Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

^^

Bataatit tosiaankin kypsyvät nopeasti. Jos teen uunijuureksia, laitan bataatit kokonaisena tai puolikkaina, ja muut juurekset paljon pienempinä paloina, jotta kypsyvät samanaikaisesti. Ihan lonkalta, 40 minuutin kohdalla jo voisi kokeilla, onko bataatti kypsä (veikkaan, että on).

Luulen, että tuossa padassa saattaisi tehdä terää jokin umamia tuova aines. (ravintohiiva, kasvisliemikuutio veteen sekoitettuna, (herkkusienet, ehkei hyviä tässä), pekoni tai luinen broileri,  jne..)

Varmaan tosiaankin kannattaa googlata valmiita reseptejä, joissa noita aineksia esiintyy.

---
Itse tein tänään pellillä taas lemppariani, broileria ja juureksia. Juurekset vain pestyjä ja putsattuja, ei kuorittuja paitsi lantun kuorin tällä kertaa.

- Pohjalle juureksia (tuli liikaa näitä): 1 iso selleri paloina, 1 isohko lanttu paloina, 5 violettia porkkanaa kokonaisina, 1 pieni sipuli (neljään osaan), hyvin pieni keräkaali paksuina siivuina (tää oli ihana), 4 pientä perunaa
- 3 marinoitua broilerin koipireisiä, josta marinadi pesty pois,
- broilerin päälle kurkumaa, mustapippuria, "Yrttimauste"-maustetta, rosmariinia
- kasvisten päälle vähän muskottipähkinää
(ei suolaa, ei öjyä)

Kypsän broilerin perkuusta jääneistä osista keitin liemen, jonka laitoin myskikurpitsakeittoon. Liemen kiehuessa kypsensin uunissa kurpitsansiivuja, päälle suolaa (2 tl oli liikaa).

[-:)lauri]

Voisi seuravaksi kokeilla kuitenkin jotain ihan kokonaan muunlaista juures-/kasvispataa (ja oikeaan reseptiin tukeutuen). Ja seuraavan kerran kun laitan bataattia, yritän ottaa siihenkin urakkaan mallia jostain reseptistä.

Juuri vedin toisen lautasellisen tuota pöperöä ja vaikka en kyllä tarjoilisi sitä vieraille, niin kyllä se aika nappiin omasta mielestäni meni, kunhan ei samalla haarukallisella syö bataattia ja ruusukaalia. Molempia vuoron perään ja makuelämys sentään kelluu. Tosin olen suuri bataatin ja ruusukaalin ystävä, että minun on tavallaan hieman vaikeakin näin vaatimattomilla maustamisilla pilata niiden makua.

[Hippi]

Joulukuussa alkanut uusi elämäni pisti pohtimaan parempia vaihtoehtoja herkkuhetkiin, joihin olen tottunut, kun ei tuntunut fiksulta kaikesta hyvästä luopua. Lounaan jälkiruokakahvin seurassa nautittu makea herkku, yleensä keksi tai pari vähän riippuen leivonnaisen tuhtiudesta, uudistui tuon makean suupalan osalta. Useimmat keksit koostuvat rasvasta, sokerista ja vehnäjauhosta sekä jostain hyvin miedosta makuaineesta, joten se on jokseenkin turhake.

Valmiin keksin sijaan otan nyt Ruis Crackerin^*) ja sille sivelen jotain todella voimakasmakuista hilloa tai hyytelöä. Voimakasmakuista siksi, että vähempikin riittää tuomaan sielua hivelevän maun. Tällä hetkellä käytössä on Rommi kirsikka marmeladi (Pirkka), Mustaherukkahyytelö ja Karpalohyytelö.

Ainakin rasvan määrä uskoakseni pieneni ja ehkä myös sokerin määrä. Viimeksi mainittu riippuu itsehillinnän määrästä hillopurkilla. Mutta maun määrä todellakin parani huomattavasti

^*)Yhden keksin paino n 10gr, linkistä löytyy ravintosisältö 100rg:lle

[-:)lauri]

Ostin tomanttia, kurkkua ja kaurasänpylöitä. Mulla oli jo ennestään, sinappikalkkunasiipaleita, juustoa ja oivariinia. Meinasin ottaa kaupasta valmiit leivät, mutta kyllä tuoreista raaka-aineista itse tehty sänpylä on parempi.

