Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Naisten ja miesten erilaiset tuomiot

Aloittaja mikainen, maaliskuu 09, 2019, 13:43:47

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

MrKAT

Miksi rikoksen uhria sosiaalisesti halvennetaan ja kartetaan jos sukupuoli on tyttö tai nainen?
Miksikä, muuten, tuommoista kansan kulttuuripiirrettä, uhrin halveksintaa, nimitettäisiin (onko sillä oma nimi)?

Koulupoika kuvasi salaa seksiaktinsa, levitti videon Snapchatissa – uhrille suunnattomat kärsimykset
- https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/089e323f-8156-4022-828c-cfdac5ac1c8d
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Renttu

Psykologiassa ja sosiologiassa se, että naisia kohdellaan miehiä paremmin ja he saavat saman tyyppisistä rikoksista lyhyempiä tuomioita tunnetaan Women are wonderful -efektinä.

Voisinkin ehdottaa tälle suomennokseksi naiset ovat kultia -efekti, kirjailija Veikko Huovisen mukaan.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Renttu - toukokuu 30, 2019, 18:16:48
Psykologiassa ja sosiologiassa se, että naisia kohdellaan miehiä paremmin ja he saavat saman tyyppisistä rikoksista lyhyempiä tuomioita tunnetaan Women are wonderful -efektinä.

Voisinkin ehdottaa tälle suomennokseksi naiset ovat kultia -efekti, kirjailija Veikko Huovisen mukaan.

Niin. Se onkin sitten eri juttu, onko tällainen bias naisille mieluinen. Nimittäin se on vähän sellainen kokonaispaketti, jossa tulee mukana myös asenteita, jotka ajattelevat naisten olevan luonnostaan hoivaavia. Eli - heidän kuuluu hakeutua luontonsa mukaisesti hoiva-ammatteihin ja ottaa päävastuu lapsista. Lisäksi nainen, joka ei käyttäydy tuon mielikuvan mukaan, luokitellaan nopeasti "epänaiselliseksi" ja luonteeltaan ikäväksi - vaikkapa silloin, kun hän ilmaisee näkemyksensä tai ottaa paikkansa hierarkiassa siinä missä miehetkin.

Nimenomaan sukupuolittuneet asenteet ovat haitallisia MOLEMMILLE sukupuolille. Siis myös miehille. On jännittävää, miksi jatkuvasti tämän todistamisen luullaan jotenkin romuttavan feminismin tai olevan naisille jollain tapaa uutinen. Sukupuolittuneet asenteet vain tuottavat hieman erilaista haittaa miehille kuin naisille. Luulisi, että tämäkin olisi aivan itsestäänselvää, jos vähääkään jaksaa ajatella.

Saares


safiiri

Lainaus käyttäjältä: Saares - kesäkuu 02, 2019, 13:40:56
Haluaisit poimia rusinat pullasta?

Päinvastoin. Yritän tässä sanoa, että rusinoita ei edes miehet saa poimittua pelkästään, vaan aina tulee mukana muutakin. Onko sana 'molemmille' sulle uppo-outo?


Kopek

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 04, 2019, 00:55:30
Miksi rikoksen uhria sosiaalisesti halvennetaan ja kartetaan jos sukupuoli on tyttö tai nainen?
Miksikä, muuten, tuommoista kansan kulttuuripiirrettä, uhrin halveksintaa, nimitettäisiin (onko sillä oma nimi)?

Koulupoika kuvasi salaa seksiaktinsa, levitti videon Snapchatissa – uhrille suunnattomat kärsimykset
- https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/089e323f-8156-4022-828c-cfdac5ac1c8d

Minun mielestäni videon kuvannut poika on tuossa jutussa se varsinainen uhri, kaverit seuraavaksi suurimpia uhreja. Tyttö on ainoastaan oman toimintansa uhri, jos hän ylipäätään on uhri lainkaan eikä pelkästään rahan haistanut juonittelija. Jos pojilta saadaan perittyä se, minkä oikeus on määrännyt, tyttö saa aika hyvät rahat ensimmäisestä suttuisesta pornovideostaan. Jos se nyt edes oli ensimmäinen.

Uutisessa kerrotaan, että tapauksen jälkeen... "tytön ystävät alkoivat harveta. Lopulta heitä ei enää ollut."

Miksi? Siksikö, että poika oli kuvannut videon, jossa ei edes tytön kasvoja näkynyt, eli kuvassa olisi voinut olla kuka vain? Vai siksikö, että tyttö harrasti kännipäissään seksiä jonkun pojan kanssa? Jos syy on jälkimmäinen, niin kuin oletan, mitä tekemistä videolla on asian kanssa. Uutisessa kerrotaan seuraavaa:

"Vaikka tytön kasvoja ei näkynyt, sana levisi, kenestä oli kyse. Nekin, jotka videota eivät nähneet, tiesivät, että sellainen oli olemassa ja ketä siinä kuvattiin."

