Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Intersektionaalisuus

Aloittaja a4, huhtikuu 11, 2021, 12:40:40

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - toukokuu 15, 2021, 19:42:42
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 15:39:00
[...nips...]- ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

T: Xante

Samassa käsityksessä olen. Koska mikään uusi ja entuudestaan tuntematon ei
arkisen jurputtajan mielestä ole koskaan ennenkään toiminut, riippumatta siitä, mikä on uusien käsitteiden todellinen sisältö, on niistä käyty lennokas tarinaniskentä oletusarvoista. Näyttäisi siltä, että arkisten jurputtajien piireissä se voittaa, kuka pystyy esittämään uudet käsitteet itsensä vastakohtina kaikkein syyntakeettomimmin.
Feminismihän on sinänsä aate, jonka tarkoitus on tehdä itsestään tarpeeton. Vähän kuin kehitysapuporukan. Saavutetaan tavoitteet, siten heitä ei enää tarvita, sehän on kehitysavun tarkoitus = ettei heitä tarvittaisi! Ihmiset toki eivät noin toimi, feministit Suomessa (tasa-arvoisimmassa maassa ehkä ikinä) eivät suostu katoamaan, vaikka tavoitteet on saavutettu. Keksitään siis lisää ongelmia... Ei tuo porukka halua tehdä itsestään tarpeettomia, siksi keksivät uusia "tasa-arvo-ongelmia", vaikkei niille rationaalista perustaa olisikaan. Kyse on vain siitä, että noiden pitää kokea itsensä tarpeellisiksi.

Intersektionaalinen feminismi ja patriarkaattiroska ovat keksitty, koska todellisia tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, niitä pitää keksiä.
Koska feministiressukalle ei muuten ole tilausta... :-*

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 15, 2021, 15:39:00
Olen kai kyynistynyt, kun en kuvittelekaan, että toimittajat olisivat yksiselitteisen objektiivisia, mutta siinä olet oikeassa MO, että en tunne tapausta tarpeeksi.

Ja kuten sanottua, en kyllä käsitä, mitä tekemistä tällä on intersektionaalisuuden kanssa - ellei sitten sitä, mitä Hayabusakin sanoi = intersektionaalisuus näyttää olevan uusi feminismi, kaikki on sen vikaa ja pilaa kaiken menemällä liian pitkälle.

En minäkään usko, että mikään toimitus tai yksittäinen toimittaja olisi objektiivinen siinä mielessä, että jutut vain peilaisivat todellisuutta ja maailmaa juuri sellaisena kuin se on. Kun puhutaan journalistisesta etiikasta ja pyrkimyksestä objektiivisuuteen, varmaan tarkoitetaan jotain ns. käytännöllistä objektiivisuutta.

Pyritään etsimään tietoa, arvioimaan sitä, ja valikoimaan sitä. Suhtaudutaan omiin tietolähteisiin kriittisesti ja tehdään johtopäätöksiä. Sitten esitetään ja kirjoitetaan yleisölle auki, mitä on saatu asiasta selville. Pyrkimys on antaa yleisölle luotettavaa tietoa ja tarjota lisäksi ymmärrystä lisäävää journalistista tulkintaa.

Nyt tässä Drysénin tapauksessa sillä ehkä oli mielenkiintoisia tietolähteitä ja sitä kautta vähän epätavanomainen ja tavallaan "ymmärrystä lisäävä" journalistinen näkökulma. Mutta näiden taustalle ja tullaamatta jääneiden suhdekuvioiden takia herää epäilys siitä, ettei ehkä ollut riittävää kritiikkiä sitä kohtaan, miten luotettavia ne toimittajan omat tietolähteet olivat.

Senhän olisi voinut esittää ja toteuttaa niinkin, että olisi itse ottanut selvää, mitä ovat Säpon vaikeasti selvitettävät perusteet jonkun henkilön turvallisuusuhaksi arvioimiselle niin, että ei vain esitä niitä henkilölle itselleen vaan tekee niillä jotain muuta. Jos saisi kaivettua esiin jotain näyttöä siitä, että ne eivät pidä paikkaansa, sehän olisi aika arvokasta journalistista työtä. Nyt se meni niin, että hieman kritisoitiin Säpoa siitä, ettei se edelleenkään esitä näille väitteilleen perusteita, mutta oli aika vähän kriittistä otetta siihen, että jos nämä Säpon väitteet esittää tälle kohdehenkilölle, niin totta kai tämä ne kiistää. Olisi nyt edes yrittänyt saada haastateltavalta jotain sellaista tietoa, joka asettaisi Säpon väitteet kyseenalaiseen valoon niin, ettei henkilölle itselleen suoraan kerrota vielä tässä vaiheessa, mitä ne väitteet ovat.

Onpa tuskaisesti kyllä selostettu  :D

Intersektionaalisuus "näkyy" tässä kai siten, että toimittaja pitää värillisen muslimitaustaisen maahanmuuttajan vastaväitteitä esiin kaivamilleen Säpon väitteille vähintään yhtä uskottavina tai uskottavampina kuin Säpon tekemää työtä. Säpon toimintaa ja etiikkaa ja perusteita voi kyllä kyseenalaistaa, mutta se mitä irakilaismies sanoo, kun esitetään tiettyjä syytöksiä, on tietenkin totta. Ihan vain koska Säpolla on valtaa ja irakilaismiehellä ei.

Tossa tosin on jo aika paljon tulkintaa mukana, eikä se siltikään ole nimenomaisesti intersektionaalisuutta. Yhtä hyvin tai paremmin sen voi nähdä vain journalistisesti kyseenlaisiena ja huonona toimintana, että yhden tahon väitteet ovat lähtökohtaisesti epäilyn alla, mutta samanlaista epäilyä ei kohdisteta omaan tietolähteeseen.

Helposti tossa tulee vaan semmonen asetelma. että aina jos arvostelu kohdistuu valkoiseen heteromieheen tai johonkin vastaavalla tavalla vahvassa asemassa olevaan toimijaan, se on tietysti vain säälittävien intersektionaalihihhuleiden perusteetonta mustamaalausta.

Ja sitten taas toiselta puolelta voi oikeuttaa omaa yksipuolisen kriittistä toimintaa ja puusilmäisyyttä sillä, että oma kritiikki kuitenkin kohdistuu johonkin tosi hyvässä ja vahvassa asemassa olevaan.

Kumpikin on mun mielestä suht perseestä ja vie keskustelua sivuun varsinaisesta asiasta. Mun mielestä se Aaveen onnenpyörä ja suurieleinen puhe intersektionaalisuudesta vie Drysénin tapauksessa sivuun monesta kiinnostavasta asiasta, joka siihenkin kokonaisuuteen liittyy. Samalla tavalla se, että ruvetaan väittämään Aavetta vastaan ottamatta edelleenkään niistä asioista selvää ja puhuen vain yleisellä tasolla intersionaalisuuden mustamaalaamisesta on... no, ei se ole siitä itse asiasta puhumista sekään.

En itse näe, mitä se intersektionaalisuus tuo tähän koko hommaan lisää muuta kuin keppihevosen, josta on mukava jauhaa, kun se ei vaadi minkäänlaista perehtymistä yhtään mihinkään ja on kai sitten vähemmän tylsää kuin joku seikkaperäinen yksityiskohtiin paneutuminen. Siis se ei tee tässä yhtään mitään muuta kuin vie sivuun asiasta ja herättää tunteita puolesta ja vastaan :D