Autismi

[kertsi]

Kaikkea mahdollista keskustelua autismista tänne, mutta Tiede-keskustelualueelle soveltuvaa.

[kertsi]

Metaketjussa:

Luin taannoin tietokirjaa autisminkirjosta. Siinä yhtenä selitysmallina tälle häiriöille kuvattiin "äärimmäiset mies-aivot", jolla viitattiin selitykseen, että autististen aivojen "miesmäisiä" ominaisuuksia hallinnoivat alueet ja hermoverkot olivat tyypillisiin naisten aivoihin verrattuna erilaiset. Autisminkirjon henkilöillä on korostunut "systeeminen" ajattelu ja heikommat sosiaaliset kyvyt. Tämän kehityssuunnan ajateltiin lähtevän raskausajan hormonaalisista tekijöistä. En ihan sanasta sanaan muista tuota teoriaa, mutta jotain tuonne päin.

"Äärimmäiset miesaivot" oli vain yksi teoria ja näkökulma asiassa, mutta tulipa mieleen, että naisten ja miesten aivoissa voi tyypillisesti olla jotain eroavaisuutta, ja voi olla, että naisilla (ei yksilötasolla) on evolutiivisesti vahvempi tendenssi kiinnittää huomiota sosiaalisen kanssakäymisen hienovaraisiin tekijöihin, jolloin siihen liittyvät tekijät voivat saada naisilla isomman merkityksen. 🙄

Kuulostaa Simon Baron-Cohenin teorialta (The extreme male brain theory of autism). En ole ihan varma kuinka vahvalla pohjalla hänen (spekulatiiviset?) väitteensä ovat, ja kuinka yleisesti hyväksytty tiedemaailmassa hänen teoriansa on.

Vaikka itse tykkäänkin "empatisoivista" aivoistani, olen mielestäni myös "systemoivakin", joten vähän kiukuttaa se teoria jostain syystä. Ehkä naissukupuolen historia alistettuna sukupuolena tässä yhteydessä saa ihon rullautumaan sellaisten teorioiden takia, joissa toisinnetaan naisia halventavia stereotypioita, joita "tieteellisesti" on esitetty yhtä (muka) vakavissaan kuin "tieteellisen" rasismin teorioitakin.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12039606/

[kertsi]

^
Empathising–systemising theory (Wikipedia)

The 'extreme male brain' theory has also been criticized, with critics saying that the tests behind this theory are based on gender stereotypes, and not on hard science.[58] Professor Catherine Lord of UCLA says the theory is based on "gross misinterpretations" of developmental data. Professor David Skuse of University College London has claimed that communication differences between genders are likely to be small. Meng-Chuan Lai, assistant professor of psychiatry at the University of Toronto, says the study results have not been replicated.[58]

In her 2010 book Delusions of Gender, Cordelia Fine pointed to Baron-Cohen's views as an example of "neurosexism". She also criticized some of the experimental work that Baron-Cohen cited in support of his views as being methodologically flawed.[62][63][64]

In her 2017 book Inferior: How Science Got Women Wrong and the New Research That's Rewriting the Story, science journalist Angela Saini criticized Cohen's research, arguing that he had overstated the significance of his findings, that the study on babies on which he based much of his research has not been successfully replicated, and that his studies of fetal testosterone levels have not provided evidence for his theories.[65][66][67]

[kertsi]

Olen lukemassa parhaillaan tällaista kivaa kirjaa:
Ihmeellinen mieli : poikani tarina. Kristine Barnett. Käännös Eija Tervonen.

Kirja on hyvin kirjoitettu, ja informatiivinen. Äidin näkökulma poikaansa, joka diagnosoitiin kai parivuotiaana autismidiagnoosilla (keskivakava/vakava tjst). Lapsen povattiin olevan niin vaikeasti autistinen, että arveltiin, ettei hän oppisi solmimaan edes kengännauhojaan. Hän oli pontevien kuntoutustoimenpiteiden kohteena olikohan se noin reilun vuoden, ja hän katosi yhä enemmän autistiseen yksityismaailmaansa, ja lakkasi kommunikoimasta tyystin. Terapiaponnistukset tähtäsivät sellaisten taitojen harjoittamiseen, joissa lapsen toivottiin pertaavan, mm. sosiaalisiin taitoihin, kommunikaatiotaitoihin jne., mutta lopputulos oli päinvastainen. Äitinsä, joka oli lastentarhanopettaja, teki lopulta sellaisen radikaalin liikkeen, että otti lapsensa kotikoulutukseen.

