Kirjoittaja Aihe: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus  (Luettu 209 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 883
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« : Maaliskuu 12, 2019, 09:21:20 »
Nykyiset vesiohenteiset maalit ja lakat ovat jo useimmiten paitsi helppoja myös kestävämpiä ja peittävämpiä kuin myrkkymaalit. Tämä johtuu tietysti osaltaan kehitystyön suuntautumisesta vesiohenteisiin.

Pensselivalikoima on kasvanut huomattavasti mutta halpojen ongelma, karvanlähtö, ei tunnu poistuvan. Samoin hiomapaperien pohja tuntuu kestävän aiempaa paremmin murtumatta.

Tiettyjä erikoisaineita, kuten krakelointilakkaa, ei ole saatavana vesiohenteisena. Joitain parhaita maaleja, vai pitäisikö sanoa puunkäsittelyaineita, kuten punamultaa, saa vain vesiöhenteisena. Muistaakseni joku saaristolaismies tosin lisäsi kalaöljyä lateksiin ja sai aikaan toimivan ja kestävän ulkoverhousvärin.

Sellaisia säväreitä kun muutama kymmenen vuotta sitten hankki, thinneriohenteisilla maaleilla, huonosti tuuletetussa yksiössä päivän maalaillessa, ei enää nykymaaleilla saa.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Poissa a4

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #1 : Maaliskuu 12, 2019, 23:06:02 »
^ Säväreistä tuli mieleen tuore dokkari jossa kerrottiin keskiajan tekniikoista metallin kultauksessa. Haarniskoita kullitettaessa.
Saksasta löytyi kaveri joka hallitsi vielä vanha liiton temput, vaikka käyttikin vetokaappia elohopealla lotratessa. Toisin kuin vanhalla kunnon keskiajalla.
Myös hatuntekijät käyttivät vilkkaasti elohopeaa kultaisella keskiajalla ja siitä hauska sanonta: "Hullu kuin hatuntekijä".
Jos uskomme kyseistä dokkaria. Ja miksi emme uskoisi.
https://areena.yle.fi/1-4293244?seek=2801

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1468
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #2 : Maaliskuu 13, 2019, 08:43:24 »
Nykyiset vesiohenteiset maalit ja lakat ovat jo useimmiten paitsi helppoja myös kestävämpiä ja peittävämpiä kuin myrkkymaalit. Tämä johtuu tietysti osaltaan kehitystyön suuntautumisesta vesiohenteisiin.

Pensselivalikoima on kasvanut huomattavasti mutta halpojen ongelma, karvanlähtö, ei tunnu poistuvan. Samoin hiomapaperien pohja tuntuu kestävän aiempaa paremmin murtumatta.

Tiettyjä erikoisaineita, kuten krakelointilakkaa, ei ole saatavana vesiohenteisena. Joitain parhaita maaleja, vai pitäisikö sanoa puunkäsittelyaineita, kuten punamultaa, saa vain vesiöhenteisena. Muistaakseni joku saaristolaismies tosin lisäsi kalaöljyä lateksiin ja sai aikaan toimivan ja kestävän ulkoverhousvärin.

Sellaisia säväreitä kun muutama kymmenen vuotta sitten hankki, thinneriohenteisilla maaleilla, huonosti tuuletetussa yksiössä päivän maalaillessa, ei enää nykymaaleilla saa.

OIkeasti vanhanaikaiset maalit eivät ole myrkkymaaleja. Tuo myrkkymaaliaika on oikeastaan varsin tuore. Ne oikeasti vanhanajan maalit ovat punamultaa (joka on jotakuinkin ruisvelliä höystettynä pigmenttiä sisältävällä maa-aineksella) ja pellavaöljypohjaisia maaleja, jotka siis ovat kietettyä pellavaöljyä yhdistettynä pigmentteihin. Niiden jälkeen on tuotu markinoille näitä myrkkymaaleja, koska on haluttu mm. lyhentää kuivumisaikaa ja tehdä maalaaminen helpoksi tumpelommallekin.

