Kirjoittaja Aihe: Kirjallisuusnurkka  (Luettu 60795 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 5419
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #435 : Helmikuu 11, 2022, 17:47:46 »
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Inspiraation lähteenä toimi molemmille jo yleisen kirjallisuustieteen opinnoista tuttu Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä. Toinen variaatioiden klassikko on Simon Bondin kuvateos 101 tapaa käyttää kuollutta kissaa.

”Olen opettanut vuosia kirjoittamista ja luetuttanut Queneauta oppilaillani. Sen avulla moni opiskelija oivaltaa, miten monella eri tavalla tekstiä voi tuottaa”, Vuola kertoo. 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 13701
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #436 : Helmikuu 15, 2022, 22:45:49 »
Itse luen paraikaa Steven Lee Myersin kirjaa "Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen elämänsä".
On jo hieman vanhentunut, koska on 2018 julkaistu kirja.
Luo kyllä Putinista aika pelottavan kylmän kuvan. Ei hän omaa etuaan tavoittele, mutta Venäjän etua keinoja kaihtamatta.

« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2022, 22:47:59 kirjoittanut Toope »

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 5672
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #437 : Helmikuu 25, 2022, 20:28:52 »
Hommasin uuden kirjastokortin Oodista. Edellinen oli mennyt vanhaksi  joskus iät ajat sitten ja joutunut hukkaankin. Muistan lainanneeni kirjoja vuoden 1997 syksyllä. En muista, lainasinko enää sen jälkeen.

Lainasin uudella kortilla pari lastenkirjaa, jotka on jo palautettu. Itselleni lainasin Sellon kirjastosta Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjan vuodelta 1944. Olen ostanut edelliset osat, mutta tämä painos oli loppuunmyyty. "Miten tarina päättyi" jäi kiinnostamaan, joten ei auttanut kuin lainata kirja.

Luen mieluummin omia kirjoja. Niitä voi lukea sängyssä iltalukemisena. Kirjaston kirjaa en viitsi lukea sängyssä, koska mieleen tulee ajatuksia siitä, miten likainen se voi olla. Ties missä vessanpöntöllä sitä on luettu.

Lainakirjan lukemisen jälkeen pesen kädet tai käytän lukiessa hanskoja.

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 13701
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #438 : Helmikuu 25, 2022, 20:54:46 »
Hommasin uuden kirjastokortin Oodista. Edellinen oli mennyt vanhaksi  joskus iät ajat sitten ja joutunut hukkaankin. Muistan lainanneeni kirjoja vuoden 1997 syksyllä. En muista, lainasinko enää sen jälkeen.

Lainasin uudella kortilla pari lastenkirjaa, jotka on jo palautettu. Itselleni lainasin Sellon kirjastosta Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjan vuodelta 1944. Olen ostanut edelliset osat, mutta tämä painos oli loppuunmyyty. "Miten tarina päättyi" jäi kiinnostamaan, joten ei auttanut kuin lainata kirja.

Luen mieluummin omia kirjoja. Niitä voi lukea sängyssä iltalukemisena. Kirjaston kirjaa en viitsi lukea sängyssä, koska mieleen tulee ajatuksia siitä, miten likainen se voi olla. Ties missä vessanpöntöllä sitä on luettu.

Lainakirjan lukemisen jälkeen pesen kädet tai käytän lukiessa hanskoja.
Eikö ole tervettä altistua bakteereille?

Poissa Amore

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1720
  • Totuuden kuvastin
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #439 : Helmikuu 25, 2022, 21:48:40 »
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html

Näin joskus vuosia sitten ruotsalaisessa tv-ohjelmassa (SVT) erään ammatikseen puhetaitoa opettavan naisen esittävän kirjailija Karin Boyen kevätrunon (en tiedä oliko tämä runon varsinainen nimi) usealla ruotsin eri murteella. Esitys oli hauskimpia lava"sketsejä", minkä olen koskaan nähnyt. Yhdellä murteella runosta tuli vakavan totinen, toisella kevyen huikentelevainen ja kolmannella jotenkin moukkamainen ja neljännellä sisäisen ristiriitainen kuin jäidenlähtö. Aivan huippuesitys, jota olen usein muistellut myöhemmin.
All you need is Love