Hän oli oivaltanut, että lapsen liki koko valveillaolon ajan hänen erilaisuuttaan, kyvyttömyyttään, osaamattomuuttaan jne. hierottiin terapiassa lapsiparan nenään, mutta mitään tyypillisesti lapsuuteen kuuluvia asioita ei hänen annettu kokea, eikä myöskään sellaisia asioita, joista hän nauttii, ja joista hän oli intohimoisen kiinnostunut. Ihan taaperosta alkaen poika nimittäin oli tavattoman kiinnostunut aika erikoisista asioista, valon ja varjon liikkeistä seinällä, muropakkauksen ja geometristen kappaleiden tilavuuksista, peileistä, - eli fysiikan ja matematiikan ilmiöistä. Ja aakkosista, jne..

Kotikoulutuksessa lapselle annettiin reippaasti aikaa tehdä sellaisia asioitan, joista hän oli kiinnostunut, ja vähemmän aikaa käytettiin kuntoutusharjoituksiin. Kiinnitettiin myös huomiota siihen, että perheenä tehtiin hauskojakin asioita, esimerkiksi eväsretkiä luontoon. Annettiin onnellisia lapsuusmuistoja.

Äitinsä alkoi pitämään ryhmälle autistisia lapsia kerran (tai pari?) viikossa tunnin tai pari mittaista erikoispäiväkotikerhoa, jossa hän testasi ja toteutti ideoitaan. Jokaisen autistisen lapsen kohdalla hän otti selvää, mistä lapsi oli eniten kiinnostunut, ja järjesti juurikin sen toiminnon osalta stimulanssia ja lapselle mahdollisuutta oppia uusia asioita. Sivuvaikutuksena tästä, lapsen osaaminen alkoi kohentua muillakin elämänalueilla, hänestä tuli esim. koulukelpoinen (mikä ei ole mitenkään itsestään selvää autistisille lapsille).

Vanhemmat perustivat autististen lasten urheilukerhon (lapset saivat onnistumisen kokemuksia, heidän menestystään hurrattiin, sosiaaliset taidot kehittyivät, ja koska autistiset lapset ovat usein kömpelöitä motorisesti, heidän motoriikkansakin kehittyi). Myöhemmin vanhemmat perustivat kerhotalon, jossa autistiset lapset saivat tavata toisiaan, rentoutua, harrastaa, ja jossa oli myös rauhoittumishuone (sensorinen liikastimulanssi voi olla autistille rankkaa).

Poika alkoi kukoistamaan, kun sai paneutua asioihin, joista nautti. Ne sattuivat liittymään tähtitieteeseen, matematiikkaan ja fysiikkaan. Nelivuotiaana poika alkoi tutkia valtavan isoa tähititeteen kirjaa, ja opetteli itsekseen lukemaan. Äiti alkoi viemään poikaa tähtitieteen luennoille (6-vuotiaana? 4-vuotiaana? en muista). 9-vuotiaana pääsi yliopistoon opiskelemaan. "Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana."

Ai niin,  jossain yhteydessä lapsena hänen ÄO:taan tutkittiin. Se oli 170, ja skaala lasten osalta loppuu 170:een. Eli Einsteiniä älykkäämpi.

Jahka saan luettua em. kirjan, alan ehkä kaivamaan lisätietoa siitä, onko äidin oivalluksia alettu käyttää hyväksi muuallakin, ja onko aiheesta tehty tutkimusta.

[TSS]

Kertsi, juurikin sama mies. Kirja oli yliopiston kurssikirja.

Luin siis hänen kirjansa, jossa myös tämä teoria esitettiin, ja se oli vain yksi monista kirjassa esitetyistä selitysmalleista. Nykykäsitys tieteessä taitaa olla moniselitteinen malli, jossa mikään yksittäinen riskitekijä ei aiheuta häiriötä, vaan kyse on monen tekijän summasta, johon vaikuttaa sekä geenit että ympäristö.

