Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Hayabusa]

Uunimakkarapäivä. Lenkki vuokaan perunalohkojen ja chilin kera. Piiiitkä kypsytys, koska välissä piti puuhastella muuta. Hyvin upposi viimeistä murua myöten.

[ROOSTER]

^
Nuo tuollaiset mieliteot voivat tosiaankin jäädä päälle. Olisikohan jokin pieni addiktiotaipumus siinä taustalla?

No juu, ihan pientä. Minulla on melkoinen kokoelma kaikenlaisia addiktioita joista toisista pyrin eroon ja toiset ovat harmittomia.

Syömisessä yhdistän addiktiivisesti ja selektiivisesti tietyt tilanteet, paikat ja ajankohdat erityisiin makuihin ja ruokiin. Joulun kinkkuaddiktiosta olen jo itseni melkein vieroittanut, mikä on helppoa sillä muita ajankohtaan liittyviä spesialiteetteja on tarjolla korvikkeeksi. Nakitkaan eivät enää ole aivan pakolliset uutenavuotena. Mutta grillimakkara juhannuksena on.

Ongelmallisia ovat paikkasidonnaiset, esim. tietyt ruokaravintolat eri paikkakunnilla. Kauhea säätäminen, että ruokahalu on parhaimmillaan juuri sinne päästessä. Joskus on käynyt, että mesta on ollut suljettu - se on kamalaa.

Nuorempana oli yömakkarahimo. On myös nahkiaishimo ja savumuikkuhimo sekä madekeittopakko talvella. Nousevaa himotusta aiheuttavat ankkaruuat kiinalaisravintolassa. Saunaolut on pakollinen löylyttelyn jälkeen ja sisäfilepihveily vähänkin vaativimmissa neuvotteluissa tai laadukkaammassa tapaamisessa. jne.

Ei ollut pizzaa tänään, oli kermaista lohta mustapippuroituna ja uunissa kypsytettyjä lohkoperunoita. Jälkiruuaksi jotain pähkinäjäätelöä - yksi pallo (tai sen kokoinen möhkäle).

[Hippi]

^
ROOSTERin viestiä lukiessani huomasin yllättäen, että olen aika pitkälti päässyt eroon noista erilaisiin päiviin liittyvistä herkuista, etenkin leivonnaisista. Väittäisin, että kauppa on ampunut itseään jalkaan tarjotessaan Runebergin torttuja jo vuodenvaihteesta alkaen pitkälle kevääseen, laskiaispullat on kaupassa viimeistään helmikuun alussa ja pian tämän jälkeen tuleekin jo tippaleivät ja simat. Pahimmillaan kaikki nuo ovat tarjolla samoihin aikoihin. Toista oli ennen, kun piti osua kauppaan niiden muutamaan päivän aikana, kun tuotteet tulivat myyntiin.

Huomasin juuri, että mitään noista en ole tänä vuonna ostanut. Tippaleipiin ja simaan saatan sortua, jos kutsun naapurinpojat herkuttelemaan.

Joulukinkkua lisukkeineen en laittaisi, ellei jälkikasvu sitä toivoisi. Mutta siinäkin on alkanut määrä jo vähetä, ja edelleen tulee vähenemään, sillä parina viime vuotena on ollut vaikeuksia saada kulutettua kaikki jämät loppuun asti.

Vuosia sitten oli aika pahakin jäätelöaddiktio, joka kesti aikansa kunnes lopahti. Nykyisin saattaa olla avattu jäätelöpaketti pakastimessa pitkäänkin ja melkein väkisin tulee se syötyä loppuun ennen kuin se hileentyy. Joskus parisen vuotta sitten alkoi irtokarkkihimo, joka sekin kesti aikansa. Ilmeisesti tuo erilaiset himot syttyy ja sammuu aika satunnaisesti ja kun määränsä on saanut, niin ei ole enää syytä jatkaa.