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 5419
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #440 : Helmikuu 25, 2022, 22:07:52 »
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html

Näin joskus vuosia sitten ruotsalaisessa tv-ohjelmassa (SVT) erään ammatikseen puhetaitoa opettavan naisen esittävän kirjailija Karin Boyen kevätrunon (en tiedä oliko tämä runon varsinainen nimi) usealla ruotsin eri murteella. Esitys oli hauskimpia lava"sketsejä", minkä olen koskaan nähnyt. Yhdellä murteella runosta tuli vakavan totinen, toisella kevyen huikentelevainen ja kolmannella jotenkin moukkamainen ja neljännellä sisäisen ristiriitainen kuin jäidenlähtö. Aivan huippuesitys, jota olen usein muistellut myöhemmin.
Heh. https://www.ruutu.fi/video/1254578

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 13701
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #441 : Maaliskuu 01, 2022, 22:48:36 »
Itse luen paraikaa Steven Lee Myersin kirjaa "Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen elämänsä".
On jo hieman vanhentunut, koska on 2018 julkaistu kirja.
Luo kyllä Putinista aika pelottavan kylmän kuvan. Ei hän omaa etuaan tavoittele, mutta Venäjän etua keinoja kaihtamatta.
MOT!?

Poissa MrKAT

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6061
  • Nano nano ja NATO NATO!
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #442 : Maaliskuu 20, 2022, 20:04:39 »
/Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson, Otava 2021/
 Kuvaus EM- ja MM-mitalitason nyrkkeilijästä Elina Gustafssonista, joka lopetti uransa terveyssyistä juuri koronapandemian tulon kynnyksellä. Joitain merkillepantavuuksia:
 - valmentajissa löytyy vanhanliiton autoritaarisia ihmisiä (joskus hirmuja) jotka ei kehity itse kuten pitäisi,
   toisinkuin esim. jääkiekossa on tajuttu (vrt. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen)  ->voivat tuhota urheilijan uran
 - tämän kirjan ohessa auttoi tietoisuus siitä että valmennushölmöyksiin/hyväksikäyttöihin on herätty universaalisti,   viimeksi Pekingin olympialuistelukohussa
 - urheilija voi olla vaikea päättää uraansa ja roikkuu mukana muiden tahdosta, pitää tunnistaa itsensä ja oma
   tahtonsa ja palonsa, onko hinkua enää esim. olympialaisiin asti (Elinalla ei).
 - Elina on lesbo. Tämä tavallaan ilmeni jo lapsena alle kouluiässä "poikamaisuutena": leikki jalkapallolla ja
   aina lenskaria läjäytti syöksyen lattiaan  ja myös se että mekkoon pukeutuminen oli vastenmielistä.
   Eli toisinkuin uskovainen persujengi tms uskottelee, homoseksuaalisuus on pikemmin synnynnäistä eikä
   murrosiässä opittua. Ja onhan tämä kilpalajikin, nyrkkeily, yleensä ollut poikien laji, niinku jalkapallokin.
 - nyrkkeilyssä pitää usein pudotella painoansa, tämä altistaa syömishäiriöille, vrt. mäkihyppy pojillakin
 - tyttökaveri veti herneet nenään ja itkuraivosi kun häntä ei ollut mainittu kutsussa Presidentinlinnaan, oli vain
   Elinalle, Presidentinkanslia taipui(!) ja lähetti uuden kutsun jossa molemmat mainittu. Itse kirjassa valokuvissa
   näytettiin vain tuo 1. kutsu ja tyttökaveri oli "raakattu"(rajattu) linnanjuhlan kuvasta pois. Ehkä exän kanssa ei
   enää välejä? (Elina tunnisti että osa hinku treffeille tyttökavereiksi JOTTA pääsisi linnanjuhliin(!)).
 - urheilijoille ja elämässä selviytyville (alistetuille) kirjasta löytyy voimaannutusta ja vinkkejä.
Kun argumentoi, ettei meidän autoilijoiden nousseita kustannuksia pidä sosialisoida koko yhteiskunnalle, haukutaan kommunistiksi. #facepalm - Sanna Kurronen, PhD Economics

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 13701
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #443 : Maaliskuu 22, 2022, 21:42:21 »
E. Gustafsson on jotain vastenmielisintä ilmentymää. Toiset saavat tykätä.