Itse arvostan noissa vanhanajan maaleissa mm. sitä, miltä ne näyttävät verrattuna nykyajan muovikalvolla päällystämiseen. Taidolla pensselöity pinta on huom,attavasti kauniimpi minun silmissäni kuin tuo hengetön muovikalvo, jonka nämä nykyiset vesiliukoiset maalit tuottaa. Jos joutuu jossain vaiheessa uusimaan maalipinnan, on vanhanajanmaalien vaatima pohjatyö monasti huomattavasti vaivattomampaa kuin muovimaalien tai ”myrkkymaalien”. Kokonaisuutena niiden siis helppous saattaa olla hieman näennäistä.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 883
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #3 : Maaliskuu 13, 2019, 10:04:15 »
^ Säväreistä tuli mieleen tuore dokkari jossa kerrottiin keskiajan tekniikoista metallin kultauksessa. Haarniskoita kullitettaessa.
Saksasta löytyi kaveri joka hallitsi vielä vanha liiton temput, vaikka käyttikin vetokaappia elohopealla lotratessa. Toisin kuin vanhalla kunnon keskiajalla.
Myös hatuntekijät käyttivät vilkkaasti elohopeaa kultaisella keskiajalla ja siitä hauska sanonta: "Hullu kuin hatuntekijä".
Jos uskomme kyseistä dokkaria. Ja miksi emme uskoisi.
https://areena.yle.fi/1-4293244?seek=2801

Elohopeaa käytettiin myös parantamaan monia sairauksia. Potilas joko kuoli, tai parani. Varmaan kumpi tahansa vaihtoehto oli helpotus, siihen maailmanaikaan.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 883
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #4 : Maaliskuu 13, 2019, 10:31:23 »
OIkeasti vanhanaikaiset maalit eivät ole myrkkymaaleja.

Tietysti pitäisi määritellä tarkoitetut ajankohdat täsmällisesti, ennen kuin aletaan keskustella "vanhanaikaisuudesta".

Monet "perinteiset" maaalit kuten kalkkimaali ja punamulta ovat toki vaarattomia, mutta jos mietimme maaleja joilla saatiin korkeakiilto, kestävyys tai erikoinen väri, niin TOSI KAMALIA myrkkyjä käytettiin niissä. Elohopea, lyijy, ja arseeni olivat yleisiä. Ruisjauhoja ja kananmunaa sekä rasvatonta maitoakin  toki käytettiin.

Liuottimista mäntyöljytärpätti ja mineraalitärpätti lienevät noin samaa tavaraa, vaikka toinen vaikuttaisi ehkä kirjoitusasunsa puolesta paremmalta. Nooh. En ole liotinasiantuntija sen enempää mutta aina on hämmästyttänyt nimikkeiden määrä, kun ottaa huomioon miten pienet erot niillä on käyttötarkoituksissa.

Esim.

Tinneri
Tärpätti
Mineraalitärpätti
Mäntytärpätti
Lakkabensiini
Valkosprii
Puutärpätti
Havupuutärpätti
Pineenitärpätti
Raakatärpätti
Liuotinbensiini
Raakabensiini
Synteettinen bensiini
Puhdistettu bensiini
Apteekin bensiini
Mäntytärpätti
Oulu-tärpätti
Asetoni
Ksyleeni
Tolueeni
Ammoniakki

ynnä muutama muu.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1468
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #5 : Maaliskuu 13, 2019, 11:38:22 »
^Toki myös näin. Elohopean,  lyijyn ja moninen. Muiden näppärien lisäaineiden myrkyllisyys ja haitat eivät olleet tiedossa - tai niistä ei välitetty. Jopa ihon vaalentamiseen käytetyissä meikeissä oli elohopeaa ja elohopeamyrkytyksen aiheuttamaa hiusrajan nousua otsalla ryhdyttiinkin pitämään muodikkaana. Itse mielsin tässä ”vanhoiksi” maaleiksi ikäänkuin näitä muovilatekseja edeltävien maalien sukupolven: Miranolit ym.