[kertsi]

Parsakaaliraportti.
En käsitä, miksi ylipäätänsä ostan parsakaalia ja lehtikaalia, vaikka en edes tykkää niiden mausta. Yritän sitten peittää makua ties millä, tällä kertaa suorastaan onnistuneesti. Xanten ja Hipin inspiroimana tein tällaista:

- 3 päivää vanhaa keittämällä tehtyä broileri-kasvispataa (sitä riittää ja riittää, ehkä huomiseen tai ylihuomiseenkin, vaikka lihaa on vain 250-300 g) mikrossa lämmitettynä. Sis. broilerin lisäksi porkkanaa ohuina vinoina siivuina, munakoisoa, varsiselleriä, tuorechiliä, valkosipulia (1 kynsi), pieni pala inkivääriä hienonnettuna, ja jotain jonka olen unohtanut, ja sumakkia, kurkumaa, mustapippuria, mangocurrya(!), soijakastiketta, oliiviöljyä. Eli aika sekava maustaminen, kun oli lähi-itäläistä, intialaista, kiinalaista vaikutetta. Kolmantena päivänä maku on näköjään parhaimmillaan, ehkä johtuen lisukkeista.

- rikottua ohraa, keitetty ja loppuvesi heitetty pois (nam, ohra sopi mainiosta padan kanssa, ja parsakaalinkin)

- Parsakaali-lehtikaali-lisuke
...

Nakkasin sitten loput tuosta mainitusta broileri-kasvispadasta pakastimeen, ja tänään sulatin sen, ja nautin kera liotettujen ja pari minuuttia mikrossa "keitettyjen" ohrajyväpuolikkaiden kera, ja lautaselle tuli myös kikhernepurkista vähäsen. Voi että oli hyvää!  On se vaan niin, että tuore chili, tuore inkivääri jne. tekevät niin eri säväyksen pataan kuin kuivamausteet, että vielä kertaalleen pakastettukin on huisin hyvää. Piti oikein tulla tähän ketjuun tarkistamaan, mitä mausteita siihen tulikaan laitettua. Olisin veikannut currya, mutta mangocurryahan se olikin, mikä sopii vielä paremmin kanan kanssa.

[kertsi]

Eilenissä söin loppuun mainion kukkakaali-porkkana-japanilainen riisiviinietikka-neitsytoliiviöljy -salaatin. Siitä riitti kolmeksi päiväksi, ja se säilyy hyvin jääkaapissa, toisin kuin esim. lehtisalaatti, joka muuttuu huonoksi öljyn takia aika pian.

Salaatin kanssa lämmitin laiskana pikaruokaa eli pakasteita mikrossa: vihreitä pitkiä papuja ja 1 "filee" quornia (sieniproteiini). Valmiin quornin päälle vähän ketsuppia.
Ihan hyvänmakuista, vaikka niin fuskua olikin.

[MrKAT]

Joku viikko sitten meinasin innostua kun mainostivat Pullava Fazeri suklaata. Petyin kun tajusin etteivät ne olleetkaan ympänneet suklaapaloja pullaan. Varmistui viikolla kun näin "Pullava" suklaalevyn. Pyh.
  Toinen pettymys: Viikolla ostin pitkästä aikaa Pullava-pitkon mutta siitä on kadonnut kardemumman aromit lähes kokonaan siihen mitä ennen oli. Tuohon höpösuklaaseenko ne tehtaalla karkasi?
  Nyt illalla otin jäisenä Pullava-viipaleita suoraan pakastimesta ja upotin suoraan kahviin. Nyt maistui paremmin aromitkin.