Poissa Hiha

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 573
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #444 : Maaliskuu 27, 2022, 15:45:40 »
Ajankohtaisina lukemistoina voisi jälleen olla Nikolai Gogolin Kuolleet sielut, ja Putinista saman kirjailijan teos Saatana saapuu Moskovaan.

Saatana saapuu Moskovaan (ven. Мастер и Маргарита) on Mihail Bulgakovin romaani. Bulgakov syntyi Kiovassa 1891. Hänen aikaisemmasta teoksestaan Valkokaarti sovittamansa näytelmä Turbinien päivät oli tehnyt vaikutuksen Staliniin 1920-luvulla. (Stalin oli käynyt katsomassa sen 15 kertaa.) Luultavasti siksi hän salli Bulgakovin jatkaa kirjallista ja teatterityötään 1930-luvulla. Tosin Valkokaarti (julkaistu 1925) sai seuraavan painoksen Neuvostoliitossa vasta 1966. Myös Saatana saapuu Moskovaan julkaistiin samoihin aikoihin, mutta raskaasti sensuroituna. Perinteisen suomeksi käännetyn version tekee erityisen mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi se, että siinä on painettu kursiivilla kohdat, jotka puuttuivat venäläisestä sensuroidusta laitoksesta.

Poissa Aave

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6934
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #445 : Maaliskuu 27, 2022, 19:31:34 »
^
Hyvä kun korjasit; en kerta kaikkiaan käsitä, mistä lapsukseni johtui!

Olen lukenut kirjan kahdesti. Tämä voisi olla jopa noloa. :)

Paikalla Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 13701
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #446 : Huhtikuu 01, 2022, 22:44:58 »
Vaikken itse romaanikirjallisuudesta niin perusta, tietyt venäläiset teokset, kuten "Saatana saapuu Moskovaan" ja "Kuolleet sielut" ovat niitä parhaimmistoa, mitä olen lukenut. Luen enemmän historiaa ja yht.kuntatieteellistä kirjallisuutta, mutta nuo oikeasti ovat sitä, vain eri muodossa. Luoko Venäjän epäonnistunut yhteiskunta siten taidetta, joka ylittää yhteiskunnan kyvyt luoda jotakin? Helppoa toki olisi ajatella, että hyvinvoiva yhteiskunta luo lällyä kirjallisuutta, mutta kärsivä yhteisö luo jotain tarpeellista kysymystä taiteen, kuten kirjallisuuden kautta?

Toki on niin, että Venäjän historiaa tarkastellaan paljon romaanikirjallisuuden kautta, sieltäkö venäläinen sielu löytyy...?

Poissa MrKAT

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6061
  • Nano nano ja NATO NATO!
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #447 : Huhtikuu 18, 2022, 00:33:06 »
/Joe Miller, Özlem Türeci, Ugur Sahin: Ihmeidentekijät, WSOY, Helmikuu 2022/
Tarina pariskunnasta, joka keksi maailman ensimmäisen koronarokotteen
Kertomus vuosisadan lääketieteellisestä läpimurrosta ja pariskunnasta sen takana.
Kun koronapandemia pysäytti maailman, tehokkaan lääkkeen kehittämisen ennustettiin vievän parhaimmillaankin vuosia. Turkkilaistaustainen, tiedeyhteisön ylenkatsoma lääkäripariskunta sai rokotteen valmiiksi kahdessa kuukaudessa.
- https://www.wsoy.fi/kirja/joe-miller/ihmeidentekijat/9789510477588