Naisten ja miesten tendenssieroista en itse jaksa suivaantua, ne eivät yksilötasolla vaikuta. Minulla on aika paljon "systeemistä" lähestymistapaa, mutta samalla aika paljon perin "naisellisia" ominaisuuksia. Väestötasolla erot ovat melko uskottavia.

[TSS]

Tai totta puhuen en näe edes syytä suivaantua "naisellisista ja miehekkäistä" taipumuseroista. Kummatkin ovat arvokkaita ominaisuuksia. Se että yhteiskunta arvottaa näitä ominaisuuksia jollain tavalla (esim. "naistyön" alempi palkka), ei kerro näiden ominaisuuksien arvosta todellisuudessa mitään.

[Norma Bates]

Olen kuullut eli jostain lukenut että Asperger-naisen aivot muistuttavat normaalin miehen aivoja. Ilmeisesti Asperger-miehet aivot ovat sitten ne äärimmäisen "miehiset" aivot. (Käytin tässä sanaa Asperger, koska en nyt puhu vaikeasti kehitysvammaisista autisteista.)

Mikäli aivot eivät osoita taipumusta olla naiselliset tai miehekkäät, niin miksi naiset sitten yhä kärkkäästi hakeutuvat hoiva-alalle töihin? Jos se on vain kasvatuksen tulosta, niin mikseivät naiset kapinoi ja haistata pitkät koko pakkomielteelle että naisen kuuluu olla emppis, symppis, ihmis-ihminen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen hakeutuva?

Jos iänikuisena selityksenä naisten jämähtämiselle matalapalkka-aloihin toimii aina joku muu, kuin se että naisilla on siellä omien korviensa välissä ne esteet ja hidasteet jotka ohjaavat magneetin tavoin ihmiskeskeiseen työhön, niin jokin tässä yhtälössä mättää.

[MrKAT]

...joista hän nauttii, ja joista hän oli intohimoisen kiinnostunut. Ihan taaperosta alkaen poika nimittäin oli tavattoman kiinnostunut aika erikoisista asioista, valon ja varjon liikkeistä seinällä, muropakkauksen ja geometrisisten kappaleiden tilavuuksista, peileistä, - eli fysiikan ja matematiikan ilmiöistä. Ja aakkosista, jne..

Kovasti tutun kuuloista. Ennen muinoin olisin tässä alkanut posket punottaa ("en kait vain minäkin ole a... huhhuh"). Taloa ei enää ole mutta seinillä oli lyijärillä merkkaamiani auringon varjojen liikkeitä...

[kertsi]

Toisessa keskustelussa:

Yksi juttu mitä en ikinä tule ymmärtämään, että mistä ihmiset ymmärtävät/tietävät/keksivät/sattuvat toimimaan keskenään identtisesti jos ei ole keskenään puhuttu että nyt tehdään näin. Erityisen omituiselta se tuntuu minusta silloin kun kaikki yhtäkkiä muuttavat mieltään juusta eihin.

Hipin kommentin lisäksi tuli tällaistakin mieleen:
Ihmiset ovat laumaeläimiä. Meillä on peilineuronit, joiden takia saatamme kopioida lajitoveriemme tekemisiä, joskus vähemmän mietittyjäkin, etenkin nuorina (joukossa tyhmyys tiivistyy). Autismi muuten liitettäneen peilineuronien häikkään (saattaa kyllä olla hypoteensin asteella vielä se liittäminen), ja jos on oikein graavista autismista on kyse, niin henkilö voi kertoa tuntevansa itsensä ihan toiselta planeetalta olevaksi, tai eri eläinlajiin kuuluvaksi kuin lajitoverinsa. Olettaisin, että pelineuronit mahdollistavat eläytymiskyvyn, siis sen, että pystyy "menemään toisen pään sisälle", tuntemaan niin kuin toinen tuntee.

Aiemmin mainittu Baron-Cohenin autismiteoria - erityisen systemoivat ja toisaalta erityisen ei-empatisoivat aivot: - näistä ei-empatisoivuus voisi viitata peilineuroneiden häikkään, koska olettaisin, että peilineuroneita tarvitaan nimenomaan empatisoinnissa (tämä pitää tarkistaa).