En tiedä mistä johtuu, mutta nyt on ollut ehkä noin parin viikon ajan mielessä pizza tai oikeammin kai pitsa. Sitä en osaa laskea roskaruuaksi, sillä omatekemässä pitsassa pohja on todella ohut ja täytettä paljon, esimerkiksi tonnikalaa, katkarapuja, tomaattikastike, paprikaa, sipulia, ananasta jne ja lopuksi juustoa melkoisen maltillisesti.

[ROOSTER]

Väittäisin, että kauppa on ampunut itseään jalkaan tarjotessaan Runebergin torttuja jo vuodenvaihteesta alkaen pitkälle kevääseen, laskiaispullat on kaupassa viimeistään helmikuun alussa ja pian tämän jälkeen tuleekin jo tippaleivät ja simat. Pahimmillaan kaikki nuo ovat tarjolla samoihin aikoihin. Toista oli ennen, kun piti osua kauppaan niiden muutamaan päivän aikana, kun tuotteet tulivat myyntiin.

Ostan ja allekirjoitan tämän. Joulutuotteiden myyntiä ovat onneksi muutamissa paikoissa jo myöhentäneet aikaisemmasta, alkaa vissiin mennä perille ihmisten inho ennenaikaista tyrkytystä kohtaan.

...tulee se syötyä loppuun ennen kuin se hileentyy.

Hauska sana jota en muista kuulleeni aiemmin. Olen aina luullut, että jäätelön kiderakenteen muutos hileiseksi johtuisi siitä että tuote on saanut lämpöä jossain elämänsä vaiheessa. Ajatuksesi ajan vaikutuksesta, vaikka lämpötila olisi vakio, kuulostaa mielenkiintoiselta ja uskottavaltakin. Ehkä jotkut jäätelörodut ovat alttiimpia tuollaiselle.

[kertsi]

^
ROOSTERin viestiä lukiessani huomasin yllättäen, että olen aika pitkälti päässyt eroon noista erilaisiin päiviin liittyvistä herkuista, etenkin leivonnaisista. Väittäisin, että kauppa on ampunut itseään jalkaan tarjotessaan Runebergin torttuja jo vuodenvaihteesta alkaen pitkälle kevääseen, laskiaispullat on kaupassa viimeistään helmikuun alussa ja pian tämän jälkeen tuleekin jo tippaleivät ja simat. Pahimmillaan kaikki nuo ovat tarjolla samoihin aikoihin. Toista oli ennen, kun piti osua kauppaan niiden muutamaan päivän aikana, kun tuotteet tulivat myyntiin.

Mulla meni koko laskiaispullasesonki ohi! Ja se harmittaa.

Selatessani Googlen hmm... jäljitysohjelman (en muista nimeä) grafiikoita, näin graafisesti, missä kaupoissa (=lue kaupassa) olen käynyt alkutalvesta. Se oli tasan yksi kauppa, eli Lidl. Se selittää, miksi tänä vuonna en sitten syönytkään ensimmäistäkään laskiaispullaa. Onnistuin könyämään K-supermarkettiin vasta kun sesonki oli ohi melkein.

Kaksi epämääräistä pullaa tarttui matkaan, mutta ei niitä voi laskiaispullaksi sanoa, sillä sisälsivät hilloa (yäks), ja sitä paitsi olivat aivan kelvottomia tekeleitä. Murenevia, ilman kardemummaa, ei ilmavia, pahanmakuisia. Taisi olla nämä:
https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/leivon-laskiaispulla-2kpl220g-hillo-6424200059219

Minusta laskiaispullasesonki pitäisi muuttaa ympärivuotiseksi. Ja hillopullien ja muiden ällötysten nimeksi ei saisi laittaa laskiaispulla.

[Hippi]

...tulee se syötyä loppuun ennen kuin se hileentyy.

Hauska sana jota en muista kuulleeni aiemmin. Olen aina luullut, että jäätelön kiderakenteen muutos hileiseksi johtuisi siitä että tuote on saanut lämpöä jossain elämänsä vaiheessa. Ajatuksesi ajan vaikutuksesta, vaikka lämpötila olisi vakio, kuulostaa mielenkiintoiselta ja uskottavaltakin. Ehkä jotkut jäätelörodut ovat alttiimpia tuollaiselle.