Tästä on aikaa kun luin tuon kirjan, joten tulee ulkomuistista. Ugur Sahin oli vähän jo seurannut uutisia Kiinasta, mutta 24.1.2022 hän katsoi tarkemmin koronapesäke Wuhanin tietoja: miljoonakaupunki, liikenneyhteyksiä vaikka minne ja samalla tajusi sen mitä harva asiantuntijakaan uskalsi tajuta vielä kuukausiin: Syntyy maailmanlaajuinen uusi tauti, pandemia joka on pitelemätön, mahdoton padota. Ja osasi ennakoida että muutamassa kuukaudessa kaikki pannaan kiinni, koulut, rajat jne. Tähän ennusteeseen muut reagoi höpön/eikainyt sentään -epäuskolla. Mutta vaimonsa ja tutkijakollega Özlem oli tottunut luottamaan miehensä Ugur:n vaistoon joka osui usein oikeaan, ja niin kävi nytkin.
  Alunperin pariskunta oli lääkäreitä jotka hoitivat syöpäpotilaita jotka liian usein päätyivät terminaalihoitoon, toivottomia tapauksia. Siellä he tutustuivat toisiinsa ja tähän turhautuneena he päättivät keskittyä syövän parantamiseen. Työ meni niin vaikeaksi että eivät saaneet pomoiltansa tukea että he kokivat helpommaksi perustaa ikioman yrityksen vaikka he olivat enemmän vaatimattomia tiedeihmisiä eikä bisnesihmisiä. (Heillä ei ole vieläkään tv:tä ja elämä menee tieteen ympärillä, päivälliskeskustelutkin keskittyy tieteeseen, sanoo tyttärensä). Ehkä se selittää miksi suuri osakenantinsa meni poskelleen. Vai onko kysesessä huono tuuri, mutta sen ajankohta oli huono, osakeanti epännistui ja yrityksensä BioNTech velkaantui satoja miljoonia euroja.
  He keskittyivät mRNA-perustaiseen syöpähoitoon ja jo 2010-l alussa he saivat parannettua syöpäpotilaita mRNA-hoidolla. Yli 1000 työntkijän firmastansa vain kourallinen keskittyi infektioihin ja kulkutauteihin. Pfizerin kanssa he tekivät yhteistyötä ja tarkoitus oli 2018 tai 2019 että joku työntekijä keskittyy kausi-influenssa-rokotteen kehittämiseen. Mutta 24.1.2020 muutti kaiken. Ugur Sahin vaimonsa kanssa päätti että koko firma, yli 1000 työntekijää keskittyy nyt 100%:sti koronarokotteen kehittämiseen. Sahinilla oli alussa täysi työ käännyttää pankki-ihmisiä, Pfizeriä jne tämän asian tukemiseen koska Kiinan uusi outo keuhkokuumetauti vaikutti vielä vähäiseltä uhalta länsimaiden silmissä. Olihan SARS ja MERSkin onnistuttu patoamaan. 
  Pfizer tuli apuun rokotteiden testaamisen ja levittämisen logistiikassa mutta itse rokote kehitys oli BionTech-firmansa heiniä. Pandemia tuli päälle niin nopeasti sitten että välillä heidän oli vaikea saada työntekijöilleen suojavaatteita ja joskus raaka-aineita jne sulkeutuvien maiden rajojen yli. Kun rokotekehitys tuli julkiseksi tiedoksi niin osa heistä sai tappouhkauksia ja piti pyytää valtiolta suojelua, osa ihmisistä taas kerääntyi firman oven lähelle paljastellen olkapäitänsä että he ovat innokkaita ottamaan ekana rokotteen.
  Huhtikuussa 2020 koronarokote oli sitten jo niin valmis että ensimmäiset koehenkilöt saivat rokotteen. Aluksi testattiin vain että tuleeko reaktioita, ettei ole ihmiselimistölle vaarallinen. (Toki pienillä koe-eläimillä ensin).
   Koronarokotteensa oli (ja on) ns. modRNA-rokotetta ja minun ihmetykseksi sen emäkset (koodipalikat) ei olekaan luonnosta tutut adeniini, sytosiini, guaniini, urasiili (A,C,G,U) vaan tilalla on synteettiset molekyyliset vastineensa. Ilmeisesti elimistön immuunijärjestelmän harhauttamiseksi jotta RNA ei ehdi  hajota tai tuhoutua ennen pääsyä soluun. Toki sillä on myös rasvapisara ja muita aineita suojanaan.
  Hiirikokeissa he testasivat kahta erilaista rokotetta, yksi oli pelkästään koronaviruksen piikkiproteiinin kärjen muodostavat mRNA, toinen oli koko piikkiproteiinin muodostava mRNA. Pelkästään tuo kärjen mRNA-rokotete antoi paremman vasta-ainesuojan mutta heikomman T-soluvälitteisen suojan. Jälkimmäinen taas antoi heikomman vasta-ainesuojan mutta kestävämmän ja paremman T-soluvälitteisesn suojan. Tämä jälkimmäinen valittiin ihmiskäyttöön. Pelkästään kärkeen perustuva olisi myös ollut alttiimpi koronamutaatioille.
   Rokotteen kehitys ja valmistus nopeutettiin limityksellä, eri vaiheita tuotettiin osin päällekkäin. (Tämä on tuttua siruteknologiasta jossa mikropiirien kehitystä on nopeutettu tekemällä vaiheita limittäin).
   Rokotteensa korkeampaa hintaa kirjassa on perusteltu BionTechin aiemmalla velkaantumisella, että saisivat velan maksettua. Mutta toisaalta kyse voi olla myös Pfizerin ahneudesta, ja kirjan mukaan kehittäjät Tureci ja Sahin ovat nyt (kerrostaloasunnossaan) vaatimattomasti eläviä (osake)miljardöörejä. He käyvät joskus lomilla Kanarian saarilla mutta ottavat mukaansa tietokonenäytöt ja läppärit koska he eivät jätät tiedettä sielläkään tekemättä ja ottavat aina mukaansa myös kahvimyllynsäkin papuineen koska aina jauhavat itse kahvinsa.
Kun argumentoi, ettei meidän autoilijoiden nousseita kustannuksia pidä sosialisoida koko yhteiskunnalle, haukutaan kommunistiksi. #facepalm - Sanna Kurronen, PhD Economics

