Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Muutama sana autoista

Aloittaja Kopek, maaliskuu 16, 2019, 16:28:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 28, 2019, 09:30:07
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 06, 2019, 21:52:54
Pystylamppumersut alkavat olla jo hinnoissaan. Autojen hinnat ilmeisesti laskevat ensin ja alkavat nousta, kun auto muuttuu harvinaisemmaksi. Keräilyauto kannattaa ehkä ostaa, kun hinta on alimmillaan eikä odottaa, että hinta alkaa nousta.

Keräilyautoissa hinta on korkeimmillaan kun se on noin 60-vuotias. Silloin siihen nimenomaiseen malliin lapsena/nuorena ihastuneet ovat eläkkeellä ja haluavat ostaa nuoruuden unelmansa, johon nyt on varaa.

Sen jälkeen hinta alkaa taas laskea kun kyseiset laitteet eivät enää nauti ikiaikaisen ihastuksen jälkimainingeista, fanien maatessa toimintakyvyttöminä vuodeosastolla. Sama kehitys koskee mopoja, ennustan että pappatunturin hinta putoaa jyrkästi reilun kymmenen vuoden päästä.

Keräilyautojen kysyntä laskee ja sen mukana myös hinnat. Ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin eikä siellä voi pitää harrasteautoa. Ei ole kohtuuhintaisia säilytystiloja. Museokatsastettuja autoja saa jo alle kahden tuhannen euron.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Kopek

#106
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 28, 2019, 19:49:32
Keräilyautojen kysyntä laskee ja sen mukana myös hinnat. Ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin eikä siellä voi pitää harrasteautoa. Ei ole kohtuuhintaisia säilytystiloja. Museokatsastettuja autoja saa jo alle kahden tuhannen euron.

Jos olisin normaali (ei ajatusmaailmalta vaan tuloilta) perusvarakas ihminen, yksi ostoslistani kärkipäähän sijoittuva kohde olisi vanha museorekisteröity kuorma-auto.

Yksi monista traumoistani on se, että minulla ei ole mahdollisuutta ajaa kuorma-autolla. Haluaisin niin mielettömästi. Mikä tahansa iso auto kelpaisi.

Päästä ajamaan rekalla oli nuoruudenhaaveeni, joka ei koskaan toteutunut, vaikka haave oli täysin realistinen. Meillä oli nimittäin perheessä enimmillään viisi rekka-autoa, joiden lukumäärä hiljalleen väheni kolmeen, kunnes nekin lopulta myytiin. Siinä vaiheessa, kun sain ajokortin, autoja oli vielä kolme. Ajoin näillä autoilla yhteensä ehkä noin neljä kertaa ilman kuormaa ja ilman peräkärryä, jota ei ajokortillani auton perässä saa ollakaan (tuohon aikaan olisi saanut ajaa "tilapäistä siirtoajoa" tyhjällä autolla tyhjän kärryn kanssa, mutta nyt tämäkin porsaanreikä on tukittu). Lenkit olivat lyhyitä, joten yhteensä niistä kertyi tuskin sataa kilometriäkään. Mutta nautin jokaisesta sekunnista ja jokaisesta metristä.

Sanat eivät riitä sen kuvailemiseen, miten paljon nautin ja nauttisin edelleen, jos saisin ajaa. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, maksaisin paljon pelkästään siitä, että saisin vielä ajaa lenkin. Voihan auton vuokrata. Viimeisin kuorma-autolla ajamiseni tapahtui 33½ vuotta sitten vuokratulla autolla, joka oli pienempi kuin meidän omat automme aikoinaan. Tämä oli pisin lenkki, ja matkaa kertyi yhteensä yli 800 kilometriä yhden viikonlopun aikana. Kyseessä oli muuttokuorma. Näiden noin viiden kerran lisäksi olen ajanut lenkin linja-autolla, kun pyrin bussikuskikoulutukseen Helsingissä. Lehdet kirjoittivat huutavasta bussikuskipulasta, mutta ei se niin huutava ollut, että minä olisin kelvannut.