Heh, enpä minäkään muista ennen kuulleeni ja taisin keksiä sen kirjoittaessani

Mutta kyllähän jäätelörasiaan tulee lämmintä ilmaa joka kerta, kun sen aukaisee. Nykyisin vielä, kun olen pienentänyt annoskokoa, rasia tulee aukaistua useamman kerran kuin joskus pahimpina aikoina, niin pintaan tulle hilekerros. Se ei tunnu suussa mukavalta.

Vähän tietysti riippuu jäätelön koostumuksestakin sen säilyvyys. Joskus olen saanut pahvipakkauksessa ollaan jäätelön muuttumaan omituisen sitkeäksi ja kutistumaan, vaikka se on ollut tasaisessa pakastin kylmyydessä , mutta viipynyt parasta ennen päivän rajoille asti. Jäätelöä ei tosiaan kannata säilöä pitkään pahvipakkauksessa. Silloin harvoin, kun sellaisen ostan, ensimmäisen annoksen ottamisen yhteydessä siirrän loput muovirasiaan, niin säilyy parempana.

Mutta pakasteistahan vesi erkanee ja tekee pakkaukseen lunta. Tuota voi testata esim. ruisleipäviipaleilla, jotka pakkaa tiiviisti solmittuun pakastepussiin. Ei tarvi kovin pitkään säilyttää, kun pussissa on pakastekuivattuja ruisviipaleita lumessa.

Kaikkea on kokeiltu 

[MrKAT]

Kaikki pieleen.
  Oli jäänyt sitruuna yli pääsiäistä ed. viikolta. TV:ssä tuli Annan vinkit miten tehdä sitruunakakku,
reseptiä en ottanut heti ylös vaan jälkeenpäin ulkomuistista. (1. virhe). 
  Toiseksi siinä käytettiin "maitokermaa" mitähän lie, en ottanut selvää (2. virhe).
Kulhoon aineita sekoitettaesssa huiskaisin väärästä pussista ruisjauhoa vehnäjauhon sijasta (3. virhe), enkä saanut otettua kaikkea pois. Ehkä 1/4..1/3 jäi.
   Uuni olisi pitänyt olla 175 C ja kakun 22x11cm laatikossa tunnin. Sävelsin niin että panin sen ohuelti paistinpannulle ja puiden polton jäljiltä kärsimättömänä liian nopeasti eli liiaan tulikuumaan leivinuuniin (4. virhe).
   Se mustui pinnalta enkä ottanut tarpeeksi nopeasti pois (5. virhe). Savusi päältä mustana kun otin pois.

Raavin palaneen pois ja maistatin läheisellä, se oli ihan ok. Mutta tein 8. virheen että söin eli koemaistoin liikaa. Siinä oli ehkä liikaa sitruunamehua (6. virhe) ja soodaa (7. virhe?). Se maistui oudolle. Kieli kärsi "kärähti" niin että kun sukulainen toi yllätysherkkuja niin kaikki maistui pahalle. (vrt. salmiakin jälkeen). Sukulainen sai pari maistopalaa mutta viskasin loput luontoelukoille ikiwanhaan tunkioon.

[Hippi]

^
Jo melko varhaisella iällä opin sen, että leivonnassa on syytä käyttää tarkkaa reseptiä, mutta ruuan valmistuksessa voi mennä aika pitkälti näppituntumalla. Onhan monissa kakuissa säätövaraa ja erilaisia reseptejä, mutta usein säätämisen ehtona on, että jos X:ää lisätään, niin Y:tä on vähennettävä tai lisättävä riippuen tietysti mitä nuo X ja Y ovat. Jotain mausteita voi hiukan säätää mieluisammaksi, mutta sekin on viisainta tehdä vasta toisella kerralla, kun tietää, millaista resepti tuottaa.

Peruspullataikina ja leipätaikinat ovat ainoat, joita voi hyvin tehdä muistinvaraisesti, kunhan muistaa nesteen ja hiivan suhteen oikein.