Poissa urogallus

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 297
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #6 : Maaliskuu 13, 2019, 11:47:19 »
Eikös nämä stydit myrkkymaalit olleet ennen muuta metallipinnoille? Tällainen käsitys itselläni ainakin on.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1468
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #7 : Maaliskuu 13, 2019, 11:52:53 »
Eikös nämä stydit myrkkymaalit olleet ennen muuta metallipinnoille? Tällainen käsitys itselläni ainakin on.

Riippuu nyt siitä, mitä myrkkymaaleilla tässä tarkoitetaan. Mutta kyllä esim. Miranol oli suositeltua vaikkapa puukalusteisiin ja oviin. Joskus aiemmin ei ollut edes oikeasti toimivia vesiliukoisia huonekalumaaleja. Ensimmäiset versiot olivat aika khenoja nykyisiin verrattuna. 70-luvulla meni meillä yksi iso kirjahylly pilalle, kun siihen valittiin silloin uuden sukupolven maalina markkinoitu vesiohenteinen huonekalumaali. Kirjat liimautuivat maalipintaan kiinni vielä vuosia maalaamisen jälkeen. Ihan ”kivat” höyryt Miranolista irtoaa. Hyvä tuuletus on kyllä tarpeen maalatessa.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 594
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #8 : Maaliskuu 13, 2019, 15:06:06 »
Tässä on mielenkiintoista tietoo. Olenkin usein miettinyt, millä ennen maalattiin. Vielä kun olisi kuvia maalipurkeista.

https://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/tuotteet/tuotteet_aakkosjarjestyksessa/tuotehistoria/tikkurilan_tuotteet_kautta_aikojen

Espoon Bauhausissa oli tarjouksessa vanhentunutta mustaa Ferrexiä, jota ostin muutaman pöntön. Hyllyssä oli hinta 99  euroa, mutta kassalla otettiin vain 89 euroa, jos nyt oikein muistan.

Myöhemmin löysin vielä yhden pöntön punaista Ferrexiä samaan hintaan ja ostin senkin. Jäi harmittamaan, että en sattunut liikkeeseen silloin, kun punaista maalia oli ollut enemmän. Ferrex on pohjamaali, joten värillä ei tavallaan olen väliä, mutta jotenkin punainen tuntuu luontevammalta. Sillä maalatusta pinnasta näkee paremmin yksityiskohdat. Musta on mustaa, kuten tiedetään.

Liuotinohenteisista peltikattomaaleista Kirjo on osoittautunut paremmin kiiltonsa ja tummuutensa säilyttäväksi kuin Panssarimaali. Kun näillä kahdella maalaa vierekkäin mustaa, Panssarimaalilla maalattu pinta alkaa erottua vähitellen siten, että se harmaantuu. Muutaman vuoden kuluttua ero on jo dramaattinen. Kirjo säilyttää mustan sävynsä paremmin.

Minulla oli kerran jotain epämäääräistä vesiohenteista halpaa peltikattomaalia, jota käytin johonkin sekoitukseen. Pensseliä puhdistaessani vetelin maalia erilaisiin paikkkoihin kuten tynnyrien kylkeen ja kottikärryn pelteihin ja mitä nyt sattui olemaan lähettyvillä. Pinnat olivat täysin puhdistamattomia ja lisäksi pahasti pintaruosteessa. Ja arvatkaapa mitä. Tuo epämäääräinen halpa maali oli niin hyvää, että ruoste pysähtyi, ja huitaisten tehdyt maalipinnat ovat vieläkin täysin virheettömät, eikä ruoste ole tullut esille. Erinomaista maalia siis. Ongelma on vain se, että en tiedä, mitä tuo maali oli. En muista. Se oli jokin heräteostos ja täysin tuntematon maalimerkki minulle. Kaiken lisäksi halpaa.

