Kirjallisuusnurkka

[MrKAT]

/Keir Giles: Moskovan opit; Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä, Docendo, 2020/

- äänestys on rituaali, kansalainen on "passiivinen tarkkailija"
- Putin samaistuu ihmisten mielissä Venäjään.
   Antiputinilaisuus on useille "Äiti Venäjän vastaisuutta"
- Venäjä/läinen dominoi tilaisuuden tullen, yhteiskunta-kilpailu:
   suuremmalla on luonnollinen oikeus alistaa pienemmän valtaansa
- arvo ja kulttuuri periytyy, jota koulu ei muuta (suom. tutk. totesi   
   että hyvien länsimaisten arvojen kouluopetus menee hukkaan,
   ei toimi koska ympäröivän yhteiskunnan pitäisi muuttua myös)
- tsaari tai 'tsaari' on aina omistanut, muilla vain hallintaoikeus,
   joka voidaan ottaa pois milloin vain
- yksilö palvelee yhteiskuntaa eikä yhteiskunta yksilöä
- länsimaissa hymy on ystävällisyyden osoitus mutta venäläiselle hymy =
   epäilyttävä virne (vrt. Suomessa: ½7 ohjelmassa Belgiasta palanneelta
   koomikko Lindströmiltä kesti aikaa sopeutua ettei tuntemattomia
   ihmisiä tarvi/pidä tervehtiä, suomalaiset hämmentyy)
- lait ovat kompleksit ja ristiriitaiset; yksilöä suojaa
   viranomaisten laiskuus mutta vain jos hallinnolle uskollinen
   (eli toisinajattelijoille, oppositiolle, löytyy usein läkipykälä jota
   ovat rikkoneet ja josta heitä voi jahdata)
- armeijasta: pakkomielle.
- Venäjä on erityinen, se on uhrannut ja suojellut, sen on oltava   suurvalta (jotta voi suojella)
- mittaa suuruutta asevoimin (tämä heijastaa 1800-luvun arvoja)
- kunnioitus on tärkeää; länsimaissa kunnioitus saavutetaan
   ihailtavalla arvostuksella mutta venäjällä kunnioituksella
   tarkoitetaan vähän eri asiaa: "pelkäätkö minua?"
   (Kerrotaan että jos suomalainen pomo Venäjällä ajaa työmatkat
    pyörällä mersun sijaan niin hän menettää tyystin venäläisten alaistensa
    kunnioituksen, ehkä tämä tarkoittaa ns. venäläistä kunnioitusta)

- totuus ja 'totuus', jolla on venäjällä 2 eri astetta
   (Ennen Trumpia tämä alla olisi täysin uutta  ja outoa mutta nyt
    länsimaissakin tunnetaan käsite 'vaihtoehtoinen totuus' tms vaikka
    hakusessa sen ymmärtäminen edelleen on, ehkä venäläiset siksi tykkää
    Trumpista  koska hän puhuu kuin Venäjän 'tsaarit')

s.165 "Erään Venäjällä tehdyn sosiologisen tutkimuksen mukaan
"Demokraattiseen järjestelmään sisältyvä länsimainen oikeuskäsitys,
  jossa valheita pidetään syvällisenä ihmisoikeusloukkauksena, poikkeaa
  siitä, miten venäläinen valheisiin suhtautuu. Venäläiset [ottavat
  huomioon] tilanteen viitekehyksen, valehtelijan motiivit ja aikeet
  sekä sen, millaista taustatietoa valehtelijalla on tilanteesta.
    Toisin sanoen totuus on ehdollinen eikä absoluuttinen. Tämä
heijastuu venäjän kielen sanoissa, joita on tarjolla sille, mistä 
englannin kielessä käytettäisiin sanaa truth. Ensimmäinen mieleen
tuleva käännös on yleensä pravda, mutta vaihtoehtona on
istina, ja jos tunee näiden sanojen eron, ymmärtää paremmin
venäläisten omaleimaista suhtautumista totuuteen ja epätotuuteen.
  Pravda tarkoittaa totuutta, joka pitää yhtä yleisesti
hyväksyttyjen tapahtumien kanssa. Istina tarkoittaa totuutta, joka ylittää
maailmasta tunnettujen faktojen rajat. Pravda voi olla paikkansapitävien eettisten,
moraalisten tai juridisten normien mukainen. Mutta istina viittaa
metafyysisiin, muuttumattomiin totuuksiin elämästä, eksistenssistä
ja maailmankaikkeudesta. ... Tai pelkistäen 'Pravda on taktinen
totuus, ja istina todellien totuus.' Tästä seuraa, että arvioitaessa, puhuvatko
Venäjän johtajat tai alamaiset totta, voidaan käyttää kahta täysin
erilaista kriteeriä. Venäjällä lausuntoa ehkä pidetään "totena", koska
se on pravda, mutta lännessä se ehkä katsotaan epätodeksi, koska
se ei ole istina. ...
    Epätotuuden käsitteestä:... venäläinen tutkija suositteli välttämään
tyystin sanaa lie, joka on siihen englannissa liittyvän
tunnelatauksen vuoksi sopimaton kuvaamaan sitä yhteistä totuuden
kätkemisen salaliittoa, jota Venäjällä käytetään selviytymiskeinona.
Yksi ehdotettu vaihtoehtoinen ilmaus on  "funktionaalisen mytologian
kollektiivinen konstruointi".
Tämä kuvaa venäläisten taipumusta valehdella silkasta lojaaliudesta
maata tai järjestelmää kohtaan, jota ei voi muutoin perustellusti
puolustaa."

