Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[-:)lauri]

Pitäisikö sitä alkaa äänestämään Rinnettä. Ei, mutta pitäisikö.

[Hippi]

Alkuperäistä juttua aiheesta ei enää löytynyt, mutta IS:n artikkeli vielä löytyi. Muuten olisin tuon videon ottanut ihan läppänä.
https://www.is.fi/ruokala/uutiset/art-2000000901795.html

Resepti
2 x 400 g pekonia – 280 kcal / 100 g = 2 240 kcal

1,5 kpl punaista paprikaa – 76 kcal / 100g = n. 50 kcal

6 isoa valkosipulinkynttä – n. 20 kcal

1 tl jauhettua mustapippuria – n. 5 kcal

2 x 400 g mustaleimajuustoraastetta – 400 kcal / 100g = 3 200 kcal

500 g spagettia – 350 kcal / 100g = 1 750 kcal

6 dl vispikermaa – 348 kcal / 100ml = 2 088 kcal

5 rkl oliiviöljyä – 884 kcal / 100g, 80ml oliiviöljyä = n. 700 kcal

Yhteensä n. 10 053 kaloria

Jäin ihmettelemään, miksi paprikaa oli nimenomaan se 1,5 eikä kahta kokonaista? Siinä kohtaako oli säästetty, ettei energiamäärä kapua mahdottomuuksiin
Kieltämättä pelkästä videon katselustakin tuli todella ähky olo, sillä olin juuri syönyt lounaan ja jälkiruokakahvia nautiskelin videota katsellen.

[Amore]

En erityisemmin välitä tomaateista sellaisenaan. Minusta tuore tomaatti vaatii seurakseen vähintään viipaleen paahtoleipää tai sipulia ja salaattikastiketta. Vaikka olisi miten hauskan näköisiä kirsikkatomaatteja, niin en popsi niitä kuin viinirypäleitä. Ei, tomaateille on aina tehtävä jotakin.

Olen kasvatellut parvekkeella tomaatteja toisinaan - heikoin tuloksin. Kasvit ovat rasittavia rotjakkeita ja satoa tulee vaivaan nähden aika niukasti, vaikka olen pölyttänyt kukkia, lannoittanut ja aurinkoa ja lämpöäkin piisaa. Silti minulla on taas parvekkeella muutamia tomaatin taimia. Kun sain ystävältä, niin tuli taas haksahdettua tomaattien kanssa yhteiseloon. Tyhmä ämmä!

Tälläkin kertaa satoa tulee ilmeisesti vain vähän ja tomaatit jäävät pieniksi "marjoiksi". Luulen tietäväni syyn: liian pienet kasvatusastiat, koska ei ollut aikaa ja energiaa hankkia multaa isoihin astioihin. No, ehkä tällä kaikella on kuitenkin kasvatuksellista arvoa? Oppia ikä kaikki!

Ensimmäinen tomaatti kypsyi äskettäin. Pieni punainen. Juuri ja juuri riittävästi yhdelle paahtoleivälle. Tomaatti oli toden totta lämmennyt auringossa, sillä se oli melkein kuuma kun poimin sen. Hädin tuskin maltoin odottaa tomaatin täydellistä punertumista, mutta en halunnut sitä ylikypsäksi. Maistelu: jumankauta miten tomaattinen tomaatti! Tuntui siltä, että maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tomaattista tomaattia. Vaikka olen etelässäkin syönyt oikeiden tomaattimaiden toritomaatteja, jotka kuulemma ovat niin paljon parempia kuin meillä myytävät tomaatit, niin tämä pienokainen oli tajunnan räjäyttävä. Miten sen nyt kuvaisin: hapokkuus vähäistä, tomaattiset, hedelmäiset aromit erottuvia. Äh, ei ole sanoja; eihän suomen kieli muutenkaan ole tomaatteja varten sanastoa kehittänyt. Tämän tomaatin lajikenimi on Money Maker. Toden totta, kerrankin "hintansa", eli vaivan, arvoinen tomaatti.

[-:)lauri]

https://www.youtube.com/shorts/q-k4xAk8EIc

[Amore]

En tiedä liittyykö laurin linkki jotenkin tomaatteihin, mutta en katso kasvatusvideoita, koska olen niitä aikoinani jokusen katsonut enkä ole pohjimmiltani erityisen kiinnostunut tomaatin kasvatuksesta. Minulla on niin paljon muuta kasvatettavaa, jolta ei jää aikaa tomaattiin perehtymiseen. Muutenkin suosin huolettomia kasveja, jotka alun jälkeen selviävät itsekseen ja joille riittää kastelu ja lannoitus. Ystäviltä saadut satunnaiset taimet selviävät jos ovat selvitäkseen ja jos ne jotain sattuvat tuottamaan, niin ok. Matkan varrella ehkä opin jotain, joten jos taas sorrun adoptoimaan jonkun ylimääräisiä taimia, niin seuraava kierros sujuu sitten ehkä hivenen tuottoisammin. Hyötykasvit ovat ö-luokan kasvatuksia.

