Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[A.V. Vatanen]

Tein joulun jälkeen kinkun jämistä ison padallisen sakeaa hernekeittoa pakastettavaksi. Nyt otin ensimäisen purkillisen lounaaksi ja se oli todella hyvää. Lihaa oli kuin kunnan hautuumaassa,.......

Jossain vaiheessa nuorimmaiseni oli "vege" ja silloin tein hernemuhennoksen ensin ilman lihoja. Lihat olivat toisessa kattilassa vähässä vedessä kiehumassa. Jaoin muhennoksen kahtia ja toisesta tein vegehernarin pilkotun porkkanan kera, joskus myös lisäsin siihen papuja. Lopuista tein sitten lihojen kanssa tavallisen keiton.

Hernekeitto kestää kyllä pieniä virityksiä ja on aina yhtä hyvää.

Hernekeitto on yksi minun suurista talvisuosikeista. Useimmiten käytän luomuherneitä enkä keitä herneitä muhennokseksi - hieman al dente - ja "lihana" minulla keitossa on punertavia porkkanapaloja. Lisäkkeenä rapeakuorista ruisleipää emmental-juuston ja herkkukurkkusiivujen kanssa.


AV.

[Hippi]

Katsoin ensin, että nyt on Kertsin viestissä virhe, kun on kirjoittanut "tuoretta kurkumaa". Onneksi tuli googlattua ensin, ennen kuin nolaan itseni väittämällä tuota virheeksi.

Näköjään sitä saa tuoreenakin
https://www.raakatori.fi/tuotteet/kasvikset/juurekset/kurkuma-tuore-luomu/tuote-tie063

Minulla sitä on normaalimmassa muodossa eli jauheena iso purkillinen. Aivan erinomainen mauste yhdessä tuoreen chilin kanssa. Noista saa erinomaisen kermakastikkeen tipulle.

ps.
Urogallukselle Aatun kuva, joka ei ole tuolta sivustolta. Värit on lähes päinvastoin.
Aatu on herkkupeppu, joka tulee seurakseni siltä varalta, että lautaselta jotain tippuu, niin hän voi siivota

[Hippi]

Hernekeitto on yksi minun suurista talvisuosikeista. Useimmiten käytän luomuherneitä enkä keitä herneitä muhennokseksi - hieman al dente - ja "lihana" minulla keitossa on punertavia porkkanapaloja. Lisäkkeenä rapeakuorista ruisleipää emmental-juuston ja herkkukurkkusiivujen kanssa.

Kansakoulutraumaa tuo, että keitän herneet muhennokseksi.
Koulun hernekeitto, joka jaettiin niistä ämpäreistä, oli pahaa. Se oli jäähtynyttä, suolatonta, lihat olivat sitkeitä ja itse keitto oli herneitä vedessä.

Muutenkin teen keiton paksuksi, koska suurimman osan siitä pakkaan yhden tai kahden aterian annoksina pakkaseen. Sinne on turha vettä säilöä. Ohennan keiton sopivammaksi vasta, kun valmistan sen syömistä varten.

[kertsi]

Tuore kurkuma on pieninä määrinä ja hienoksi raastettuna kivan makuinen. Sottaa kyllä sormet kirkkaan keltaisiksi. Ei sitä usein kaupoissa näe, tämä oli bongattu Lidlistä. Kun teen vain itselleni ruokaa, en ole niin nokonuuka, leikkaan hyvällä kokkiveitselläni kaiken, ja harvoin raastan mitään. Nyt esim. kurkuma ja inkivääri olivat aika rouheina palasina. Kaaliraasteessa kaali oli suikaloitu veitsellä (juustohöylällä tulisi ohuempaa), ja porkkanakin (pieninä palasina). Joskus olen niin laiska, etten viitsi liata leikkuulautaakaan, vaan pilkon suoraan kattilaan, vars. jos on pienempi satsi tekeillä.

Tuoreena tarjottavan porkkanan kuorin ja pesen huolellisesti, mutta lämpimiin ruokiin olen alkanut laittaa lantun, porkkanan, punajuuren ja perunan kuorineen, vain harjattuna ja putsattuna. Tämä on lisännyt huomattavasti juureksien käyttöäni, kun ei ole niin työlästä. Sipulia en ole vielä kuorineen ilennyt kokeilla.

[urogallus]

Aatu on herkkupeppu...

Joko meillä on hyvin erilainen tapa käyttää sanaa herkkupeppu tai sitten mä en halua tietää yhtään enempää...

[Laika]

Sekametelisoppa:

Pakastevihannesten puolittaisia jämäpusseja, sipulia, homejuuston viipale, aasialainen wokkimaustesekoitus, proteiinipastaa, tofua ja pippurikerman loppu. Keittoveden kiehuessa lisätään öljyä, muut aineet heitellään iloisesti sekaan. Oikeastaan ainoa varsinainen työvaihe on kuoria ja viipaloida sipuli.

