Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Aave]

^
Meillä on ollut yhteinen kiima Perunamuussi on herkkua, jota todella harvoin saa kesällä enää tehtyä aidoista aineksista.

Käytit jotain muussijauhetta? Itse käytän pakastetta, myös siellä on muistaakseni puikulaversio, joskaan en niissä pakastemuusseissa kovin suurta eroa huomaa. Pakastemuusin ongelma on siinä, että se on jotenkin aivan liian sileää. Jopa aikanaan lapset moittivat sitä, että ei tunnu suussa ollenkaan oikealta, kun ei ole yhtään mykyjä. Omatekoiseen jää pienoista epätasaisuutta, joka on käsintehdyn tae

Mutta siis nuo pakastemuussit on kyllä ihan kelvollisia siihen nähden mikä (todella) kaukainen mielikuva on pussimuussista. Hiukan merkistä riippuen pakastemuussissa on jo jossain maitoa ja voita(?) mukana ja joku toinen on sitten ihan pelkkää perunaa.

Aika usein teen tuon pakastemuussin niin, että nakkaan kattilaan ensin hienonnettua pakastepinaattia sulamaan ja sen päälle teen sitten muussin pakkauksen ohjeen mukaan. Lisään siihen kyllä ylimääräistä voita ja suolaa. Noissa pitää olla tosi tarkkana, ettei mene sitä muussia vatkaaman liikaa, vaan sekoitellaan keitosta maltilla. Aidosta perunasta tehty muussi ei ole läheskään niin herkkä liisteröitymään kuin muussiaineksista tehty.

Kokeiluni oli Lidlistä ostettu valmismuusipaketti, jossa oli neljä annospussia. Yhdestä pussista valmistui muusia neljälle hengelle, eli minulle kaksi kertaa.

Muusin ylenpalttinen hienojakoisuus oli kyllä häiriötekijä, mutta meni se silti paremman puutteessa. Liisteröimään en onnistunut, kun ei muhjua tarvinnut kuin pyöräyttää pari kertaa siten, että jauho sekoittuu vesi-maitosekoitteeseen tasaisesti. Puikuloiden kanssa on oppinut olemaan muutenkin varovainen liisteröitymisen suhteen.

Voita sai laittaa reilusti, mutta aitoon muusiin saisi laittaa halutessaan täysin naurettavia määriä, ennen kuin muusin koostumus ja tekstuuri menevät pilalle. Kokeilin joskus testimielessä miten käy, kun läträä voita muusin sekaan. Neljän hengen perusmuusiin sai lisätä huoletta puoli pakettia voita, eikä koostumus ollut moksiskaan! Koska kyseesä oli koe, niin en minä sitä muusia silti syönyt kuin vähän. Se oli käytännössä perunarasvaa ja tietysti todella hyvää, mutta puoli pakettia voita ei oikein viehkonut edes ajatuksena mahalaukun perukoilla. Biojätteeksi meni se!

[Aave]

Meidän kaupassa on ollut pitkälle kesään viime vuotisia pottuja - olisikohan vieläkin. Pari kertaa on kesällä muussitkin tehty. Lihapullien kanssa muussi on jotenkin pakollinen. Itse tykkään pilkkoa ruohosipulia muussin joukkoon. Tulee salaattipuolikin hoidettua samalla. 

Itse en laita muusin joukkoon enää mitään ylimääräistä, vaikka monet pitävät esim. siihen lisätystä sipulista. Teen toisinaan riistapullia (Täytän pullien ytimet savujuustolla, vihreiden omenoiden hakkeluksella ja muutamalla tipalla Calvadosta), mutta tavan lihapullissa minulla on myös ruokaperversio - en tee niitä kovinkaan usein itse, vaan ostan niitä säilykkeinä, joissa on kastike mukana. Tämäkin on tietenkin todella pervoa hommaa.

[Hippi]

Tuosta olen sama mieltä, että perunamuusiin ei mitään turhaa pidä laittaa. Se pinaatti-perunamuussi onkin jo ihan eri ruokalaji samoin kuin muussi, johon on muussattu juureksia mukaan. Erinomaisia maultaa kumpainenkin. Viimeksi mainittuun voi laittaa jo mukaan pippuriset mausteetkin.