Mikähän status lienee tällä peilisoluteorialla autismin taustateoriana? Pikagooglauksella löysin popularisoidun referaatin katsausartikkelista, jonka mukaan näyttö em. taustateorialle olisi heikkoa:

Reflecting on the mirror neuron system in autism: A systematic review of current theories (SienceDirect)

There is much interest in the claim that dysfunction of the mirror neuron system in individuals with autism spectrum condition causes difficulties in social interaction and communication. This paper systematically reviews all published studies using neuroscience methods (EEG/MEG/TMS/eyetracking/EMG/fMRI) to examine the integrity of the mirror system in autism. 25 suitable papers are reviewed. The review shows that current data are very mixed and that studies using weakly localised measures of the integrity of the mirror system are hard to interpret. The only well localised measure of mirror system function is fMRI. In fMRI studies, those using emotional stimuli have reported group differences, but studies using non-emotional hand action stimuli do not. Overall, there is little evidence for a global dysfunction of the mirror system in autism. Current data can be better understood under an alternative model in which social top-down response modulation is abnormal in autism. The implications of this model and future research directions are discussed.

[kertsi]

Tai totta puhuen en näe edes syytä suivaantua "naisellisista ja miehekkäistä" taipumuseroista. Kummatkin ovat arvokkaita ominaisuuksia. Se että yhteiskunta arvottaa näitä ominaisuuksia jollain tavalla (esim. "naistyön" alempi palkka), ei kerro näiden ominaisuuksien arvosta todellisuudessa mitään.

En suivannu ominaisuuksista sinällään, vaan siitä, että väitetään, että (kaikki tai enemmistö) naiset ovat semmoisia ja semmoisia, antaen ymmärtää, että naiset kelpaavat vain synnytyskoneiksi tai viihdykkeiksi. Siis väitteitä, että naisten aivot eivät kelpaa "systemoimiseen" (Baron-Cohen), tai teknisiin asioihin (Kopekin väite), naiset luonnostaan eivät kelpaa metsästykseen (esihistoriassa, Toope), tai mitä nyt ihmiskunnan historiassa on ollut toinen toistaan alistavampia ja pöljempiä miesten selittelyjä sille, että naisille ei pidä antaa valtaa, edes päättää omista taloudellisista asioistaan tai omasta kehostaan, heille ei pitäisi sallia opiskelua tai ajokorttia, äänioikeutta, vaalikelpoisuutta, perintöä, samaa palkkaa kuin miehille. Äärikristitty, äärimuslimi, lestamulkku eli äärilesta, äärikatolilainen, äärioikeistolainen tms. "Gilead"-arvomaailma.

Tämä nyt meni aiheen ohi, joten näistä voisi puhua jossain toisessa ketjussa. Mutta Baron-Cohenin teorian osalta ne liittyvät tähän autismi-keskusteluun.

[kertsi]

Toisessa keskustelussa, boldaus minun:

En muista onko tullut missään päin foorumia mainittua, että mies jonka löysin elokuun alussa on Asperger-piirteinen. Minusta kyllä tuntuu että itse olen pahemmin assi kuin hän, vaikka minä olen se meistä jolla ei ole diagnoosia. Minullahan on näitä aistiherkkyyksiäkin, haju- ja kuulo-. Ja tarkemmin ajatellen kyllä myös tunto-, koska joudun leikkelemään pesuohjelappuja pois, koska niissä on nykyään ihan helvetin terävä reuna joka suorastaan satuttaa niskaan, kylkeen tai selkään painuessaan. Lisäksi inhoan tiukasti ja tiiviisti istuvia vaatteita (joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), ja harvemmin pidän korujakaan, kun yleensä alan räpläämään niiden kanssa kun tuntuu ällöttävältä se ihokontakti.

Minusta kyllä tosiaan tuntuu siltä että assius tekee minusta jollain tapaa miehisen naisen, ja nyksä on eittämättä joillain tavoilla feminiininen mies. Joskus minulla on elämäni varrella mennyt tämä nais-miehen etsintä sikäli överiksi että mies on ollut homo taikka ärsyttävän naismainen, mutta luulenpa että nyt on pitoisuudet sillä tavalla kohdallaan, että ei ole liikaa mitään kummassakaan osapuolessa.

Aistiyliherkkyys tosiaankin liitetään autismiin, ja sensorisen informaatiotulvan uuvuttavuus. Aivot ikään kuin ylikuormittuvat, ja henkilö hakeutuu pois aistiärsykkeiden ääreltä, tai ns. stimmaa (toistaa esim. samoja liikkeitä).