Tässä on tiivistetysti kohotusaineista. Leivon niin vähän, että vähintäänkin kohotusaine ja sen määrä on aina pakko tarkistaa kakuissa ja pikkuleivissä. Kerran tytöt halusivat leipoa jonkun ihan peruskakun ja menivät aloittamaan puuhan tarkistamatta onko kaikkea kotona. Olivat sitten korvanneet leivinjauheen soodalla ja se ei todellakaan ollut hyvää, kun eivät tienneet, että määrä olisi pitänyt puolittaa. Sooda maistui selvästi. Ja menihän siinä vähän muutakin pieleen, kun oli kaksi kokkia. Meillä tuli lentäväksi lauseeksi "pitääkö uunissa palaa joku valo?" joka kysyttiin kakun oltua uunissa hyvän hetken eikä se lähtenyt kohoamaan.

Kermamaidosta en löytänyt "virallista" määritelmää, mutta Kaksplussan foorumilta löytyi vinkit, joihin väki näytti aika tyytyväiseltä. Eli kermamaito = puolet maitoa ja puolet kermaa, jossa maito on tavallista punaista tai sinistä maitoa ja kerma on kuohukermaa. Lisäksi löytyi tällainen: Suolaisiin käy ruokakerma hyvin, makeisiin käyttäisin kuohu tmv kermaa.

Monet hieman raskaammat kakut paistetaan pitkään ja silloin lämpötila on jokseenkin aina tuo 175 astetta. Tuolloin vuoka olisi oltava sellainen kuin ohjeessa sanotaan. Jos kakku käsketään laittaa rengasvuokaan, niin paras olisi laittaa. Sen voi kyllä vaihtaa suorakaiteen muotoiseenkin (jossa tehdään esim. vuokaleipää), mutta ei matalampaan laakeaan vuokaan, jossa paistos kuivuu. Korkeampi lämpötila puolestaan korventaa pinnan ja pintaa höyläämällä ei sitä palaneen makua tahdo saada kokonaan pois. Korkeampi lämpötila + lyhyempi paistoaika yleensä jättää keskustan raa'aksi.

Tuossa evästystä seuraavaan kakkusessioon, onnea matkaan

[Kopek]

Tuossa evästystä seuraavaan kakkusessioon, onnea matkaan

Jotkut ihmiset noudattavat virallisia neuvoja ja käyttöohjeita pilkuntarkasti. Lähisukuuni "kuuluva" saksalainen insinööri lukeutuu näihin. Kaikesta on suunnitelma, ja kaiken pitää mennä täsmälleen suunnitelman ja virallisten ohjeiden mukaan. Meneekö kaikki lopulta kuitenkaan, se on toinen asia. Mutta tavoite on joka tapauksessa tuollainen.

Minä taidan kuulua toiseen ääripäähän. Revin tuotteet paketeista ja alan "kokeilla" niitä käyttöohjeita lukematta. Korkeintaan siinä vaiheessa vilkaisen - siis vain vilkaisen - ohjetta, jos käytön kanssa tulee ongelmia. Tästä ohjeisiin perehtymättömyydestä seuraa mm. se, että löydän tuotteista sattumalta uusia ominaisuuksia vielä kymmenen vuoden käytönkin jälkeen. Käyttöohjeissahan niistä tietysti on kerrottu, mutta kuten sanottu, en jaksa lukea niitä. Enkä muista, vaikka olisin lukenutkin.

Hipin pitkähkö ohje leipomiseen kuuluu samaan sarjaan kuin tuotteiden käyttöohjeet. Liian pitkä ja monimutkainen minulle. En kyllä ala leipoakaan, mutta jos alkaisin, selaisin ohjetta ylimalkaisesti poimien sanan sieltä ja sanan täältä. Kattila, vettä, jauhoja... olikos tässä muuta... hyvähän tästä tulee.... äsh, eipä tullutkaan. Lopetan yrittämisen. Liian vaikeata. Astiatkin pitäisi vielä tiskata. Lidlin hyllystä saa helpommalla. Ehkä tällainen on ADHD:tä.

