Ruotsin historia

[Hiha]

Sitä menneisyyden ehostustahan muuten tuossa mainitussa dokkarissa tehdään, kun esitetään, että "suomalaiset" itse pyysivät "ruotsalaisilta" suojelusta "venäläisiä" vastaan, ja "ruotsalaiset" ("hyvää hyvyyttään"?) suostuivat auttamaan "suomalaisia".

Kyllä. Sehän maalailtu kuva on puhdasta roskaa.

Itämerensuomalaisista eestiläiset ja liiviläiset hakivat sitten ilmeisesti suojaa tanskalaisilta sekä saksalaisilta ristiritareilta. Ja karjalaiset, lyydiläiset, vepsäläiset, vatjalaiset ja inkerikot Novgorodilta.

Ainoastaan viimeksi mainitussa saattaa olla jotain perää, koska Novgorodin tasavalta eli kaupalla ja oli luultavasti Euroopan järkevimpiä maita siihen aikaan. Mitä tulee venäläisiin, novgorodilaiset eivät enää oikein katsoneet olevansa Rusin osa. Mikä on sillä lailla hupaisaa, että he olivat jokseenkin ainoa porukka, jolla olisi ollut siihen kiistaton oikeus. He olivat olleet ruseja, silloin kun Rus oli ollut olemassa, ja Novgorod yksi sen harvoista tärkeistä kaupungeista.

[Hayabusa]

Ainoastaan viimeksi mainitussa saattaa olla jotain perää, koska Novgorodin tasavalta eli kaupalla ja oli luultavasti Euroopan järkevimpiä maita siihen aikaan. Mitä tulee venäläisiin, novgorodilaiset eivät enää oikein katsoneet olevansa Rusin osa. Mikä on sillä lailla hupaisaa, että he olivat jokseenkin ainoa porukka, jolla olisi ollut siihen kiistaton oikeus. He olivat olleet ruseja, silloin kun Rus oli ollut olemassa, ja Novgorod yksi sen harvoista tärkeistä kaupungeista.

Jep. Novgorod oli tosiaan mielenkiintoinen tapaus. Tasavalta rauhan aikaan. Sotatilanteessa ruhtinaskunta. Eli vastaava järjestely kuin antiikin Ateenassa. Se oli myös monikulttuurinen: slaavien ja ugrien yhteiskaupunki. Tiettävästi myös kuuluisimmalla novgorodilaisella, Aleksanteri Nevskillä, oli juuret kummassakin kansanosassa.

Ja mitenkä Aleksanteri liittyy Ruotsin historiaan? Tietysti siten, että hän sai lisänimensä voittamalla ruotsalaiset Nevajoella.

[kertsi]

"Nevski" siis ehkä tarkoittaa nevalaista? Ja suomalainen sukunimi Nevalainen myös? Enpä ole tullut ajatelleeksikaan.

Tavailen laiskahkosti wikisivua Kiovan Rus.

800- ja 900-luvuilla skandinaavisilla ruseilla oli kuitenkin Kiovan Venäjän kehittymisessä huomattava, joskin kiistelty, rooli.

Venäjän historian lähteistä vanhin, vuoden 1100 tietämillä kirjoitettu Nestorin kronikka kertoo, että slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten heimojen jatkuvia taisteluja selvittämään kutsuttiin kolme varjagi- eli viikinkipäällikköä.[7] Tarinan luotettavuus on kyseenalainen,[7] mutta todistettavasti viikinkejä oli alkanut liikkua nykyisen Venäjän alueella 700-luvun lopulta lähtien.lähde?

Nestorin kronikan mukaan Rurik-niminen varjagi asettui Novgorodiin vuonna 862. Rurikin sukulainen, Novgorodin hallitsijana vuodesta 879 ollut Oleg Viisas otti vuonna 882 vallan Kiovassa, josta muodostui syntyvän valtakunnan keskus Novgorodin sijaan.[7][11] Varjagit alistivat valtaansa useita itäslaavilaisia heimoja ja keräsivät veroina hunajaa, humalaa ja turkiksia. Vastineeksi he tarjosivat suojelua.lähde?

Eli varjagit olivat jonkinlaisia mafian esi-isiä, keräsivät suojelurahaa. Niin kuin myöhemmin Ruotsin suurvallan aikanakin ruotsalaiset tekivät.

Mutta miten oli mahdollista, että muutama tai muutama sata veneellistä varjageja alisti kokonaisia kansoja ja perustivat kokonaisia valtioita? Yllätyshyökkäyksiä? Mitä muuta? Tapahtuiko se ennen vai jälkeen kun olivat saaneet oppia roomalaisesta sodankäynnistä Konstantinopolissa?

[kertsi]

Eilen katsoin (välillä torkahdellen) osaa, jossa kuvattiin Ruotsin suurvalta-ajan laajentumista ja lopulta rappiota.