(Lis. Ja toisaalta ihminen voi olla aistiyliherkkä olematta autistinen.)

Mutta tuo, että assimiehet olisivatkin feminiinisiä - jos se on yleistä - puhusi sitten Baron-Cohenin teoriaa vastaan? Tunsin aiemmin erään assimiehen, joka tykkäsi pukeutua hameeseen ja meikatakin, joka tykkäsi näteillä röyhelövaatteilla pyntätyistä nukeista, ja joka omien sanojensa mukaan oli aseksuaali. Eräs tuntemani varttiautistimies on sellainen, ettei ainakaan mikään äärimmäisen macho ole.

Kysyin Copilotilta "Ovat miespuoliset autistit erityisen maskuliinisia vai erityisen feminiinisiä?"
ja se vastasi:

Autismikirjon häiriö (ASD) ei itsessään määrittele henkilön maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä. Kuitenkin on olemassa teorioita, kuten Simon Baron-Cohenin "extreme male brain" -teoria, joka ehdottaa, että autistisilla henkilöillä saattaa olla enemmän systemaattista ajattelua, joka on perinteisesti yhdistetty maskuliinisiin piirteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki autistiset miehet olisivat erityisen maskuliinisia tai feminiinisiä.

Autististen henkilöiden sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaiseminen voivat vaihdella yhtä paljon kuin neurotyypillisillä henkilöillä. On myös havaittu, että sukupuolen moninaisuus on yleisempää autistisilla henkilöillä kuin neurotyypillisillä.

Joten, autististen henkilöiden maskuliinisuus tai feminiinisyys on yksilöllistä ja voi vaihdella suuresti.

[Norma Bates]

Tämä nyt tietysti elettyä elämää, ei tiedettä:

Isäni oli assimpi kuin minä. Hän ei olisi pystynyt tekemään pahaa kärpäsellekään, vaikka omasikin ylimielisiä ja omahyväisiä piirteitä. Kuulemani perusteella oli biseksuaali. Juovuspäissään itki kun kuunteli musaa.

Ekaa eksääni oli kutsuttu koulussa "pikku professoriksi". Harrasti filosofiaa, vaikka ei koulutuksia. Biseksuaali. Hänkään ei olisi kyennyt vahingoittamaan eläviä olentoja.

Muuan tapaamani assimies sanoi että hänen eksänsä käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi.

Yksi tuntemani assimies oli tullut työpaikkakiusatuksi naisvaltaisella alalla (samalla, kuin minä).

Nyksästä voisi tarinoida yhtä sun toista, mutten viitsi. Noin kaikenkaikkiaan näkisin että jos on törttöjä insinööriasseja, niin on myös tunteellisia ja herkkiä assimiehiä. Mutta he eivät välttämättä pidä mitään ääntä itsestään.

Miehekkyyttä lienee montaa sorttia, mutta autistispiirteistä miestä en kokemusteni perusteella kykene kuvittelemaan vähimmässäkään määrin miksikään machoksi. Ennemminkin niin, että "äärimiehisyys" tms. ilmenee teknisenä lahjakkuutena ja kaikenlaisena näpertelynä, mutta se johtaja-apinana riehuminen tai muu karjunta jää (rasittaville) nenttimiehille.

Minäkin taidan olla maskuliinisempi kuin moni assimies, ihan aktiviteeteissanikin. Ja seksuaalisesti tietenkin. Kamppailulajeissa on tullut läjäpäin ADHD-ihmisiä vastaan, mutta asseja en tiedä muita kuin itseni. (Tai eivät ole avautuneet olemisistaan.)

[TSS]

Tai totta puhuen en näe edes syytä suivaantua "naisellisista ja miehekkäistä" taipumuseroista. Kummatkin ovat arvokkaita ominaisuuksia. Se että yhteiskunta arvottaa näitä ominaisuuksia jollain tavalla (esim. "naistyön" alempi palkka), ei kerro näiden ominaisuuksien arvosta todellisuudessa mitään.