Niin hullulta kuin se tuntuukin, luulen vesiohenteisten ruosteenesto- ja peltikattomaalien olevan parempia kuin liuotinohenteisten. Johtuneeko siitä, että vesiohenteinen kuivuu heti ja jää lopulliseen koostumukseensa. Liuotinohenteinen sen sijaan kuivuu hitaasti ja kutistuu tai jotenkin muuttuu ajan kuluessa. En tiedä.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 883
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #9 : Toukokuu 15, 2019, 12:59:06 »
Harmittaa kun nelisen vuotta sitten ammattimaalarien maalaama puutalo on alkanut kerrustella pois, kämmenenkokoisina laikkuina, vaikka vanha maali huolellisesti poistettiin ennen uudelleenmaalausta. Omistin kerran puutalon joka oli uutena maalattu punamullalla. Puolihuolimattomasti uutta vanhan päälle ja tuli todella hieno, ja kestävä. Ei irtoile.

Toinen hyvä maalausaine on kalkki. Ohuella kalkkivellillä kun sivelee tiili- tai rappauspintaa niin jälki on hienoa ja paikkaaminen myöhemmin helppoa. Kreikan ja Espanjan kokemusten mukaan sietää myös kuumuutta ja hengittää.

Onko kellään tietoa, voiko kalkkimaalilla maalata uutta puupintaa ja miten hyvin pysyy siinä?

YHTEENVETO: Suurin osa maaleista on silkkaa huijausta. Kehittymätön kemian sovelluslaji, ainakin vielä. Hinnatkin huimaa päätä.

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1468
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #10 : Toukokuu 15, 2019, 14:11:11 »
Harmittaa kun nelisen vuotta sitten ammattimaalarien maalaama puutalo on alkanut kerrustella pois, kämmenenkokoisina laikkuina, vaikka vanha maali huolellisesti poistettiin ennen uudelleenmaalausta. Omistin kerran puutalon joka oli uutena maalattu punamullalla. Puolihuolimattomasti uutta vanhan päälle ja tuli todella hieno, ja kestävä. Ei irtoile.

Toinen hyvä maalausaine on kalkki. Ohuella kalkkivellillä kun sivelee tiili- tai rappauspintaa niin jälki on hienoa ja paikkaaminen myöhemmin helppoa. Kreikan ja Espanjan kokemusten mukaan sietää myös kuumuutta ja hengittää.

Onko kellään tietoa, voiko kalkkimaalilla maalata uutta puupintaa ja miten hyvin pysyy siinä?

YHTEENVETO: Suurin osa maaleista on silkkaa huijausta. Kehittymätön kemian sovelluslaji, ainakin vielä. Hinnatkin huimaa päätä.

 Nämä nykyaikaiset lateksimaalit ovat viheliäinen keksintö. Maalissa on aivan olennaisen tärkeää se, miten vaivalloista on huoltomaalaus. Siinä ei ole vanhan kunnon keittomaalin (punamulta, keltamulta) voittanutta. Niitä saa myös muita värejä kuin sitä punaista. Kestävyys oman kokemuksen mukaan on loistavan hyvä ja huoltomaalaus erittäin helppoa. Pohjatöiksi riittää pieni harjaus teräsharjalla ja paikkamaalauskin upppoutuu vanhaan tosi helposti.

Sen sijaan nuo lateksit ovat tajuttoman työläitä huoltomaalata. HIrveää skrabaamista ja silti pinta helposti jää epätasaiseksi. Usein vanhassa talossa lateksi ei toimi ollenkaan, sillä niissä useinkaan ei ole tuuletusrakoa vuorilaudoituksen alla. Silloin maali hilseilee nopeasti aivan takuuvarmasti. Tai siis. - lähtee isoina rumina kielekkeinä.

Keittomaali taas vanhenee kauniisti hiljalleen hiipuen ja värinsä menettäen. Ainakaan meillä se ei ole myöskään yhtään kerännyt homepilkkuja. Oman maalimme ostimme valmiina sekoituksena, mutta kuulemma itsekin voi kyllä keittää, Maalaaminen on huoletonta, sillä jäljestä tulee hyvää vaikka lastenkin maalaamana. Eikä maali haise.

Lateksi on myös hankala mikromuovin lähde, jonka kulkeutumista luontoon  on täysin mahdotonta estää.