s.167 "Viekkauden perinteiset edut ilmenevät venäläisissä saduissa ja
kansantaruissa. Niiden lännessä tunnettuja nykyaikaisia, siistittyjä
versioita hallitsevat yleensä hyvyys, totuus, rehellisyys ja
kunnollisuus. Sen sijaan monet  venäläiset tarinat keskittyvät
edelleenkin periaatteeseen kto kogo perehitrit - kuka voittaa
kenet viekkaudessa- johon sisältyy oletus, että vastustajakin yrittää
juonitella viekkaasti ja kierosti. Tällaisessa psykologisessa
viitekehyksessä on helpompi ymmärtää, miksi venäläiset nykyisin
suhtautuvat epäluuloisesti lännen hyvää tarkoittaviin ystävyyden ja tuen
tarjouksiin."  ...
   Kun venäläisiä poliitikkoja syytetään vilpillisyydestä, siihen usein
vastataan sanomalla, että 'kaikki poliitikot valehtelevat'. Vaikka
väitteen uskottaisiin pitävän paikkansa, unohdetaan tehdä ero
hetkellisestä tarpeesta valehtelevien ja periaatteesta jatkuvasti
valehtelevien vallanpitäjien välillä. Länsimaisille poliitikoille -
lukuunottamatta Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa - valehtelu on
poikkeus eikä sääntö, ja he valehtelevat toivoen ihmisten uskovan heitä
(lännessä oletetaan valheiden olevan uskottavia, jotta niistä ei jää
kiinni). Venäläiset poliitikot ja viranomaiset valehtelevat usein
automaattisesti eivätkä välttämättä odota tai edes toivo, että heitä
uskotaan."

Epätotuudet toimivat myös vallan osoituksena, kirjoittaa Giles. Vaikka
kumpikin tietää että toinen on valehdellut niin heikompi osapuoli ei voi
haastaa, olipa hän alamainen Venäjällä tai sitten aseeton länsi Krimin
valloituksessa (josta Putin valehteli ettei siellä ole venäläisiä
sotilaita).
  Tuo kaksoisajattelu jne on ilmeisesti aina ollut tärkeää Venäjällä,

s. 170:
"Vuonna 1839 de Custine totesi, että Venäjä 'uudistaa faktoja se käy
sotaa todisteita vastaan ja voittaa tuon taistelun... sillä todisteilla
ei ole puolustajaa tässä maassa sen enempää kuin oikeudenmukaisuudella,
jos ne ovat valtion kannalta noloja.' Tämä herättää heti vastakaikua
länsimaisissa tutkijoissa, jotka yrittävät tunnistaa ja torjua
Moskovasta jatkuvalla syötöllä tulevaa ja jatkuvasti muuttuvaa
disinformaatiota."

s.171:
"Terveen järjen alistamisen poliittisille tai ideologisille
imperatiiveille luultiin jo kauan sitten jääneen neuvostoajan
menneisyyteen, mutta nyt se on noussut uudelleen esiin. Tämä on johtanut
muun muassa siihen, että Moskovan kaupunginvaltuusto on ryhtynyt
torjumaan HI-viruksen leviämistä, mutta ei lääketieteellisistä syistä
vaan perusteenaan Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI)
raportti, jonka mukaan HI-virus on lännen Venäjää vastaan käymän
informaatiosodan ja kondomivalmistajien salaliiton seurausta."