En suivannu ominaisuuksista sinällään, vaan siitä, että väitetään, että (kaikki tai enemmistö) naiset ovat semmoisia ja semmoisia, antaen ymmärtää, että naiset kelpaavat vain synnytyskoneiksi tai viihdykkeiksi. Siis väitteitä, että naisten aivot eivät kelpaa "systemoimiseen" (Baron-Cohen), tai teknisiin asioihin (Kopekin väite), naiset luonnostaan eivät kelpaa metsästykseen (esihistoriassa, Toope), tai mitä nyt ihmiskunnan historiassa on ollut toinen toistaan alistavampia ja pöljempiä miesten selittelyjä sille, että naisille ei pidä antaa valtaa, edes päättää omista taloudellisista asioistaan tai omasta kehostaan, heille ei pitäisi sallia opiskelua tai ajokorttia, äänioikeutta, vaalikelpoisuutta, perintöä, samaa palkkaa kuin miehille. Äärikristitty, äärimuslimi, lestamulkku eli äärilesta, äärikatolilainen, äärioikeistolainen tms. "Gilead"-arvomaailma.

Tämä nyt meni aiheen ohi, joten näistä voisi puhua jossain toisessa ketjussa. Mutta Baron-Cohenin teorian osalta ne liittyvät tähän autismi-keskusteluun.

Tuollaisten väittäjät ovat niin ääliöitä, etten jaksa sinällään korvaani lotkauttaa sellaiselle. Ilmeisesti en ole myöskään itse kokenut edellä mainitun kaltaista vähättelyä, edes tekniikan alalla työskennellessäni, koska en ole herkistynyt henkilökohtaisesti naisten vähättelylle esimerkiksi luonnontieteiden saralla. Myöskään ympäröivä yhteiskunta ei ainakaan selkeästi edusta enää tuollaista ajattelua.

Mutta on mun mielestä järkeenkäypää, että naisten ja miesten välillä tosiaan on jonkinlaisia tendenssieroja, jotka perustuvat lajin selviytymiseen. Nainen synnyttää lapsen ja on lapsen selviytymisen kannalta ollut erityisen merkityksellinen. Naisille on lajityypillisesti voinut kehittyä lapsen tarpeille herkistymiseen liittyviä taipumuksia, jotka liittyvät yleisemminkin sosiaalisiin kognitioihin. Miesten oletettuja systeemisia ja avaruudellisen hahmottamisen kykyjä on selitetty mm. metsästyskykyyn liittyvillä asioilla. Sukupuolieroja heijastanee myös "tasa-arvoparadoksi", joka viittaa korkeampaan segregaatioon ammatinvalinnassa korkean tasa-arvon maissa.

Mun mielestä naisten asemaa ei aja se, että pidetään kynsinhampain kiinni käsityksestä, että sukupuolten välillä ei ole mitään taipumuksellisia eroja. Naisten asemaa parantaisi se, että feminiinisiä taipumuksia ei vähäteltäisi ja haluttaisi kiistää. Ongelma tasa-arvossa on siinä, että näitä töitä, joissa feminiisistä ominaisuuksista on erityistä hyötyä, pidetään "kutsumusaloina", joissa työn palkkana on mielekkyys (ja rahallinen korvaus pieni), tai töinä, joita rinnastetaan kotitöihin, joita voi tehdä "kuka tahansa".

Enkä siis tarkoita, että sinä kertsi ylläpitäisit tuota kiistämisen käsitystä, mutta sellaistakin on yhteiskunnassa havaittavissa, ja minusta se tekee hallaa naissukupuolelle. Ei naisia pidä tasa-arvon nimissä kannustaa tekniikan ja luonnontieteen aloille sen enempää kuin millekään muillekaan aloille - vaan sinne, mikä omalta tuntuu.

[-:)lauri]

Top-down-prosessointi ja bottom-up-prosessointi ovat tapoja, joilla aivot käsittelevät tietoa ja muodostavat ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Ne toimivat yhteistyössä mutta erilaisista lähtökohdista käsin. Bottom-up-prosessointi alkaa aistihavainnoista. Se perustuu ympäristön tuottamaan raakadataan, kuten visuaalisiin ärsykkeisiin, ääniin tai hajuihin, jotka siirtyvät asteittain aivojen korkeammille tasoille analysoitavaksi. Esimerkiksi, kun näet koiran ensimmäistä kertaa, aivosi keräävät tietoa sen muodoista, väreistä ja liikkeistä ilman ennakkotietoa siitä, mitä olet katsomassa. Tämä prosessi rakentaa havaintosi alhaalta ylöspäin aisteista kohti ymmärrystä.