Jos kerran videota ei tarvinnut edes nähdä, eihän sitä silloin tarvinnut olla edes olemassa. Pelkkä sanan levittäminen olisi ajanut saman asian.

Tytön maine meni siitä riippumatta, olivatko ihmiset nähneet videon vai ainoastaan kuulleet siitä. Eikö se näin ollen olisi mennyt ilman videotakin, kun vain olisi laskettu liikkeelle huhu, että tuollainen video on kuvattu.

Kuvitteellinen video olisi vienyt maineen siinä missä olemassa oleva videokin, joten loppujen lopuksi video ollutkaan ratkaiseva tekijä asiassa vaan se, että tyttö ylipäätään oli harrastanut humalassa seksiä. Jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria ja kyniä toisilta suuret rahakorvaukset.

Jos minä tai lapseni (jonka korvauksesta vastaisin) saisi maksettavakseen tuhansien eurojen kärsimyskorvaukset ja oikeuskulut, se merkitsi täydellisestä tuhoa perheellemme. Ulosmittaaja veisi autot ja moottoripyörän ja veneen ja mitä löytäisi, eikä korvaus olisi silloinkaan maksettu. Seuraavaksi pakkohuutokaupattaisiin talo. Olisimme katuojassa. Ja kaikki pelkästään jonkun surkean kännykkävideon ja jonkun henkilön ahneiden vanhempien takia (koska vanhemmat tuollaisessa kiskonnassa luultavasti ovat taustalla).

Ökypalkkaisten tuomareiden ja lakimiesten on helppo mätkiä tuhansien eurojen korvauksia, koska ne ovat heille taskurahoja. Pienituloiselle ne merkitsevät perikatoa ja elinikäistä ulosottokierrettä. Ei korvauksia pysty maksamaan.

Valokuvaus- ja videokysymyksessä olen ääriliberaali, eli kaiken minkä näkee silmissään, voi ja saa mielestäni myös kuvata. Eihän kuvaamisessa ole kyse muusta kuin silmän verkkokalvolle piirtyvän valoinformaation tallentamisesta pysyvämpään muotoon, jolloin sitä voi katsella myöhemminkin.

Sen rajoituksen hyväksyn, että jonkun taloon tai saunaan tai muualle yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen. Mutta jos joku lojuu takapihallaan tai mökkirannassaan ilman vaatteita, tai vilahtelee makuuhuoneensa ikkunassa kelteisillään, ja naapuri kuvaa omalta tontiltaan, niin siitä vaan. Niin kauan, kun ei seiniin tehdä reikiä eikä muutenkaan tunkeuduta toisen alueelle, kuvaaminen on ok.

Tuossa uutisessa mainitussa tapauksessa, paikka taisi olla tytön koti, mutta poika oli siellä luvallisesti. Koska toiminta koski myös häntä itseään, hänellä oli mielestäni oikeus kuvata. Hän nautti "itsekuvaamisoikeutta", eli omaa itseään ja omia tekojaan saa kuvata vapaasti.

Jos kyseessä olisi ollut raiskaus, ja poika olisi kuvannut sen omasta näkökulmastaan ja levittänyt videota, missä uhri on tunnistettavissa, tämä muuttaisi asetelman. Se voisi olla rangaistuksen koventamisperuste, koska raiskaamiseen olisi liittynyt korostetusti häpäiseminen.

Näistä mielipiteistäni voi seurata vastaväitteitä, mutta olen väittelytuulella, joten antaa tulla.

Xantippa

En taida ainakaan minä antaa Kopekille sitä iloa, että lähtisin mukaan tuollaiseen trollaamiseen.

Eihän noissa mielipiteissä mitään väiteltävää ole. Sanon kuten Kopek itse: jokainen tulee autuaaksi uskollaan.

T: Xante

a4

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 02, 2019, 19:37:14
Minun mielestäni videon kuvannut poika on tuossa jutussa se varsinainen uhri, kaverit seuraavaksi suurimpia uhreja. Tyttö on ainoastaan oman toimintansa uhri, jos hän ylipäätään on uhri lainkaan eikä pelkästään rahan haistanut juonittelija. Jos pojilta saadaan perittyä se, minkä oikeus on määrännyt, tyttö saa aika hyvät rahat ensimmäisestä suttuisesta pornovideostaan. Jos se nyt edes oli ensimmäinen.

Uutisessa kerrotaan, että tapauksen jälkeen... "tytön ystävät alkoivat harveta. Lopulta heitä ei enää ollut."