Poissa MrKAT

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6061
  • Nano nano ja NATO NATO!
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #448 : Toukokuu 24, 2022, 00:47:30 »
Kiinasta paenneen naisopettajan, Sayragul Sauytbay-kazakin, kertomuksia ja paljastuksia. Kirja-apuna oli toimittamassa saksalainen toimittaja Alexanda Cavelius:

/Sayragul Sauytbay & Alexandra Cavelius: AVAINTODISTAJA; Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä, Tammi 2022/
Takakansi:
"Xinjiangissa vuonna 2014 tapahtuneiden iskujen jälkeen
Kiinan hallitus on perustanut etnisille vähemmistöille, etupäässä
islaminuskoisille uiguureille ja kazakeille, tarkoitetun valtavan
rangaistussiirtoloiden verkoston. Vuonna 2017 kazakkilainen valtion
virkailija ja usean esikoulun johtaja Sayragul Sauytbay joutui kiina-
laisen sortokoneiston rattaisiin ja hänet siirrettiin uudelleen-
koulutusleirille opettamaan muille vangeille muun muassa kiinan kieltä.
Siten hän sai nähdä tämän järjestelmän ja leirien epäinhimilliset
olosuhteet sisältä päin.
  Vuonna 2018 S.S. yllättäen vapautui ja pääsi pakenemaan Kazakstaniin,
minne hänen miehensä oli paennut aiemmin. Siellä hänet pidätettiin kuukausiksi
ennen kuin Ruotsi myönsi hänelle ja hänen perheelleen turvapaikan.
Hänen paljastuksensa ovat sittemmin nostaneet Kiinan kommunistisen puolueen
Xinjiangin vähemmistöihin kohdistamat sortotoimet ja rikokset ihmisyyttä
vastaan kansainvälisen huomion kohteeksi."