Top-down-prosessointi toimii päinvastaiseen suuntaan. Siinä aivot hyödyntävät aiempaa tietoa, odotuksia ja kokemuksia ohjaamaan sitä, miten aistihavaintoja tulkitaan. Kun esimerkiksi menet tutulle kadulle, et analysoi jokaista yksityiskohtaa erikseen, vaan tunnistat paikan nopeasti aiemman kokemuksesi perusteella. Top-down-prosessointi auttaa sinua keskittymään tärkeisiin asioihin ja jättämään epäolennaiset huomiotta, mikä tekee havainnoinnista tehokasta ja tarkoituksenmukaista.

Nämä kaksi prosessointitapaa toimivat yhdessä useimmissa tilanteissa. Tavallisella ihmisellä, jolla ei ole neurologisia erityispiirteitä, top-down-prosessointi auttaa nopeasti tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita, ympäristöjä ja niiden merkityksiä. Kun joku hymyilee sinulle, et välttämättä pysähdy analysoimaan hänen ilmeensä yksityiskohtia, vaan ymmärrät eleen ystävälliseksi, koska aiemmat kokemuksesi hymyistä antavat sille merkityksen. Samalla bottom-up-prosessointi mahdollistaa sen, että huomaat uusia yksityiskohtia ympäristöstä, joita et odottanut, kuten jonkun tuntemattoman henkilön äkillisen lähestymisen.

Autismikirjon henkilöillä nämä kaksi prosessointitapaa voivat toimia eri tavalla. Bottom-up-prosessointi saattaa korostua, mikä voi johtaa yksityiskohtien tarkkaan havainnointiin mutta vaikeuksiin yhdistää ne kokonaiskuvaan. Esimerkiksi he saattavat huomata kasvojen yksityiskohtia, kuten tarkat varjot silmien ympärillä tai suun pienet liikkeet, mutta heidän aivonsa eivät välttämättä automaattisesti tulkitse niitä hymyksi tai tunnista niihin liittyvää tunnetta. Toisaalta top-down-prosessointi, joka hyödyntää aiempia kokemuksia ja ennakko-oletuksia, saattaa olla heikentynyt. Tämä voi tarkoittaa, että heidän on vaikeampi hyödyntää kontekstia päätöksenteossaan tai ymmärtää tilanteen kokonaisuutta.

Esimerkiksi tavallisessa kahvilassa neurotyypillinen ihminen voi helposti päätellä, että tiskin takana oleva henkilö odottaa hänen tilaustaan, koska ympäristö ja aiemmat kokemukset tarjoavat tähän vihjeitä. Autismikirjon henkilö saattaa kuitenkin keskittyä yksityiskohtiin, kuten siihen, miten henkilön kädet liikkuvat tai miten kahvikone pitää ääntä, eikä välttämättä huomaa kokonaisuutta, joka kertoo vuorovaikutuksen odotuksista. Samalla heidän aivonsa eivät ehkä käytä aiempaa tietoa ohjaamaan tilannetta, mikä voi tehdä arkipäiväisistäkin vuorovaikutuksista monimutkaisempia.

Näiden prosessointitapojen erilainen tasapaino voi osaltaan selittää autismiin liittyviä piirteitä, kuten herkkyyttä yksityiskohdille tai vaikeutta tulkita sosiaalisia vihjeitä.

[-:)lauri]

Tai totta puhuen en näe edes syytä suivaantua "naisellisista ja miehekkäistä" taipumuseroista. Kummatkin ovat arvokkaita ominaisuuksia. Se että yhteiskunta arvottaa näitä ominaisuuksia jollain tavalla (esim. "naistyön" alempi palkka), ei kerro näiden ominaisuuksien arvosta todellisuudessa mitään.

