Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[Hippi]

Eli jos nyt ymmärsin oikein, niin ne "kaksi pakettia vitosella" paistisuikaleet on broileria ihan niin kuin ennenkin. Mutta nimi on vain muutettu kanaksi. Jokunen vuosi sitten muistan nähneeni jonkun ohjelman broilerin kasvatuksesta, jossa niiden rintalihat oli niin muhkeita, että kaatuivat reppanat naamallensa.

Imagon muutoshan tuo on, kun kana on niin maatiaisen oloinen sana, että tuo mieleen tarhassa tepastelevat luomutipuset, verrattuna broileriin.

[ROOSTER]

Eli jos nyt ymmärsin oikein, niin ne "kaksi pakettia vitosella" paistisuikaleet on broileria ihan niin kuin ennenkin.

Juuri näin.

Tein äsken itselleni jauhemaksapihvejä uunipellillä. Söin niitä Ikean puolukkahillon kanssa ja hyviä olivat. Olipa halpa ateria, aineksina n.250kg jauhettua maksaa 1,10eur, 1 kananmuna 0,2 euroa, 2 perunaa 0,10 euroa ja pikkuisen puolukkahilloa jonka purkkihintaa en muista mutta arvaan et 0,3euron arvosta kului tuota. Lisäksi suolaa ja mausteita n. 0,05euroa,  yhteensä 1,75euroa.

Monikaan tuntemistani henkilöistä ei syö maksaa jostain syystä. Se on kuitenkin ravitsemuksellisesti mainiota ruokaa sillä se sisältää kaikkea mahdollista hyvää, on edullista ja oikein valmistettuna viimeisen päälle herkkua. Onneksi erään kaverin kanssa silloin tällöin nautiskelemme grillattua maksaa, juomme punaviiniä ja muistelemme wanhoja hyviä aikoja.

[Hippi]

Maksa on yksi niistä raaka-aineista joihin en ole oikein kenenkään suhtautuvan välinpitämättömästi. Joko se on herkkua tai sitten se saa aikaan puistattavia yökkäyksiä. Jauhemaksapihvit on minusta mitä parhaimpia, mutta puolukkamurskeen kera, eli kirpakka happamuus sopii maksaan. Tietty murskeessa on hiukkanen sokeria, mutta ei niin paljon kuin hillossa ja puolukatkin on pakkaseen säilöttyjä eikä keitettyjä.

Monesti on tehnyt mieli ostaa jauhettua maksaa, mutta enpä ole tainnut sen jälkeen ostaa, kun likat lähti kotoa. Pistänpä nyt muistiin tuon, kun taas tekee mieli vaihtelua. Olen jonkusen kerran ostanut kaupasta valmiita pihvejä, mutta ne on tosiaan aika kalliita omatekoisiin verrattuna. Eipä tullut mieleen, että nuokin voi tehdä uunissa niin kuin jauhelihapihvit teen.

Paljonkohan ihmisillä muuten ne ruokainhot on pelkkää ennakkoluuloa tai jostain saatu päähänpinttymä? Minulla oli työkaveri, joka inhosi maksaa kaikessa muodossa. Kävimme yhdessä lounaalla työpaikan ruokalassa ja erään kerran oli tarjolla kaalilaatikkoa. Söimme hyvällä halulla ja koko pöytäkunta vilkuili tätä kaveriamme, joka myös mätti ruokaa menemään nokka tuhisten. Kaikilla oli tiedossa hänen maksainhonsa, se oli niin moneen kertaan selvitetty. Ruokailun päätteeksi hänelle paljastettiin, että kaalilaatikossa oli tavallisen jauhelihan ohella jauhemaksaa. En pysty sanoin kuvaamaan sitä reaktiota, mutta oli se hieno esitys ikään kuin joku olisi häntä kuristanut tai jotain, jotta henkeä ei tahtonut saada. Ei onneksi sentään työntänyt sormia kurkkuun siinä julkisesti.

Samoin keskimmäinen tyttäreni inhosi valkosipulia. Tuohon aikaan käytin sitä vain jauheena. Kerran hujautin vahingossa melko roimasti valkosipulijauhetta jauhelihan joukkoon, kun olin tekemässä makaronilaatikkoa. Joku oli laittanut maustehyllyn epäjärjestykseen ja siksi olin tarttunut väärään purkkiin. Huomasin erheeni, mutta sille ei enää voinut mitään. Lisäsin kyllä valkopippurin normaalisti. Siinä makaronilaatikosta sain tyttäreltäni poikkeukselliset kehut. Nuorimmaiseni huomasi maun ja oli selvästi kysymässä siitä jotain, mutta rypistin vain kulmiani ja hymyilin, ja hän ymmärsi olla ottamatta asiaa puheeksi

[MrKAT]

Tässä on lähipäivinä tarkoitus tehdä rahkapiirakkaa kokonainen iso pellillinen (30x40cm).
Kaupan piirakoissa puuttuu rusinat tai rahkatäyte on liian ohut. Ja kohtuu kalliita.