Miksi? Siksikö, että poika oli kuvannut videon, jossa ei edes tytön kasvoja näkynyt, eli kuvassa olisi voinut olla kuka vain? Vai siksikö, että tyttö harrasti kännipäissään seksiä jonkun pojan kanssa? Jos syy on jälkimmäinen, niin kuin oletan, mitä tekemistä videolla on asian kanssa. Uutisessa kerrotaan seuraavaa:

"Vaikka tytön kasvoja ei näkynyt, sana levisi, kenestä oli kyse. Nekin, jotka videota eivät nähneet, tiesivät, että sellainen oli olemassa ja ketä siinä kuvattiin."

Jos kerran videota ei tarvinnut edes nähdä, eihän sitä silloin tarvinnut olla edes olemassa. Pelkkä sanan levittäminen olisi ajanut saman asian.

Tytön maine meni siitä riippumatta, olivatko ihmiset nähneet videon vai ainoastaan kuulleet siitä. Eikö se näin ollen olisi mennyt ilman videotakin, kun vain olisi laskettu liikkeelle huhu, että tuollainen video on kuvattu.

Kuvitteellinen video olisi vienyt maineen siinä missä olemassa oleva videokin, joten loppujen lopuksi video ollutkaan ratkaiseva tekijä asiassa vaan se, että tyttö ylipäätään oli harrastanut humalassa seksiä. Jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria ja kyniä toisilta suuret rahakorvaukset.

Jos minä tai lapseni (jonka korvauksesta vastaisin) saisi maksettavakseen tuhansien eurojen kärsimyskorvaukset ja oikeuskulut, se merkitsi täydellisestä tuhoa perheellemme. Ulosmittaaja veisi autot ja moottoripyörän ja veneen ja mitä löytäisi, eikä korvaus olisi silloinkaan maksettu. Seuraavaksi pakkohuutokaupattaisiin talo. Olisimme katuojassa. Ja kaikki pelkästään jonkun surkean kännykkävideon ja jonkun henkilön ahneiden vanhempien takia (koska vanhemmat tuollaisessa kiskonnassa luultavasti ovat taustalla).

Ökypalkkaisten tuomareiden ja lakimiesten on helppo mätkiä tuhansien eurojen korvauksia, koska ne ovat heille taskurahoja. Pienituloiselle ne merkitsevät perikatoa ja elinikäistä ulosottokierrettä. Ei korvauksia pysty maksamaan.

Valokuvaus- ja videokysymyksessä olen ääriliberaali, eli kaiken minkä näkee silmissään, voi ja saa mielestäni myös kuvata. Eihän kuvaamisessa ole kyse muusta kuin silmän verkkokalvolle piirtyvän valoinformaation tallentamisesta pysyvämpään muotoon, jolloin sitä voi katsella myöhemminkin.

Sen rajoituksen hyväksyn, että jonkun taloon tai saunaan tai muualle yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen. Mutta jos joku lojuu takapihallaan tai mökkirannassaan ilman vaatteita, tai vilahtelee makuuhuoneensa ikkunassa kelteisillään, ja naapuri kuvaa omalta tontiltaan, niin siitä vaan. Niin kauan, kun ei seiniin tehdä reikiä eikä muutenkaan tunkeuduta toisen alueelle, kuvaaminen on ok.

Tuossa uutisessa mainitussa tapauksessa, paikka taisi olla tytön koti, mutta poika oli siellä luvallisesti. Koska toiminta koski myös häntä itseään, hänellä oli mielestäni oikeus kuvata. Hän nautti "itsekuvaamisoikeutta", eli omaa itseään ja omia tekojaan saa kuvata vapaasti.

Jos kyseessä olisi ollut raiskaus, ja poika olisi kuvannut sen omasta näkökulmastaan ja levittänyt videota, missä uhri on tunnistettavissa, tämä muuttaisi asetelman. Se voisi olla rangaistuksen koventamisperuste, koska raiskaamiseen olisi liittynyt korostetusti häpäiseminen.

Näistä mielipiteistäni voi seurata vastaväitteitä, mutta olen väittelytuulella, joten antaa tulla.
Jos olet sitä mieltä että yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen ja jos olet sitä mieltä että jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria, niin eikö uhri ollutkin tällöin tyttö ja oikeus tällöin laittanutkin syylliset kantamaan seuraukset?

Kopek

Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 02, 2019, 23:42:05
Jos olet sitä mieltä että yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen ja jos olet sitä mieltä että jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria, niin eikö uhri ollutkin tällöin tyttö ja oikeus tällöin laittanutkin syylliset kantamaan seuraukset?

Jos päästää toisen ihmisen sänkyynsä ja harjoittaa seksiä hänen kanssaan, eikö silloin ole luopunut yksityisyyden piiristään.

En tarkoita, että känynykkäkuvaaminen uutisessa mainitussa tapauksessa olisi ollut erityisen hyvä juttu, mutta en toisaalta edes pysty kuvittelemaan tilannetta. Omaa kokemusmaailmaa ei ole. Itse en ollut harrastanut seksiä vielä 25-vuotiaanakaan, joten on vaikea kuvitella, miten tilanteessa olisi käyttäytynyt 15-vuotiaana.