Venäjälle WWII ja NL-aikaiset epämiellyttävät tapahtumat: Katynin
joukkomurha, Molotov-Ribbentrop-sopimus, Stalinin terrorin joukkohaudat,
Ukrainan Holodomor(nälänhätä) jne ovat arka paikka ja ne nykyään
tahdotaan kiistää  tai panna uhrien (Puola, Suomi..) omaksi syyksi.
Ilmeisesti venäläinen logiikka  menee näin: Jos lännen mukainen
historiankertoja tahraa armeijamme ja Venäjämme  häpeällä, niin häpeä
estää nuoria rekrytoitumasta ja olemasta ylpeä ja puolustamasta
maatamme. Siis historian "länsimainen totuus" on hirveä
turvallisuusuhka, "länsimainen totuus" on kuolettava
informaatiohyökkäysisku kohti Venäjän kansallista turvallisuutta! Ja
siksi se on ankarasti kiistäen torjuttava!
  Ja myös toisinpäin: Jos joku historian myytti (esim. WWII-
sankaritarina Moskovaa puolustaneista 28 Panfilovin miehestä) pitää yllä
kansallisylpeyttä niin sen on oltava totta. Ja tämän kumoaja (Moskovan
valtionarkiston johtaja Mironenko) sai hyvästä syystä potkut.

(Kuulostaako tutulle? Miten kävisi historioitsijoillemme Oula
Silvennoinen+co Venäjällä tai  PS-kansallismieliseksi muuttuneessa Suomessa?)

[Amore]

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa Louise Glück

Nobelin tämänvuotisen kirjallisuuspalkinnon saa yhdysvaltalainen runoilija Louise Glück.
Glückin nimi ei ollut mukana ennakkoveikkailuissa mahdollisesta voittajasta.

Glück on syntynyt New Yorkissa vuonna 1943.

Koronapandemian takia Tukholmassa ei joulukuussa ole tavanomaisia Nobel-juhlia, vaan niiden sijaan järjestetään televisioitava palkintoseremonia, johon palkinnonsaajat osallistuvat kotimaistaan.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006663061.html


Vuonna 1943 syntynyt Glück käsittelee tuotannossaan muun muassa traumoja, himoa, luontoa ja pitkälti omakohtaisia, henkilökohtaisia teemoja.
Glück julkaisi ensimmäisen Firstborn-runokokoelmansa vuonna 1968, ja hänen uransa lähti kovaan nousuun 1990-luvulla.

Glückin omasta runoudesta kertoo paljon se, että esseissään hän siteeraa usein T.S. Eliotia ja John Keatsia. Hänen oma tuotantonsa vertautuu sisältönsä ankaruudessa muun muassa Emily Dickinsoniin.

https://yle.fi/uutiset/3-11583728

[Toope]

Nyt ei tullut afrikkalaista säälinobelistia, mutta silti täysin tuntematon ehdokas.
No, itse asiassa on jopa suomennettu jotakin, saa kirjastosta.

[MrKAT]

/Suvi Auvinen: Lihan loppu, Kosmos, 2019/
  Odotin päänräjäyttäviä älynsäväyksiä Hararin tapaan, mutta ei tullut. Ehkä koska tiesin jo aika lailla. Tai ehkä siksi kun tämä on enempi hyvin tehty järjestelmällinen asiallinen tietokirja eikä revittelevä syyllistävä pamfletti. Tai kohde on väärä? Joku silmät kiinni tuotantoeläinten kanssa kuplassaan tähän asti elänyt  kepulainen saattaisi saada sävärit ja sydärit. Ja jos lehmän- ja sianliha loppuisi kaupasta, niin en jäisi kaipaamaan, itsellä ei ole lihanhimoa, toisin kuin Suvilla joka sellaisen myönsi. Hän onkin  joustaja, ns. fleksaaja, eikä täysvegaani.
  Kirjassa oli muuten nämä hauskat termit: kilarivegaani eli tiukkisvegaani. He menevät niin pitkälle etteivät suostu golf-kentälläkään lyömään palloa jos sen pinnassa on eläimistä tehtyä materiaalia.
  Yllättävää: Jo 200-300 vuotta sitten Englannissa jotkut ihmiset suuttui että suurilla peltoalueilla kasvatetaan ruokaa eläimille eikä suoraan ihmisille. Osaksi tämän takia osa rupesi kasvissyöjiksi. Suomessakin vielä n. 120-140 vuotta sitten kasvissyönti tarkoitti (punaisesta) lihasta kieltäymystä eli maito, munat ja kala kelpasivat ja silti heitä kutsuttiin 'kasvissyöjiksi'. Kasvisyönnille ja/tai lihasta kieltäytymiselle on nämä pääsyyt: terveydelliset syyt, eettiset syyt, taloudelliset syyt ja ympäristösyyt (ilmastosyy ja monimuotoisuuskato). Toki päälle voi tulla vaikkapa sosiaalipaineiset syyt: ei ilkeä enää syödä lihaa jos kasvissyöjien sos. paine on kova.