Varsinkin Kustaa II Adolf soti ties kuinka monta kymmentä vuotta, muisteleisin. Puolassa, Virossa, Venäjällä, Norjassa, (Tanskassa?), ja ties missä. Ei jäänyt muistiin mitään selitystä, miksi Ruotsi halusi laajentua niin voimakkaasti, muuta kuin että muut valtiot sattuivat tuolloin olemaan heikompia. Dokkarissa kuvattiin valtion jatkuvaa rahapulaa, kansan kurjistumista (köyhtymisten, miesten kuolemista), sotiminen on kallista. Ja sitä, miten raskasta kansalle oli kustantaa sotia.

Kysyin Copilotilta Miksi Ruotsi halusi laajentua niin voimakkaasti suurvalta-aikana?

Ruotsin halu laajentua suurvalta-aikana johti useisiin tekijöihin:

Economical Interests: Expanding their territory allowed Sweden to control key trade routes and resources, particularly in the Baltic region. This control could boost their economy through trade and taxation.

Military Power: Under leaders like Gustavus Adolphus, Sweden modernized its military and sought to establish itself as a dominant force in Europe. Military success and territorial expansion were seen as ways to secure power and influence2.

Political Prestige: Being a great power brought international recognition and prestige. It elevated Sweden's status among European nations and allowed it to play a significant role in continental politics.

Religious Motivations: During the Thirty Years' War, Sweden positioned itself as a defender of Protestantism, which also provided a religious justification for its military campaigns.

Strategic Security: Expanding their territory provided a buffer zone against potential enemies, particularly against Denmark and Russia, which were seen as threats3.

These factors combined to drive Sweden's aggressive expansion during its great power era.

Eli Copilotin mukaan kai:
- etenkin Baltiassa, halu kontrolloida merkittäviä kauppareittejä ja kauppapaikkoja, ja siten parantaa Ruotsin taloustilannetta kaupan ja verotuksen avulla
  (Omituinen peruste, kun se sotiminen kuitenkin oli niin kallista? Lieköhän joku koskaan laskenut plusmiinus, paljonko hyötyivät ja paljonko menettivät taloudellisesti. Inhimillisesti menetykset tietysti olivat isot, vrt. kaatuneiden perheet.)
- valtioiden välinen nokkimisjärjestys, halu olla dominantti valtio, vaikutusvalta, arvostus, arvovalta, statuksen nosto (mitähän hyötyä sellaisesta on? lisääkö turvallisuutta? kasvattaako virtuaalipippelien kokoa? onko tämä jokin miesjuttu?)
- uskonnolliset motiivit, luterilaisuuden puolustus 30-vuotisessa sodassa
- valtakunnan turvallisuus, turva/bufferivyöhykkeet etenkin Tanskaa ja Venäjää vastaan.

Lieköhän tutkittu yksilöpsykologian vaikutusta? Voisiko esimerkiksi kuninkaan narsismi, psykopatia, sadismi, alemmuuskompleksi, tai jokin muu luonteen vika altistaa halulle ryhtyä valloitussotiin, oman kansan ja etenkin muiden kansojen kärsimyksestä huolimatta?

[Hiha]

Mutta miten oli mahdollista, että muutama tai muutama sata veneellistä varjageja alisti kokonaisia kansoja ja perustivat kokonaisia valtioita?

Se onnistui vain alueilla missä oli valtatyhjiö. Volga oli tärkeämpi kauppareitti kuin Dnepr, myös viikingeille. Abbasidikalifaatista virtaava hopea ruokki kauppaa siellä. Mutta sinne ei ollut tilaa perustella omavaltaisesti tukikohtia joen varrelle. Dneprillä se oli mahdollista, joistakin huolto-, talvehtimis-, ynnä muista varustuksista muodostui pysyviä. Valtio on vähän suureellinen sana, jos ajattelee nykymaailman tapaisia muodosteita. Novgorod, Kiova ja muut sellaiset olivat alkujaan keskuksia. Keskuksien suhde ympäristöönsä oli tosiaan hyvin mafiamainen. He ryöstelivät, tai jos haluaa ilmaista sen toisin, verottivat. Vastineeksi he tietysti pitivät muut sakilaiset pois omalta nautinta-alueeltaan. Lisäksi käytiiin myös ihan rehellistä kauppaa, kuten aina kaupunkien ja maaseudun välillä on ollut. Missään muussa mielessä – kansallisessa, uskonnollisessa, lakijärjestelmällisessä – ympäristön asukkaat eivät olleet edes keskuksen alamaisia.