Jos olisi ollut kamerakännykkä (joita ei tietenkään ollut), olisinko ehkä halunnut ottaa vähän kuvaa muistoksi noin ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Noiden uutisessa mainittujen poikien - ja myös tytön - aatemaailma tuntuu olevan vieras siihen aatemaailmaan verrattuna, jossa itse elin tuon ikäisenä. Ei silloin katsottu nettipornoa eikä vietetty seksibileitä eikä kuvattu aktia todisteeksi kaverille, jotka puolestaan lähettäisivät sitä jonnekin. Tällainen ei olisi ollut edes teknisesti mahdollista. Entä jos homma on vain humalapäissä karannut kaikkien käsistä. Miksi yhdet töppäilleet pitää panna maksamaan suuret (minun taloushorisontistani katsoen murskaavan suuret) korvaukset kolmannelle mukana olleelle (ja lakimieshaaskalinnuille). Eivätkö kaikki hölmöilleet. Ja sitä paitsi poikahan oli uutisen mukaan poistanut videon humalan haihduttua ja järkiinsä tultuaan, mutta kaverit olivat jakaneet.

Hei. Nyt tuli mieleen asia, jonka kerron heti, ettei unohdu.

Juttelin tänään kahden vanhan kaverini kanssa. He olivat keskustelleet eläkkeellä olevan poliisin kanssa, joka oli kertonut, että koko poliisikunta tiesi 1970-luvulla ja 1980-luvulla, että paikallinen nimismies kähveltää kuolinpesiä ja konkurssipesiä omaan taskuunsa eli on täysi roisto. Kukaan poliisi ei ollut kuitenkaan uskaltanut tehdä asiassa mitään. Lopulta nimismies kärähti ja sai vankeustuomion, joka hän kuulema sovitti jonkinlaisena yhteiskuntapalveluna, eli hän ei käytännössä joutunut vankilaan vaan korkeintaan oli pidätettynä ja hetken tutkintavankeudessa, jos edes sitä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 03, 2019, 00:31:33
Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 02, 2019, 23:42:05
Jos olet sitä mieltä että yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen ja jos olet sitä mieltä että jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria, niin eikö uhri ollutkin tällöin tyttö ja oikeus tällöin laittanutkin syylliset kantamaan seuraukset?

Jos päästää toisen ihmisen sänkyynsä ja harjoittaa seksiä hänen kanssaan, eikö silloin ole luopunut yksityisyyden piiristään.


Ei. Mistä ihmeestä syntyy käsitys, että luvan antaminen asiaan a, tarkoittaisi jotenkin automaattisesti myös lupaa asioihin b - ö? Että jos kutsuu naapurin kahville, niin totta kai tuo sama naapuri on saanut myös luvan penkoa laatikkosi ja kaappisi ja juoda viinakaapin tyhjäksi?

LainaaEn tarkoita, että känynykkäkuvaaminen uutisessa mainitussa tapauksessa olisi ollut erityisen hyvä juttu, mutta en toisaalta edes pysty kuvittelemaan tilannetta. Omaa kokemusmaailmaa ei ole. Itse en ollut harrastanut seksiä vielä 25-vuotiaanakaan, joten on vaikea kuvitella, miten tilanteessa olisi käyttäytynyt 15-vuotiaana.

Jos olisi ollut kamerakännykkä (joita ei tietenkään ollut), olisinko ehkä halunnut ottaa vähän kuvaa muistoksi noin ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Voi olla, että haluat, mutta jos kuvissa näky toinen ihminen, niin kyllä vois tulla myös mieleen kysyä kuvaamiseen lupa. Kuvaaminen ei ole sallittua vapaasti kuin julkisella paikalla. Koti ja makuuhuone ie muutu julkiseksi paikaksi sillä, että saa luvan tulla sinne kyläilemään.

LainaaNoiden uutisessa mainittujen poikien - ja myös tytön - aatemaailma tuntuu olevan vieras siihen aatemaailmaan verrattuna, jossa itse elin tuon ikäisenä. Ei silloin katsottu nettipornoa eikä vietetty seksibileitä eikä kuvattu aktia todisteeksi kaverille, jotka puolestaan lähettäisivät sitä jonnekin. Tällainen ei olisi ollut edes teknisesti mahdollista. Entä jos homma on vain humalapäissä karannut kaikkien käsistä. Miksi yhdet töppäilleet pitää panna maksamaan suuret (minun taloushorisontistani katsoen murskaavan suuret) korvaukset kolmannelle mukana olleelle (ja lakimieshaaskalinnuille). Eivätkö kaikki hölmöilleet. Ja sitä paitsi poikahan oli uutisen mukaan poistanut videon humalan haihduttua ja järkiinsä tultuaan, mutta kaverit olivat jakaneet.