[-:)lauri]

Ei liittynyt viestiisi.

[-:)lauri]

Mun tavallinen salaatti syntyy jäävuorisalaatista, kurkusta, tomaatista ja kevätsipulista. Mutta kukapa olisikaan arvannut, että myös kiinankaali sopii tähän mun salaattipohjaan. Vaikka jos ei joku raaka-aine ei sitten jostain syystä sopisikaan, niin kun lisää riittävästi salaattikastiketta, niin sopii.

[Hippi]

^
Joskus tuli syötyä kiinankaalia salaattina, vaikka oikeasti se ei oikein salaattiaines ole. Suutuntuma on kummallisen nihkeä ja maku on jokseenkin olematon. Mutta jos sen pilkkoi ihan pieneksi ja sekaan laittoi esim. karkeaa porkkanaraastetta, pieneksi pilkottua paprikaa ja pilkottua ananasta (omassa mehussaan) tai appelsiinia, niin kyllä sitä saattoi syödä. Kiinankaali oli aikansa lapsi, kun salaatiksi sopivaa vihreää ei ollut niin runsaasti tarjolla kuin nyt on ihan ympäri vuoden.

En ehkä reiluun kymmeneen vuoteen tuota ole ostanut. Hiljattain pyörittelin jo kädessä kaupassa ollessani, mutta jätin ostamatta. Ajatuksena oli kokeilla sitä kypsennettynä, niin kuin se oikeastaan kuuluisi käyttää. Nyt kun taas palautui mieleen, niin pitääpä kokeilla.

Tässä jotain vinkkiä aiheesta: https://www.soppa365.fi/artikkeli/artikkelit/ruokalistalla-nyt/nain-valmistat-kiinankaalia-jolla-pahinkin-epailija-leppyy


ps- En ole varma huomasitko Fiilisketjussa laittamani viestin loimulohesta, jota linkataan sekin tänne: Loimulohi

[-:)lauri]

^
Juu huomasin, Kiitos sitä.

[Amore]

Kuuluuko ananas hernekeittoon?

Kyllä! Hernekeittoon voi kätevästi lisäillä monia aineksia, joita on jäänyt tähteeksi aikaisemmista kokkaulsista.

Tällä kertaa lisäsin hernariin tuoretta varhaiskaalia ja ananasmurskan jämät. Lisäksi käytän purkilliseen keittoa aina myös lusikallisen punaviinietikkaa, koska mielestäni hernekeitto ilman pientä etikkatilkkasta on tunkkaisen makuista.

Kaalin tarkoitus oli keventää keittoa hieman kesäisemmäksi, mikä tapahtuikin. Ananakselta toivoin hieman makeutta, mutta sen lisäksi siinä oli hapokkuutta. Ei silti tullut liian hapanta, vaan aika hyvä kesäinen hernari.

[Hippi]

Nyt on testattu linssijauhosta tehty spagetti. Ostin kokeeksi paketin kumpaakin väriä jokunen päivä sitten kokeillakseni.



Onneksi kerroin asiasta tyttärelleni, jolla olikin kokemusta tuotteesta, niin ei tarvinnut tehdä samoja virheitä. Olen aina vähän Hulda-huoleton enkä niin tarkoin seuraa ohjeita, vaan näppituntumalla useimmiten mennään keittiössä. Noille tosiaan kannattaa laittaa runsaasti vettä eli ohjeen mukainen litra 100 gr:lle spagettia ja keittoaika on aika tarkka. Yli ei kannata keittää, sillä nuo tosiaan liisteröityvät helposti. Noista puuttuu normaalin spagetin sitko, joten ne myös katkeilevat helposti.

Koska spagetissa on jo proteiinia, sen seuraksi tein nyt "Chili sin Carnen", eli tomaattipohjaisen kastikkeen, jossa on paljon sipulia, valkosipulia, chiliä, yrttimausteita sekä hiukan nahistunut suippopaprika. Ihan hyvää tuosta tuli, mutta ehkä seuraavalla kerralla kokeilen jotain kermapippurikastiketta. Hiukan rasvaisempi kastike voisi toimia paremmin ja ehkäistä liisteröitymistä.

Seuraavalla kerralla myös keitän hiukan vähemmän, sillä nyt tuli yhden annoksen spageteista ähky olo, kun en raaskinut heittää poiskaan. Huomasin, että en ole koskaan eläessäni keittänyt spagettia tai makaronia vain yhtä annosta varten eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, minkä verran sitä pitäisi olla. Olen aina keittänyt kerralla reilusti ja lopuille keksinyt käyttöä seuraavana päivänä. Näitä linssispagetteja ei kyllä voi seuraavalle päivälle säästä. Tai voi tietysti, mutta sitten ne on viipaloitava veitsellä, kun ne puuroutuvat yhteen klönttiin

Enpä tiedä ostanko toista kertaa. Ei niissä muuta vikaa ole kuin hankalakäyttöisyys. Voi olla, että nuokin dumppaan tyttärelleni, jos vaan ottaa.

