On tosiaan mielenkiintoista, saako journalisti kutsua toisia henkilöitä natsiksi, tämä on mielenkiintoinen kysymys.
Jos joku kävelee kuin natsi ja kvaakkuu kuin natsi, hän on - natsi.
Vähän ehkä tuntuu tarkoitushakuiselta, kun Kopek kirjoittaa fasismin fascismiksi ja rajaa sen merkityksen Italiaan ja tiettyyn liikkeeseen.
Blogikirjoittaja Ruukinmatruuna käytti sanaa "fascismi" ja perusteli sen käyttämisen. Matkin vain häntä.
Jos edellä mainitun liikkeen rajaaminen Italiaan ja vanhan nimityksen käyttäminen on tarkoitushakuista, niin eikö myös nykyinen käytäntö ole tarkoitushakuista. Nykyisinhän ilmiö "fasismi" liitetään kaikkeen ei-vasemmmistolaiseen autoritäärisyyteen.
Tänään oli Helsingin Sanomissa laaja artikkeli Kiinan harjoittamasta vähemmistökansa uiguurien valvonnasta ja sorrosta. Maan väitetään sulkeneen miljoona ihmistä leireille.
Kiina täyttää oleelliset fasismin tunnusmerkit, mutta koska valtaa pitävän puolueen nimessä on sana "kommunistinen", maata ei kutsuta fasistiseksi. Sitä ei boikotoida. Sen kanssa käydään kauppaa ja tehdään yhteistyötä. Kiinassa vierailevat ulkomaalaiset poliitikot ottavat ihmisoikeudet puheeksi lähinnä kotimaansa median takia, vaikka kaikki ymmärtävät, että kyseessä on pelkästään muodollinen protokolla.
Sekä vierailijat että kiinalaiset isännät tietävät, ettei puheilla ole mitään merkitystä.
Tuolla tavalla toimittiin myös kansallissosialistisen Saksan kanssa aikoinaan. Tiedettiin, että maa kohtelee juutalaisia ja muita ei-toivottuja vähemmistöjä huonosti, mutta se ei estänyt yhteistyötä. Tuohon aikaan ei taidettu tosin ihmisoikeuksia edes mainita, koska eivät natsit olisi välittäneet niistä kuitenkaan.
Chilessa surmattiin kenraali Pinochetin valtakaudella noin kolme tuhatta ihmistä, joista suuri osa menetti henkensä vallankaappausta seuranneena levottomana aikana. Ihmisiä myös katosi, eikä heidän kohtaloaan ole saatu selville. Väheksymättä mitenkään uhrimäärää en voi olla vertaamatta sitä Vietnamin palvotun kommunistijohtajan Ho Tši Minhin aikaansaannokseen, josta Wikipedia kertoo seuraavaa:
Aikalaislähteiden mukaan Hon vastustajat murhattiin kolmella tavalla: heidät ammuttiin, heidän päänsä leikattiin irti tai heidät hakattiin kuoliaiksi. Hon politiikan kuolonuhrien määrää lisäsi se, että hänen vastustajiensa perheenjäsenet näännytettiin nälkään. Hoang Van Chin arvion mukaan kaikkiaan 500 000 pohjoisvietnamilaista sai surmansa Hon politiikan seurauksena.Pinochetin hallintoa kutsutaan ainakin vasemmistopiireissä fasistiseksi ja sen hirmutöistä kerrotaan kauhuesimerkkinä siitä, mitä kapitalismi ja sen liittolaisena oleva väkivaltakoneisto saa aikaan. Vietnamin kommunistihallinnon tekemiä julmuuksia sen sijaan ei juurikaan muistella. Ho Tši Minhiä palvotaan puolijumalana omassa maassaan ja hänen kunniakseen rakennetun mausoleumin ja museon ja puistoalueen ylläpitämiseen ja poliisivartiointiin käytetään huomattava summa rahaa, jolle voisi olla parempaakin käyttöä. Pääkaupungissa on edelleen myös muiden tunnettujen kommunistien muistomerkkejä.
Vasemmistolaisuuden nimissä voi tehdä kansanmurhan, ja se painetaan villaisella, koska onhan aate olevinaan jalo. Mutta jos oikeistolainen totalitaristinen hallinto surmaa edes muutaman vastustajan, sitä pidetään hirveänä fasistien tekemänä rikoksena.
https://3.bp.blogspot.com/-gJg-sX4X_Ng/VvAkmkD7oZI/AAAAAAAABlM/TNLemc_jAEYt1-0_3JLhu_3dWjshfE0tA/s1600/IMG_1212.JPG