Itse en haluaisi enää koskaan maalata puutaloa millään muulla kuin keittomaalilla.  Värejä on punaisen ja keltaisen lisäksi ainakin musta, harmaa ja vihreä.

http://www.perinnemestari.fi/kunnostaminen/artikkelit/keittomaali-puna-ja-keltamulta

Tarkkana pitää olla ostoksia tehdessään, sillä monissa latekseissa on harhaannuttavia nimiä kuten ”punamaali”.

Poissa Sepe

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 901
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #11 : Toukokuu 17, 2019, 19:38:15 »
Esim.

....
Mineraalitärpätti
......
Lakkabensiini

ynnä muutama muu.

Mineraalitärpätti ja lakkabensiini on samaa tavaraa.
Olen äärimmäisen kiltti.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1055
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #12 : Toukokuu 17, 2019, 20:51:12 »
Onko se pelkkä urbaalilegenda, että ennen aikaan maalarit olivat usein juoppoja? Ja päivän mittaan humaltuivat tinnerihöyryistä siinä missä viinannaukkailustakin? Jokin noista ohenteista, taitaa olla juurikin tinneri, on neurotoksista, koska liuottaa rasvaa ja siten hermosolujakin. Paljain käsin siihen ei kannata koskea, sillä se menee ihon läpi. Eikä kyllä hengitelläkään. Eikös imppaus aiheuta aivovaurioitakin, peruuttamattomia?

Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1006
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #13 : Toukokuu 17, 2019, 21:09:05 »
Onko se pelkkä urbaalilegenda, että ennen aikaan maalarit olivat usein juoppoja? Ja päivän mittaan humaltuivat tinnerihöyryistä siinä missä viinannaukkailustakin? Jokin noista ohenteista, taitaa olla juurikin tinneri, on neurotoksista, koska liuottaa rasvaa ja siten hermosolujakin. Paljain käsin siihen ei kannata koskea, sillä se menee ihon läpi. Eikä kyllä hengitelläkään. Eikös imppaus aiheuta aivovaurioitakin, peruuttamattomia?

Itse törmäsin tuolaiseen stereotypiaan joskus viime vuosituhannella. Erinomaisessa Antti Litjan tähdittämässä elokuvassa Mies joka ei osannut sanoa ei oli tuollainen maalarin "arkkityyppi". En tosin itse tunne maalareita juuri muutamaa taidemaalaria lukuunottamatta, enkä siksi osaa arvioida miten asia on.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1468
Vs: Maalit ja pensselit, kehitys ja tulevaisuus
« Vastaus #14 : Toukokuu 17, 2019, 21:24:47 »
Onko se pelkkä urbaalilegenda, että ennen aikaan maalarit olivat usein juoppoja? Ja päivän mittaan humaltuivat tinnerihöyryistä siinä missä viinannaukkailustakin? Jokin noista ohenteista, taitaa olla juurikin tinneri, on neurotoksista, koska liuottaa rasvaa ja siten hermosolujakin. Paljain käsin siihen ei kannata koskea, sillä se menee ihon läpi. Eikä kyllä hengitelläkään. Eikös imppaus aiheuta aivovaurioitakin, peruuttamattomia?

Itse törmäsin tuolaiseen stereotypiaan joskus viime vuosituhannella. Erinomaisessa Antti Litjan tähdittämässä elokuvassa Mies joka ei osannut sanoa ei oli tuollainen maalarin "arkkityyppi". En tosin itse tunne maalareita juuri muutamaa taidemaalaria lukuunottamatta, enkä siksi osaa arvioida miten asia on.

Luultavasti puolet tarua ja puolet totta, sillä työväestön juomatavat lienevät olleen aina vähän enemmän sinne juoppoussuuntaan kallellaan. ”Fiinimmän” väen tapa käyttää alkoholia on aina hyväksytty toiseen tapaan. Heille myös ongelmajuominen on ollut helpompaa pitää piilossa. Itse alkoholin määrässä tai addiktion tasossa ei ehkä ole niinkään suuria eroja.