Minusta tuntuu hassulta, kun erilaisissa kuorma-autonäyttelyissä ja Youtube-videoissa ja Facebookin vanhat autot ryhmissä 1970-luvun kuorma autoja käsitellään ikivanhoina museoautoina, joita oli joskus kauan sitten liikenteessä. Haloo! Viimeisin kerta, kun olen ollut rekan kyydissä, oli kesäkuussa 1979. Auto oli isäni serkun omistama uusi pitkänokkainen Scania 111. Minulle tuollainen auto edustaa moderneinta ja uusinta kuorma-autoa, minkä kyydin olen kokenut, ja mistä minulla on muistoja. Tällainen auto vanhana romuna jossakin pusikossa tai kunnostettuna museoautona ei oikein istu mielikuviini. Minun mielikuvissani auto on upouusi ja siinä on vielä uuden auton raikas (muovinen) tuoksu.

Tekee oikein pahaa katsoa tällaista videota, koska se tuo mieleen muistoja siitä, miten lapsena ja nuorena olin tuollaisten autojen kyydissä, yhden kerran Ruotsin keikallakin. Äänet, tunnelma, näkymät ikkunasta, auton sisusta... aaah. On vaikea kuvata tunnetta, jossa on samanaikaisesti nostalgiaa ja katkeranoloista surua siitä, että kaikki on mennyt. Mitään ei ole jäljellä. Raha auttaisi... Ehkä ostaisin juuri tuollaisen pitkänokan.


https://youtu.be/-CjL4Y8_spY?t=123

------

Kun ei kukaan muu ole kirjoittanut vielä jatkoa, niin lisään tähän kirjoitukseeni iänikuisen hämmästelyni (taas kerran) siitä, miten paljon autojen muotoilu muuttui viidessätoista vuodessa.

Esimerkkinä Oldsmobile 1949 ja 1964:

https://www.goldeagle.com/wp-content/uploads/2018/11/oldsmobile-rocket-88_600x0w.jpg
https://www.flickr.com/photos/jacksnell707/3010949981/in/photostream/

Monessa muussakin asiassa, hyvin paljon nimenomaan muotoilussa ja muodissa ja tyylissä eli siinä, miltä asiat näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat, tapahtui valtavaa uudistumista parinkymmenen vuoden aikana 1950- ja 1960-luvuilla. Oliko nopeassa muutoksessa kyse siitä, että kehitteillä olevat asiat olivat patoutuneet sodan takia, ja kun rauhantila palasi, kaikki pinnan alla uudistunut purkautui nopeasti esille.

a4

#107
Muutama sana kauniista autoista: Wau! Ou jee!

Muutama kuva, monikulttuurisesti myös prätkistä:


linkki

linkki

linkki

linkki

Onnea tulevalle maailmanmestarille myös hyvästä mausta!

autotalli.ham

Amore

Miksi ja miten Suomesta tuli japanilaisten autojen koemarkkina-alue Eurooppaan?

Kaukaiset ystävät Suomi ja Japani 1900-luvulla
Sellua ja Datsuneita


https://areena.yle.fi/1-4440826?autoplay=true

Japanin ja Suomen diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Itsekin tässä muuten näpyttelen Fujitsu-tietokoneella. Ja olen osallistunut ainakin yhteen juhlavuoden tapahtumaan.

乾杯
All you need is Love

a4

Seuraavaksi uusia sähköautoja Kiinasta?
Tai käytettyinä Norjasta.


Toope

Ei muuten perinteinen auto tule pitkään aikaan katoamaan. Miksi pitäisi? Normiautot kuluttavat jo nyt varsin vähän. Itse asiassa sähköautojen tuotanto voi olla jopa kalliimpaa kuin perinteisten.

Huomasin erään hyvän kommentin asiasta. Jos yhteiskunta tähtäisi sähköautoihin, yhteiskunnan olisi uudistettava koko sähköinfrastruktuuriaan suuresti, koska sitä ei ole rakenettu siihen, että sähkönkulutus asuintaloissa/taloyhtiöissä kasvaisi valtavasti, jotta autoja kyettäisiin lataamaan. Meillä yksinkertaisesti ei ole sellaista sähkönsiirtoon perustuvaa järjestelmää, joka takaisi riittävää sähköä autoille. Toisin sanoen sähköautojen vaatima sähkönsiirtojärjestelmä tarkoittaisi koko kaupungintason systeemin uudistamista. Tuossa ei Suomenkaan mittakaavassa puhuta vain miljardeista, vaan vähintäänkin kymmenistä miljardeista, ellei sadoista...! :o

Utopistisia systeemeitä on kiva esittää, terveisiä Gretalle, joka on idiootti. Mutta yhteiskunnan uudistaminen vihervaatimusten tavoin on liki mahdotonta.
Kyllä itse aion pitää 15 vuotta vanhan autoni toiminnassa. Eikö ole halvempaa kuin ostaa uusi auto, jonka rakentamiseen on louhittu Kongosta metalleja?

a4

^ Kongon metalleista tuli mieleeni se kuinka utopistista olisi kertarysäyksellä muuttaa Suomi kännykkäpuhelinten maaksi.
Puhelinkopit, puhelinluettelot, raahattavat yhteiset vai erilliset puhelimet isolle perheelle, lapsille tai vanhuksille?

