinkiksi muillekin chilinkäyttäjille, että ei aina tarvitse olla tuoretta chiliä, mutta jos löytää kaupasta jonkun oikein hyvän chilin, niin niitä kannattaa ostaa enemmänkin ja pakastamisen ohella niitä voi myös kuivattaa ja jauhaa jauheeksi.

Minulla kun käy noita hienosuisia ruokavieraita, niin en voi aina ruokia tehdä oman maun mukaan tarpeeksi tuliseksi, niin siihen nuo jauhemaiset toimivat kyllä hyvin. Pakastettuja rouhin ruokiin ruuan valmistuksen yhteydessä. Hiukan harmittaa, että tämän kesän kaikki habanerot pakastin. Osan niistä olisi voinut myös kuivattaa ja jauhaa.

[kertsi]

Mulla on kuivuri, joten pystyisin kuivaamaan varmaan kilon, pari chilejä kerrallaan. Mutten viitsisi, kun kaupastakin saa chilijauheita, varsinkin etnokaupoista. Tuppaavat jäämään aina vanhaksi, kun ei niitä niin paljon kulu. Ei kyllä Carolina Reaperia tai nagaa kyllä tekisi mielikään, taitavat olla minulle liian tujua kamaa. Nagaa eräs ystäväni antoi minipienen putkilon (ruuvikorkillisen pienen "koeputken"), sitä riitti ja riitti...

[Hippi]

^
Minusta ne kaupan chilirouheet on aika lailla turhia eikä ne maistu paljon millekään. Ne on tehty siihen malliin, että niitä voi jokainen käyttää turvallisesti.

https://fataliiseeds.net/product-category/gourmet/
Tuolta olen aiemmin jauheita tilannut, mutta nyt valikoima on mennyt tosi olemattomaksi ja monet noiden tuotteista on savustettuja. Jostain syystä savustettu chili ei iske minun makuuni ollenkaan. Noilla oli aikaisemmin just Nagaa ja Aji Cristalia ja muita keskivahvoja tai vahvoja jauheita, myös erilaisia sekoituksia.

[kertsi]

Etnokaupoista saa hot-hot-hotia. Ja vähemmän hotiakin.

[Hippi]

No nyt on puuro https://www.is.fi/laihdutus/art-2000009310190.html

Porkkanakakkutuorepuuro, 1 annos
■ 1,5–2 dl jogurttia tai rahkaa
■ 1 porkkana hienoksi raastettuna
■ 2 rkl proteiinijauhetta
■ 1 dl kaurahiutaleita
■ 2 rkl pähkinärouhetta
■ 1–2 rkl rusinoita
■ lusikan kärjellinen suolaa
■ ½ tl kanelia
■ ½ tl kardemummaa
■ ¼ tl inkivääriä
■ + Tarpeen mukaan makeutukseen muutama taateli pilkottuna tai hiukan kookossokeria tai vaahterasiirappia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku.
Anna tekeytyä jääkaapissa suljetussa astiassa pari tuntia tai yön yli. Jos puuro sakeutuu liikaa, ohenna tilkalla haluamaasi nestettä.


Tuota reseptiä lukiessa tuli mieleen "Tarkista maku ja vie possullesi".
Tuostahan puuttuu vielä se kalapuikko annoksen päältä.

Oma vastaava on ½ dl kaurahiutaleita mikrossa rasvattoman maidon kanssa tehtynä velliksi pienen voisilmän kera. Sillä aikaa, kun mikro velliä keittelee, syön keitetyn kananmunan. Siinä tuntuu minulle olevan aivan kylliksi, kun en ole aamuahmatti.

[Hayabusa]

^Tuon puuron laihduttava vaikutus ilmeisesti perustuu monimutkaiseen ja pitkään valmistusprosessiin. Edellyttäen ettei henkilö kokkailun aikana nälissään sorru muuhun syöpöttelyyn.

[Aave]

Suomalaisessa pitsassa voisi olla karjalanpiirakkataikinasta valmistettu pohja, kastikkeeksi hernerokkaa ja/tai mämmiä. Täytteiksi lanttua, naurista ja porkkanaa. Juusto (Mikäli sitä käytetään) olisi kotijuuston palasia. Oreganon sijaan mustapippuria.

Mikä kulinaristinen nautinto!

[kertsi]

Vahingossa tuli tehtyä juhlaruokaa, vaikkei varsinaisesti ollut tarkoitus. Yleensä kypsennän lohen keittämällä vähässä nesteessä hellävaraisesti, jotta kalan omega-3-rasvahapot eivät turmeltuisi. Nyt teki mieli paistettua kalaa, ja siispä:

Paistettua lohta
1/2 pientä lohta (mahtoiko olla kirjolohi?), ehkä 400 g, kolmena palasena, poista nahka
oliiviöljyä
rosmariinia
2 valkosipulin kynttä siivuina
(tähän kuuluisi myös kurkuma, mutta unohdin)

Paistellaan ei aivan kypsäksi, eli saa jäädä pinkiksi sisältä. Siirretään syrjään, tekeentyy vielä odotellessa. Samalla pannulla:

Kirpeä herkkusienihöyste lohelle
400g herkkusieniä (voi pilkkoakin)
(paistellaan tovi, kunnes sienten rakenne luhistuu)
1/2 sitruunan mehu ja kuori **) raastettuna (melkoisen hapan, mikä sopii lohelle)
ripaus mustapippuria *)
ripaus kurkumaa *) (koska unohdin laittaa loheen, mihin oli alunperin tarkoitus laittaa)
persiljaa 2 rkl eli reippaasti (kuiv)

*) nää olisi pitänyt laittaa aiemmin paiston loppupuolella.
Kaadetaan lohen päälle.

Ihan kuin edellisissä ei muka olisi tarpeeksi, niin vielä överit:

Valmiita juustotäytteisiä tortelliineja, keitetään vähässä vedessä, joka imeytyy ja loppuvesi höyrytetään pois. Muutama tippa hyvää oliiviöljyä päälle.

Tarjoillaan hapankaalin kera (tuo lisää kivaa hapokkuutta).
Suolaa oli tortelliineissa ja hapankaalissa, lisää en kaivannut.

(Kurkuma kaipaa seurakseen mustapippuria, jonka väitetään auttavan kurkuman terveellisten aineiden imeytymisen, tai bioaktiivisuuden, mikä se lieneekään.)

**) luomusitruuna. Tavan sitruunan kuorta en raastaisi.