Leipomisen pitäisi tapahtua pikkuhiljaa viikon aikana tarkan ohjeen mukaisesti. Jokaiselle päivälle olisi tehtävä. Maanantai: ota astiat esille. Tiistai: etsi tarvikkeet saataville. Keskiviikko: sekoita... jotain. Ja niin edelleen. Lauantaina pulla paistettaisiin.

Kirjoitin edellä ohjeista, vaikka aikaisemmin kirjoitin, että en lue niitä. Kyllä minulle sellainen ohje juuri ja juuri kelpaa, jossa asiat neuvotaan yksinkertaisesti ja äärimmäisen selkeästi. Ohjeissa - olipa kyse teknisten laitteiden käyttöohjeista tai ruuanlaitto-ohjeista - on yleensä se vika, että niissä on sanoja, joiden merkitystä siinä yhteydessä ei ymmärrä. Ne ovat tavallisia sanoja kuten "ripota, sekoita, sivulta, hyppysellinen, lusikallinen, hämmennä, yhdessä" ja muita tämän tyyppisiä. Sanat sinänsä ymmärtää, mutta sitä ei ymmärrä, miten ne täsmälleen tarkoittavat kyseisessä ohjeessa. Mistä "sivulta" ja mitkä ja millä tavalla "yhdessä" ja miten paljon on "lusikallinen" ja niin edelleen. Ruokaohjeissa olevien määrien pitäisi olla millilitroina ja grammoina, ja määrät pitäisi mitata tarkoilla mittavälineillä. Yskänlääkepulloissa tuleva muovimuki on hyvä mitta, mutta niitä ei taida saada ostettua erikseen.

Ruuanlaitto-ohjeita lukiessa joskus joukollakin mietitään, mitä jokin neuvo oikein tarkoittaa. Missä vaiheessa pitää antaa taikinan kohota, ja miten jokin asia pitää sekoittaa ja... pelkästään minä en siis ole huono ymmärtämään ohjeita, vaan ehkä ohjeissa joskus on oikeasti vikaa. Ne eivät ole tarpeeksi selkeitä ja yksityiskohtaisia.

Teknisten asioiden osaajat ovat usein huonoimpia mahdollisia ohjeiden laatijoita, koska heidän on vaikea kuvitella tilannetta, jossa joku EI osaa niitä asioita, mitä he osaavat. Tästä syystä matematiikan opettajat ovat huonoimpia mahdollisia matematiikan opettajia ainakin silloin, kun pitäisi opettaa matemaattisesti lahjattomia ihmisiä. Lahjaton ja laiska oppilas ei tunne eikä muista eikä ymmärrä matematiikkaan liittyviä sanoja, joten jos opettaja käyttää niitä, niin kuin hän käyttää, puhe on oppilaan silmissä pelkkää "algebraa". (alja jomma...)

Toimittajatkaan eivät taida hallita kaikkia matematiikkaan liittyviä sanoja, koska aika usein näkee käytettävän sanaa "yhtälö" synonyyminä sanalle "ongelma". Eivät kai kaikki poliittiset ongelmakysymykset ole "yhtälöitä"? Vai ovatko?

[Hippi]

^
Eihän se koko kirjoitus ollut ohje, vaan foorumille tarkoitettu kepeänpuoleinen kirjoitelma leipomisesta. Ohjeen voi tiivistää: Lue leipomuksen ohje ja noudata sitä. Se kaikki muu "pitkässä" (hauska, että juuri Kopek sanoi kirjoitustani pitkäksi) kirjoituksessa oli vain lörpöttelyä ja ohjeelle taustatietoa.

Jos on taipumusta lukea silmäille ja sieltä täältä, kannattaa istua paikallaan, rauhoittua ja alkaa lukea ohjetta ajatuksella. Jos se ei onnistu, niin vähääkään vaativamman ohjeen voi unohtaa ja jatkaa entiseen malliin kaikkea kokkailua, eli yrityksen ja erehdyksen tiellä.