   Kirjassa ei ole yhtään kuvaa mikä on vahinko. Sivun 142 numerotiedot säväyttäisivät ihan toisella lailla jos ne olisivat edes tällaisella ASCII-grafiikalla:

Maapallon kaikkien nisäkkäiden biomassasta nykyään
   - 36% on ihmisiä
   - 60% on karjaa (nautoja, sikoja, broilereita, lampaita jne) ja
   - vain 4% on vapaita villieläimiä (hirvet, valaat, norsut, jääkarhut, myyrät jne)

Maapallon nisäkkäiden biomassan jakauma:

########## ########## ########## ###### 36% ihmiset
########## ########## ########## ##########
########## ########## ########## 70% karja
#     <--- 4% villieläimet

[MrKAT]

Viikolla tein ostoksilla poikkeuksellisen teon: Ostin kirjan. Heräteostoksena.
Pokkarihyllystä
/Jessikka Aro: Putinin trollit. Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, Kniga, 2019/
Hinta vain 12,90€.

Koska ei tarvi palauttaa minnekkään, niin ei ole hirmu kiirusta lukea...

[Vatupassi]

/Keir Giles: Moskovan opit; Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä, Docendo, 2020/

- äänestys on rituaali, kansalainen on "passiivinen tarkkailija"
- Putin samaistuu ihmisten mielissä Venäjään.
   Antiputinilaisuus on useille "Äiti Venäjän vastaisuutta"
- Venäjä/läinen dominoi tilaisuuden tullen, yhteiskunta-kilpailu:
   suuremmalla on luonnollinen oikeus alistaa pienemmän valtaansa
- arvo ja kulttuuri periytyy, jota koulu ei muuta (suom. tutk. totesi   
   että hyvien länsimaisten arvojen kouluopetus menee hukkaan,
   ei toimi koska ympäröivän yhteiskunnan pitäisi muuttua myös)
- tsaari tai 'tsaari' on aina omistanut, muilla vain hallintaoikeus,
   joka voidaan ottaa pois milloin vain
- yksilö palvelee yhteiskuntaa eikä yhteiskunta yksilöä
- länsimaissa hymy on ystävällisyyden osoitus mutta venäläiselle hymy =
   epäilyttävä virne (vrt. Suomessa: ½7 ohjelmassa Belgiasta palanneelta
   koomikko Lindströmiltä kesti aikaa sopeutua ettei tuntemattomia
   ihmisiä tarvi/pidä tervehtiä, suomalaiset hämmentyy)
- lait ovat kompleksit ja ristiriitaiset; yksilöä suojaa
   viranomaisten laiskuus mutta vain jos hallinnolle uskollinen
   (eli toisinajattelijoille, oppositiolle, löytyy usein läkipykälä jota
   ovat rikkoneet ja josta heitä voi jahdata)
- armeijasta: pakkomielle.
- Venäjä on erityinen, se on uhrannut ja suojellut, sen on oltava   suurvalta (jotta voi suojella)
- mittaa suuruutta asevoimin (tämä heijastaa 1800-luvun arvoja)
- kunnioitus on tärkeää; länsimaissa kunnioitus saavutetaan
   ihailtavalla arvostuksella mutta venäjällä kunnioituksella
   tarkoitetaan vähän eri asiaa: "pelkäätkö minua?"
   (Kerrotaan että jos suomalainen pomo Venäjällä ajaa työmatkat
    pyörällä mersun sijaan niin hän menettää tyystin venäläisten alaistensa
    kunnioituksen, ehkä tämä tarkoittaa ns. venäläistä kunnioitusta)