Eli vahinko oli uhrille aiheutunut hänen töppäilynsä takia. Eli hän ei pystynyt peruuttamaan tekonsa vaikutuksia. Miksi tällöin uhrin pitäisi jäädä ilman korvauksia? Hänenkö asiassa pitäisi vastata seurauksista, vaikka ei edes hölmöilyt (tehnyt mitään lain vastaista)?


a4

#25
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 03, 2019, 00:31:33
Lainaus käyttäjältä: a4 - kesäkuu 02, 2019, 23:42:05
Jos olet sitä mieltä että yksityisyyden piiriin kuuluvalle alueelle ei saa asentaa salakuvauslaitteita ja levitellä niillä kuvattuja videoita julkisuuteen ja jos olet sitä mieltä että jos tekee tuollaista, pitää kantaa seuraukset eikä teeskennellä uhria, niin eikö uhri ollutkin tällöin tyttö ja oikeus tällöin laittanutkin syylliset kantamaan seuraukset?

Jos päästää toisen ihmisen sänkyynsä ja harjoittaa seksiä hänen kanssaan, eikö silloin ole luopunut yksityisyyden piiristään.

En tarkoita, että känynykkäkuvaaminen uutisessa mainitussa tapauksessa olisi ollut erityisen hyvä juttu, mutta en toisaalta edes pysty kuvittelemaan tilannetta. Omaa kokemusmaailmaa ei ole. Itse en ollut harrastanut seksiä vielä 25-vuotiaanakaan, joten on vaikea kuvitella, miten tilanteessa olisi käyttäytynyt 15-vuotiaana.

Jos olisi ollut kamerakännykkä (joita ei tietenkään ollut), olisinko ehkä halunnut ottaa vähän kuvaa muistoksi noin ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Noiden uutisessa mainittujen poikien - ja myös tytön - aatemaailma tuntuu olevan vieras siihen aatemaailmaan verrattuna, jossa itse elin tuon ikäisenä. Ei silloin katsottu nettipornoa eikä vietetty seksibileitä eikä kuvattu aktia todisteeksi kaverille, jotka puolestaan lähettäisivät sitä jonnekin. Tällainen ei olisi ollut edes teknisesti mahdollista. Entä jos homma on vain humalapäissä karannut kaikkien käsistä. Miksi yhdet töppäilleet pitää panna maksamaan suuret (minun taloushorisontistani katsoen murskaavan suuret) korvaukset kolmannelle mukana olleelle (ja lakimieshaaskalinnuille). Eivätkö kaikki hölmöilleet. Ja sitä paitsi poikahan oli uutisen mukaan poistanut videon humalan haihduttua ja järkiinsä tultuaan, mutta kaverit olivat jakaneet.

Hei. Nyt tuli mieleen asia, jonka kerron heti, ettei unohdu.

Juttelin tänään kahden vanhan kaverini kanssa. He olivat keskustelleet eläkkeellä olevan poliisin kanssa, joka oli kertonut, että koko poliisikunta tiesi 1970-luvulla ja 1980-luvulla, että paikallinen nimismies kähveltää kuolinpesiä ja konkurssipesiä omaan taskuunsa eli on täysi roisto. Kukaan poliisi ei ollut kuitenkaan uskaltanut tehdä asiassa mitään. Lopulta nimismies kärähti ja sai vankeustuomion, joka hän kuulema sovitti jonkinlaisena yhteiskuntapalveluna, eli hän ei käytännössä joutunut vankilaan vaan korkeintaan oli pidätettynä ja hetken tutkintavankeudessa, jos edes sitä.
En ota tässä kohtaa kantaa itse luvattomaan toisen ihmisen intiimin hetken kuvaamiseen muuten kuin kysymällä mielipidettäsi tästä tuomiosta:
https://yle.fi/uutiset/3-9925124
Mutta koska totesit ajattelevasi että kaiken minkä silmä näkee, saa myös kuvata niin kiinnitän huomion tuon kuvatun aineiston levittämisoikeuteen muille tahoille.
Eikö seksikuvien luvaton levittäminen ollut mielestäsi rangaistavaa, riippumatta siitä olivatko levittäjät selvinpäin tai humalassa?

Aihe on mielenkiintoinen koska muistuttaa sanavapauden rajojen piirtämistä sekä sanallisen kuvaamisen kutkuttavia rajankäyntejä tässä valossa, esim. kirjailijoiden kuvatessa yksityiselämäänsä ja samalla toisten ihmisten yksityiselämää. Eli päästään taiteen sanavapauden helppoon aiheeseen. :)
https://areena.yle.fi/1-4565056

Kuulemasi huhu poliisin laajamittaisesta vaikenemisesta rikollisen kollegan suhteen kuulostaa erittäin huolestuttavalta huhulta.