En suivannu ominaisuuksista sinällään, vaan siitä, että väitetään, että (kaikki tai enemmistö) naiset ovat semmoisia ja semmoisia, antaen ymmärtää, että naiset kelpaavat vain synnytyskoneiksi tai viihdykkeiksi. Siis väitteitä, että naisten aivot eivät kelpaa "systemoimiseen" (Baron-Cohen), tai teknisiin asioihin (Kopekin väite), naiset luonnostaan eivät kelpaa metsästykseen (esihistoriassa, Toope), tai mitä nyt ihmiskunnan historiassa on ollut toinen toistaan alistavampia ja pöljempiä miesten selittelyjä sille, että naisille ei pidä antaa valtaa, edes päättää omista taloudellisista asioistaan tai omasta kehostaan, heille ei pitäisi sallia opiskelua tai ajokorttia, äänioikeutta, vaalikelpoisuutta, perintöä, samaa palkkaa kuin miehille. Äärikristitty, äärimuslimi, lestamulkku eli äärilesta, äärikatolilainen, äärioikeistolainen tms. "Gilead"-arvomaailma.

Tämä nyt meni aiheen ohi, joten näistä voisi puhua jossain toisessa ketjussa. Mutta Baron-Cohenin teorian osalta ne liittyvät tähän autismi-keskusteluun.

Tuollaisten väittäjät ovat niin ääliöitä, etten jaksa sinällään korvaani lotkauttaa sellaiselle. Ilmeisesti en ole myöskään itse kokenut edellä mainitun kaltaista vähättelyä, edes tekniikan alalla työskennellessäni, koska en ole herkistynyt henkilökohtaisesti naisten vähättelylle esimerkiksi luonnontieteiden saralla. Myöskään ympäröivä yhteiskunta ei ainakaan selkeästi edusta enää tuollaista ajattelua.

Mutta on mun mielestä järkeenkäypää, että naisten ja miesten välillä tosiaan on jonkinlaisia tendenssieroja, jotka perustuvat lajin selviytymiseen. Nainen synnyttää lapsen ja on lapsen selviytymisen kannalta ollut erityisen merkityksellinen. Naisille on lajityypillisesti voinut kehittyä lapsen tarpeille herkistymiseen liittyviä taipumuksia, jotka liittyvät yleisemminkin sosiaalisiin kognitioihin. Miesten oletettuja systeemisia ja avaruudellisen hahmottamisen kykyjä on selitetty mm. metsästyskykyyn liittyvillä asioilla. Sukupuolieroja heijastanee myös "tasa-arvoparadoksi", joka viittaa korkeampaan segregaatioon ammatinvalinnassa korkean tasa-arvon maissa.

Mun mielestä naisten asemaa ei aja se, että pidetään kynsinhampain kiinni käsityksestä, että sukupuolten välillä ei ole mitään taipumuksellisia eroja. Naisten asemaa parantaisi se, että feminiinisiä taipumuksia ei vähäteltäisi ja haluttaisi kiistää. Ongelma tasa-arvossa on siinä, että näitä töitä, joissa feminiisistä ominaisuuksista on erityistä hyötyä, pidetään "kutsumusaloina", joissa työn palkkana on mielekkyys (ja rahallinen korvaus pieni), tai töinä, joita rinnastetaan kotitöihin, joita voi tehdä "kuka tahansa".

Enkä siis tarkoita, että sinä kertsi ylläpitäisit tuota kiistämisen käsitystä, mutta sellaistakin on yhteiskunnassa havaittavissa, ja minusta se tekee hallaa naissukupuolelle. Ei naisia pidä tasa-arvon nimissä kannustaa tekniikan ja luonnontieteen aloille sen enempää kuin millekään muillekaan aloille - vaan sinne, mikä omalta tuntuu.

Nähdäkseni ihmisten aivojen ymmärtämä entiteetti on kategoria. Kategoriat mahdollistavat informaation luokittelun, muistiin painamisen ja sieltä mieleen palauttamisen. Ilman kategorioita kaikki aistihavainnot olisivat kaoottista sekamelskaa ilman säännönmukaisuuksia tai ennustettavuutta. Eli se, että ymmärrämme eri asioita, edellyttää mielen tapaa ryhmitellä asiat kategorioihin.

Luonnossa ei kuitenkaan ole kategorioita. Kategoriat ovat siten mielivaltaisia, tarkoittaen, että käytännössä kaikkien kategorioiden rajat ja niiden sijainnit ovat viime kädessä subjektiivisia. Mitä vahvempana on omaksunut perinteiset sukupuolitaipumusten kategoriarajat, sitä enemmän ongelmia tulee, jos pitäisi yrittää sovittaa niitä toisen tai kolmannen aallon feministisen kulttuurin sukupuolitaipumusten kategoriarajoihin, ja toisin päin.