Kirjallisuusnurkka

[Toope]

Kävin itse kirjastossa hakemassa pienen kasan kirjoja, ennen kuin laitos meni kiinni. Onpahan nyt jotain tekemistä.
Phaic Tan- huumorikirjan lainasin. On jatkoa "Molvania"- kirjalle, joka irvaili kuvitteelliselle Balkanin maalle, turistikohteena. Phaic Tan (=fake tan) irvailee kuvitteelliselle kaukoidän matkakohteelle, jossa kaikki asiat ovat päin v....a. Toki lainasin ihan fiksua historia-, yhteiskunta-aiheista- ja tiedekirjallisuuttakin ajanvietteeksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molvan%C3%AEa

[Toope]

^
Stephen Kingin suurteos Tukikohta on myös hyvää fiilistelyä näihin hetkiin.

Mitä paksumpi kirja, sitä parempi nyt. Pitäisi kai saatana kokeilla lukea Raamattu loppuun...!

[Kopek]

Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".

Kirja on siinä mielessä ajankohtainen, että nytkin eletään vaaran vuosia, joihin liittyy talouden kysymyksiä aivan kuten 1990-luvun laman aikana.

Viinasen kirjassa pistää silmään hänen suorasukaiset kommenttinsa muista poliitikoista sekä jatkuva pinnan alla käyty valtataistelu ja erilaisten sidosryhmien etujen ajaminen, mitä poliitikot itse kukin harrastivat.

Maa oli kriisissä ja romahdus uhkasi kahden viikon päästä, ja silti poliitkot ja AY-pomot lypsivät rahaa omiin juttuihinsa ajattelemassa kriisin vakavuutta ja yhteistä etua. Näin Viinanen antaa ymmärtää. Toisaalta poliitikkojen ja AY-pomojen motiivit olivat ymmärrettäviä, koska heidän asemansa ja pysymisensä mukana politiikassa oli kiinni äänestäjistä ja kannattajista. Siltarumpupolitiikka eli valtion rahan kanavoiminen oman maakunnan ja oman kunnan hankkeisiin toi ääniä omilta joukoilta seuraavissa vaaleissa. Toimiminen pelkästään yhteiseksi hyväksi olisi tarkoittanut monien poliitikkojen kohdalla oman poliittisen uran uhraamista. Äänestäjät olisivat hylänneet seuraavissa vaaleissa poliitikon, joka ei tunnu pitävän heidän puoltaan. Yhteinen etu on hämärämpi käsite, eikä sen edistämisestä välttämättä palkita.

Erityisesti Keskusta on ollut puolue, jossa kansanedustajia on palkittu jatkokaudella, jos he ovat edistäneet äänestäjäkunnan eli maalaisten ja maatalousyrittäjien etua. Maan etu on ollut toissijainen asia. Ja näin kai on muidenkin puolueiden kohdalla. Oman äänestäjäkunnan suora näkyvä etu ensiksi ja maan etu vasta sen jälkeen. Näin ollen monen kauden kansanedustajiksi valikoituu luihuja tyyppejä, jotka junailevat asioita oma vaalimenestys tärkeimpänä motiivinaan.

Kriisitilanteessa kuten 1990-luvun alun lamavuosina hallituksen työ maan pelastamiseksi romahdukselta on ollut vaikeaa, kun jokainen on vetänyt omaa köyttään ja hallituksen sisälläkin on ollut jännitteitä ja pinnan alla käytävää valtataistelua.

Erityisesti Kimmo Sasin Viinanen leimaa epämukavaksi henkilöksi, joka pelasi omia pelejään ja sotki kuvioita. Monia muitakin poliitikkoja Viinanen arvostelee. Toisaalta kirjasta ei saa myöskään Viinasesta kovin mukavaa kuvaa. Tyyppi vaikuttaa kaikkitietävältä narsistilta, millaisia voimakkaat tahtopoliitikot usein kai ovat. Kovaa on ollut joka tapauksessa politiikka ja maan hallitseminen tuohon aikaan.

