Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

Juureksia ja kasviksia uunissa, kera sieni-soija-lisukkeen, ja keitettyjen luomukananmunien.

Pellillä 200 C kiertoilmauunissa (jonka laitoin puolessa välin ylä+alalämmöksi), olisikohan noin tunti:

vähän öljyä pellille ja juuresten päälle
1 cm kuutioita punajuuria, lanttua, porkkanakiekkoja
4 cm palasina Hokkaidokurpitsaa (? sellainen melko pyöreä ja kirkkaan oranssi) ilman siemeniä
2 pientä perunaa kokonaisena
puolikas bataatti pestynä ja putsattuna
1 rkl rosmariinia

Proteiinilisuke pienessä kattilassa:
herkkusieniä 1 pkt
tilkka vettä
tilkka öljyä
1 chili
1 valkosipulin kynsi
(aluksi kovalla sitten keskilämmöllä hämmennellään, annetaan sienten rakenne luhistua)
1,5 dl tummaa soijarouhetta
(paistellaan tovi sienten kanssa)
thai sweet chiliä 1-2 rkl
kevytmaitoa n. 1 dl (ei ollut paha ollenkaan)
tilkka vettä, sen verran kuin tarvitsee, ettei pala pohjaan

Lautaselle eilistä chilipitoista salaattia, 2 kuorittua kananmunaa, juureksia, proteiinihöystettä. Mainion makuista.

Samalla sapluunalla uunijuureksia ja Hokkaidokurpitsaa. Tällä kertaa jaksoin noukkia kurpitsan siemenet talteen, ja niitä oli todella paljon. Eivät ole yhtä maukkaita kuin myskikurpitsan siemenet, ovat isompia ja kuitupitoisempia eli puumaisempia.

Pellille meni juuresten ja kurpitsan lisäksi myös herkkusieniä ja luuttomia broilerin palasia (400 g isoon pellilliseen ei ole paljon), en muista mitä laatua. Ja yksi valkosipulin kynsi ja kaksi chiliä. Minä onneton pidin tällä kertaa peltiä liian kauan uunissa, ja broilerista tuli kovaa ja kurpitsasta vähän muusimaista. Maut kuitenkin ovat kohillaan. Neljä-viisi kertaa jo syönyt tuosta satsista, ja sitä vaan riittää ja riittää, varmaan kolme, neljä kertaa vielä. Alkaa jo kyllästyttää.

Em. uuniruoan kanssa lisukkeena loimulohta ja salaattia, jossa on japanilaista viinietikkaa(!), oliiviöljyä, keräkaalia, ohuesti vinottain leikattuja porkkana- ja varsisellerikiekkoja, ja vähän hapankaalia. Uuniruoan lisukkeena myös pari tl kevytkermaviiliä, joka jostain syystä toimii niin ihanasti uunipunajuurien kanssa. Niin hyvää kuin tämä kombo onkin, jo neljäs kerta alkaa vähän tökkimään.

Kun loimulohi loppuu, teen jotain papulisuketta, tai lisään papuja vain sellaisenaan, huuhdeltuna. Jos kermaviiliä on vielä purkissa jäljellä, teen varmaankin pienen kastikkeen siitä ja tillistä (jos käyn kaupassa). Kermaviili ja piparjuurikin varmaankin toimisivat.

[ROOSTER]

Tänään syön oletettavasti lihamureketta jonka Joku Muu on valmistanut.

Tämä salaperäinen Joku Muu on monessa mukana ja aina häneltä odotetaan paljon palveluksia.

[kertsi]

Jälkkäri-innovaatio tänään:

persimon palasina
granaattiomenan siemeniä
loraus vispikermaa.

Simppeliä ja ah niin hyvää.

Varmaan loraus jotain alkoholiakin sopisi tuohon, likööriä tai konjakkia ehkä? Jos hedelmän ja marjat marinoisi, ja jos kerman vaahdottaisi esim. vaniljasokerin kanssa, tuosta voisi tulla loistava juhlajälkiruoka.


ps. Sääli, että granaattiomenat ovat niin työläitä työstää, ja homma on sottaista kun roiskuu mehua ympäriinsä, muuten söisin niiden siemeniä paljon useammin. Tässä ilmainen bisnesvinkki: myykää tuoreita granaattiomenan siemeniä! (Pakastetut eivät ole hyvänmakuisia.)