Xantippa

#26
Kyllähän se on ollut tiedossa, että on ollut ja on tälläkin hetkellä olemassa viranomaisia, jotka käyttävät virka-asemaansa väärin, kuten on tiedossa sekin, että pelkurit tai muuten asiasta hyötyviä suojelijoita myös riittää.

Eräs kysymys minulla on Kopekille: miten suhtautuisit, jos tapahtumat olisivat edenneet hieman toisin? Sanotaan nyt vaikka, että paikallinen teinien mopokerho kokoontuisi jonkun jäsenen kotona ja siellä lähtisi hommat lapasesta leikisti vaikka siten, että yksi pojista, talossa asuva, menisi suihkuun. Toiset kuvaisivat häntä suihkussa ja lähettelisivät kuvia eteenpäin kommentoiden peniksen pientä kokoa ja suihkuttelijan hintelää ruumiinrakennetta.

Olisitko sitä mieltä, että koska talossa asuva henkilö kutsui pojat kotiinsa, heillä on oikeus kuvata, mitä silmällään näkivät, kuten myös jakaa näitä kuvia. Itsehän poika oli typerä, kun ensin kutsui kaverit kotiinsa ja sitten vielä meni suihkuun?

Toivon vähän suoraa kyllä/ei vastausta.

T: Xante

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 03, 2019, 00:31:33

Jos päästää toisen ihmisen sänkyynsä ja harjoittaa seksiä hänen kanssaan, eikö silloin ole luopunut yksityisyyden piiristään.

En tarkoita, että känynykkäkuvaaminen uutisessa mainitussa tapauksessa olisi ollut erityisen hyvä juttu, mutta en toisaalta edes pysty kuvittelemaan tilannetta. Omaa kokemusmaailmaa ei ole. Itse en ollut harrastanut seksiä vielä 25-vuotiaanakaan, joten on vaikea kuvitella, miten tilanteessa olisi käyttäytynyt 15-vuotiaana.

Jos olisi ollut kamerakännykkä (joita ei tietenkään ollut), olisinko ehkä halunnut ottaa vähän kuvaa muistoksi noin ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Noiden uutisessa mainittujen poikien - ja myös tytön - aatemaailma tuntuu olevan vieras siihen aatemaailmaan verrattuna, jossa itse elin tuon ikäisenä. Ei silloin katsottu nettipornoa eikä vietetty seksibileitä eikä kuvattu aktia todisteeksi kaverille, jotka puolestaan lähettäisivät sitä jonnekin. Tällainen ei olisi ollut edes teknisesti mahdollista. Entä jos homma on vain humalapäissä karannut kaikkien käsistä. Miksi yhdet töppäilleet pitää panna maksamaan suuret (minun taloushorisontistani katsoen murskaavan suuret) korvaukset kolmannelle mukana olleelle (ja lakimieshaaskalinnuille). Eivätkö kaikki hölmöilleet. Ja sitä paitsi poikahan oli uutisen mukaan poistanut videon humalan haihduttua ja järkiinsä tultuaan, mutta kaverit olivat jakaneet.

Tuo alleviivaamani ajatus suorastaan puistattaa minua. Eipä ole kovin ainutlaatuinen tapahtuma, jos siitä kuvan tarvitsee muistin virkistämiseksi. Muutenkin tuo nykyinen kaikkialla kuvaaminen kohteiden huomaamatta on minusta vastenmielistä. Julkisella paikallahan se on sallittua, joten en tiedä monessako kuvassa minäkin olen tahtomattani, vaikka inhoan sitä, että minusta otetaan kuvia edes niin, että olen "viattomana ohikulkijana". Muutenkin tuo kaiken aikaa käsillä oleva kamera on ihan syvältä. Ihmiset ottavat kuvia onnettomuuksista sen sijaan, että auttavat mitenkään. Yhteiseti kuvatut intimit valokuvat päätyvät kiristys ja kiustantekovälineiksi, kun välit viilenevät.


Mutta asiaan. Jos et osaa samaistua tuohon kuvan ottaneeseen poikaan, niin kuvittelepa, että tytön sijassa olisi ollut oma tyttäresi 15 vuotiaana ja tapahtumien seurauksena hän oli saanut ns. huonon tytön maineen ja ystävät olisivat kaikonneet. Tuollainen tapahtuma voi sattua paremmankin perheeen hyvin kasvatetulle tytölle. Olisitko edelleen sitä mieltä, että asia olisi tullut painaa villaisella ja tyttö sai vain hyvän opetuksen, että vastausuudessa pitää itsestään parempaa huolta?