Minulla on ohje johon olen kirjoittanut 2016:
- 30-40% uunista puita, n. 7 pienehköä puuta, 20 minuuttia jäähtyy,  pelti uuniin 24 minuutiksi.
  Päältä oli hiukan ruskistunut ja reunasta hiiltynyt.

Mutta uudempaan ohjeeni sävelsin täytettä kaksi kertaa isommaksi edellisestä.
Matemaattisesti  (Fourierin kaavoja sopinee tähän ) 2x paksuus lisää 4x lämpenemisaikaa keskeltä, sisältä.  No, ehkä lämpeneminen on hitaampaa mutta se noussee nopeasti vakiolle, joten se lämpenemisaika tuskin on kamala aika?
Joka tapauksessa uunin pitäisi olla miedompi lämpöinen ettei reunat kärähdä kun ne kärähti viimeksikin.
  Se taas ei oikein sovi siihen että uunin pitäisi olla tarpeeksi kuuma lämmittääkseen taloa. (Huomenna aurinko ei lämmitä taloa, lumisadepäivä).
Monta liikkuvaa palaa tässä...

Ratkaisu: Minulla on IR-lämpömittari, joka näyttää lämmön sekunnin murto-osassa pinnoilta. Odottelisin uunin jäähtymistä
kunnes t=+200C. Mutta se voi mennä iltaan. Jossain pitää säilyttää tuo munaa sisältävä rahkasysteemi niin ettei bakut lisäänny...

[MrKAT]

Jaahas, minä olen muka keittänyt kahvia väärin kun olen laittanut 3 mittaa noin 6-8 kupillista kohden.
(Iltaisin, ja kesällä helteiden aikaan, olen laittanut vain 2 mittaa 3:n sijasta per 6-8 kupillista).

Virallinen "oikea" annostus olisi: 1 mitta kutakin kupillista kohden.
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000007868139.html

[-:)lauri]

^
Olet siis juonut normaalisti mokkamakuvettä?

[Aave]

Maksa on yksi niistä raaka-aineista joihin en ole oikein kenenkään suhtautuvan välinpitämättömästi. Joko se on herkkua tai sitten se saa aikaan puistattavia yökkäyksiä.

Saatamme olla ihmislajin perimmäisten kysymysten äärellä. Josko olisikin niin, että makunystyröiden ja suoliston resilienssi ja henkilökohtaiset kulinaariset preferenssit ratkaisivat ihmiskunnan Suuren Yhtälön?

Reippaat ja rohkeat, proaktiiviset ja pikkujuttuja kavahtamattomat maksaa syöneet alkuihmiset olisivat samalla tulleet varmistaneeksi ihmiskunnan säilymisen ja kehittymisen, kun taas maksaa sietämättömät juureksenpurijat ja ovo-lakto-vegaanit - nuo kaikesta veren- ja paskanmausta säikyt ja aneemiset,  reaktiiviset ja passiiviset  kasvissyöjät olisivat kuolleet tahollaan sukupuuttoon ilman maksansyöjien joviaalisuutta?

Vaikka hyvin tiedetään, että lihansyönti (Ja varsinkin tulenteon taito ja lihan kypsentämisen oppiminen) kiihdytti alkuihmisen evoluutiota siihen pisteeseen, että niiden ansiosta kehkeytyi Homo Sapiens, niin tämä skisma ja kulinaristinen eripura on edelleen olemassa. Siitä on tullut taas jopa osa nousujohteista identiteettipolitiikkaa.

Halusivatpa tai eivät, vegaanit ovat kaikesta velkaa lihansyöjille. Näinä päivinä vegaanius on kierolla tavallaan mukatiedostavaa luksusta ja nysvääjien propagoima mukaeettinen valinta, kun taas vakavasti otettava lajitoveri ja eloonjäämishalunsa tietoisestikin sisäistänyt ihmispolo on kaikkiruokainen, ja syö vaikka toisten nisäkkäiden maksaa!