Tällä viikolla olen innostunut jäisistä: mustikoista (suoraan suuhun), jäisestä kalapuikosta (suoraan suuhun), jäisestä pullasta (suoraan kahviin). Mustikat oli kuin aromikasta jäätelöä! Kestää vain syödä muutaman marjan kerrallaan kun suun pitää lämmittää ja lämmetä.
  Jäisestä pullasta tuli mieleen: Jos jäätelöt olisi yhtä ilmavan höttöisiä kuin tuo pulla tai hattarat tai kermavaahto niin voisi syödä sulattamatta suoraan helpommin. Nyt inhottaa oikea perinteinen jäätelö-ajatus, liian jäistä suulle. 

[Hippi]

^
Kun nyt kylmistä nautinnoista puhutaan, niin kyllä eilinen herkkuni voittaa minkä tahansa noista edellä mainituista.

Kuppiin reilu annos Lidlin Bourbon vanilla jäätelöä ja päälle yksi tai maksimissaan kaksi teelusikallista Pirkan Rommi-kirsikka marmeladia . Nautitaan niin, että törkitään ensin tuota hilloa vähän jäätelön joukkoon, niin, että sitä riittää viimeisellekin lusikalliselle.

HUOM! kerrankin sanon, että tuota marmeladia, jota sanon kyllä mieluummin hilloksi, ei kannata laittaa liikaa, sillä maku on todella voimakas ja peittää jäätelön maun helposti.

[kertsi]

  Toinen pettymys: Viikolla ostin pitkästä aikaa Pullava-pitkon mutta siitä on kadonnut kardemumman aromit lähes kokonaan siihen mitä ennen oli. Tuohon höpösuklaaseenko ne tehtaalla karkasi?

Minusta Pullava ei ole hääviä. Mielestäni paras - kardemummanmakuinen - on Pitkojen pitko. Se on semmoisia puolikkaan pitkon pusseissa.

[kertsi]

Tällä viikolla olen innostunut jäisistä: mustikoista (suoraan suuhun), jäisestä kalapuikosta (suoraan suuhun), jäisestä pullasta (suoraan kahviin). Mustikat oli kuin aromikasta jäätelöä! Kestää vain syödä muutaman marjan kerrallaan kun suun pitää lämmittää ja lämmetä.
  Jäisestä pullasta tuli mieleen: Jos jäätelöt olisi yhtä ilmavan höttöisiä kuin tuo pulla tai hattarat tai kermavaahto niin voisi syödä sulattamatta suoraan helpommin. Nyt inhottaa oikea perinteinen jäätelö-ajatus, liian jäistä suulle.

Mä teen joskus jälkkäriä niin, että laitan jäisiä marjoja (mustikkaa tai puolukka lähinnä), ja sekoitan sitä johonkin maitotuotteeseen (jugurtti, kermaviili, maitorahka jne. tai näiden yhdistelmä), ja vähän sokeria.

[Hippi]

Noloa tunnustaa, mutta uunimakkara kuuluu omiin herkkuruokiini. Yhden hengen huushollissa sitä vaan ei tullut aikoihin tehtyä, kun ei uunia oikein niin vähän, eli yhden annoksen vuoksi kehtaa lämmittää. ei ennen eikä varsinkaan nykyisin. Kerran sitten keksin, että käytän kokonaisen HKblöön ja pakastan 3/4 valmistuneesta annoksesta ja se 1/4 jäi sen kerran aterialle. Hiukan epäilin, jotta millaista tuo on sulatettuna ja uudelleen kuumennettuna. Ei ollut huonoa, joten voi tehdä toisenkin kerran, kun entiset oli syöty.

Nyt oli HKblöö tarjouksessa ja otin peräti kaksi ja niistä lähdin tekemään vähän viritettyä versiota.

Minulla on neliön muotoinen pyrex uunivuoka, mutta mikä tahansa laakea ja laajahko vuoka kelpaa, kunhan laskee, että ainekset mahtuvat hyvin.