[kertsi]

Taisin tehdä tämän vuoden parhaimman aterian, ja keksiä myös, miten sipuli korvataan - paistetuilla ruusukaaleilla ja porkkanalla. Tämä ei sitten ollut mikään terveysruokaa, vaan harvinainen kerta, kun syön punaista lihaa ja parmesaaniakin.

Tuorepasta-jauheliha-wok

Kylmälle pannulle:
  8 ruusukaalia puolitettuna
  250 g vähärasvaista naudan jauhelihaa
  1 porkkana ohuina kiekkoina (kuorineen, mutta pestynä ja putsattuna)
  1 varsisellerin varsi ohuina kiekkoina
  mustapippuria 5 kierrosta myllystä
(Levy päälle, paistellaan vähän, käännellään)
(Ruusukaali saa ottaa kunnolla väriä. Paistellaan kunnes jauheliha ei enää punaista ja munakoison rakenne luhistuu. Jauhelihaa vähän pienitään murusiksi sitä mukaa, kun paistuu)

  1-2 rkl oliiviöljyä
  1 munakoiso melko pieninä paloina
  1 tl rosmariinia
  1 mieto chili pilkottuna
  1 pieni valkosipulin kynsi pienittynä

(sekoitellaan ja keitellään pari minuuttia*))
  1/2 lasillista vettä
  3 rkl Thai sweet  chili -kastiketta
  1 rkl soijakastiketta
  1rkl balsamicoa (tämän ja veden voisi korvata 1/2 lasillisella valkoviiniä + tilkalla vettä)

(kuumennetaan vain nopsaan)
   200 g tuorepastaa, nauha-mallista

lopuksi sekoitetaan joukkoon:
   1 rkl Yrttimauste Salliselta (sis. mm. oregaano, rakuuna, kirveli, rosmariini)

Annoksen päälle:
  parmesaanilastuja


*) itse tapaan leikata nauhapastan saksilla pannussa, on helpompi syödä sillä lailla. Varmaan ihan barbaarinen tapa.

[ROOSTER]

Ostin Joulukanan. Pilkoin jääkaapista löytyneen chilipippurin ja lisässin sen hunajan, voin ja etikan kanssa kanasen päälle. Iittalan valurautapata oli juuri sopivan kokoinen sille. Ensin puoli tuntia kiertoilmalla ruskistusta ja sitten kansi päälle. Parisen tuntia hänelle varattu uuniaikaa. Saas nähdä miten onnistuu.

Siis tämmöinen:



tässä valmistettuna:

[kertsi]

^ Toivottavasti etikkaa ei ollut paljon. Saattaa liuottaa liikaa rautaa padasta. Itse tein kerran valurautapadassa lihapataa punaviinillä höystettynä (olikohan se naudanlihasta, en muista), mutta padasta jäi jotenkin vähän epämiellyttävä maku ruokaan.

[ROOSTER]

^ Toivottavasti etikkaa ei ollut paljon. Saattaa liuottaa liikaa rautaa padasta. Itse tein kerran valurautapadassa lihapataa punaviinillä höystettynä (olikohan se naudanlihasta, en muista), mutta padasta jäi jotenkin vähän epämiellyttävä maku ruokaan.

Hyvä tietää. Kyseinen pata on kuitenkin emaloitu sisältä, eikä rauta maistunut. Oli tajuttoman hyvää. Viiniä olisin lisännyt mutta se tuli jo aiemmin juotua...

[kertsi]

Emalointi auttaa ehdottomasti tuohon - ei liukene rautaa.