Elokuvasta Tappava Ase:

Brutto

^ Voisiko Nokia päästä uuteen nousuun kehittelemällä älypuhelimen jolla voi ajaa töihin.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

a4

#113
Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 02, 2019, 08:19:30
^ Voisiko Nokia päästä uuteen nousuun kehittelemällä älypuhelimen jolla voi ajaa töihin.
Nokia on jo tehnyt sellaisen. Puhelimen johon saa Uber-sovelluksen. :)
Toki joukkoliikenteenkin käyttö onnistuu kännykällä.

Kiinassa juhlivat 70-vuotista kommunismiaan ja joku pitkäaikainen kirjeenvaihtaja kommentoi paikan päältä uutisissa että Kiinassa riittää ihmeteltävää jatkuvasti. Esim. teknologinen kehitysvauhti. Kännykällä voi hoitaa asiat ja maksaa kaikkialla.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - lokakuu 02, 2019, 11:10:15
Jos et osta harmaata Toyotaa olet erikoisuudentavoittelija.

Minulla on ollut harmaa Toyota lähes aina. Nytkin tallissa on sellainen, vaikka pihalla seisoo pari huomattavasti katu-uskottavampaa ajoneuvoa. Mutta se harmaa Toyota on se, joka toimii aina ja jolla raaskii lähteä myös moottoriteiden suolakylpyihin.

Nyt kun aloin muistelemaan, niin harmaat Toyotat liittyvät moniin merkittäviin elämäni virstanpylväisiin. Aloin ajokortin harmalla Toyotalla, tulin armeijasta kotiin harmaalla Toyotalla, kuulin Estonia onnettomuudesta harmaan Toyotan radiosta, ensimmäinen työsuhdeautoni oli harmaa Toyota, hain lapseni synnytyslaitokselta harmaalla Toyotalla, ensimmäinen oma täysin uusi auto oli harmaa Toyota, vaimollekin ostin aikoinaan harmaan Toyotan....
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hayabusa

Toyota, väristä välittämättä, on järkivalinta käyttöautoksi. Kaikki ovat varmaan nähneet tämän Toyotan rääkkäysvideon, mutta klassikko on aina paikallaan
Killing a Toyota Part 1 | Top Gear | BBC
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Toope

Perus-Toyota on vähän kuin Pahkasikalehden vuoden tavis. Hänestä ei ollut mitään kerrottavaa, ei hyvää eikä pahaa. Se vaan on.
Sanoo mies, joka ajaa viime vuosikymmenen Renault Meganella. :-[

Kopek



Tuollaisilla autoilla aloitin ajeluni. Autot olivat firmamme työntekijöiden käytössä päivisin, mutta illalla sain ajella niillä. Tuon aikakaudet Toyotat olivat nykyautoihin (jos nyt jotain Mazdaa ei lasketa) verrattuna kovia ruostumaan. Tuollaisia vuoden 1969 Toyotoita oli meillä kaksi. Sen lisäksi oli yksi uudempi 1971 vuosimallin auto, joka oli viimeisiä Suomessa ilman turvavöitä myytyjä. Turvavyövaatimus koski uusia autoja vuoden 1971 alusta alkaen, ja tuo auto oli ostettu aivan edellisen vuoden lopussa.

Vuoden 1969 Toyota Corolla Sprinteriä myytiin Suomessa uutena autona pitkälle 1970-luvun puolelle. Tekniikan Maailmassa oli artikkeli, jossa asia paljastettiin. "Uudet" autot kun olivat jo jonkin verran ruosteessa seisottuaan vuosikaudet varastoituna ulkona. Suomi oli muutenkin yli-ikäisten "uusien" autojen markkinamaa johtuen täkäläisestä korkeasta autoverosta. Datsun 100A mallia myytiin täällä uutena monta vuotta sen jälkeen, kun mallin valmistus oli loppunut. Maahantuoja haali käsiinsä myymättä jääneet autot eri puolilta Eurooppaa Sillä oli satamassa salainen korjaamo, jossa autot fiksattiin uuden näköisiksi ja naarmut ja kolhut korjattiin. Sen jälkeen ne toimitettiin liikkeisiin myytäviksi. Käyttämättömiähän ne periaatteessa olivat, mutta eivät enää uusia.