[-:)lauri]

Joku voisi avata Tikkurilaan kananmunaravintolan. Jos sellainen olisi hetki sitten löytynyt Woltista, olisin tilannut kananmunan kaikilla mausteilla. Nyt jouduin tyytymään Pizza Hutin peppronipizzaan.

[-:)lauri]

Mäkkärin american cheesessä oleva perunasämpylä ei maistu samalle kuin tavallinen sämpylä.

[kertsi]

^
Jo melko varhaisella iällä opin sen, että leivonnassa on syytä käyttää tarkkaa reseptiä, mutta ruuan valmistuksessa voi mennä aika pitkälti näppituntumalla. Onhan monissa kakuissa säätövaraa ja erilaisia reseptejä, mutta usein säätämisen ehtona on, että jos X:ää lisätään, niin Y:tä on vähennettävä tai lisättävä riippuen tietysti mitä nuo X ja Y ovat. Jotain mausteita voi hiukan säätää mieluisammaksi, mutta sekin on viisainta tehdä vasta toisella kerralla, kun tietää, millaista resepti tuottaa.

Tuo on yleisesti tunnustettu ohje, että nimenomaan leipominen vaatisi pilkutarkkaa ohjeen noudattamista. Itse noudatan ohjeita vain silloin, kun leivon yhdelle (tai useammalle) toiselle ihmiselle. Jos väsään vain itselleni, vetelen vaan lonkalta jotain, ja käytän mikroaaltouuniakin aika usein. Hiivapussillinen puoleen litraan (sopivanlämpöistä) nestettä on suurinpiirtein ainoa mitä hiivalla nostatettavista taikinoista pitää tietää, ja se, ettei tee liian kovaa tai löysää taikinaa.

[Hayabusa]

Lähtisikö joku avaruusmäkkäriin?
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/15a5d7f0-fce9-4c2c-be11-1c327e29b832

Entisen lennonjohtaja Vincent Farret d'Astièsin perustama avaruusmatkailuyritys myy parhaillaan ennakkolippuja tuleville matkoille paineistetussa kapselissa, nimeltään Celeste, joka on kiinnitetty heliumilla toimivaan ilmapalloon. Lippu maksaa 120 000 euroa.
...
Celesten kerrotaan lennättävän kuusi matkustajaa ja kaksi lentäjää maksimikorkeuteen, eli noin 100 kilometriin vain 90 minuutissa. Tämän jälkeen kapseli leijailee maan päällä kolme tuntia, joten on runsaasti aikaa nauttia usean ruokalajin ateria.

Farret d'Astiès kertoi, että vaikka Celesten ruoka- ja juomavaihtoehdot ovat ylellisiä, "näkymä ja yleinen matka ovat edelleen tarjouksen keskipiste".

[MrKAT]

"Voi taivas että miten voi olla näin hyvää!!". Paistoin eilen taas pitkästä aikaa lettuja.
Käytin avaamattoman laktoosillisen purkin rasvatonta maitoa. Vaikkei ollut jääkaapissa vaan n. +10C:ssä parisen päivää niin ei ollut pilalla. Lisäksi nyt eka kertaa punnitsin maidon ja sitä tuli yllättävän paljon ja taikinasta yllätävän lirua.  Kananmunat oli suht. tuoreita. Jauhona Luomu täysjyvävehnää ja ½ teelusikalista mineraalisuolaa. Sekaan 2 rkpl rypsiöljyä.

Pannulle aina tilkka rypsiöljyä ja siihen päälle lettuja kohti alle nokareet Flora-margariinia. 
  Puut hellalla oli normaalikokoisia, ei liian ohuita tikkuja  Lettuja n. 3 kpl pieniä per pannullinen.
Letuista tuli tavallista ohuempia, ja ilmeisesti sitksi parempia.

Sitten syödessä sokerin kanssa kun laitoin vielä suklaapaloja ja käärin rullalle niin VOI HERRA JUMALA
kun oli taivaallista. En muista koskaan  tehneen+ maistaneen mitään näin hyvää.