Kuoritaan lenkin puolikkaat ja viipaloidaan vähän viistoon sentin tai puolentoista viipaleiksi ja sommitellaan ne vuokaan niin, että pohja täyttyy. Omassani napsin niistä neljästä viipalejonosta paloja ja tein vielä viidennen.
3-4 isohkoa sipulia viipaloidaan tai silputaan, tai jotain siltä väliltä ja kuullotetaan voissa tai öljyssä niin, että vähän alkavat saada väriä. Maustetaan vahvalla paprikajauheella ja valkopippurilla ja sekoitetaan hyvin. Sipulit kumotaan makkaroiden päälle tasaisesti.
Koko komeus maustetaan ketsupilla. Käytin tavallista ketsuppia ja lisäksi vielä vähän tujumpaa habaneroketsuppia.
Lopuksi päälle juustoraasteet niin, että ainekset peittyvät.

Paistetaan noin puolisen tuntia 225 asteessa kuitenkin niin, että juuston pinnalle alkaa tulla väriä.

Pikkasen reunasta maistoin, millaista siitä tuli ja äkkiä piti viedä paistos parvekkeelle jäähtymään, etten olisi enempää siitä napannut, sillä olin juuri syönyt lounaan.

Kun tuo on jäähtynyt, pakkaan sen annosrasioihin ja pakkaseen. Tuohan on kohtalaisen tuhtia tavaraa, joten varmaan pitäisi pelkän salaatin tai raasteen kanssa se syödä, mutta kyllähän toisaalta perunamuussi kuuluu uunimakkaran oheen ehdottomasti. Tietty nyt kun se on paloina, niin annoksen voi koota pienemmäksikin vaivatta.

[kertsi]

Ei ole noloa. En ole varma, mutta ihan kuin tuo uunimakkara olisi ollut lapsuuden herkkua. Mulla sattumoisin toissapäivänä alkoi tehdä mieli uunimakkaraa, mulkoillessani Lidlin hyllyjä. Mutta jäi silläkin kertaa, ja niin kuin yleensäkin. Jätän makkarahyllyn väliin, paitsi muutama kerta vuodessa saatan ostaa kabanossia, lähinnä mökillä ja jouluna, jos yksin. Taisin tehdä uunimakkaraa varmaankin 10 vuotta sitten, ellei vielä sitäkin pidempi aika sitten. Muistelisin, että olisin (ketsupin sijaan) laittanut siihen alle tomaattimurskaa ja niihin viiltoihin juustoa. Ja juurikin perunamuusin kanssa se oli parasta.

Kun tässä kirjoittelee, alkaakin tulemaan nälkä, muttei millään jaksaisi alkaa väsäämään erittäin myöhäistä 2. lounasta. (1. lounas oli kolmannesosa tai neljännesosa maksalaatikosta mikrossa lämmitettynä, eikä se kauan nälkää pidä.) Hitsin vitsi - jotta voin alkaa valmistaa kunnon lounasta pitää tiskata pinttynyt iso kattila ja uuninpelti, ja koneellinen tavallista tiskiä, mutta kun ei vaan nyt jaksaisi.

[-:)lauri]

Tilasin leipomosta savulohitäytteisen voileipäkakun ja mansikkatäytekakun. Nyt on purtavaa.

[Xantippa]

Oi uunimakkara! Asustan luonnottoman suomalaisen miehen kanssa, sillä hän ei pidä makkarasta. Se on ehdottomasti onni minulle, sillä tulisi varmaan syötyä aivan liikaa, jos itselleni vain ruokaa laittaisin.

Parasta uunimakkaraa sain lapsuudessa isän siskon mökillä. Tädin uunimakkara oli tavallista lenkkiä, mitä se nyt silloin olikaan, johon tehtiin viillot (mutta siis pitkittäin, ei poikittain!), joihin laitettiin tuoretta sipulia ja runsaasti juustoa. Ei mitään raasteita, vaan kunnon juustopalaset. Sitten nämä muhivat kaasu-uunissa hyvän aikaa.

Eilen illalla tein ison hedelmäsalaatin muhimaan. Alkaa olla se aika, että mikään hedelmä ei oikein maistu hyvältä, joten salaattina menevät paljon paremmin, varsinkin kun vähän vielä tekeentyy. Huomenna siis parhaimmillaan!

T: Xante

[kertsi]

Hedelmäsalaatti kuuluu sekin lapsuudenmuistoihini. Mummon tekemä oli paras.