[Hiha]

Lieköhän tutkittu yksilöpsykologian vaikutusta? Voisiko esimerkiksi kuninkaan narsismi, psykopatia, sadismi, alemmuuskompleksi, tai jokin muu luonteen vika altistaa halulle ryhtyä valloitussotiin, oman kansan ja etenkin muiden kansojen kärsimyksestä huolimatta?

Kyllä kai voi. Aleksanteri Suuri, Ašoka, Qin Shi Huang, Julius Caesar, Tšingis-kaani, Timur Lenk, Napoleon, Shaka Zulu, Adolf Hitler, Josif Stalin. Eiköhän noita lie ajanut megalomaaninen kunnianhimo?

Ruotsin sotiminen alkoi Kalmarin unionin hajottamisesta. Paikallinen aateli älysi, että talonpojat pystyisivät ja joutaisivat ruokkimaan paremmin heitä kuin Tanskan kuningasta. Siitä alkoi 300 vuoden vihanpito. Mihin Tanska ei ollut yhtään sen vähemmän syyllinen.

Valtio oli köyhä ja takapajuinen, mistä kertoo valmius laajentua suhteellisen surkeillekin seuduille, kunhan ne olivat käytännössä vailla selvää omistajaa, kuten Savoon ja jopa Lappiin. Tietysti käytettiin myös mahdollisuudet hyökätä naapureiden kimppuun näiden heikkouden hetkellä. Joskus temppu onnistui paremmin ja joskus huonommin.

Kolmikymmenvuotiseen sotaan sekaantumisessa yhdistyi kaksi motiivia. Järkevä, taloudellinen, oli tärkeiden jokien suiden hallinta. Kauppareitit kulkivat niitä pitkin. Mikä sitten toteutuikin Westfalenin rauhassa. Ruotsi sai mm. Bremenin (Weser) ja Stettinin (Oder). Hullu, yksityinen, oli kuningas Gustav II Adolfin kuvitelma, että hänellä olisi mahdollisuus päästä Saksan keisariksi. Olisi opetellut paremmin maantiedettä ja historiaa. No, pääsi sentään hengestään. Malja hänen muistolleen.

Karl X Gustav oli taas ahne paska – suomeksi sanoen. Hän aloitti sodan Puolaa vastaan ajatellen vievänsä taas kaistaleen Itämeren rantaa. Moraalitonta mutta mahdollinen ajatus. Ruokahalu kasvoi syödessä ja alamaisia ei ehkä lohduttanut, että Puola siinä enempi kärsi. Pitkittynyt operaatio ei ole hyvä operaatio, opetti Sunzi. Tanska näki paikkansa tulleen ja julisti vaihteeksi sodan. Sen Karl X Gustav käänsi kuitenkin voitokseen ja väänsi sitten Tanskalta lisäalueita.

Laajentumisten jälkeen Ruotsi oli ansassa. Kaikki naapurit kyttäsivät sitä. Valtio eli jatkuvan revanssin uhkan alla. Suurvalta olisi romahtanut aiemmin, jos se ei olisi liittoutunut Ranskan kanssa. Ranskalle sopi sen vihollisten selustassa oleva uhka. Sillä oli myös voimaa pelastaa Ruotsi. Skoonen sota (1675–1679) ei mennyt Ruotsilta hyvin, mutta 1679 Ranska painosti sotilaallisesti Tanskan ja kumppanit status quo -rauhaan, kun oli ensin saanut hoideltua oman silloisen päävihollisensa Hollannin.

Suuri Pohjan sota oli sitten ikävämpi tapaus. Ruotsi oli omillaan, koska Ranska kävi samaan aikaan Espanjan perimyssotaa Englantia, Hollantia, Preussia, Itävaltaa ja Portugalia vastaan. Sankarikuninkaamme Karl XII sai murjottua Tanskan ja Puolan pahaan kuntoon, vaan Venäjä oli liikaa.

Karl den XII hade 100.000 man
Karl den XII hade 100.000 man
Karl den XII hade 100.000 man
när han vandrade vägen fram på makadam!

[Hayabusa]

Suuri Pohjan sota oli sitten ikävämpi tapaus. Ruotsi oli omillaan, koska Ranska kävi samaan aikaan Espanjan perimyssotaa Englantia, Hollantia, Preussia, Itävaltaa ja Portugalia vastaan. Sankarikuninkaamme Karl XII sai murjottua Tanskan ja Puolan pahaan kuntoon, vaan Venäjä oli liikaa.

Ilmeisesti Kalle oli supliikkimies, kun sai turvapaikan Turkin sulttaanin luota useaksi vuodeksi. Kotiinpalattuaan hän lähti sotimaan Norjaan. Siellä hän kohtasi loppunsa luodista, jonka ampujaksi epäillään jotakuta sotimiseen kyllästynyttä ruotsalaista.

Näköjään helsinkiläiset diggaavat Kallea edelleen. 
https://kaarle.fi/