Survival of the fittest. Maksakastike jossa on porkkanaa ja lisukkeeksi puolukkahilloa on solidaarisuuden ilmaus, kompromissi. Se on sekä kädenojennus että testi kasvissyöjille. Siis sille heikommalle ainekselle, joka ei tänäkään päivänä osaa olla ihmisiksi, vaan paheksuviksi hermoraunioiksi. Ne menee vaikka jäätelökioskille ei sen vuoksi että haluaisivat ostaa sieltä jotain, vaan ihan vain ilmoittaakseen myyjälle flegmaattista intoaan puhkuen että mä ryhdyin vegaaniksi, ei mulla muuta! Paitsi että huomaathan sä mut, ja kuulithan sä mut?!

Pitäisikin saada  maksakastike- ja perunamuusikojuja. Niissä voitaisiin myydä myös esim. verilättyjä ja palttua ja hc-kojuissa myytäisiin vielä mustaakeittoakin, että ei varmana jää kenellekään epäselväksi! Meeppä sitten niille innosta hihkumaan, että kun mä niin tiedostan ja oon vegaani!

[Hippi]

^
Olet siis juonut normaalisti mokkamakuvettä?

Minulle tuli mieleen kahvipannun pesuvesi.

Laiha kahvi on jotain sellaista, minkä mieluummin jätän juomatta kokonaan, sillä se on yksinkertaisesti pahaa. Luin tuon samaisen artikkelin ja ihmettelin, että miten pientä mittaa ihmiset viitsivät käyttää. Itselläni on kahvinkeitin, jonka vesisäiliön kyljessä on kaksi asteikkoa ja toisessa on luku 10 ja toisessa luku 15. Olisikohan tuo 10 kuppien määrä?

Minulla on mittalusikka, jolla mätän 6 kukkuramitallista puruja, kun teen täyden pannullisen. Mitta on alun perin varmaan jostain "pilttipuurosta" tai vastaavasta. Tavallinen kahvimitta on niin pieni, että sen kanssa ehtisi mennä laskut jo moneen kertaan sekaisin. Näin ollen minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, minkä verran puruja tulee kupilliseen, jos puhuttaisiin niistä artikkelin mitoista.

Jo lapsuudenkodissa meillä juotiin vahvaa kahvia. Oli ihan vakio, kun mistä tahansa kyläilyltä lähdettiin kotiin, niin äiti jupisi "nyt äkkiä kotiin, että saadaan kunnon kahvia".

[Xantippa]

Oi,

Isosiskon jauhemaksapihvit! Hän raastoi mukaan perunaa, omenaa ja sipulia ja paistoi ihania, ohuita jauhemaksapihvejä. Viereen perunamuusi ja sienikastike. En tykkää minkään ruuan kanssa hillosta, mutta muut söivät puolukkahilloa. Soitan, että tulemme ensi viikonloppuna syömään.

Isosisko on muutenkin maailman paras lohduntuoja.

T: Xante

Muoksis: ai niin, jonain syksynä sain harvinaista herkkua, ison hirven maksan. Siihen ei voinut paloittelun jälkeen laittaa juuri muuta kuin maksan palat ruskistumaan runsaassa voissa, paljon sipulia sekaan, kermaa, viherpippuria ja suolaa. Viereen kermaista muusia, venäläisiä suolakurkkuja ja paahdettuja punajuuria.

[urogallus]

...jonain syksynä sain harvinaista herkkua, ison hirven maksan.

Mä olen luullut, että hirvien maksoja ei syödä vaan ne nakataan korpeille. Liikaa hevimetallia tai jotakin?

Maksa on ihan OK. Taidan kuulua niihin, joita ei maksa vaivaa eikä innosta.

[kertsi]

Jaahas, minä olen muka keittänyt kahvia väärin kun olen laittanut 3 mittaa noin 6-8 kupillista kohden.
(Iltaisin, ja kesällä helteiden aikaan, olen laittanut vain 2 mittaa 3:n sijasta per 6-8 kupillista).

Virallinen "oikea" annostus olisi: 1 mitta kutakin kupillista kohden.
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000007868139.html

Soot keittänyt ns. Pohojanmaan huitua. Eräs edesmenneistä sukulaisistani oli Oulun tienoolta, ja häneltä tuo sanonta on jäänyt perheeni keskuuteen.

Itse laitan 2 mitallista espressoa vajaaseen mukilliseen suodatinkahvia. Ja jos espresso on loppu, niin sitten Pausa-nimistä tummapaahtoista kahvia 3 mitallista.  Mutta teenkin maitokahvia, jossa on 2/3 mikrossa lämmitettyä rasvatonta maitoa. Se mikrossa lämmittäminen ei välttämättä kyllä ole hyvä juttu, vaikka olisikin rasvaton se lämmitettävä.

