Tekeekö uskominen narsistiseksi vai narsistisuus uskovaiseksi?

[Norma Bates]

Kun nyt monessa uskonnossa tuntuu olevan sisäänrakennettuna ideana se, että meidän porukka on parempaa kuin kaikki vääräuskoiset ja harhaoppiset (mutta paskempaa kuin Jumala, joten Jumalan edessä pitää konttailla ja ruoskia itseään), niin olisiko tämä sitten jonkinlaista kollektiivista narsismia?

Sitä samaa sorttia tietysti voi tutkailla ihan siltäkin sektorilta, että ihmiskansoilla on tapana kutsua omaa kansaa ihmisiksi, kun taas muille kansoille löytyy vähemmän mairittelevia nimikkeitä. Kuten esim. "barbaarit". Ja tietty, kun uskonnoista on kyse, niin "vääräuskoiset". Pakkohan se on kai itse uskoa uskovansa oikein, koska muutoin menisi melko heikosti kun toinen sakki onkin oikeassa ja heidät temmataan taivaaseen, kun taas oma porukka kärtsää kohta helvetissä. Mikäli uskontoon on nämä taivaat ja helvetit mukaan sisälletyt.

[ROOSTER]

Kyllä.

Kokemukseni mukaan juuri näin käy, narsisteista tulee uskovaisia ja näin ollen uskovaiset ovat narsisteja. Eivät ymmärrä toisia vaan julistavat. Narsistisena päämääränä on ohittaa toiset jonossa kun taivaspaikkoja jaetaan.

Tietysti on aina olemassa myös pelolla kasvatettuja, ei-narsistisia vilpittömiä uskovaisia. He ovat ympäristön ja kasvatuksen uhreja.

[Toope]

Riippuu aikakaudesta, tilanteesta, jossa uskonto on luotu. Meidän ei pidä käsittää 2000-3000 vuotta sitten eläneitä ihmisiä samankaltaisina, koska maailma on ollut erilainen. Mutta siksikin kai uskontoja tulee uudelleenkäsitellä. Kaiken tulee muuttua, mutta on myös hyvä säilyttää menneisyyttä.

En minä tiedä, mitä puhun. Sanoja tulee näppikselle...

[Karikko]

Uskossa ei varsinaisesti ole kyse "uskosta" vaan opeista, eli uskomuksista.

Luottamusta toki tarvitaan- elämä on todellisuus ja sen ehdot ovat ihan jukista tietoa varsinkin nykyään. Niiden mukaan eletään ja kuollaan--Elämään voi luottaa niin kauan, kun elää.  "Narsisti saattaa kyllä uskoa olevansa kuolematon" siihen pystyy kyllä kuka hyvänsä siis uskomaan toiveisiinsa, mutta epäilee" kuitenkin silti, eli ei ole siinä mielessä uskossa.

Miksei siis luoteta siihen luonnon-elämän totuuteen joka kyllä on tiedossa. Ei ihmiset eivätkä "yliluonnolliset olennot" säädä luonnonvakioita mieleisekseen.

[Norma Bates]

Oppihan voi olla mikä tahansa, mutta ei se edellytä sitä että ihminen täysin riivaantuu tekemään hirmutekoja uskossaan. Tai edes että alkaa kuvittelemaan olevansa muita parempi. Tätä jälkimmäistä tosin on varmaan vaikeampi saada uskomisessa loppumaan, kuin hirmutekoja.

Esim. islamistahan en tiedä että käskeekö Koraani kivittämään avio"rikoksen" tehneen, mutta kun ei liene määritelty sitä että minkäkokoisilla kivillä, niin voisihan porukka kivittää vaikka hiekanjyvillä. Tuomittu jäisi henkiin, ja rangaistus olisi lähinnä häpeärangaistus. Tietty jos sharia sanoo että pitää kivittää nimenomaan kuoliaaksi, niin paskempi juttu.

Uskomiseen liittyy aina tunnetila. Vimma. Sellainen uskonvimma jossa uskovainen on vaan kauhean rakastunut uskonsa keskiössä olevaan olioon, on toki melko harmintonta. Helvetin ärsyttävää vaan, kuten esim. se että aina silloin tällöin päädyn odottamaan bussia alueelle jossa joku Jeesukseen rakastunut muija huutaa kovaääniseen siitä rakkaudestaan ummet ja lammet. Onhan hänelle sitten kaikenlaista huudeltu. Varmaan mm. "mene hoitoon".

En tiedä sitten että jos on jotenkin räiskyvä persoonallisuus, ääriekstrovertti yms., niin voiko se uskominen ikinä olla sisäsiistiä, vai tuleeko siihen väkisinkin sellainen elementti mukaan että pitää silmämunat seisoen mennä huutelemaan sanomaa jokaiselle vastaantulijalle. Ja sitten kun unohtuu se UT:n kohta missä Jeesus kehottaa poistumaan kaupungista jossa ei evankeliumia oteta vastaan, niin tämä uskonlähettiläs kiehahtaa kun ei hänelle monikaan lotkauta korvaansakaan, ja sitten edetään siihen vaiheeseen missä aletaan fantasoimaan maailmanlopusta, jolloin kovakorvaiset päätyisivät grillivartaaseen käryämään...?

