Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[ROOSTER]

Se on yksi syy osallistua tähän keskusteluun, kun kirjaan ylös onnistuneita kokeiluita, mikä auttaa sitten muistamaan paremmin, miten saada aikaiseksi maistuvaa ja terveellistä ruokaa helposti, nopeasti, ja niin, että sentään jotain vaihtelua tulee.

On kiva lukea toisten kokkailuista ja makumieltymyksistä, saan laitettua itseni ihmisten ruokatottumusjanalle oikeaan kohtaan. Tosin nykyisin se on hieman turhaa vertailla omia käytäntöjä toisten sellaisiin kun olen ryhtynyt jo pari-kolme vuotta sitten välttelemään gluteenia, mikä rajoittaa myös aika paljon.

Ensin harmitti, mutta nykyään koen enimmäkseen onnistumisen tunteita eri uutuuskokeiluista. Ainoastaan paistopisteiden ohi kulkiessani tuoreen leipomuksen tuoksu saa gluteenihimon heräilemään.

[Hippi]

Yksi lapsuusajan inhokeistani oli kaali kaikissa muodoissaan ja erityisesti kaalikeittona Vedessä lilluvia kaalinriekaleita, pelkkä ajatuskin puistattaa. Ensimmäisessä työpaikassani oli ruokailu järjestetty työpaikalla niin, että sen arvo verotettiin riippumatta siitä, söikö vai ei. Ne neljä vuotta, jotka olin siellä töissä, opettivat minut syömään monia ruokalajeja, myös kaalia. Henkilökunnalta saattoi pyytää pienen maistiaisannoksen ja hakea tarvittaessa lisää. Jälkikäteen olen ollut kovin kiitollinen tuosta mahdollisuudesta.

Edelleenkään kaali ei kuulu TOP10 listalleni, mutta kyllä sitä tulee aina joskus tehtyä. Oikeastaan ainoa, mitä kaalista teen on kaalimössö, joka valmistuu näin:

- Silputaan tavallista keräkaalia pieneksi silpuksi riittävästi ja kuullotellaan sitä sipulisilpun kanssa isoimmassa kattilassa, mitä huushollista löytyy. Kaali menee hurjasti kasaan ja se vajuu noin puoleen. Lurautetaan kiehuvaa vettä joukkoon ja liuotetaan siihen lihaliemikuutio ja kasvisliemikuutio ja lisätään vielä pussi tai pari keittojuureksia pakkasesta.
- Ruskistetaan jauhelihaa kevyesti ja maustetaan runsaalla pippurilla ja/tai pippureiden seoksella ja lisätään suolaa, jonka jälkeen kipataan lihat kattilaan kaalien seuraksi ja sekoitetaan hyvin.
- Kaadetaan seos uunikulhoon, sekoitetaan joukkoon kourallinen riisiä. Itse käytän tummaa puuroriisiä, joka imee nestettä paremmin pitkäjyväinen. Lisätään kuumaa vettä niin, että ainekset peittyvät. Tarkistetaan maku ja lisäillään suolaa ja mausteita, jos siltä tuntuu.
- Paistetaan uunissa ensin tunti 225 asteessa ja sen jälkeen toinen noin 150 asteessa. Lopuksi kansi tai alumiinifolio päälle ja jälkilämmössä vielä hyvä hetki. Jos tuntuu, että paistamisen aikana mössö kuivuu liikaa, lisätään vettä.

En tuossa antanut mitään mittoja ihan sen vuoksi, että mitat riippuvat uunikulhon koosta. Omani taitaa olla noin 4 litrainen. Muutenkaan ainesten suhteilla ei ole niin väliä kuin ehkä, että riisiä ei kannata ihan kamalan paljon mättää, ettei ruuasta tule puuroa. Kaalimössö on hyvää myös pakastettuna, joten kannatta tosiaan tehdä reilu annos kerralla. Kaalimössölle käytän 300gr:n perunasalaattikippoja, jotka on kuin tehtyjä tähän tarkoitukseen.

Kaalisoppaan suuni ei edelleenkään taivu ja kuten edellä olevasta voi huomata, niin kaalimössössäkin nuo keittojuurekset tuovat loivennusta vahvaan makuun. 