[kertsi]

Maksa on herkkua, mutta harvoin tulee valmistettua.

Jos en ihan väärin muista, niin sitä ei suositella useammin kuin kerran kuussa tjst.. Siinä nimittäin on aivan liikaa A-vitamiinia, joka on rasvaliukoinen vitamiini, jonka liikasaanti on perin epäterveellistä.Jääkarhun maksan syömiseen voi jopa kuolla liian retinolin takia.

Sen lisäksi maksa (ja munuaiset) on kehon puhtaanapitolaitos, johon kaikki antibiootit, lääkkeet, ympäristömyrkyt jne. kertyvät. Varsinkin hirvieläinten kuten hirvien ja porojen maksa kerää ympäristömyrkyt esim. dioksiinia, ja niiden maksat ovat indikaattoreita ympäristön saastuneisuudesta, eikä varsinkaan poron maksaa suositella siksi syötävän ainakaan suuria määriä. https://yle.fi/uutiset/3-7654663

[Hippi]

^
Jauhemaksapihvien kanssa ainakin minulla on ollut hankaluuksia saada ne pysymään hajoamatta paistinpannulla. Siksi aiemmin mainittu uunissa paistaminen on kokeilemisen arvoinen asia. Voi myös tehdä enemmän kerralla vaivattomasti ja loput sitten pakkaseen. Sieltä niitä voi vähitellen käyttää erilaisten lisukkeiden kera, milloin mitenkin. Tietysti perunamuusi on kyllä lyömätön vaihtoehto.

Ongelman aikaisemmin kiersin sillä, että tein pihvejä, joissa oli jauhelihaa ja jauhettua maksaa molempia suhde noin 700gr/400gr. Jauheliha teki taikinasta sen verran tymäkämpää, että ne pysyivät pannulla koossa hyvin. Tytöt nimesivät nuo herkkupihveiksi.

[MrKAT]

Rahkapiirakka tuli tehtyä.

Tässä on lähipäivinä tarkoitus tehdä rahkapiirakkaa kokonainen iso pellillinen (30x40cm).
Kaupan piirakoissa puuttuu rusinat tai rahkatäyte on liian ohut. Ja kohtuu kalliita.

Minulla on ohje johon olen kirjoittanut 2016:
- 30-40% uunista puita, n. 7 pienehköä puuta, 20 minuuttia jäähtyy,  pelti uuniin 24 minuutiksi.
  Päältä oli hiukan ruskistunut ja reunasta hiiltynyt.

Nyt n.60-70% uunista oli puuta. Annoin jäähtyä 35 minuuttia ja pelti oli uunissa 30 minuuttia.
  Päältä ruskehtavan kellertävä ja reuna ei ollenkaan hiiltynyt.
  Eka palat piti syödä lautaselta kun oli pehmeää hajoavaa kuin vanukasta.
  Eteisessä (n. +5C) onneksi kovettui illasta sen verran että pystyy syömään "palana" sormien varassa.

  Ahneuteni siis teetti pakkssun rahkamassan ja se sitten kostautui ähkynä illasta.
  Tänä iltana älysin puolittaa monet palat kämmenen kokoisista puoleen. Loput 9 isoa palaa pakastimeen.
  Arvelisin että hintaa tuli 7,5 - 8 euroa.

[kertsi]

Tein oman versioni malesialaisesta tofulaksasta, suurin piirtein tällaisesta:
https://jalotofu.fi/reseptit/malesialainen-tofu-laksa/

Kookosmaidon korvasin kaurajuomalla ja kookosöljyllä, chilin korvasin keltaisella thai-chili-tahnalla, ja nuudelit täysjyväspagetilla. Limen korvasin luomusitruunalla ja sen kuorella. Pussillinen soppajuureksia solahti kyllä ihan kivutta joukkoon. Purjon puolikkaan unohdin laittaa.
Tofun lisäksi laitoin siitakesieniä proteiiniksi, ihanan makuisia. En muistanut laittaa maapähkinöitä, mutta suolapähkinöitä en muutenkaan harrasta. Ehkä huomenna sujahtaa vähän saksanpähkinämuruja tai kurpitsansiemeniä annoksen päälle.

Harmikseni en ole päässyt etnokauppoihin pitkään aikaan, joten kaffirlimetti jäi uupumaan. Tuore kurkumakin olisi ollut erittäin jees.

Annoksen pohjalle laitoin jäävuorisalaattia, paprikaa, kurkkua ja retiisiä (nam).