Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

Kolmannes bataattia mikrossa. Poistetaan huonot kohdat kuoressa ja pestään. Iso leikkauspinta syvän lautasen pohjaa vasten. Kun bataatti on liki kokonainen, kuoren sisällä, siitä tulee herkullisempi. (Vähän reikiä on kyllä syytä tehdä, ettei räjähdä mikroaaltouunissa?)

Lisukkeena loimulohta, ja salaattia, jossa:
- kukkakaalia
- chiliä
- kesäkurpitsaa
- oliiviöljyä
- balsamicoa.

Ei monta minuuttia kestä tällaisen aterian kasaaminen, ja lienee aika terveellinen.

[Kopek]

Ylen sivulla on seuraava uutinen tamperelaisesta pizzeriasta: "Tampereen vanhin pizzeria joutui yllättävien somehuhujen keskelle, vaikka mikään ei ole muuttunut vuosikymmeniin".

Uutisesta käy ilmi, että pizzeria on perustettu 1970-luvun lopussa:

"Vuonna 1979 perustetun ravintolan toiminta perustuu vahvaan perinteeseen. – Mitään raaka-aineita ei ole muutettu vuosikymmeniin."

Minua alkoi kiinnostaa, miten Tampereen vanhin pizzeria sijoittuu koko maan ikävertailussa. Verkkouutisten mukaan Tampereen pizzeria on toinen Suomessa edelleen toimivista 1970-luvulla perustetuista pizzerioista: 

"Ensimmäinen edelleen toiminnassa olevista 1970-luvun pizzerioista on Tampereen Aleksanterinkadulla sijaitseva Napoli. KSML:n mukaan ravintolaa kuvataan mustanmakkaran ja jääkiekon kaltaisena Tampereen symbolina.

Toinen 1970-luvulla perustetuista pizzerioista on nykyisin Helsingin Kirkkokadulla sijaitseva Rodolfo. Tätä nykyä se on siirtynyt enemmän yleisitalialaiseksi ravintolaksi, jossa pizzat ovat sivuroolissa."

Aloin miettiä, että eikös myös Jyväskylässä ole edelleen toiminnassa 1970-luvulla perustettu pizzeria.

Tuota ravintolaa ei noteerata, joten onko sen paikka muuttunut hieman, vai mistä on kyse. Olen käynyt siellä ensimmäisen kerran hyvin kauan sitten ja joskus myöhemminkin "muistelukäynnillä". Jos se ei ole täsmälleen samassa paikassa kuin aikoinaan eikä siksi kelpaa luetteloon 1970-luvulla perustetuista pizzerioista, niin ei kaukanakaan ole. Jotenkin iänmäärittelyketju näyttää katkenneen, vaikka itse miellän paikan edelleen samaksi, missä taisin syödä aikoinaan ensimmäisen pizzani Suomessa. 

Olen käynyt vanhempieni kanssa aikoinaan - todella kauan sitten - Suomen toiseksi vanhimmassa pizzaravintolassa Lappeenrannassa, eli jo silloin olisi ollut tilaisuus maistaa pizzaa. Minulle ostettiin kuitenkin vain jotkut ranskalaiset, jotka nekin tietysti tuntuivat erikoiselta herkulta tuohon aikaan.

Verkkouutisen jutun mukaan pizzat olivat näissä ensimmäisissä ravintoloissa vain osa tarjontaa:

"Tätä nykyä se [Helsingin vanha pizzeria]on siirtynyt enemmän yleisitalialaiseksi ravintolaksi, jossa pizzat ovat sivuroolissa.

Tässä se on alkuperäisten 1960-luvun pizzerioiden kaltainen, sillä niidenkin listoilla pizzat olivat ainoastaan pieni osa ruokalistaa."

Italialaisesta ravintolasta tuon Lappeenrannan paikankin yhteydessä puhuttiin. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin minulle on selvinnyt, se oli myös pizzeria ja aivan uraa uurtavia Suomessa. Televisiossa oli kerran dokumentti sen perustajasta ja ylläpitäjästä.