Perunamuussiin laitetaan vain maitoa, voita ja suolaa perunoiden lisäksi. Jos jotain mausteita laittaa, niin ne laitetaan lautasella muussin päälle kukin makunsa mukaan. Gourmet-tasoiseen perunamuussin tulee noin 30% voita, jos uskomme Master Chef -kisassa nähtyjä kokkauksia ja näiden arvosteluita. Makuasiahan se voin määrä on, mutta kohtuus kaikessa

Oikeasta perunasta tehty perunamuussi on niin hyvää, että joskus aterian päätteeksi otan sitä vielä jälkiruuaksi hyvän nokareen ja laitan päälle kevyesti sokeroitua puolukkamursketta. Todella herkullinen jälkiruoka.

[Amore]

Minun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli täytekakkua, joten kun prinsessakakku (pakaste) tuli tarjoukseen, ostin sellaisen. Kakku painaa 500g, mikä tarkoittaa noin neljää annosta. Itsekkäästi syön kakkuni jokaista murua myöten ihan itse. Ihanaa nauttia kakkua kahvin kanssa aivan tavallisena päivänä. Viime vuosina olen monilla kutsuilla pettynyt kakkutarjoiluun, koska kakut ovat olleet niitä muotiin tulleita hyydytettyjä kakkuja, joissa ei ole lainkaan perinteistä uunissa paistettua kakkupohjaa. En välitä hyydytetyistä kakuista, vaikka olen maistanut useita eri konditorioiden valmistamia tekeleitä. Pakastekakkuni on ollut hyvää ja pehmeää. Luulen neljän kakkuannoksen riittävän taltuttamaan kakkuhimon pitkäksi aikaa.

[-:)lauri]

Paremmat chilidogit!

8 hodarisämpylää
8 kunnon napsahtavaa hodarinakkia
1 punasipuli
ketsuppia
sinappia

Jaukkukastike:

400 gr naudan jauhelihaa (17%)
1 Sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
1 rkl ruokaöljyä
4 tl jauhelihamaustetta
1 prk tomaattipyreetä (70 gr)
4 rkl ketsuppia
2 rkl tulista chilikastiketta
1 tlk säilykepapuja (Kidney-pavut parhaita, muutkin käyvät)
Suolaa, mustapippuria

Juustokastike:

150 gr cheddarjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 rkl vaaleaa kastikesuurusta
Pari tippaa tabascoa

Jaukkukastikkeen osannevat pyöräyttää kaikki, mutta kastikkeeseen lisäohje:

Kuumenna ruokakerma pienessä kattilassa tai kasarissa, sulata siihen juusto. Sakeuta ja hämmennä joukkoon suurus, ja lisää tabascoa maun mukaan.

Nämä ovat sitten täyttävää mättöä, eli nälkäiselle äijällekin riittää helposti kaksi tuhtia hodaria!

Kiitos näistä.

[Aave]

Perunamuussiin laitetaan vain maitoa, voita ja suolaa perunoiden lisäksi. Jos jotain mausteita laittaa, niin ne laitetaan lautasella muussin päälle kukin makunsa mukaan. Gourmet-tasoiseen perunamuussin tulee noin 30% voita, jos uskomme Master Chef -kisassa nähtyjä kokkauksia ja näiden arvosteluita. Makuasiahan se voin määrä on, mutta kohtuus kaikessa

Tämä on viisaus ja profeetat.

Tosin joskus kun haluan hifistellä, teen muusin 50/50 bataateista ja perunoista. En siloita silloin muusia kokonaan, vaan jätän sen pikemminkin pyreeksi. Sattumia on silloin enemmän.