[kertsi]

Mummoni teki ihanaa kaalimössöä. Riisiä siihen ei muistaakseni tullut, mutta kaalia, sipulia ja jauhelihaa. Paistamiseen paljon voita, ja lopuksi vähän vettä ja kansi päälle. En muista mitä mausteita, mutta mummon tuntien, hillitysti, veikkaisin muutamaa maustepippuria ja suolaa. Kaalimössöä syötiin muistaakseni perunoiden kanssa.

Valmistus tapahtui kaasuhellalla (tai maalla klapilämmitteisellä hellalla), pyöreäpohjaisessa valurautapadassa muistaakseni alusta loppuun (jollei sitten kaaleja paisteltu satseissa ja siirretty syrjään kun menivät kokoon, ja lopuksi yhdistetty kaikki satsit pataan?).

[kertsi]

Tein vähän erilaista kirjolohta tänään, keiton muodossa, ehkä 3 litran satsi.

Isossa 4-5 l kattilassa paistetaan pikaisesti ensin kurkumaa ja mustapippuria 2 tl:ssa oliiviöljyä.
Lisätään pieni valkosipulin kynsi ja chili pilkottuna.
7 dl ? vettä.
Pieni bataatti ja palsternakka pienittynä. Kuorineen, pestynä  ja putsattuna.
Puolikas pienestä luomupurjosta.
Vähän rosmariinia (se loppui, muuten olisin laittanut 1 rkl)
... keitetään 10 min
Pakastekasviksia (porkkana, kukkakaali, parsakaali) 1,5-2 dl
.... keitetään kunnes sulavat
2 kirjolohifilettä (ovat pieniä) nahkapuoli ylöspäin
... keit. 5 min ja kuoritaan nahka ja vatsaevä pois
... Valmiiseen soppaan sekoitetaan:
1 pss tortellineja (Lidl, pinaatti, ricotta) (tai no, keitetään 1 min)
1 dl pinaattia (pakaste)
"Yrttimauste" -nimistä maustetta 1-2 tl
1 tetra huuhdeltuja kikherneitä

Ihan älyttömän hyvää. Vähän hassua, kun sopassa on ainakin kolmenlaista proteiinia, ja ainakin kahdenlaista hiilaria.

Olin ilahtunut, kun toimii sopassakin tuo yhdistelmä lohikala + valkosipuli + kurkuma + rosmariini + oliiviöljy. Aiemmin olen tehnyt paistamalla erinomaista tuolla reseptillä, mutta nyt siis terveellisempi valmistustapakin onnistuu.

[Xantippa]

Tänään katselin kaaleja sillä silmällä, että kaalikääryleitä ja -laatikkoa, mutta en vielä jaksanut innostua, vaikka selvästi vieressäkin alkoi silmät loistaa. Ensi viikolla sitten. Jostain syystä tämä on minun juttu, mies ole innostunut tekemään, vaikka ruokaa muuten paljon laittaakin.

Itse olen mieltä, että kaalikääryleet ja -laatikot vaativat paitsi jauhelihaa (saisi olla aika rasvaista, mutta vain 10 pros nykyään uppoaa maun puolesta, ei voi mitään) ja sipulia, niin voita vuokien rasvaukseen ja nokareiksi pinnalle, suolaa ja valkopippuria mausteeksi ja siirappia. Siirappia laitetaan voin kanssa kääryleiden ja laatikon pinnalle, helppoakin nykyään kun voi vain pullosta pursottaa.  Teen kaalilaatikonkin uunissa pienellä lämmöllä pitkään hauduttaen.

Mietin siis vain Kertsi, että mahtaisiko siirappi olla mummosikin salainen ase, se on kai aika perinteinen, mutta ehkä unohdettu kaaliruuissa?

T: Xante

[kertsi]

Enpä kuolemaksenikaan muista, oliko mummon kaalimössössä siirappia. Kaalikääryleiden päälle hän ainakin laittoi siirappia, sen muistan. Kaalilaatikon tekoa en muista. Jotenkin vaan veikkaan, että mössöön hän ei laittanut siirappia, mutten mene vannomaan. Kaalipiirakkaakin hän teki, aivan jumalaisen ihanaa. Senkään osalta en osaa varmasti sanoa, siirappilisää vaiko ei, mutta veikkaisin, että kyllä, siihen laittoi. On nimittäin mielikuva aavistuksen makeasta piirakasta.

[ROOSTER]

Juuri kun olin aikeissa vähentää lihansyöntiä, niin tulee tämmöinen vastaan. Ihan pakko kokeilla jossain vaiheessa.