[Karikko]

Oppihan voi olla mikä tahansa, mutta ei se edellytä sitä että ihminen täysin riivaantuu tekemään hirmutekoja uskossaan. Tai edes että alkaa kuvittelemaan olevansa muita parempi. Tätä jälkimmäistä tosin on varmaan vaikeampi saada uskomisessa loppumaan, kuin hirmutekoja.

Oppien levittäjät tekevät siis lopultakin noita hirmutekoja, vaikka itse olisivat oppiensa lumoissa kilttejä ihmisiä.

Kiihottaminen on siis valtaapitävien etujen mukaista, joten katse kääntyy poliitikkoihin, jotka jatkuvasti parkuvat kansalle herran siunausta.

Maailma on täynnä hyvää tarkoittavia ihmisiä jotka julistavat hyvää sanomaa. Siihen on hyvä syy, se menee kaupaksi, vielä nykyäänkin.

Ihmisen itsekkyys on myös sekin ihan luontainen juttu- pelkästään epäitsekkäät eivät maailmassa pärjää, he olisi kadonneen maan päältä jo ajat sitten. Mutta toki sen toisen ylimääräisen kaavun, voi lähimmäiselle luovuttaa. Harva kuitenkin niin toimii yleisemmin otetaan mieluusti molemmat kaavut siltä epäitsekkäältä.

[Toope]

Uskovaisuus ja narsismi eivät sinänsä kai ole mitenkään sidoksissa toisiinsa. Narsismi on mielenhäiriö, joka ei liity uskovaisuuteen mitenkään.

Totta kai on uskovaisia narsistisia johtajia/halukkaita johtajiksi, mutta niin on aatteellisiakin.

[Karikko]

Uskovaisuus ja narsismi eivät sinänsä kai ole mitenkään sidoksissa toisiinsa. Narsismi on mielenhäiriö, joka ei liity uskovaisuuteen mitenkään.

Totta kai on uskovaisia narsistisia johtajia/halukkaita johtajiksi, mutta niin on aatteellisiakin.

Uskonnolliset johtajat määräävät sen miten pitää uskoa, eikös se sinunkin uskosi ole sosiaalista. Tapauskovaisena ylistät yhteisöllisyyttä, ainakin sellaista olet kertonut.

Käytät myös samanlaista persu-laista retoriikkaa kuin uskonnoissakin, eli toistat omien uskomuksiesi mukaista sanomaa..  Uskovaiset ovat usein kyllä hyvää tarkoittavia ihmisiä, mutta heidän ongelmansa lienee herkkäuskoisuus.. eivät myöskään kykene itse muodostamaan omaa kantaansa oikein mistään, eli uskovat mitä käsketään uskoa. Tai sitten vain myötäelävät..tapojen mukaisesti-

Pelastus-sanoma tietenkin on heidän uskonsa vuoksi oleellista. Sen vuoksi kaikenlaiset valheet kelpaavat..

[Toope]

Uskovaisuus ja narsismi eivät sinänsä kai ole mitenkään sidoksissa toisiinsa. Narsismi on mielenhäiriö, joka ei liity uskovaisuuteen mitenkään.

Totta kai on uskovaisia narsistisia johtajia/halukkaita johtajiksi, mutta niin on aatteellisiakin.

Uskonnolliset johtajat määräävät sen miten pitää uskoa, eikös se sinunkin uskosi ole sosiaalista. Tapauskovaisena ylistät yhteisöllisyyttä, ainakin sellaista olet kertonut.

Käytät myös samanlaista persu-laista retoriikkaa kuin uskonnoissakin, eli toistat omien uskomuksiesi mukaista sanomaa..  Uskovaiset ovat usein kyllä hyvää tarkoittavia ihmisiä, mutta heidän ongelmansa lienee herkkäuskoisuus.. eivät myöskään kykene itse muodostamaan omaa kantaansa oikein mistään, eli uskovat mitä käsketään uskoa. Tai sitten vain myötäelävät..tapojen mukaisesti-

Pelastus-sanoma tietenkin on heidän uskonsa vuoksi oleellista. Sen vuoksi kaikenlaiset valheet kelpaavat..

"Yhteisöllisyyttä" kyseenalaistat. Miksi, eikö se ole hyvä asia sinänsä? Minusta Suomi suomalaisineen on luonteva ja hyvä yhteisö.

[Karikko]

"Yhteisöllisyyttä" kyseenalaistat. Miksi, eikö se ole hyvä asia sinänsä? Minusta Suomi suomalaisineen on luonteva ja hyvä yhteisö.

On se varmaan hyvä asia, enkä sitä kyseenalaista.- Kyseenalaistan siis tyhmyyden- kuten yhteisöllisyyden avulla kerrottavat "yliluonnolliset olennot.

Nöyrä renki on toki hyvä yhteisöllisyyden apuri heidän johtajilleen ja riistäjilleen, jota siinä sivussa tapahtuu. Uskontoakin levittävät vapaaehtoiset omasta halustaan- luullessaan taivaspaikan olevan korvauksena.."ilmaiseksi ei toki kukaan tee mitään palkkio pitää saada jotain kautta, vaikka se palkkio olisi pelkkä toive..

Trumpinpalvontakin menee hieman ylikierroksilla joillakin. Toki vaihtoehdot eivät näytä juuri sen kummemmilta.