Kaiken kaikkiaan tuon uutien tuoreeltaan luettuani olin kyllä pahoillani siitä, että edelleen jopa nuorten keskuudessa on näyttää olevan tuo jako, että poika on "kova kundi, kun pääsi pukille" ja tyttö on halveksittava ja kevytkenkäinen.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

#28
Yleisenä vastauksena Safiirin ja Xantipan kysymyksiin kerron asian, jonka olen jo monesti kertonut.

Oikeustajuni poikkeaa ns. yleisestä oikeustajusta. Mistä se johtuu, siihen minulla ei ole valmista vastausta. Se vaatisi pidemmän pohdiskelun. Ehkä pohdiskelen vähän.

Olen huomannut, että lukiessani uutisia, joissa kerrotaan oikeuden määräämistä tuomioista, asemoidun usein syytetyn ja tuomitun puolelle eli katson asiaa hänen näkökulmastaan miettien samalla, miten hänen toimintaansa voisi puolustella. En minä nyt sentään raiskaajien ja murhaajien ja murtomiesten ja katuryöstäjien ja muiden tämän kaltaisten ihmisten puolelle mene, mutta jos kyse on epäselvemmästä tapauksesta, alan nähdä "tekijän" uhrina.

Ehkä tässä on taustalla omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni niin kotona kuin koulu- ja kaverimaailmassakin. Olin perheen vanhin lapsi, ja suhteeni omaan isääni oli kompleksinen eli julkisivukulissien takana peitellysti huono. Perheeseemme kuuluivat myös äitini ja isoäitini ja kymmenvuotiaaksi asti myös isoisäni sekä kotiapulaisia/lastenhoitajia (enimmillään kaksi kerrallaan). Kotimme yhteydessä oli toimisto, jossa työskenteli isäni ja isoäitini lisäksi vieraita ihmisiä, joten kotonamme oli porukkaa enemmän kuin tavallisessa normiperheessä.

Totuin lapsesta asti siihen, että kielletty ja sallittu, hyvä ja paha, eivät ole objektiivisia käsitteitä vaan riippuvat määrittelystä ja ennen kaikkea määrittelijästä. Jos isä kielsi, isoäiti saattoi sallia. Isäni arvomaailmassa paha asia saattoi olla äitini silmissä hyväksyttävä asia, mutta ei nyt isän mieliksi tehdä sitä. Ja isoäitini mielestä se ehkä oli hyvä asia ilman selityksiä, ja hän auttoi siinä minua jyräten siten isäni tahdon.

Isäni silmissä olin synnynnäisesti paha poika ja ikuinen syyllinen kaikkeen. Minulla ei olisi saanut olla omaa tahtoa eikä omia mielipiteitä eikä omia toiveita. Minun olisi kuulunut olla pelkästään isäni tahtoa toteuttava "Yes Sir" -tottelemiskone. En ollut sellainen. Suhteemme perustui pelkästään kuriin ja pelkoon ja vihaan. Minkäänlaista isän ja pojan välistä luonnollista rakkautta välillämme ei ollut. Tuntuu suorastaan ällöttävältä edes kirjoittaa tällaisia sanoja. Tunteet  minun puoleltani olivat inho ja pelko ja peitelty viha.

Nämä asiat ja lapsuudenkotini ristiriitainen arvomaailma, ovat muokanneet ajattelustani sellaisen, mikä se on nyt.

Eikä tässä kaikki. Kotini ulkopuolinen maailma oli yhtä ristiriitainen. Perusidea siellä oli se, että minulle saa tehdä mitä tahansa pahaa, eikä sitä paheksuta, eikä siitä seuraa tekijöille mitään. Mutta auta armias, jos minä satun tekemään jollekin jotain, olen suurin paholainen, mitä maailmasta löytyy. Tämä asia liittyy perheemme yhteiskunnalliseen asemaan ja taustalla olleeseen poliittiseen tilanteeseen. Olimme ulkoisilla elintason mittareilla mitattuna pienen paikkakuntamme rikkain perhe, ja minä olin sopivan ärsyttävä tyyppi toimiakseni eräänlaisena luokkavihan ukkosenjohtimena. Jos minun kaltaiseni typerä ärsyttävä porvarispenikka hakattiin tai omaisuuteni pantiin mäsäksi, se oli monien mielestä vain hyvä asia. Riistäjäkapitalistin pennnun kuuluikin kärsiä. Jonkunhan pahasta perheestä piti maksaa työläisten riistosta. Ja jotta yhteiskuntarauha säilyisi, minun hakkaamisesta ja omaisuuteni tuhoamisesta ei voinut eikä saanut tehdä numeroa. Minun vain yksinkertaisesti kuului kärsiä.

Totuin ajatukseen, että voin olla ainoastaan pahantekijä, mutta en koskaan pahanteon uhri. Lisättäköön tähän vielä se, että olin surkea pelkuri ja nynny, jollainen luonnostaan kerjää turpiinsa. Tarjosihan minunlaiseni itkupillin ja pelkurin hakkaaminen hyvää viihdettä. Hakkaajan ei tarvinnut pelätä itse saavansa vahinkoja. Hakkaaminen oli siistiä.