Pitihän se laittaa heti testiin. Lopputuloksena on mainio kotisohvan leffaherkku, jossa yhdistyy suolainen ja makea.

Mikkola varoittaa, että pekonit tulee syötyä yhdeltä istumalta.
...
Karamellisoitu pekoni

3 pkt Amerikan pekonia

1 dl BBQ-kastiketta (kaupan valmiskastike)

1 dl tyrnisiirappia (joko kaupan valmiskastike tai itse tehty)

1. Levitä pekoniviipaleet (8 viipaletta/pelti) leivinpaperille uunipellin päälle niin, että pekonit eivät kosketa toisiinsa.

2. Penslaa BBQ-kastikkeella 8 viipaletta ja tyrnisiirapilla 8 viipaletta. Jätä 8 pekoniviipaletta ilman kastiketta.

3. Paista pekoneita 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jäähdytä hetki.
Tyrnisiirappi

1 dl tyrnimehua

1 dl sokeria

1. Laita aineet kattilaan ja keitä hiljalleen noin 5–10 minuuttia. Sekoita samalla, ettei sokeri pala pohjaan.
Sokeroi pekoni

4 dl vettä

4 dl sokeria

1. Yhdistä ainekset kattilassa ja keitä seosta sekoittamatta noin 10 minuuttia.

2. Testaa, että sokeriliemi kovettuu. Tiputa sokerilientä jääveteen.

3. Dippaa kypsät pekoniviipaleet yksi kerrallaan sokeriliemeen. Nosta pihdeillä pois ja valuta hetki sokerisiirappia pois pekonin pinnalta. Kasta pekoni jääveteen.

4. Aseta pekoni kuivamaan leivinpaperin päälle noin kahdeksi minuutiksi. Nauti samana päivänä.

Pussillinen sipsejä vaikuttaisi tämän rinnalla terveyspommilta. Onko se edes sallittua levittää tuollaista reseptiä.

[Amore]

Maistoin juuri ensimmäistä kertaa omenapäärynää. Ei tosin maistunut miltään. Eikö hedelmä ollur kypsä? Rakenne on rouskuva kuin omenassa, mutta mehukkaampi. Odottelen kai toisen omenapäärynän kanssa joitakin päiviä siinä toivossa, että siihen tulisi edes jotain makua. Ensikokemuksen perusteella omenapäärynät ovat vain vetisempi ja täysin mauton versio omenasta. Pyh!

[Hippi]

^
Ihmettelin, että mikä ihmeen omenapäärynä, kun sehän on päärynäomena ollut vuosikymmenet. Googlettamalla selvisi, että molempia on, mutta tosiaan se, mitä joskus vuosikymmeniä sitten olen ostanut päärynäomenan nimellä on nyt omenapäärynä.



Omanapäärynä, nashi
Omenapäärynää on kahta erilaista tyyppiä, kiinalainen päärynänmuotoinen ja japanilainen suuren omenan muotoinen. Maku muistuttaa omenaa ja päärynää. Omenapäärynän hedelmäliha ei tummu omenoiden tai päärynöiden tapaan, joten se soveltuu erinomaisesti kuutioituna tai raastettuna salaatteihin.

Aikojen kuluessa on noita tullut yksittäin ostettua muutaman kerran, mutta maku on tosiaan mieto ja jotain päärynän ja omenan välimaastossa ja rakenne kuin raa'an päärynän. Ovat lisäksi kalliita verrattuna melkein mihin tahansa omenoihin tai päärynöihin, joten minusta eivät ole hintansa arvoisia. Kokeilin vielä ruuan nettikaupasta hakea "päärynäomena" -nimikkeellä, mutta haku toi omenapäärynän, jota kyllä se kauppanimikekin on muuttunut.


Mutta löytyypä vielä päärynäomanakin! Niitä ei ainakaan nyt löytynyt ruokakaupoista, mutta haku ohjasi hankkimaan omenapuita.

Syysomena 'Tallinnan Päärynäomena' on vanha virolainen lajike, jonka hedelmissä on päärynän makua. Syyskuussa kypsyvä sato säilyy varastossa muutaman viikon. Hedelmät ovat keskikokoisia, pohjaväriltään vaaleanvihreitä, osittain ruskeanpunaisen peitevärin peittämiä. Maukkaat, aromikkaat ja mehukkaat omenat sopivat hyvin tuorekäyttöön. Terve lajike on kestävä omenarupea ja muumiotautia vastaan.
---

Tuon lisäksi löytyy vielä 'Moskovan päärynäomena'. Kumpikin omenalajike on selvästikin omena, joissa on vain vivahde päärynän makua.

