Kirjallisuusnurkka

[A.V. Vatanen]

Kyllähän arvostetussa kantapaikassa on oltava kirjallisuusnurkkaus.

Ensimmäiset Murakamit on luettu. Näennäinen realismi puhkeaa usein melkoiseen päänpyöritykseen. Erilaista romaanitaidetta Japanista.

Eilen aloin lukea Johanna Sinisalon palkittua romaania "Ennen päivänlaskua ei voi". Vähän samanlaista maagista realismia kuin Murakamilla, jos niin voisi sanoa. Fantasiaa, joka lienee Sinisalon tavaramerkki. Olen aiemmin lukenut Sinisalon novelleja, mutta vasta nyt aloitin tämän ensimmäisen romaaninsa. Idea on hyvä, mutta romaanin rakenne on pirstaleinen ja tyyliä vaihdellaan, joka hieman häiritsee. Ainakin hajamielinen lukija joutuu välillä pohtimaan, että kuka, mitä ja missä nyt mennään.


AV.

[Amore]

Minulla on karttuvalla lukulistallani mm. Leena Krohnin tuotanto, johon olen tutustunut kauan sitten vain jonkin pienen näytteen kautta, kenties novellin. En edes pysty muistamaan. Eräänlainen scifi-kirjailija hänkin.

Muutamia poimintoja Krohnin tuotannosta:

Tainaron (1985) on Leena Krohnin läpimurtoteos. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.

Unelmakuolema (2004)
Lucialla, unettomuudesta kärsivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuorille, mahdollisimman laadukas kuolema. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. He uskovat tieteen vielä kerran löytävän ratkaisun parantumattomiin sairauksiin.

Unelmakuoleman kaupungissa tapahtuu selittämättömiä asioita. Kaupunkilaisia askarruttaa muun muassa yhä tiheämmin esiintyvä valoilmiö, eräänlainen tulikimalainen, jota epäillään tiedustelijarobotiksi.

http://www.teos.fi/kirjailijat/leena-krohn.html

[urogallus]

Krohnin Daturan luin joskus viime vuosikymmenellä, ja pidinkin. En ole tainnut muita hänen kirjojaan lukea, mutta pitäisi varmaan vaivautua.


Tällä hetkellä luen Mikael Niemen Populärmusik från Vittulaa, pakkoruotsiksi vieläpä. Alku tuntuu ihan lupaavalta.

[A.V. Vatanen]

Muutamia poimintoja Krohnin tuotannosta:

Tainaron (1985) on Leena Krohnin läpimurtoteos. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.

Tuo Tainaron on ollut minullakin pitkään hyllyssä, mutta valitettavasti yhä vielä avaamatta. Laitan taas jonoon....

AV.

[Socrates]

Luin dosentti Markku Ruotsilan kirjan Sydänmaiden kapina. Kirja käsittelee Yhdysvaltain konservatiivisen liikkeen muutoksia ja suuntauksia siitä lähtien kun konservatiivit alkoivat järjestäytyä 1930-luvulla.

Kirja on raskasta luettavaa, Ruotsila esittelee hurjan määrän mitä erilaisimpia ja hyvin pieniäkin konservatiivien sirpaleryhmiä ja niiden johtohenkilöitä. Erilaisten uskontopohjaisten ryhmien ja instituutioiden voimakas vaikutus politiikassa ja Trumpin voiton takana yllättää ja toisaalta myös toimenpiteiden rajuus, millä vastapuoli kuten Obaman hallinto on yrittänyt niitä suitsia. Muutoinkin Ruotsila tuo kirjan lopussa hyvin esiin Obaman presidenttiyden virheet.

Varsinkin jokaiselle trumpsterille pakollista luettavaa.

[Amore]

Joskus kirjan kansi herättää heti kiinnostuksen...