No, minullakin oli rajani, mutta se tuli esille vasta 14-vuotiaana, kun sain koulussa täyden hepulin ja hyökkäsin yhden vakiohakkaajani kimppuun onnistuen hyvällä tuurilla lyömään hänelle oikein todella näyttävän mustan silmän. Itse sain pahemmat ja kipeämmät osumat, mutta niistä ei jäänyt näkyviä jälkiä. Hakkaaja oli koulun kovis, ja kun hän seuraavana päivänä tuli koululle mustan silmänsä kanssa, itsepuolustajan maineeni nousi kerralla sille tasolle, että väkivalta minua kohtaan loppui tuohon hetkeen. Eli väkivallan käyttö katkaisi väkivallan käytön.

On vielä kolmaskin asia, jolla on merkitystä. Kun koulumaailmassa ja kaverimaailmassa asiat ratkaistiin nyrkeillä, totuin ajatukseen, että sellainen, mikä ei tuota fyysistä kipua, ei voi olla aitoa kiusaamista. Sanallinen kiusaaminen tuntui jo ajatuksena omituiselta. En voinut ymmärtää, miten ihmistä voitaisiin oikeasti kiusata pelkästään sanoja käyttämällä. Jos oppilas tulee kouluun ja on siellä muutaman tunnin ja menee sen jälkeen kotiinsa niin, ettei häntä ole päivän aikana hakattu, niin miten ihmeessä häntä on muka voitu kiusata. Miten sanat voivat olla kiusaamista. Sehän on pelkästään kiusatusta itsestään kiinni, satuttavatko ne. Fyysistä kipua, joka tulee lyönneistä, ei voi mitätöidä ajatuksilla. Se sattuu ja tuntuu. Mutta toisten ihmisten sanat, nehän ovat vain ääntä. Jos niitä ei kiljuta korvaan, niin mitä sitten. Ja jos haluaa, niin ainahan voi sanoa takaisin.

Koulupoikien maailmassa asetelma on toinen kuin tyttöjen maailmassa. Sielläkin kiusataan sanoilla, mutta idea on se, että sanojen takana on fyysistä väkivaltaa. Sanoja käyttävä kiusaaja tietää, että kohde ei voi vastata samalla mitalla eli ei voi puolustautua, koska jos hän niin tekisi, häntä lyötäisiin. Mutta sanat itse, ilman väkivallan uhkaa niiden tukena, ovat tehottomia, koska niitä vastaan voi puolustautua toisilla sanoilla.

Mitä tulee Xantipan mainitsemaan kuvitteelliseen tapaukseen suihkussa olevan pojan kuvaamisesta salaa ja kuvien levittelemisestä kyseenalaisten kommenttien kanssa, niin se olisi tietysti eräänlaista kiusantekoa, mutta sitähän koko elämä on. Se, että poika olisi alasti, olisi vain yksi pikantti erikoisuus, ei sen kummempaa. Voidaanhan ihmisestä ottaa muissakin yhteyksissä kuvia ja levitellä niitä naureskellen, että katsokaa nyt millainen läski tai ruipelo tai finninaama tai minipeppelinen tuo tyyppi onkaan. Että hah, hah, haa.

Se, että kuvissa näkyisi yksi tietty ruumiinosa, ja tuon osan näkymisen takia tapauksesta tehtäisiin poliisijuttu ja oikeusjuttu, kertoo ainoastaan yleisistä vanhanaikaisista tekohäveliäistä asenteista. Kuvan levittäminen olisi tietysti inhottavaa kiusantekoa, mutta entä sitten. Kärsiminen muiden harjoittaman kiusanteon takia kuuluu elämään. Se on kestettävä. Ei kaikista asioista pidä eikä kannata tehdä poliisiasioita niin kuin nykyisin on tapana. Eikä kaikista tehdäkään. Suurin osa "syyllisistä" ei  joudu koskaan kuulusteluihin ja tuomiolle, vaikka olisikin olemassa juridisia perusteita. Tästä syystä tuntuu epämukavalta lukea uutisia siitä, että valtavasta potentiaalisten syyllisten joukosta on poimittu joku tai joitakin ja tuomittu murskaaviin rangaistusseuraamuksiin todennäköisesti pelkästään siksi, että joku on haistanut syyttämisen ja rahakorvausten saamisen tilaisuuden. Vai kuvitteleeko joku, että nuo muutamat julki tulleet tapaukset ovat ainoita Suomessa, jolloin kännykällä on kuvattu jokin kyseenalainen video. En usko, että ovat. Suurin osa tapauksista vain ei päädy poliisin rekistereihin ja uutisiin.

Xantippa