[Amore]

Nyt on testattu linssijauhosta tehty spagetti.

Maistoin linssipastaa jo aika kauan sitten; saattoi olla vuosi tai pari ennen koronaa. Ne olivat muistaakseni jonkin sortin kuviopastaa, ehkä jotain pieniä rusetteja. En tykännyt mausta yhtään vaikka pidän linsseistä ja pavuista paljon. Pasta oli hemmetin pahaa! Roskiin meni suurin osa annoksesta sekä kaikki pakettiin jäänyt pasta.

[Hippi]

Sain tyttäreltäni pienen kipollisen punaherukoita ja toisen mustaherukoita synttärilahjaksi. Katsoin, että marjoja on niin vähän yhteensäkin, että teen niistä vispipuuron. Hommahan alkaa mehun tekemisellä, eli ensin survoin survimella marjat rikki, ettei niitä tarvitse keittää puhki. Mössöön lisäsin vettä ja siivilöin mehun ja sen jälkeen siivilästä perskat kattilaan ja kuuma vesi päälle ja kiehautus ja uusi siivilöinti. Kun jämiä oli huuhdottu tarpeeksi laimensin mehun noin litraan ja maistoin. Se oli niin järkyttävän tymäkkää, että haaveet puurosta saattoi unohtaa, sillä lientä olisi pitänyt laimentaa ainakin toisella litralla vettä.

Niinpä sitten suunnitelma muuttui ja vain vähän laimensin lisää ja sokeroin sopivasti ja mehusta tein mehukeiton. Todella vahvaa se edelleen oli, mutta haudutetun riisipuuron kera aivan saatanan hyvää. Jätin keiton niin ohueksi, että puuron loputtua jämät keitosta on helppo juoda lasista.

Etenkin mustaherukat näyttivät pieniltä, mutta niissä oli kyllä makua isommankin marjan tarpeisiin. Pensaita ei ole mitenkään hoidettu muuten, kuin kuivimpaan aikaan hiukan vettä hujautettu juurelle. Melko vaivalloista ja vähän sotkuistakin oli tuo mehun irrottaminen marjoista niin, että minimoi keittämisen. Ei tuolla tavalla isoa määrää kyllä jaksaisi tehdä, vaikka kyllähän se ainakin nyt tuntui vaivan arvoiselta.

[Amore]

Tulin eilen mökiltä myöhään kotiin eikä kotona ollut oikein mitään ruokaa. En ollut syönyt kuin pari voileipää koko päivänä ja juonut pari kupillista kahvia. Minulla oli takana täysi työpäivä puutarhahommissa. Seurauksena tästä siis kiljuva nälkä ja suuri uupumus. En jakanut myöskään lähteä kauppaan lauantai-iltaa viettävien bilenuorten sekaan. Mitä voi valmistaa olemattomista aineksista? Ei ollut edes maitoa, joten kaurapuuroakaan ei voinut keittää. Ei yhtään hernekeittopurkkia kaapin perällä, ei kastikejämää pakastelokerossa. Mitä oli? Kaksi oikein tylsää burgerisämpylää, pari tomaattia ja edellisestä kokkauksesta jäänyt puolikas sipuli. Näistä syntyi sitten kaksi tomaattiburgeria. Voitelin sämpylän puolikkaat margariinilla, sitten päälle tomaattiviipaleita ja sipulirenkaita, joiden päälle chilisalsaa ja pizzamaustetta. Sämpylän pohjan täytteineen kuumensin mikrossa ja leivän kannen paahdoin leivänpaahtimessa ennen margariinivoitelua. Kävin vielä pilkkopimeällä parvekkeella hamuilemassa ruukusta tuorett basilikaa, jonka lisäsin täytteeseen vasta burgerin kuumentamisen jälkeen. Tämä lienee yksi köyhimmistä aterioista, mitä olen koskaan nauttinut (enimmäkseen valkoista sämpylää), mutta täyteainekset antoivat kuitenkin oikean aterian tunnun. Ihmeellistä kyllä, jääkaapista löytyi ruokajuomaksi pieni tölkillinen colaa.

[Brutto]

Juustoille ei ilmeisesti ole omaa ketjua joten käsitellään niitä sitten tässä.

Eli lyhyesti, juustot on pilattu. Muutkin kuin edam.

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/81aa440a-3eb1-4a5e-88aa-c57440d24d70

Niin kaipaan punakuorista pallojuustoa. Viipalejuustot ovat perseestä vaikka helppokäyttöisiä ovatkin, mutta juusto on parhaimmillaan juuri leikattuna. Onneksi sentään kermajuustoa saa vielä pallona.