Puikuloista vielä sen verran että niitä brändättyjä, keltamustiin pahvipusseihin pakattuja pottuja ei kannata ostaa, ellei mitään muuta kaupasta löydy. Olen nimittäin varma, että ne ketaleet myyvät parhaat ja sopivankokoiset potut ulkomaille (Venäjälle), ja kotimaan markkinoille pakataankin pääasiassa jämäpottuja. Pussissa on läpinäkyvä kohta, josta näkee osan perunoiden koosta. Sen katselmusaukon kohdalla on tyypillisesti hyvän kokoisia puikuloita, mutta muuten sisältö on pahimmillaan miehen peukalon kokoisia tirrejä. Tämä ei edes ole vitsi. Kotimaisista yrityksistä esim. Valio valmistaa venäjänvientiin laadukkaampia maitotuotteita (Erityisesti jogurtit), kun taas kotimaassa myydään "jogurtteina" makeutettuja maito-sokeriliemiä.

***

Kuriositeettina pitsaresepti vuodelta 1957, Pirkka-lehdestä.   

[kertsi]

Piti hukata pian vanhaksi menevä maitorahka, ja tuli aivan hurmaava jälkkäri.

Sitruunarahka
1/2 luomusitruunaan mehu ja kuori
1/2 dl pölysokeria
300 g rahkaa

Sekoitetaan pölysokeri, mehu ja kuori, ja sitten lisätään rahka, ja hurmaannutaan.

Tällaisessa rahkassa olen joskus korvanut osan sokerista rusinoilla tai muilla kuivahedelmillä. Kermavaahto tietty aina sopisi, mutta ei ole lainkaan tarpeellista.

[Hippi]

Minä eilen ostin heräteostoksena sitruunan, kun huomasin kaupassa poikkeuksellisesti kypsän sitruunan. Sellaisen, jonka voi käyttää jo ostopäivänä ilman moniviikkoista kotona kypsyttelyä. Minulla on avoin yhteys silmistä kuolarauhaseen ja sitruunan nähdessäni jo maistoin sitruuna-rusinakeiton.

Keittokin on aivan eri makuinen, kun sen tekee kypsästä sitruunasta. Sitruunan maku tuntuu täyteläiseltä ja kaikki karvaus siitä puuttuu. Keitto on ihan peruskeitto, jossa on sitruunan raastettu kuori, reilusti rusinoita, reilu ruokalusikallinen mannaryyniä vesilitraa kohden ja mieltymyksen mukaan perunajauholla suurustettu joko paksummaksi tai löysemmäksi. Itse teen sen hiukan paksummaksi, sillä vasta keittämisen jälkeen lisään sitruunan mehun ja tarkistan tarvitaanko minkä verran sokeria. Sokeri kannattaa jättää vähän vajaalle, sillä rusinoista liukenee makeutta ajan kanssa.

Sitruuna ja rusinat on kyllä ihan pistämätön yhdeistelmä.

[ROOSTER]

Sitruuna on kyllä mainio lisä moneen ruokaan ja juomaan.

[-:)lauri]

Tilasin torstaiksi sipulisilliä ja graavilohta. Samaten sesonki on taas alkanut, kun tilaukseen saattoi liittää kappaleen kalkkunarullaa. Ties vaikka pistäytyisin itseni luona kylässä.

[Vatupassi]

kesäkurpitsa-fetalasagne, (tästä tul hyvä!)



2pientä kesäkurpitsaa/tai yksi iso
1 1/2 valkosipulinkynttä
tomattipyrettä 1dl
2isoa keltasipulia
ripaus mustapippuria, currymaustetta, 1-2tlsitruunapippuria
400g broilerinjauhelihaa(paistetaan pannulla ainekset n.15min ennen uuniin laittoa)

juustokastike: 1rklvoita, 1,5rypsiöljyä+fetajuustoa puolipurkkia+2-3draastettua edamia+3rkl.vehnäjauhoa,+7dlmaitoa(hyla)
ainekset kiehautetaan niin että juusto alkaa sulamaan,sekoita vehnäjauhot juustomaitoseokseen vispilällä sekottaen reippaasti.
ladotaan vuokaan vuorotellen lihakasvisseos,juustokastike, ja lasagneleyvt(tummat -lasagnelevyt hyvia, )

[-:)lauri]

Mä ostin tollasen pirkkajuustolajitelman. Ainakin siinä on yksi hyvä napostelujuusto ja toinen sellainen välttävä. Sinihomejuusto ilman pitsaa on kyllä liian vahva minun makuuni; sitä ei kyllä pelkästään syö, mutta taas pitsassa ja Subwayn leivässä se on kyllä lähes välttämätön lisäri.