Kun kirjoitin, että 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun Toyotat olivat kovia ruostumaan, tarkoitin sitä todella. Miltä tuntuisi, jos nyt joku vähän ajettu vuosimallin 2015 auto olisi jo lähes korjauskelvottomaksi ruostunut? Tuollaisia olivat Toyotat tuohon aikaan. 1-2 vuoden ikäisenä ilmestyivät ensimmäiset ruostereiät, ja noin viiden vuoden iässä autot olivat täysin lopussa. Kynnyskotelot ja pohja ym. olivat aivan tohjona. Autoissa oli vinyylipenkit, jotka eivät kestäneet pakkasta. Jäätynyt muovi halkeili. Viisi vuotta vanhassa loppuun ajetussa Toyotassa olivat siis penkitkin jo aivan risat, vaikka ajokilometrejä ei olisi ollut kuin muutamia kymmeniä tuhansia.

Vuosimallin 1968 - 1971 Toyota Crownit olivat ehkä kaikkein pahamaineisimpia. Niitä oli Suomessa paljon ns. piilofarmareina. Nämä autot hävisivät muutamassa vuodessa hajottamoille ja kaatopaikoille. Muutama yksittäinen mystisesti säilynyt näyttää vielä olevan jäljellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Toyota_Crown#/media/File:Toyota_Crown_estate_Lahti.JPG

Edellinen Toyota Crown sukupolví oli huomattavasti parempi. Niitä näki liikenteessä vielä 1990-luvullakin. Tässä kesäkuussa ottamani kuva.

https://i.ibb.co/60LkFNR/20190624-174526.jpg

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 04, 2019, 00:30:35


Vuosimallin 1968 - 1971 Toyota Crownit olivat ehkä kaikkein pahamaineisimpia. Niitä oli Suomessa paljon ns. piilofarmareina. Nämä autot hävisivät muutamassa vuodessa hajottamoille ja kaatopaikoille. Muutama yksittäinen mystisesti säilynyt näyttää vielä olevan jäljellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Toyota_Crown#/media/File:Toyota_Crown_estate_Lahti.JPG



Minulla oli noita kaksikin. Harmaita tietenkin. Toinen niistä oli dieselöity heti uutena. Nokalle oli istutettu Indenorin dieselmoottori, sama jota Peugeot käytti. Takaluukun ikkuna aukesi niissä sähköllä ja takaluukku oli yleensä se, joka ruostui ensimmäisenä puhki. Auto on muistaakseni kuitenkin rungollinen, joten pintapeltien ruostuminen ei ollut katsastuksessa kovin iso ongelma.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Brutto - lokakuu 04, 2019, 05:38:48
Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 04, 2019, 00:30:35


Vuosimallin 1968 - 1971 Toyota Crownit olivat ehkä kaikkein pahamaineisimpia. Niitä oli Suomessa paljon ns. piilofarmareina. Nämä autot hävisivät muutamassa vuodessa hajottamoille ja kaatopaikoille. Muutama yksittäinen mystisesti säilynyt näyttää vielä olevan jäljellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Toyota_Crown#/media/File:Toyota_Crown_estate_Lahti.JPG



Minulla oli noita kaksikin. Harmaita tietenkin. Toinen niistä oli dieselöity heti uutena. Nokalle oli istutettu Indenorin dieselmoottori, sama jota Peugeot käytti. Takaluukun ikkuna aukesi niissä sähköllä ja takaluukku oli yleensä se, joka ruostui ensimmäisenä puhki. Auto on muistaakseni kuitenkin rungollinen, joten pintapeltien ruostuminen ei ollut katsastuksessa kovin iso ongelma.

Olen nuoruudessani viettänyt laatuaikaa Crown piilofarmarin takahudlarissa, ei ollut tosin harmaa, joten hyviä muistoja niistä. Laatuvehjeenä pidettiin silloin. Tosin Volvo 145S piilofarkkuna oli ihan ykkönen.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS