Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kirjallisuusnurkka

Aloittaja A.V. Vatanen, tammikuu 04, 2019, 15:38:25

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Norma Bates

En ole vuosiin lukenut romaaneita, vaan vain pelkkää tietoluokkiin kuuluvaa kirjallisuutta. Tämäkin kirja minkä jostain halpakaupasta ostin viitosella(* edustaa elokuvahistoriaa:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/shokkiarvo-hyvalla-maulla-tehty-kirja-huonosta-mausta/

JOHN WATERS: SHOKKIARVO : HYVÄLLÄ MAULLA TEHTY KIRJA HUONOSTA MAUSTA

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt? Itse en välttämättä lähtisi moista katselemaan (toisin kuin John Waters), mutta lapsesta asti on tullut lueskeltua kaikenlaista murhaajista ja fiktion kulutuksessani murhanirhatappolinja on korostunein. Tosielämän dokkareita en kauheasti jaksa katsoa kun ne ovat puuduttavaa jaanaamista, ja asiat voisi käsitellä nopeamminkin.

Mitä tulee Watersin elokuviin, niin en halua nähdä kun Divine syö koiranpaskaa, eivätkä "roskafarssit" muutenkaan oikein kiinnosta. Joskus aikoinaan tuli joku tv-sarja jossa oli pätkiä kaikenlaisista eksploitaatiofilmeistä ja vuorosanojen tilalle oli vaihdettu jotain muuta, ja se oli ihan hauskaa sekoilua. Mutta ne filkat itsessään eivät järin kiinnosta. Sensijaan minusta on mielenkiintoista lukea sattumuksista joita tapahtuu näiden teon puitteissa. Aikoinaan tuli myös keräiltyä Like Uutisia (tai mikä se läpyskä nimeltään olikaan, joka muuttui Johnny Knigaksi), kun viehätti mm. Sick-o-rama -osio. En oikeastaan todellakaan ole kauhean kiinnostunut näkemään mitään performansseja joissa lävistetään kieli tms., mutta niistä voin aina lukea taikka korkeintaan televisiosta jotain dokumentteja katsoa. Olen loppujen lopuksi aika "vanilja" siinä mitä haluan livenä oikeasti kohdata, ja joku Jumalan teatteri on kammotusten kammotus.

*) Yksityiskohta jota J. Waters varmasti arvostaisi...

Xantippa

Lukaisin ensimmäisen oikean e-kirjan = kirjan, jonka todella halusin lukea, eikä vain joku dekkari tms. En kyllä vaan tykkää. Voi olla, että joko e-kirjasovellukseni on huono (Elisa Kirja) tai sitten tabletin asetukset tai e-kirjan "taitto" (mitä tekevätkään kun kirjan eeksi taivuttavat). Joka tapauksessa sivunumerot puuttuivat, eli ei ollut mahdollista edes tietää, missä kohtaa kirjaa pyyhältää. Taaksepäin meneminen tuskaa, jos olisi halunnut vilkaista jotain yksityiskohtaa, joita kirjassa totisesti riitti.

Kirja oli Yaa Gyasin "Matkalla kotiin", sitä suositteli minulle joululomalla yksi kaveri. Puhumme kirjasta ensi viikonloppuna:-) Hän hehkutti kirjaa valtavasti, itselleni se kyllä oli nojaa. Kyseessä on siis tarina mustien orjuuden ajoista Harlemin sykkeeseen, kahdesta sisarpuolesta, jotka erotetaan toisistaan lapsena. Alku oli lupaava, maisemat, fiilikset jne olivat kuvailevia ja koettavissa. Mutta kun vartuttiin sukupolvissa, alettiin lätkimään tapauksia tyyliin kappele per sukupolvi ja luonnollisesti sieltä valittiin kaikki kamala, minkä tiedämme tapahtuneen. Se alkoi olemaan tympäisevää ilman syvällisempää yhteyttä kokijoidensa ajatuksiin ja tunteisiin, joihin vain viitattiin tai joita selitettiin nopsalla takaumalla.

En osaa sanoa, olisiko kirjakokemus ollut erilainen, jos se olisi oikeasti ollut kirjakokemus. Ehkä. Kirjan kädessä piteleminen ja selkeä eteneminen (en osaa kuvailla tätä paremmin) on parempi kokemus.

No, onpahan yksi puheenaihe tämäkin muiden joukossa.

T: Xante

Lenny

#17
Kokemuksia äänikirjoista?

Koska keskittymiskykyni on nykyään luokkaa reikäjuusto, ovat äänikirjat alkaneet houkutella. Mutta sitten taas toisaalta, eikö sellainen vaadi vielä parempaa keskittymistä, koska ei ole oikeastaan enää (ainakaan kätevästi) mahdollisuutta palata takaisin jos ei tajua jotakin? Ehkä äänikirja toimiikin parhaiten kuunnelmana, romaaneissa, dekkareissa jne?

Tunnustan, että en ole eläissäni kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Kuulin radiosta kun joku kirjailija kertoi "lukeneensa" Uuden Testamentin Johnny Cashin lukemana, eikä mennyt kuin 16 tuntia. Tässä onkin se mitä olen ihmetellyt. Eli että kuinka nopeaa äänikirjan "lukeminen" on. Ilmeisesti oma lukemiseni on aina ollut jotenkin erilaista. Jos luen kirjaa, en oikeastaan vain lue sitä läpi rivi kerrallaan, vaan pompin ja loikin, tutkin viitteitä, saatan käydä välillä jopa netissä tsekkaamassa jonkun taustan. Lukeminen on tuskallisen hidasta. Minulla menisi varmaan nykyään Uudessa Testamentissa puoli vuotta.

Niin, siis voiko kirja edes toimia äänikirjana? Eikö kirjan fyysisenä paperimediana, jota voi käännellä ja hypistellä, tutkia viitteitä, tehdä alleviivauksia ja reunamerkintöjä, ole jotakin täysin erilaista kuin tasaisena virtana etenevä äänimassa? Ehkä se riippuu sisällöstä. Voisin kuvitella sen toimivan sellaisen kertomakirjallisuuden kanssa, jossa on oma "musiikkimainen" rytminsä, ja jossa yksittäisellä sanalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä.

Ehkä äänikirja onkin täysin oma elokuvamainen mediansa, ja se sinänsä jo ohjaa itse sisältöä. Jos näin on, ehkä olisi paras aloittaa elokuvamaisesta kirjasta, siis vaikkapa jostakin jännäristä?
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Xantippa

En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 08:30:09
En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante

Mielenkiintoinen ilmiö tapahtui, kun luin tämän viestin. Se herätti havaitsemaan, että viime aikaiset radiossa kuullut uutiset ja jutut, joissa on puhuttu äänikirjoista ovat minussa herättäneet nostalgisen tunteen. Juuri äsken sen vain tunnistin.

Heräsi mielikuva, että lapsuusvuosinani radiossa luettiin ääneen kirjoja. En kyllä yhtään muista mitä, mutta niitä kuuntelin joskus puoliltapäivin, kun oli lastenosastolla hiljainen tunti. Radio sai huoneessa olla auki, mutta itse ei saanut puuhata mitään. Nuo olivat mielestäni päivän parhaita hetkiä siitäkin huolimatta, että ei ne varsinaisesti lapsille suunnattuja ohjelmia olleet. Mutta kiva oli kuunnella ja luulenpa, että juuri noilta ajoilta on peräisin se, että voin "aistia" kuulemani myös muuten kuin äänenä, kuvina ja tuoksuina. Myöhemmin olen onnistunut siirtämään tuon myös itseni lukemaan tekstiin.

Luulenpa, että äänikirja voisi sopia minulle. Mutta en osaa ajatella kirjaa kuuntelevani kuin musiikkia muun puuhan ohessa, vaan asettuisin pitkälleni sitä kuuntelemaan.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 05:37:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)

Wikipediassa ei ole tämän nimistä artikkelia.

Mutta olen kuullut ko. kirjasta ja suurinpiirtein siitä mistä se kertoo.

Brutto

#22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 25, 2019, 10:16:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 05:37:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)

Wikipediassa ei ole tämän nimistä artikkelia.

Mutta olen kuullut ko. kirjasta ja suurinpiirtein siitä mistä se kertoo.

Ohhoh. Aamulla vielä oli.  Mutta kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että tapahtumat kuvataan lähes täydellisen sosiopaatin ja kusipään silmin. Olet usein miettinyt, miksi jotkut miehet tekevät sitä taikka tätä pahaa, joten Paska voi tuoda tähän uutta näkökulmaa. Valmiita vastauksia teos ei kuitenkaan anna.

Alla kopsattuna tuo Wikipedian sisältö:

Paska (romaani)
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paska
Filth
Romaanin suomenkielinen kansikuva.
Romaanin suomenkielinen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija    Irvine Welsh
Kieli    englanti, skotti
Kustantaja    Jonathan Cape
Julkaistu    1998
Sivumäärä    393
ISBN    0-224-05278-0
Suomennos
Suomentaja    Sauli Santikko
Kustantaja    Otava
Julkaistu    2001
Sivumäärä    393
ISBN    951-1-17205-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Paska (Filth) on skottilaisen kirjailijan Irvine Welshin vuonna 1998 kirjoittama romaani. Kirjan tarina keskittyy Edinburghin poliisissa työskentelevän sovinistisen, rasistisen, korruptoituneen ja kaikella tavalla misantrooppisen skottipoliisi Bruce Robertsonin ympärille. Otava julkaisi teoksen suomeksi vuonna 2001, kääntäjä oli Sauli Santikko.

Welsh julkaisi vuonna 2008 romaanin Crime, jonka voidaan katsoa olevan jatko-osa teokselle.[1]

Jon S. Baird ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2013 romaanista elokuvan Filth, jossa pääosaa esittää James McAvoy.
Lähteet

Rich, Nathaniel: Hae Ye Seen Me? New York Times. 17.10.2008. Viitattu 28.4.2016. (englanniksi)



"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

A.V. Vatanen

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 08:30:09
En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante

Olen kuunnellut äänikirjoja lähinnä autossa pitkillä työmatkoilla ja se on ollut minusta miellyttää. Vrt. radiokanavien juontajaparien turhanpäiväinen lässytys - myös Ylellä -  ja tuhansia kertoja pyörivät mainokset ärsyttävät.

Kotona olen kuunnellut joitakin äänikirjoja makuuhuoneessa sängyllä - silmät kiinni kirjaan keskittyen..... Siinä on kyllä suuri vaara nukahtaa.

AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Xantippa

Yht'äkkiä tuli mieleen lapsuuden tähtihetket Hipin kertomasta: satulevyt! Meillä oli levysoitin, kuten muillakin, sekä satulevyjä, joilla kerrottiin satuja. Kuuntelin ne monta kertaa viikossa läpi. Lisäksi oli pari jotain Disneyn musiikkilevyä, joilla oli sound trackeja Maija Poppasesta, Tuhkimosta, Peter Panista, mitä näitä oli...mistähän nekin olivat meille ilmestyneet? Jotenkin vaikea kuvitella tosikkovanhempiani niitä ostamassa:-) no isästä ei kyllä tiedä.

Iho valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri, tukka tumma kuin eebenpuu...vieläkin kuulen naiskertojan äänen korvissani.

T: Xante


Unforgiven

#25
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja Bookbeat -sivuston kautta kun heillä oli (ja on edelleenkin) kahden viikon ilmainen kokeilujakso. Muutaman suomalaisen kirjan kahlasin osittain läpi ja totesin, ettei ole mun juttu. Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä ja fyysistäkin pahaa oloa. Yhtään kirjaa en kyennyt loppuun asti kuuntelemaan.