[Norma Bates]

Syksyn mittaan tullut ostettua useita kertoja Prismasta sellainen vajaan kympin kirjolohi öpaut 7 € hintaan, koska on ollut eräpäivä lähestymässä. Ihan syötäviä ne on olleet. Jostain syystä tuntuu olevan niin että Prismasta uskaltaa ostaa vanhenevaa, mutta paikallisesta K-kaupasta on ihan turha kuvitellakaan ostavansa. Oli meinaan aikoinaan pariin kertaan pilalla ne tuotteet kun kotiin asti pääsin.

Nyt on sitten kirjolohi ollut tarjouksessa niin että on saanut ihan tuoreen oloista kalaa. Harmikseni ongelmani on kuitenkin sama kuin aina, paistetun kalan rasva tekee inhaa. Röyhtäyttää, tulee kalan maku suuhun pitkin päivää syömisen jälkeen, pahimmillaan kuvottaa (kuten eilen). On se sitten jumalauta. Että ihan oikeasta ruoasta saa kärsiä "himon synnistä".

Halvalla syömisessä hyötyy siitä jos pystyy syömään ihan mitä vaan. Jos ei, niin vaikeammaksi menee.

[kertsi]

^
Pakkoko se kala on paistaa? Ylimääräinen rasva ja paistaminen lisäävät närästystä, ja siinä tavallaan heittää kalan terveyshyödytkin kankkulan kaivoon. Parempi, lempeämpi, ja arvokkaat ravinteet paremmin säilyttävä tapa olisi höyryttää kala, tai keittää se hiljaisella tulella pienessä nestemäärässä.

[Norma Bates]

Keitetty kala, yäk. Ennemmin kokeilisin savustamista. Eksä niitä savustuspusseja osteli kun oli lohta tarjouksessa. Minä en ole muistanut enkä saanut aikaiseksi, vaikka savulohi on yksi lemppareistani.

[kertsi]

Savustaa voi kattilassakin, jossa on kansi. Muistaakseni laitetaan alumiinifolio alimmaiseksi, sen päälle sokeria ja esim. teetä. Mutta kannattaa tsekata resepti.

Keittämällä tehty kala maistuu omassa suussani hyvältä, mutta maustankin sen taiten, ja keitän liemessä ensin jotain makua antavia juureksia ja/tai kasviksia. Kun kasvikset keittää vähässä vedessä, niin se kala lähinnä höyrystyy. Liemeä en heitä pois, vaan imeytän sen johonkin, esim. muusipulveriin.

[Hayabusa]

Jos kalaa aletaan keittämään, niin samantien voi askarrella kalakeiton. Se onkin paras keitto.

[ROOSTER]

Lohi on ihan parasta ruokaa mutta siihen kyllästyy helposti. Ymmärrän hyvin kuinka 1800-luvulla Kokemäenjoen, mikä oli uskomattomasti silloin Suomen parhaita lohijokia, varrella olevien talojen rengit ja piiat vaativat sopimuksen ettei lohta saanut tarjota ruokana kuin maksimissaan kolme kertaa viikossa.

Parasta lohi on graavattuna, toiseksi parasta kylmäsavuna, sitten lämminsavustettuna tai keitossa, viimeksi uunitettuna. Olen useinkin ollut tarkoituksellisella kalapaastolla ennen joulua. Silloin saa kaiken irti runsaista kalapöydistä. Keitinperuna on lisäksi mitä mainiointa kalan kanssa, se hieman laskee aterian keskikilohintaa.

Tiedä sitten mikä noissa kaloissa niin paljon houkuttaa. Anjovis, tonnikala, sei, silli*, sardelli, nieriä ja muutkin maistuvat vaikka made, muikku, lahna, ahven, kuha ja särkikin ovat parhaita, silakkakin oikein savustettuna. Ilmeisesti esi-isäni on ollut kalaasyövä delfiini, vaikka jostain syystä makrilli ei täällä maistu.

*Silleistä syön oikeastaan vain matjessilliä, tomaattisillikin menee joskus. Etymologiaa:

Matjessillin valmistustapa on alkujaan peräisin Hollannista ja sana hollantilaisesta ruokalajista maatjesharing, joka tarkoittaa "neitsytsilliä"

[Hayabusa]

Graavattu on kalan hienoin muoto. Erityissuosikkini on salakalastettu graavisiika.