Tommi Melender kirjoittaa tästä ja muutamasta muusta, mielestään vuoden 2018 parhaasta kirjasta.

https://blogit.apu.fi/antiaikalainen/vuoden-2018-kirjalliset-kohokohdat/?_ga=2.161895604.945405737.1547050839-607544742.1378075246

Notes from the Fog liikuttelee minussa juuri oikeita kytkimiä. Siinä on sopivassa suhteessa perinteistä novellimaista kerrontaa ja häröilevää kokeilevuutta. Avausteksti kertoo pojasta, joka kieltää vanhemmiltaan halaukset ynnä muut tavanomaiset hellyydenosoitukset ja uhkaa kannella niistä seksuaalisena häirintänä. Marcus on aikaisemminkin kirjoittanut viiltävästi aikuisten ja lasten välisistä suhteista, mutta Notes from the Fogin avausteksti on napakymppi tällä saralla. Kaikkiaan kirjasta jäi hieman häiritsevä olo, mikä on minulle todiste tärkeästä lukukokemuksesta.

[Hayabusa]

Joulupukilta tuli Olli Jalosen Taivaanpallo. Luin sitä pienellä junamatkalla ja alun perusteella mukaansatempaava kirja. Nyt on ollut taukoa, kun on täytynyt puuhastella kaikenlaista muuta. Pitäisi varmaan ostaa pidempi junareissu, niin saisi luettua kirjan loppuun. 

Erään lukijaystävällisen asian Jalonen on hoitanut kiitettävästi. Kirjassa on erittäin lyhyitä lukuja. Sopii erinomaisesti esimerkisi julkisella työmatkoja tekevälle, muutaman sivun luvun rykäisee eikä juttu jää ikävästi kesken kuten pidempilukuisissa kirjoissa.

[hibiscus]

Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

[A.V. Vatanen]

Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.

[kertsi]

Jostain ilmaishyllystä tarttui mukaani melko tuore kirja, käännös ruotsiksi (alkuperäiskieli norja):
Jo Nesbøn esikoisteos Fladdermusmannen vuodelta 1997. Suomeksi sen nimi on Lepakkomies, norjaksi Flaggermusmannen ja englanniksi The Bat.

Kirja kiinnosti mm. siksi, että siinä kuvattiin jonkin verran Australian aboriginaalien kulttuuria, joka sattuu kiehtomaan minua jo ennestään. Kirjan nimi viittaa aboriginaalien (tai ainakin jonkun ryhmän) mytologian kuolema-hahmoon. Kyseinen kirjailija on saanut paljon kirjallisuuspalkintoja teoksistaan, tämä ensimmäisensä mukaan lukien. Itselläni jäi vähän hajanainen kuva kirjasta, mutta luenkin romaaneja yleensä vain unensaantitarkoituksessa ja väsyneenä. Tätä kirjaa luin kyllä myös muutoin pieniä pätkiä kerrallaan, lähinnä ruokailuseurana, loppua kohden yhä enemmän. Halusin tietää, miten kirjassa käy.

Kirjailija on työskennellyt mm. laulajana ja poptähtenä, hyväpalkkaisena ekonomina ja laulujen sanoittajana, kunnes päätti heittäytyä kirjailijaksi. Hän lähti Australiaan pidemmäksi aikaa. Lentomatkan aikana hän teki kirjan synopsiksen, ja kirjan kirjoittaminen lähti siitä, kun hän perille tultuaan kuvasii jetlagiaan. Seuraavan kirjansa hän kirjoitti Thaimaassa samaan tyyliin.

[hibiscus]

Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.

Tuo kuuluu vakioväitteisiisi. Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen. Tällä hetkellä luen virolaisen nykyrunoilijan Asko Künnapin kirjaa Su ööd on loetud. Sekin kuulunee kotikirjastoosi, vaikkei kirjaa ole tietääkseni suomennettu.

[Brutto]

Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.

Tuo kuuluu vakioväitteisiisi. Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen. Tällä hetkellä luen virolaisen nykyrunoilijan Asko Künnapin kirjaa Su ööd on loetud. Sekin kuulunee kotikirjastoosi, vaikkei kirjaa ole tietääkseni suomennettu.