Todellakin vähän enemmän odotin, mutta ehkä niitä äänikirjojakin on sitten monenlaatuisia, kun aika moni niitä on minullekin kehunut.

I'm just a soul whose intentions are good

A.V. Vatanen

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 25, 2019, 13:22:12
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja.....
..... Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä.....

Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Kun en tiedä, millaisia kirjoja ylipäätään on saatavissa, niin pakko vain mutulla pohtia asiaa.

Jos kirjassa on kovin moninainen henkilögalleria ja paljon vuoropuhelua, niin voisin kuvitella, että kuuntelu vaati todella tiukkaa keskittymistä, että pysyy mukana siinä kuka miloinkin sanoi jotain. Kuuntelussa saattaa hetkellinen keskittymisen herpaantuminen viedä punaisen langan hukkaan. Lukiessa vastaavassa tilanteessa voi helposti palata sen muutaman repliikin taaksepäin ja jatkaa siitä uudelleen. Tämä käy aika automaattisesti ja huomaamattakin. Miten tällainen onnistuu äänikirjassa? Arviodaanko esim. aikaa, montako sekuntia tai minuuttia halutaan hypätä taaksepäin?

Luultavasti äänikirja olisi parhaimmillaan, kun henkilöitä on mahdollisimman vähän, ehkä joku matkakertomus tai vastaava, jossa pääasiassa kertoja on äänessä. Nuorempana luin erilaisia matkakertomuksia erilaisista tutkimusmatkoista aika paljon. Olivat mielenkiitoisia ja voisivat sopia kuunneltavaksi hyvin. Niitä vaan ei enää varmaan ilmesty enää uusia, kun kaikki on jo tutkittu ja seikkailtu.  :-\
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 25, 2019, 13:22:12
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja.....
..... Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä.....

Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Juuri näin. Itse kuuntelin erään ruotsalaisen elämäkerran kirjailijan itsensä lukemana (kertoi hänen äidistään, ei omasta elämästään). Hän luki vanhanaikaisesti "elävällä nuotilla" ja se oli aivan hirveää. :-[ Hyvä lukija lukee neutraalisti, selkeästi ja tekstiä sopivasti rytmittäen.

Ääninäyte löytyy täältä:
https://www.adlibris.com/se/ljudbok/den-roda-grevinnan---en-europeisk-historia-9789186223458
All you need is Love

Amore

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 25, 2019, 16:00:06
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Kun en tiedä, millaisia kirjoja ylipäätään on saatavissa, niin pakko vain mutulla pohtia asiaa.

Jos kirjassa on kovin moninainen henkilögalleria ja paljon vuoropuhelua, niin voisin kuvitella, että kuuntelu vaati todella tiukkaa keskittymistä, että pysyy mukana siinä kuka miloinkin sanoi jotain. Kuuntelussa saattaa hetkellinen keskittymisen herpaantuminen viedä punaisen langan hukkaan...

Nuorempana luin erilaisia matkakertomuksia erilaisista tutkimusmatkoista aika paljon. Olivat mielenkiitoisia ja voisivat sopia kuunneltavaksi hyvin. Niitä vaan ei enää varmaan ilmesty enää uusia, kun kaikki on jo tutkittu ja seikkailtu.  :-\

Luulisin, että henkilöiden erottaminen kuuntelukokemuksessa on aika paljon harjoittelukysymys sekä riippuu myös siitä, mikä on henkilön aistihavaintojen dominanssi. Tarkoitan siis sitä, että moni on enemmän näkötyyppi, joka kaipaa tekstin hahmottamista katseen avulla. Muistaakseni näkötyyppejä on prosentuaalisesti eniten. Kuulotyypeille äänikirjat luontuvat parhaiten.

Löytyyhän niitä matkakirjoja...Tosin ei ehkä ääneen luettuina. Seikkailu on usein (aina?) kokijan mielessä. Joten jospa kokeilisit vaikka Otso Kantokorven Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa -kirjaa. 
All you need is Love