[kertsi]

Ei voi mitään, mutta tofu ei ole yhtä herkullista kuin em. kirjolohi. Tein sinänsä ihan syötävää tofusalaattia, vaikkei ollut kotona Thai sweet chiliä, joka kyllä tekee herkulliseksi tofunkin:

chili siemenineen palasina
valkosipulin kynsi palasina
oliiviöljyä
balsamicoa
hippunen sokeria
(laitoin myös pienen lorauksen soijakastiketta, mutta se oli turha, vois toimia paremmin ilman)
... sekoitellaan
kesäkurpitsa  (keräkaali ja varsinkin fenkoli varmaankin olisi toiminut paremmin) palasina
tofu palasina
...sekoitellaan, annetaan marinoitua hetki

Lisukkeena pikkukattilassa keitettynä peruna-kasvis-lisuketta:
tilkka vettä
perunasiivuja
currya
mustapippuria
... sekoitetaan ja keitetään muutama minuutti
kolmannes munakoisoa
pieni parsakaali (jalka pilkottuna mukaan)
... keitetään viitisen minuuttia

[kertsi]

Älkää kokeilko lapset tai aikuiset tätä hurmaavaa ruokaa kotona, on aivan liian hyvänmakuinen:

yhden (1 l) kattilan ihme jälleen:
tulinen siskonmakkara-makaroni-pakastekasvispata

nirkoisesti vettä 1,5 dl?
1-1,5 dl? makaronia (raketti spagettia ja täysjyvää fifty-sixty)
ripaus (0,5 tl?) Ras-el-Hanoutia (huumaavan tuoksuinen mausteseos)
ripaus jeeraa
... keitellään kunnes vähän pehmiää
... sillä aikaa sulatetaan mikrossa pakastettua:
1 pkt siskonmakkaroita
... pursotetaan makaronien joukkoon, kiehautetaan ja lisätään
n. 3 dl pakastekasviksia (vihreitä papuja ja wok-vihanneksia)
... kuumennetaan. Valmiiseen ruokaan lisätään:
1 tl salviaa ! ihana säväys
1,5 tl rosmariinia
pieni loraus balsamicoa
1 kokonainen chili siemenineen saksilla pilkottuna

[Hippi]

^
Ihmettelen tuossa veden vähyyttä. Vai hämmennätkö tuossa spagetteja koko keittelyn ajan, kun nehän muutoin liisteröityvät yhteen ja vielä tuossa pitäisi saada kypsytettyä siskonmakkarat? Paketissahan on 300 tai 400 grammaa, joten eihän ne mitenkään mahdu tuossa vesimäärässä kiehumaan. Keittämisen ymmärrän niin, että keitettävä on nesteessä kokonaan. Höyryttäminen on taas asia ihan erikseen.

Olen joskus ennenkin kiinnittänyt huomiota erittäin säästeliääseen veden käyttöösi, mutta tässä meni jo yli minun ymmärrykseni.

[kertsi]

^^ Reseptissä "1-1,5 dl? makaronia" eli ei paketillista, vaan vain vähän.

Mutta juu, yleensä makaronit keitetään väljässä vedessä. Nyt vaan säädin veden minimiin, koska lisäsin mausteita keitinveteen, enkä heittänyt vettä pois, se kun imeytyi kokonaan. En kovasti hämmentänyt, eivätkä liisteröityneet.

Säästeliääseen vedenkäyttööni liitty se, etten usein heitä loppuvettä pois, koska en halua mausteiden - tai ravintoaineiden! - liukenevan veteen eli valuvan viemäriin. En yleensä menettele kyllä näin pastan kanssa, vaan kasvisten, riisin ja juuresten, joten tämä oli poikkeuksellista.

[kertsi]

Ostin eilen tilapäisessä mielenhäiriössä kantarelleja ja tilliä, mutta en voita, kermaa, creme fraicea, pecorinoa tai muuta missä olisi maitorasvaa (paitsi Maasdameria siivuina), enkä sitruunaakaan. Mitähän hitossa tuostakin keksisi tehdä? Sopisikohan tuo kirjolohifileen kanssa? Kermakastike kantarelleista kyllä sopisi, mutta no can do. Eikä taida olla edes pekonimurua pakkasessa.

Mahtaisikohan oliiviöljy, valkosipuli, chili, parsakaali, munakoiso, porkkana, varsiselleri sopia noiden kanssa? Vai häivyttäisivätkö chili (tai nuo muut) kantarellin oman hienon maun? Miedonmakuista rypsiöljyäkin on.

Rasvatonta maitorahkaa ja rasvatonta jogurttia on.
- Tulisikohan tällaisesta salaatista hyvää:
kokoonkeitettyjä kantarelleja jäähdytettynä, valkosipuli, (maitorahkaa? rasvatonta jogurttia?), vähän oliiviöljyä, vähän riisiviinietikkaa, tilliä??, varsiselleriä? Maitorahka tai jogurtti saattaisi pilata tuon?
- Tai pikkelöity kantarelli huomiseksi, etikkaa, neilikkaa, sokeria, suolaa jne..?

Löytyi tällainen: Porkkana/Kanttarelli Lisuke
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/153475/Porkkana/Kanttarelli%20Lisuke/
4   porkkanaa viipaleina
2 dl   kasvislientä
1/2 tl   sokeria
1/4 tl   muskottipähkinää
200 g   tuoreita kanttarelleja puhdistettuna
1/2 dl   hienonnettua ruohosipulia ja persiljaa
3-4 rkl   tuorejuustoa (maustamatonta)

Laita porkkanaviipaleet, kasvisliemi, sokeri ja muskottipähkinäjauhe kattilaan.

Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen kannen alla n.30min.

Porkkanoiden kypsyessä paista kanttarellit teflonpannulla ilman rasvaa, kunnes neste on haihtunut.
---
Vois kokeilla rakuunaa, sopii erinomaisesti porkkanan kanssa. Vois vaihtaa tuorejuuston muutamaan siivuun Maasdamia. 30 minuuttia kuulosta liian pitkältä keittoajalta, ohuet porkkanasiivut kypsyvät muutamassa minuutissa. Veden vähentäisin tuossa puoleen, ja kasvisliemikuutiosta ottaisin vain neljäsosan. Muskottipähkinä sopii kyllä erinomaisesti porkkanan kanssa, mutta ehkä tuo on hieman liian suuri määrä.

[Hippi]

Ostin eilen tuhtin kokoisen possun filen, kun oli tarjouksessa. Aikaisemmin olen tuollaisen tehnyt niin, että olen viipaloinut kohtuullisen ohuiksi pihveiksi, paistanut pannulla ja tehnyt vielä kastikkeen, jonka kanssa ne on pakattu annospakkauksiin.

Nyt ei innostus riittänyt noin pitkän kaavan mukaan tekemiseen, joten siivutin filen ja vielä suikaloin noin sormen paksuisiksi suikaleiksi. Isoon uunikulhoon laitoin reippaasti suolaa, korealaista grillimaustetta, lukuisia ruuvauksia viispippurimyllystä ja piripiri myllystä. Lisäksi silppusin yhden hyvän kokoisen keskivahvin chilin. Pyörittelin lihapaloja mausteissa ja sitten havaitsin, että lihaa oli enemmän kuin oletin, joten ruuvailin vähän kaikista maustepurkeista vähän lisää ja sitten kylmä vesi päälle, niin että päällimmäiset lihapalat pikkuisen kurkki pinnalla.

Uunin lämpö 225 astetta ja kulho uuniin. Vajaan tunnin päästä sekoittelin hiukan, että lihat ei jämähdä toisiinsa kiinni ja pintapalat vaihtuivat. Noin pari tuntia tuo oli uunissa ja muutaman kerran sekoitin, että hiukan tulee useampiin paloihin väriä. Lopuksi lisäsin vielä vedenkeittimestä kuumaa vettä niin, että lientä oli riittävästi.

Tarkistin maun ja vaikka itse sanonkin, niin hemmetin hyvää oli, eli ei ollut enää tarpeen tehdä loppuvirityksiä. Kun tuo oli sen verran jäähtynyt, että roiskeet ei polttanut, niin pakkasin kerta-annoksiin pakastamista varten ja parin aterian edestä jätin pieneen kulhoon.

Miten tuota nyt sitten käytetään, lihapaloja mausteisessa vedessä?
- Sellaisenaan perunamuussin kanssa kuten karajalanpaistikin syödään. Muussi kannattaa jättää aika tönköksi, että liemi imeytyy siihen.
- Ruskistetaan hiukan vehnäjauhoja kasarin pohjalla ja kipataan sulatettu kerta-annos joukkoon, jolloin on lihakastike käytettäväksi minkä kanssa vain.
- wokkivihannekset pannulla ja joukkoon pätkäspagettia tai nuudelia ja kerta-annos joukkoon ja odotellaan, että liemi imeytyy spagettiin tai nuudeliin
- sellaisenaan nuudelin kanssa niin, että nuudelit siirretään kuumasta vedestä puolipehmeänä sulatetun kerta-annoksen joukkoon ja näitä mikrotetaan hetki, niin liemi imeytyy nuudeliin.
- pussillinen keittojuureksia ja kerta-annos yhteen, niin on lihakeitto. Tosin tuohon pitänee vettä vähän lisätä, jotta sitä voisi keitoksi sanoa

Oikein näpsäkkä ja monikäyttöinen on "lihaa vedessä". Nopeasti saa valmista mielihalunsa mukaan.

[Toope]

Tulen Hipille syömään. 
En väkisin toki.

[kertsi]

Kuulostaa herkulliselta, Hippi.

[kertsi]

Sain kuin sainkin väsättyä kantarelli-porkkana-lisuketta:

4   porkkanaa viipaleina
1 dl   kasvislientä (vain 1/4 kasvisliemikuutiota - oli vähän liian suolaista silti)
1/2 tl   sokeria  (tämän unohdin!)
1/8 tl   muskottipähkinää
ripaus sitruunapippuria  (ei ollut sitruunaa kotona, muuten olisin laittanut mehua ja kuorta)
ripaus mustapippuria (ois voinu jättää väliin)
salviaa! (ei löytynyt kotoota rakuunaa)
200 g   tuoreita kanttarelleja puhdistettuna

keitellään noin 10-15 min.
valmiiseen murkinaan: 1 valkosipulin kynsi pilkottuna

Em. oli lisuke kirjolohelle, jonka taas tein pikkukattilassa:

2 perunaa siivuina
1/2 munakoiso palasina
korianteria (toimi mainiosti!)
1 chili silputtuna
... keitellään n. 8 minuuttia
4 lehtikaalin lehden ruotia pätkittynä
1 kirjolohen filee, mallia pieni
... höyrytellään kasvisten päällä hiljalleen ehkä 5 min. Kuoritaan nahka ja vatsaevä pois. Valmiiseen ruokaan sekoitetaan vielä:
4 lehtikaalin lehteä silputtuna
pieni puntti tilliä silputtuna


Lautaselle kasataan erittäin kauniin näköinen kombo:

proteiinisalaattia (Robbe's, Lidl)
porkkana-kantarelli-lisuketta
kirjolohiruokaa, jonka päälle vähän oliiviöljyä

(Kumpaankin kattilaan jäi vielä riittävästi yhdelle aterialle.)

"Jälkkäriksi"
moniviljasämpylä, jolla kolesterolia alentavaa margariinia ja Maasdameria
eilinen korvapuusti (tämä oli aivan täysin liikaa, sen siitä saa, kun syö lounaan vasta illalla)

[ROOSTER]

^
Munakosio on meidän taloudessa harvemmin nähty syötävä. Vaikka munakoisoperusruoka eli mussaka maistuu kyllä kreikkalaisessa. Visuaalisesti pari munakoisoa lautasella vastaa pässinkiveksiä, hyvä korvike jos testikkelit ei maistu.

Koisokasveissa on paljon kivoja ominaisuuksia.

Koisokasvit (Solanaceae) on kaksisirkkaisheimo, jossa on yli 3 000 enimmäkseen lämpimissä maissa kasvavaa ruoho- tai puuvartista lajia. Useissa koisokasveissa on myrkyllisiä psykoaktiivisia tropaanialkaloideja, minkä vuoksi muun muassa myrkkykoisoa, hullukaaleja ja hulluruohoja on käytetty lääkekasveina. Taloudellisesti merkittäviä koisokasveja ovat mm. peruna, tomaatti ja eräät muut koisot sekä tupakat ja paprikat. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina.[2]

Tropaanialkaloidipitoisia kukkia voidaan käyttää huumeena. Ne ovat deliriantteja, joihin kuuluvat aineet voivat aiheuttaa sydänpysähdyksen.

Luultavasti munakoisokin aiheuttaa riippuvuutta. Sen lähisukulaisia, perunaa, tomaattia, paprikaa ja tupakkaa monet ovat ryhtyneet käyttämään päivittäin.

[kertsi]

^ Munakoiso on yksi niistä alle (parista) tusinasta(?) kasvislajista, joita voin syödä ilman että saan närästystä.

[ROOSTER]

^ Munakoiso on yksi niistä alle (parista) tusinasta(?) kasvislajista, joita voin syödä ilman että saan närästystä.

Erittäin ikävä ongelma. Onko tutkittu tarkemmin?

[kertsi]

Kauan sitten tehtiin gastroskopia, jonko löydöksenä oli limakalvovaurioita mahalaukussa. Olettaisin, että tulivat Buranasta yms. kipu/tulehduskipulääkkeistä, joita jouduin syömään kuukausikaupalla tai jopa vuosikausia. Muuten närästystä+refluksitautia ei ole tutkittu.

Tämän kanssa pärjää jotenkin, jos on ruodussa ruokavalion kanssa. Siksi suosin esim. keittämällä tehtyjä ruokia, ja yritän välttää rasvaisia tai paistettuja ruokia, sitrushedelmiä, paprikaa, sipuleita, omenaa, useimpia hedelmiä banaania lukuunottamatta, kurkkua, tomaattia, kaikkea liian C-vitamiinipitoista, happamia marjoja isommissa määrin, kovin happamia tai karvaita tai kaasuja tuottavia ruokia, ja ja ja.... (Ja verenpaineen takia vältän suolaa, ja suojellakseni munuaisiani vältän isoja määriä proteiinia - auttaa ehkäisemään kihtiäkin. Kihtitaipumuksen takia vältän puriinipitoisia ruokia kuten kanan tai kalan nahkaa ja parsaa jne., ja pitäisi välttää sokeriakin, mutta siinä en usein onnistu. Ja muitakin ruokarajoituksia on.)

Ja em. syistä joutuu pelaamaan hyvin pienellä määrällä ravintoaineita, ja keksimään tapoja valmistaa sellaista ruokaa, mistä ei tule kipeäksi. Se on yksi syy osallistua tähän keskusteluun, kun kirjaan ylös onnistuneita kokeiluita, mikä auttaa sitten muistamaan paremmin, miten saada aikaiseksi maistuvaa ja terveellistä ruokaa helposti, nopeasti, ja niin, että sentään jotain vaihtelua tulee.