Maistui oikein hyvälle, jos unohdinkin kokonaan lisätä kasvisliemikuution. Keitoille tyypilliseen tapaan jäljelle jäänyt maistunee huomenna vielä paremmalta.

[Lenny]

Hernekeitto on yksi minun suurista talvisuosikeista. Useimmiten käytän luomuherneitä enkä keitä herneitä muhennokseksi - hieman al dente - ja "lihana" minulla keitossa on punertavia porkkanapaloja.

Hei, tämä on minun hernekeittoni! Joskus saatan vielä heittää sekaan palsternakkapaloja porkkanoiden lisäksi. Ja sipulia tietenkin. Ruisleipää kyytipojaksi.

Aika työläshän soppa on ja pitkä projekti liottamisineen. Edellisestä on jo jonkin aikaa. Taisin saada jonkinlaisen trauman siitä, koska unohdin vahtia soppaa ja se räjähti liedelle. Se olikin oma soppansa se.

[Xantippa]

Minä aina ihmettelen, kun sanotaan, että hernekeitto on työläs. Aikaa viepä, toki, mutta ei minusta työläs. Herneet likoavat yön yli itsestään, ei niitä vahtia tarvitse, kunhan huuhtaisee ennen kattilaan laittoa. Aineksista toki riippuen hieman pilkkomista ja paistamista (ehkä), mutta ei sen enempää kuin muissakaan ruuissa. Keitto poreilee itsekseen hellalla, ellei nyt kutosella sitä kaahota. Välillä käväisee ehkä sekottamassa, mutta enemmän sitä muiden ruokien kanssa joutuu hellan vieressä seisomaan ja vahtimaan.

Samaa mieltä siitä, että hernekeittoon sopii jokaisen omat maut:-) ja perinteisestihän myös porkkanaa monet käyttävät. Itse pidän tulisesta keitosta, jonka maustan cayannella, pippuriseoksella, suolalla, sinapilla ja lorauksella alkoholia, jos sattuu kotona olemaan. Sherry on omasta mielestäni paras (vastaa ruotsalaisten punssia), mutta harvoin sitä sattuu olemaan, joten valkkarikin ajaa asiaa. Ellei ole sitäkään, siiderikin käy. Ainut vaatimus alkoholille tässä tapauksessa on, että punkku ei käy tai muut vastaavat - tosin en ole kokeillut, joten saatan vain olla ennakkoluuloinen!

T: Xante

[Lenny]

Minä aina ihmettelen, kun sanotaan, että hernekeitto on työläs.

No vertailukohtana on tietenkin ravintola, jossa kaikki kannetaan eteen ja edestä pois. Sitten sellainen vähemmän työläs ruoka kotona voisi olla joku mikroruoka. Tai voileipä. Siitä sitten kohti työläämpiä. Kyllä kaikki sellainen, joka edellyttää vahtimista (ettei liesi räjähdä ja herneet löydy seinältä ja hirveä savu ja käry, jolloin pienikin virhe prosessissa lisää työtä) on aika työlästä. Ei tietenkään työlästä absoluuttisessa mielessä, mutta jotenkin näin sitä sanaa ainakin minä käytän.

Hernekeitossa työlästä on jo mainittujen lisäksi se, että ylipäätään muistaa ottaa ne likoamaan. Joskus oma hernekeittoprojektini viivästyy viikoilla, kun olen estynyt tästä kriittisestä alkutoimesta. Kaikki nämä viikot hernekeittoprojekti stressaa alitajunnassa ja lisää kokonaistyötä. Jos hernekeiton onnistuu keittämään ilman että koko keittiö pitää siivota, vähintäänkin kattilan pohja on sellaisessa kunnossa, että sen puhdistamiseen ei riitä normaali tiskaaminen, vaan tarvitaan teräsvillaa (jota ei löydy kaapista juuri silloin: lisää työtä, lisää stressiä).

Oikeastaan täytyy sanoa, että hernekeiton valmistaminen lähentelee helvettiä. Mutta maku on niin fantastinen, että löydän itseni uuden hernekeittoprojektin ääreltä muutaman kerran vuodessa.

[Xantippa]

Sanoisin Lenny, että hernekeiton keittoprosessisi ovat aika paljon pielessä ja vaadit selvästi konsulttiapua.

1. Pre-keittoprosessi: laita kalenteriisi merkintä ja merkinnästä bling-ääni kännykkään, jossa lukee: laita herneet likoamaan. Laita herneet likoamaan heti, sillä tämä merkintä on tärkeä, eikä sitä sovi ohittaa priorisoimalla mitään muuta.

2. Keittoprosessi: tämän korjaaminen on helppoa. Pienennä hellan kuumenemisnumeroa. Tämä tapahtuu säätämällä hellan kuumenemista sitä varten erityisesti tarkoitetulla kuumenenisnumerosäätimellä. Pienentämisen voit suorittaa kääntämällä kuumenisnumerosäätimen osoittamaan lukua 3 (vaihtoehtoisesti lukua 4) numeron 6 sijaan.