Oletko lukenut virolaisen kirjailijan Arved Viirlaidin teoksia? Hän taisteli jonkin aikaa myös SS-joukoissa kunnes pakeni Kanadaan.

[A.V. Vatanen]

Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

Tuo kuuluu vakioväitteisiisi.

Minun sanomiseni ovatkin totta.

Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen.

Sinun mukaasi lauseessasi on jotain järkeä. Minusta ei.

PS.
Murakami on muuten mukavaa luettavaa.

AV.

[Kopek]

Oletko lukenut virolaisen kirjailijan Arved Viirlaidin teoksia? Hän taisteli jonkin aikaa myös SS-joukoissa kunnes pakeni Kanadaan.

Yhden olen lukenut:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512082414/pohjantahden-pojat/

Ihmettelin, kun tätä ei mainittu kyseisen kirjailijan teosluettelossa. Ajattelin, että ehkä muistan kirjailijan tai kirjan nimen väärin. Elämänkertatiedot, pakeneminen Suomeen vuonna 1943 ja päätyminen Kanadaan, kuitenkin täsmäsivät. No, sama tyyppihän se oli.

Tuossa kirjassa ei paljon sotaa kuvata vaan lähinnä erilaista kulttuuritoimintaa. Tuntuu, etteivät virolaiset sotilaat muuta tehneetkään kuin laulu- ja teatteriesityksiä. Mitä nyt vähän vikittelivät tyttöjä siinä sivussa. Mieleen tulee ajatus, että kirjailija on tietoisesti valinnut tämän linjan inhimillistääkseen itsensä ja toverinsa. Päivänkin SS-joukoissa palvelleita kun on pidetty ikipaholaisina. Itse asiassa näistä sotilaista moni päätyi myöhemmin elämässään "inhimillisille" aloille eli ylipiston tutkijoiksi ja opettajiksi ja lääkäreiksi ja talouselämän johtajiksi. He olivat ilmeisesti nähneet ja kokeneet sen verran inhottavia asioita rintamilla, että he kaipasivat elämässään muuta. Sotaseikkailija Törni taitaa olla harvoja sotilasuraa jatkaneita. No, on kai heitä ollut joku muukin.

Tällaisen tyypin nimi löytyy sota-ajalta vieraskirjastamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Claes_Purjo

[Juha]

Kone kaikkivaltias

Jätin tosiaan kesken kirjan. Alussa oli ihan hyvää faktatietoa.

Eräs kirjoittajan kommentti koskien työelämää oli ohjelmistojen ylivoimaisuus, ja sen vaikutus, kun paras yleensä voittaa, ja muille ei jää osuutta työstä.

Minusta tuon voi nähdä positiivisestikin. Kun on parasta saatavilla, ja jos se on selkeästi parempaa, tulisi melkein vaihtaa siihen aina, ellei erityissyitä, joita voi olla puolestaan erityisen paljon.

Ajatelkaa, jos tieteellinen tieto parhaana ei olisikaan sovellettavissa? Tai jos vaihtoehtoinen uutinen, tai vaikka lääkäripalvelu suoritettaisiin kriittisessä paikassa.

Muuten tilanne on kuin vaikka lätkässä. Maalintekijä ei ole ainoa, eli vaikka maalin tekeekin, on muilla osuutta siinä, vaikka eivät ole saaneet mitään, maalituloksena.

Mitä pitempiin rakentamisiin tulee, niin muiden panos voi olla erittäin merkittävä. Voittaja voi korjata potin vaikka heppoisesti, muihin nähden, jos osaa uudesta vinkkelistä tehdä sopivia päätelmiä, kun muut ovat tehneet pohjatyötä, tai perusteellisesti käyneet asioita läpi.

Palkitsemisongelma on laaja yhteikunnallinen asia, eikä mikään uusi juttu, joka liittyy ohjelmistotuotteisiin. Muuten tässä ihmiset seuraa täysimittaisesti joitakin, eikä siinä ole välttämättä kyse paremmuudesta.

Sama politiikassa. Kyllä se on aika kauttaaltaan populismia.