Hiukan olen harmissani, sillä päärynäomena jotenkin on sujuvampi sanana kuin omenapäärynä, mutta ilmeisesti nimet juuri noin vastaavat paremmin sitä, mitä nuo kasviopillisesti ovat.

[Amore]

^
Ihmettelin, että mikä ihmeen omenapäärynä, kun sehän on päärynäomena ollut vuosikymmenet. Googlettamalla selvisi, että molempia on, mutta tosiaan se, mitä joskus vuosikymmeniä sitten olen ostanut päärynäomenan nimellä on nyt omenapäärynä.



Omanapäärynä, nashi
Omenapäärynää on kahta erilaista tyyppiä, kiinalainen päärynänmuotoinen ja japanilainen suuren omenan muotoinen. Maku muistuttaa omenaa ja päärynää. Omenapäärynän hedelmäliha ei tummu omenoiden tai päärynöiden tapaan, joten se soveltuu erinomaisesti kuutioituna tai raastettuna salaatteihin.

Jaa, eipä tullut mieleenkään, että omenapäärynät eivät tummu, sillä olen aina välillä käyttänyt vain puolikkaan omenan ja jättänyt toisen puolikkaan pöydälle eivätkä nämä ihmeekseni ole tummuneet kuin vähän. Ehkä sekin on jokin omenoiden jalostuksessa saavutettu ominaisuus kaupallisille lajikkeille? Tai vain yleistä vastustuskykyä kuhmuille ja kolhuille - sivutuotteena tummumattomuus yleensä?

Nyt kun tuli tuo omenapäärynän käyttö salaateissa mainituksi, niin mieleeni juolahti toinen "hedelmä" (juures?), joka ei maistu, mutta rouskuu, nimittäin vesikastanja. Makunsa puolesta mitätön, mutta rouskuva suutuntuma on kyllä omanlaisensa lisä joihinkin ruokiin. Minusta vesikastanja on kiva keitoissa, varsinkin joissakin raskaammissa keitoissa, kuten papusopassa.

[Hippi]

Tuosta omenan tummumisesta piti nyt tarkistaa, jotta mistä se johtuu. Google siihen vastasi Tieteenkuvalehdin tekstillä, mutta itse artikkeliin en päässyt, kun en ole tilaaja.

Omena suojautuu värinmuutoksella
Kun omena halkaistaan, fenolit altistuvat hapelle ja omenan polyfenolioksidaasi-entsyymi alkaa vauhdittaa fenolien ja hapen yhdistymistä melaniini-väriaineeksi, joka suojaa hedelmälihaa bakteereilta.

Samaa tummumista on perunoissakin, kun niitä siivuttaa esimerkiksi perunalaatikkoa varten, niin osaan ehtii tulla jo punertava väri ennen kuin viimeiset saa siivutettua. Jos pilkottuja viipaleita tai palasia joutuu pitämään odottamassa, niin kannattaa niihin laskea vettä päälle, niin eivät tummu. Käsittääkseni samoin estyy myös omenien tummuminen.

[kertsi]

Tein vähän erilaista kirjolohta tänään, keiton muodossa, ehkä 3 litran satsi.

Isossa 4-5 l kattilassa paistetaan pikaisesti ensin kurkumaa ja mustapippuria 2 tl:ssa oliiviöljyä.
Lisätään pieni valkosipulin kynsi ja chili pilkottuna.
7 dl ? vettä.
Pieni bataatti ja palsternakka pienittynä. Kuorineen, pestynä  ja putsattuna.
Puolikas pienestä luomupurjosta.
Vähän rosmariinia (se loppui, muuten olisin laittanut 1 rkl)
... keitetään 10 min
Pakastekasviksia (porkkana, kukkakaali, parsakaali) 1,5-2 dl
.... keitetään kunnes sulavat
2 kirjolohifilettä (ovat pieniä) nahkapuoli ylöspäin
... keit. 5 min ja kuoritaan nahka ja vatsaevä pois
... Valmiiseen soppaan sekoitetaan:
1 pss tortellineja (Lidl, pinaatti, ricotta) (tai no, keitetään 1 min)
1 dl pinaattia (pakaste)
"Yrttimauste" -nimistä maustetta 1-2 tl
1 tetra huuhdeltuja kikherneitä

Ihan älyttömän hyvää. Vähän hassua, kun sopassa on ainakin kolmenlaista proteiinia, ja ainakin kahdenlaista hiilaria.

Olin ilahtunut, kun toimii sopassakin tuo yhdistelmä lohikala + valkosipuli + kurkuma + rosmariini + oliiviöljy. Aiemmin olen tehnyt paistamalla erinomaista tuolla reseptillä, mutta nyt siis terveellisempi valmistustapakin onnistuu.

Neljä päivää tuota n. 3 litraa soppaa riitti syötäväksi, semminkin, kun ensimmäisen päivän ihastuksesta (yht. 3 lautasellista) sain kestonärästyksen, joka nytkin karvastelee kurkussa. Syypäänä:

purjo (1/2 pientä)
valkosipuli (1 pieni kynsi)
kurkuma ?
ehkä tortelliinien ricotta?

Laimensin soppaa lisäämällä raakaa kesäkurpitsaa, kaalia, tai lämmitettyjä pakastevihanneksia.

Mutta sitten kysymykseni: En ole viimeisen parin vuoden aikana ostanut juurikaan sipulia tai purjosipulia, koska närästys. Millähän sipulit korvaisi?

1. Maullisestihan sipulien pieni katkeruus/karvaus ja kypsennettynä makeus tekee hienon säväyksen liki mihin suolaiseen ruokaan tahansa. Sipuleilla olisi paljon hyviä terveyshyöytyjäkin.

2. Muistaakseni vaikuttavat ehkäisevästi esim. sv-tauteihin, olikohan se rikkiyhdisteiden, flavonoiden yms. ansiosta.

Lis.
https://kuntoplus.fi/terveellinen-ruokavalio/ravitsemusneuvoja/kysy-meilta-onko-sipuli-terveellista

Sipuli alentaa tutkitusti veren kolesterolia, vahvistaa immuunijärjestelmää ja jopa auttaa ehkäisemään syöpiä, sydän- ja verisuonisairauksia.

Sipuli on hyvää vatsalle, koska se sisältää inuliini-kuitua, jolla on probioottinen vaikutus, eli se lisää terveellisiä maitohappobakteereja, joita on suolistossa suojana haitallisia bakteereja vastaan.

Sipulin inuliini voi kymmenkertaistaa terveellisten maitohappobakteerien määrän suolistossa, jos syö sipulia päivittäin. Lisäksi kuitu edistää ohut- ja paksusuolen solujen uusiutumista, jolloin niiden limakalvoista tulee vahvoja ja vastustuskykyisiä.

Sipulissa on runsaasti kversetiini-flavonoidia, joka tukee immuunipuolustusta, ja valkosipulin antibiootinen allisiini torjuu taudinaiheuttajia ja tulehduksia.

Isoäitien ohje kuumasta sipulimaidosta flunssaan saatttoi hyvinkin toimia, koska sipulin rikkiyhdisteet helpottavat tukkoisuutta ja flunssan oireita.

[Hayabusa]

Hyvää korvapuustipäivää!

Netti on täynnä ohjeita leipureille. Itse taidan kuitenkin keskittyä nautiskelupuolelle. 
https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tapahtumat/korvapuustilive

[Hippi]

^
Kiitos muistutuksesta. Nyt on korvapuustipäivää vietetty nuoressa herraseurassa makuelämyksestä nautiskellen

[MrKAT]

Viime kuussa kävi niin että illalla kahvi loppui, enkä pehkura viitsinyt aukaista jotain varmuusvarastoni isoa "vääränmerkkistä" pakettia kun seur. päivänä oli kauppapäivä ja sieltä saava pehmeämerkkistä huippuluokan uutta kahvia. Otin wanhoja jämäjauhoja ja koitin keittää niistä. Mutta oli niin pahaa että heitin koko pannullisen pois.
  Sitten välähti. Otin wanhoja kahvijauhoja taas ja sekaan lisäsin wanhasta vanHouten-kaakaopurkista jämiä (saattoi olla 5-10 v vanhaa) ja laitoin kahvinporojen sekaan. Yllättäen maistui hyvälle ja wanhan kahvin kamala kitkerä maku oli hävinnyt!