Viinasen kirjasta tulee väistämättä mieleen nykyinen tilanne. Jos 1990-luvun laman kriittisimpinä hetkinä pelattiin kulissien takana kovaa peliä ja käytiin salaista valtataistelua ja salattiin kansalaisilta ikäviä tosiasioita, onko tilanne nytkin sama? Millaisia salaisia kokouksia nyt järjestetään, ja ketkä jahtaavat kenenkin päänahkaa? Voiko kaikki olla niin sopuisaa kuin millaisen kuvan nykyisen hallituksen ja poliitikkojen toiminnasta tiedotusvälineiden perusteella saa.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2015/09/iiro-viinanen-vaaran-vuodet-muistelmia-ja-paivakirjamerkintoja-1991-1995-toimittanut-kalle-heiskanen-paasilinna-288-s-keuruu-2014/ 

[Aave]

Stephen King postasi tämän kuvan Twitter-tililleen. Se löytyy vielä, kun pleraatte tiliään hieman alemmas.

hän myös kommentoi Tukikohtaa ja nykytilannetta Twitterissä.

[Aave]

Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".

Varsinkin Kokoomuksen edustajat saavat Viinaselta kunnon ryöpytystä. Aiheesta.

[Toope]

Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".

Varsinkin Kokoomuksen edustajat saavat Viinaselta kunnon ryöpytystä. Aiheesta.

Voisi olla mielenkiintoinen kirja. Viinasta mielestäni syyteltiin aiheettomasti?

[Aave]

Suomalaisesta lukemistosta ajanhenkeen kuuluisi nyt myös ehdottomasti Veikko Huovisen novelli Kuulantyöntäjän tauti.

Siinä jossain Perun vuorilla muistaakseni ensin joku dingo vääntää paskat kiven päälle. Myöhemmin saapuu joku avaruuden jätkä, joka siitältää  siinä vierellä jotain inkanaista. Osa avaruusjätkän spemuista lentää kiven päälle. Myöhemmin vielä korppikotka vääntää juuri saman kiven päälle tuiman ruikun.

Lopulta kivestä valmistetaan heittokuula, ja se päätyy Olympialaisiin. Siitä kuulantyöntäjän taudin saa sitten myös Härmän mies, ja taudin oireisto on monenkirjava. Siihen kuuluu esim. kaulansa taajaa venyttelyä, kuin korppikotkalla.

Todella kultturelli aloittaisi tietenkin Boccaccion Decameronesta. Siinä ruttoa paossa oleva ryhmä kertoo toisilleen yhä riettaammiksi äityviä tarinoita. Italialainen kirjailija olisi muutenkin vahva avaus teemalukemistoon.

[Hayabusa]

Todella kultturelli aloittaisi tietenkin Boccaccion Decameronesta. Siinä ruttoa paossa oleva ryhmä kertoo toisilleen yhä riettaammiksi äityviä tarinoita. Italialainen kirjailija olisi muutenkin vahva avaus teemalukemistoon.

Oli joskus kesälomalukemisena. Mutta sitten tuli jotain muuta puuhasteltava - ei siis rietasteltavaa - ja jäi kesken. Kirjastot ovat nyt kiinni, mutta löytyisiköhän jostain lainattavana e-kirjana. Viihdyttäviä tarinoita.

[MrKAT]

Stephen King postasi tämän kuvan Twitter-tililleen. Se löytyy vielä, kun pleraatte tiliään hieman alemmas.

hän myös kommentoi Tukikohtaa ja nykytilannetta Twitterissä.

Iäkkään sukulaisen vintillä oli sekaisin noin 170 Valittua Palaa jotka järjestin järjestykseen noin tunnissa kahteen laatikkoon, tarkoitus on että luemme niitä kirjaston kirjojen puutteessamme.
  Kun aloin lukemaan niin yhdessä kerrottiin Stephen Kingistä että hän pelkää kaikkea, pimeää ja (googlaan)
rottia, hämähäkkejä, tukehtumista, lentämistä ja pienenä jopa Bambia. Vähän yllätti. Toisaalta hän on varmaan erinomainen kaikkinaisen kauhun kokemusasiantuntija kirjoittamaan kauhukirjallisuutta. Terapiaa.

[Aave]

Kun aloin lukemaan niin yhdessä kerrottiin Stephen Kingistä että hän pelkää kaikkea, pimeää ja (googlaan)
rottia, hämähäkkejä, tukehtumista, lentämistä ja pienenä jopa Bambia. Vähän yllätti. Toisaalta hän on varmaan erinomainen kaikkinaisen kauhun kokemusasiantuntija kirjoittamaan kauhukirjallisuutta. Terapiaa.

Kingiä on aikoinaan myös psykoanalyseerattu, ja pieni osa niistä runoiluista pitää jopa paikkansa. Nuorempana hän käytti runsaasti erilaisia päihteitä (Huumeet mukaan lukien) ja pari kirjaa on kirjoitettu niin sekaisin, että hän ei muista niiden kirjoitusprosesseista mitään.

Korkeakulttuurisesti orientoituneet kirjallisuuskriitikot katsoivat Kingiä todella pitkään nenänvartta pitkin, vaikka hän on parhaimmillaan ihmispsyyken kuvauksessa Dostojevskin veroinen - kauhuviihteellisyys kontekstina on siinä mielessä lumetta. Varsinkin lapsuutta ja nuoruutta King kuvaa mestarillisesti. Jos pitäisi suositella häneltä jotain sellaiselle, joka ei piittaa yliluonnollisesta kauhusta, niin Piina kannattaa ehdottomasti lukea. Siinä suosittu kirjailija joutuu sekopäisen faninsa hyppysiin. Sen luettuaan saattaa muukin tuotantonsa hankkiutua kiinnostamaan.

Piinasta on tehty myös hyvä elokuvaversio. Tyypillisesti Kingin kirjoista tehdyt leffat ja sarjat eivät ole niin hyviä senkään vuoksi, että King kuvaa teoksissaan niin paljon päähenkilöiden sisäistä maailmaa ja mielenliikkeitä. Sellaista on vaikea siirtää valkokankaalle.

Piinaan liittyy vielä sellainenkin yksityiskohta, että hänen piti julkaista se jo aiemmin käytössä olleella salanimellään Richard Bachmann, mutta salanimi ehti paljastua ennen julkaisua. Tätä samaista Bachmannia kriitikot jotka Kingiä ylenkatsoivat olivat jo ehtineet suitsuttaa ihan huipuksi - paljon paremmaksi, kuin Stephen King.

[Toope]

Kingiä itsekin arvostan kirjailijana, ei ole kioskikirjailija, joksi on aiemmin haukuttu.

[a4]

Nyt näyttää löytyvän alennuskirjoja, joten tilasin yhden suomalaiselta kustantamolta:
https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/taikurien-aika/

Siltalassa kaikki perustuu vain ja ainoastaan tekstiin. Ei hyviin ideoihin, ei hyviin tapaamisiin, ei hyviin keskusteluihin. Tekstin ulkopuolistakin toimintaa on, mutta lopulta ainoa asia mikä merkitsee on teksti. Siltalan pätevyys ei perustu pienuuteen eikä ketteryyteen, vaikka niistä saa sympatiapisteitä. Oikeita pisteitä antaisin terävästä älystä, huonosta huumorista ja siitä, että puhelimeen vastaa aina ihminen, joka tietää firman jokaisesta kirjasta jotain. Pienen miinuksen antaisin vessan pienuudesta ja kitkerästä valmiskahvista.

Kari Hotakainen

[Toope]

Sen verran kuin Hotakaista olen lukenut, en pitänyt.
Vähän sitä suvakkimielistelyä, en tykännyt.

[Toope]

Oletko kirjojen lukijana dippailija, rännittäjä vai normikalle?
Entä miten ekirjabisnes ja tekoäly muuttavat kirjallisuutta?
Rännitä tämä: https://kertojanaani.fi/tekoaly-ja-kirjat/

Niin, kirjallisuuttahan on monenlaista. Itse luen ehkä 80%:sti historian, yhteiskuntatieteiden, muiden tieteenalojen kirjallisuutta, vain joskus romaaneja tms. Mielentilasta riippuen, joskus tulee luettua romaaneja, kun kyllästyn tiedekirjoihin. Kuten Veikko Huovista.

[-:)lauri]

Yritän lainata kirjaa "Linkit - Verkostojen uusi teoria", mutta nyt kirja on ollut jo kaksi päivää matkalla kirjastojen välillä. Normaalisti kirjan siirtäminen kirjastosta toiseen on kestänyt max vuorokauden.