[kertsi]

Voi siskot ja veljet, että oli hyvää sapuskaa.

Pirkka varhaisperuna oli niin makoisaa, niin makoisaa. Keitin perunan suolan kanssa, heitin veden pois ja höyrytin kuivaksi hetken.

Paistoin pienellä lämmöllä lempeästi palan (palasina) lohta Neito rypsiöljyssä, joka toimii miedonmakuisesti aivan mainiosti tilanteissa, joissa oikein herkkuperseillen voisi käyttää voita. Laitoin paistumaan samanaikaisesti siivutettua valkosipulia, mustapippuria myllystä, kurkumaa, inkivääriä ja rosmariinia. Kun kala oli melkein kypsä, lisäsin suikaloitua purjoa reippaasti, ja kansi päälle. Valmiiseen paistokseen ripautin sitruunamehua.
(Lis. Oikein viitseliäs olisi paistanut ensin kalat, siirtänyt ne lautaselle odottamaan, paistanut purjon ja sitten yhdistänyt kalan ja purjon pannulla, ja maustanut sitruunamehulla.)

Kasasin lautaselle tomaattia, avokadoa, rasvatonta raejuustoa, valmista punajuurisalaattia, perunaa ja kalapaistosta. Kyä kelpasi.

[Amore]

Yksi luottoruokani, joka ei koskaan petä: munakas. Paistetaan valurautapannulla (halk. 20 cm) haarukalla sekoitettu 2 munan munamassa, jonka sekaan lisätään tuore, pilkottu tomaatti ja mahdollisesti vähän pieniä paloja kinkkua, pekonia tai makkaraa. Muitakin variaatioita on paljon, esim. sienet hyviä omeletissa. Maustetaan mustapippurilla. Käytetään maltillista paistamislämpötilaa (3-4) ja pannu vedetään pois levyltä silloin kun munamassa ei ole vielä aivan kokonaan hyytynyt. Munakas ei saa koskaan olla kuiva. Munamassaan on hyvä lisätä pieni tilkkanen vettä ennen paistamista. Valmiin munakkaan päälle kevyt ripsaus suolaa. Munakkaan ohessa nautitaan salaattia, perunaa, kuskusia tms. Pikkuateriana riittää munakas + leipää.

[Aave]

^
Juu, munakkaaseen voi heivata kaikenlaista lisukkeeksi ja se on mainiota pikaruokaa. Suosikkimunakkaani tällä hetkellä, pelastaa myös krapulassa:

4 kananmunaa
8 rkl maitoa
puoli pakettia pekonia
Ruisleipää
Puoliska punaista paprikaa
Purjosipulia

Sekoita kanamunat ja maito keskenään, älä lisää heti pannuun.
Kuutioi maun mukaan ruisleipää (Tähän sopii hyvin myös ne koppuroituneet jämäpalatkin leipälaatikosta, jos ei muuta ole!), ja pekoni. Paista pekonia jonkin aikaa pannulla, lisää sitten leipäkuutiot, silputtu purjo, ja kuutioitu paprikanpuolikas. Sekoita ja kääntele matskua pannulla, kunnes purjo ja paprikakin ovat saaneet kuumuudesta osansa. Lisää sitten munamaitosekoitus, ja anna mätön tekeytyä sekoittamatta. Jahka munakas alkaa kypsyä, sekoittelun kypsyttämisen nopeuttamiseksi voi taas aloittaa. Ripaus valkopippuria riittää, eikä sekään ole pakollinen. Suolaakaan en ole lisännyt tähän lainkaan, koska sitä on pekonissa ja leivässä riittämiin.


***

Yllättävä makukombinaatio: kermajuusto, ja makeantulinen chilikastike! Älkää kysykö miten tähän törmäsin, mutta ne sopivat niin hyvin yhteen, että addiktiovaara on todellinen. Voi saakeli!