Näillä kahdella prosessimuutoksella olen varma, että hernekeittoprojektinne onnistuvat hämmästyttäen teidät onnistumisprosentillaan.

Lähetän laskun aikanaan.

T: Xante

[Hippi]

Oikeastaan täytyy sanoa, että hernekeiton valmistaminen lähentelee helvettiä. Mutta maku on niin fantastinen, että löydän itseni uuden hernekeittoprojektin ääreltä muutaman kerran vuodessa.

Voit kätevästi harventaa siivouskertoja, jos hankit riittävän ison (6-10 litraa) kattilan ja teet perushernekeiton vähemmällä nesteellä ja pakastat sen sopivina annoksina sen mukaan, montako annosta yleensä haluat siitä kerrallaan tehdä. Tosin tällä menetelmällä rähjähdys aiheuttaa sitten kertaluokkaa suuremman siivouksen, joten kannattaa skarpata.

Sulatuksen ja lämmityksesn yhteydessä voi sitten sen hetkisten mielihalujen mukaan tehdä makuun hienosäätöä mausteilla.

Omassa paruskeitossa on aina tuo savunmaku mukana ja muut hoitelen sitten kun kiehautan pakastetun keiton syöntiä varten.

[Lenny]

1. Pre-keittoprosessi: laita kalenteriisi merkintä ja merkinnästä bling-ääni kännykkään, jossa lukee: laita herneet likoamaan. Laita herneet likoamaan heti, sillä tämä merkintä on tärkeä, eikä sitä sovi ohittaa priorisoimalla mitään muuta.

Tämä onkin hyvä. Nykyään ohjelmoin itseäni aika pitkälti tietokonesoftan avulla, mutta jostakin syystä Hernekeittoprojektia en ole vielä vetänyt ohjelmallisesti.

[Lenny]

Omassa paruskeitossa on aina tuo savunmaku mukana ja muut hoitelen sitten kun kiehautan pakastetun keiton syöntiä varten.

Hehheh, taidatkin olla optimisti. Sinänsä se savunmaku (joka on hyvin yleinen myös minulla) ei häiritse, mutta jostakin on jäänyt sellainen mielikuva kytemään, että se tekisi ruoasta epäterveellistä, jossakin mielessä jopa myrkyllistä, joten yleensä olen noukkinut suurimmat savuaromiyksiköt pois kattilasta.

Ehkä tämä myytti pitäisi nyt oikaista tässä ketjussa? Siis onko pohjaan palaminen huono juttu?

[kertsi]

                 ^
PAH-yhdisteitä voi syntyä myös ruokaan, jos sitä savustetaan, grillataan tai kuivataan. Suuria pitoisuuksia on löydetty etenkin savustetusta kalasta, paahdetusta lihasta ja käristetyistä elintarvikkeista.

Monet PAH-yhdisteet ovat karsinogeenejä tai mutageenejä, eli ne aiheuttavat syöpää tai mutaatioita. Tällaiset yhdisteet voivat tuottaa hiirelle kasvaimen muutamassa kuukaudessa, jos niitä pannaan tämän iholle pienikin määrä. Syöpää eivät oikeastaan aiheuta itse PAH-yhdisteet vaan näiden aineenvaihduntatuotteet. Elimistö pyrkii yleensä muuttamaan PAH-yhdisteen vesiliukoisemmaksi, jotta se poistuisi helpommin. Esimerkiksi yleinen karsinogeeni bentso(a)pyreeni hapettuu entsyymin avulla dioliepoksidiksi. Dioliepoksidi voi reagoida DNA:n kanssa, mikä aiheuttaa mutaatioita. Lopulta solu ei pysty enää jakautumaan normaalisti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polysykliset_aromaattiset_hiilivedyt

[Hippi]

Muistan lukeneeni, että myös paahtoleipä aiheuttaa syöpää. Silti aina joskus sitä tekee mieli ja etenkin, jos vaalea leipä on päässyt hiukan kuivahtamaan. Hernekeittoon en jätä esim. palvikinkun tai -potkan nahkoja, koska en niistä pidä. Mutta kai ne syöpääaiheuttavat on liemeen lionneet

Olen jo antautunut, enkä lue enää uutisia syöpää aiheuttavista ruoka-ainaista tai valmistustavoista. En kerta kaikkiaan jaksa alkaa laskea aina paljonko jotain vaarallista on päivittäin nautittava, jotta riski toteutuu. Ja jos kaiken vaarallisen (=vaaralliseksi mainitun) jättäisi pois ruokavaliostaan varmuudeksi, niin mitähän enää jäisi jäljelle?

Pääasiallisesti olen kuitenkin syövinäni melkoisen tervellisesti, luulisin.