Muistiinpanojani:
- opettajamiehensä burnout: opettajana joutui kiinankieltä ja uusia sääntöjä oppimaan + opettamaan..
  .. liian paljon lyhessä ajassa, pää ei kestänyt.
- keskitysleireillä oli epäinhimillinen kuri ~ Navalnyin vankilan kuri tuli mieleen: Josko nämä diktatuurivaltiot
  ottaneet oppi toisiltansa?
- naapurivaltio Kazakstan oli "suomettunut", Kiinan taloustassun alla. ei tahtonut päästää S.S:ää maahan
 vapaana vaan pisti vankilaan.
  -- ja S.S. livahti tullin läpi kyyryssä niin ettei tullivirkailija huomannut,  niin helposti että sitä ei tahdottu uskoa
  Kazakstanissa, jolle se oli myös noloa.
- S.S. diggasi Modern Talkingia mutta nykyään länsimusa on milteipä  Kiinassa kiellettyä

- s.222-223 kappale: Valtiosalaisuuksia: Kolmen portaan suunnitelma
(jonka S.S. saa nähdäkseen, ja paperi poltetaan lukemisen jälkeen)

Ensimmäinen porras, vuodesta 2014 vuoteen 2025: Xinjiangissa halukkaat
sulautetaan valtaväestöön, ja vastentahtoiset eliminoidaan
...
 Toinen porras: vuodesta 2025 vuoteen 2035: Kun sulauttaminen on saatu
suoritettua Kiinassa, hyökätään naapurimaihin
 Valtiot kuten Kirgisia Kazakstan tai Uzbekistan otettaisiin hitaasti haltuun, muun muassa "Belt and Road Initiative"-hankkeen ("Uusi silkkitie") avulla sekä runsaskätisillä lainoituksilla. Taloudellisesti
hauraiden maiden pitäisi velkaantua Pekingille. Näille alueille muuttaisi koko ajan enemmän kiinalaisia, jotka asettuisivat aloilleen, perustaisivat tehtaita, mutta investoisivat myös mediataloihin, kustantamoihin ja TV-asemiin...
...
 Kolmas porras: vuodesta 2035 vuoteen 2055: Kiinalaisen unelman toteu-
tumisen jälkeen seuraa Euroopan valloitus.


s.331  kesällä 2020 Berliinissä junassa Alexandran kanssa kun S.S. katselee kännykällä uutisia:

Äkkiä Sayragulin katse alkaa seurata videota Pekingissä järjestetystä 18. puoluekokouksesta, jossa korkea-arvoiset puoluekaaderit pitivät puheita suurelle yleisölle.
 Kysyin: "Kuka tuo puhuja on?"
 "Opetusministeri Chen Baosheng."
 "Mitä hän sanoo?"
 "Hän sanoo, että vuoteen 2049 mennessä kiinalainen opetusjärjestelmä on hyväksytty koko maailmassa keskeiseksi opetusjärjestelmäksi."
 Hämmästyneenä kohotin kulmiani ja jatkoin kysymistä.
"Mitä hän oikeasti tarkoittaa?"
 "Silloin Kiinan kommunistinen puolue tulee johtamaan ja ohjaamaan maailmanlaajuista opetusjärjestelmää. Kiina määrää millainen opetusjärjestelmä maailmassa vallitsee."
 "Siis mitä???"
 "Koko maailma kuuntelee Kiinan kommunistista puoluetta ja käyttää ainoastaan oppimateriaaleja, jotka puolue antaa käyttöön."
 Minun oli vaikea pysyä penkilläni. "Entä muuta...?"
 "Kaikissa maailman kouluissa otetaan käyttöön kiinalainen koulujärjestelmä. Kaikille koululaisille hankitaan kiinalaisia opetusmateriaaleja ja kaikki puhuvat kiinaa."
 Lopuksi olin niin kiihtynyt, että huudahdin:"He eivät edes salaile vallitusaikomuksiaan. Chen Baoshengin puhe on tärkeä todiste kolmen portaan suunnitelmasta!"

Kun argumentoi, ettei meidän autoilijoiden nousseita kustannuksia pidä sosialisoida koko yhteiskunnalle, haukutaan kommunistiksi. #facepalm - Sanna Kurronen, PhD Economics

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 5419
Vs: Kirjallisuusnurkka
« Vastaus #449 : Kesäkuu 23, 2022, 16:02:31 »
^
Ilmankos Kazakstanin presidentti uskalsi lyödä luuta kurkkuun Putinille Pietarin talousfoorumissa, jos Kazakstan on Kiinan satelliittivaltio.

Hesarissa oli mielenkiintoinen tietokirjaesittely, vitsikkäällä teemalla tiedätkö mitä on tietäminen? :

TIETOA on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin ”rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme.”

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008847037.html