- totuus ja 'totuus', jolla on venäjällä 2 eri astetta
   (Ennen Trumpia tämä alla olisi täysin uutta  ja outoa mutta nyt
    länsimaissakin tunnetaan käsite 'vaihtoehtoinen totuus' tms vaikka
    hakusessa sen ymmärtäminen edelleen on, ehkä venäläiset siksi tykkää
    Trumpista  koska hän puhuu kuin Venäjän 'tsaarit')

s.165 "Erään Venäjällä tehdyn sosiologisen tutkimuksen mukaan
"Demokraattiseen järjestelmään sisältyvä länsimainen oikeuskäsitys,
  jossa valheita pidetään syvällisenä ihmisoikeusloukkauksena, poikkeaa
  siitä, miten venäläinen valheisiin suhtautuu. Venäläiset [ottavat
  huomioon] tilanteen viitekehyksen, valehtelijan motiivit ja aikeet
  sekä sen, millaista taustatietoa valehtelijalla on tilanteesta.
    Toisin sanoen totuus on ehdollinen eikä absoluuttinen. Tämä
heijastuu venäjän kielen sanoissa, joita on tarjolla sille, mistä 
englannin kielessä käytettäisiin sanaa truth. Ensimmäinen mieleen
tuleva käännös on yleensä pravda, mutta vaihtoehtona on
istina, ja jos tunee näiden sanojen eron, ymmärtää paremmin
venäläisten omaleimaista suhtautumista totuuteen ja epätotuuteen.
  Pravda tarkoittaa totuutta, joka pitää yhtä yleisesti
hyväksyttyjen tapahtumien kanssa. Istina tarkoittaa totuutta, joka ylittää
maailmasta tunnettujen faktojen rajat. Pravda voi olla paikkansapitävien eettisten,
moraalisten tai juridisten normien mukainen. Mutta istina viittaa
metafyysisiin, muuttumattomiin totuuksiin elämästä, eksistenssistä
ja maailmankaikkeudesta. ... Tai pelkistäen 'Pravda on taktinen
totuus, ja istina todellien totuus.' Tästä seuraa, että arvioitaessa, puhuvatko
Venäjän johtajat tai alamaiset totta, voidaan käyttää kahta täysin
erilaista kriteeriä. Venäjällä lausuntoa ehkä pidetään "totena", koska
se on pravda, mutta lännessä se ehkä katsotaan epätodeksi, koska
se ei ole istina. ...
    Epätotuuden käsitteestä:... venäläinen tutkija suositteli välttämään
tyystin sanaa lie, joka on siihen englannissa liittyvän
tunnelatauksen vuoksi sopimaton kuvaamaan sitä yhteistä totuuden
kätkemisen salaliittoa, jota Venäjällä käytetään selviytymiskeinona.
Yksi ehdotettu vaihtoehtoinen ilmaus on  "funktionaalisen mytologian
kollektiivinen konstruointi".
Tämä kuvaa venäläisten taipumusta valehdella silkasta lojaaliudesta
maata tai järjestelmää kohtaan, jota ei voi muutoin perustellusti
puolustaa."

s.167 "Viekkauden perinteiset edut ilmenevät venäläisissä saduissa ja
kansantaruissa. Niiden lännessä tunnettuja nykyaikaisia, siistittyjä
versioita hallitsevat yleensä hyvyys, totuus, rehellisyys ja
kunnollisuus. Sen sijaan monet  venäläiset tarinat keskittyvät
edelleenkin periaatteeseen kto kogo perehitrit - kuka voittaa
kenet viekkaudessa- johon sisältyy oletus, että vastustajakin yrittää
juonitella viekkaasti ja kierosti. Tällaisessa psykologisessa
viitekehyksessä on helpompi ymmärtää, miksi venäläiset nykyisin
suhtautuvat epäluuloisesti lännen hyvää tarkoittaviin ystävyyden ja tuen
tarjouksiin."  ...
   Kun venäläisiä poliitikkoja syytetään vilpillisyydestä, siihen usein
vastataan sanomalla, että 'kaikki poliitikot valehtelevat'. Vaikka
väitteen uskottaisiin pitävän paikkansa, unohdetaan tehdä ero
hetkellisestä tarpeesta valehtelevien ja periaatteesta jatkuvasti
valehtelevien vallanpitäjien välillä. Länsimaisille poliitikoille -
lukuunottamatta Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa - valehtelu on
poikkeus eikä sääntö, ja he valehtelevat toivoen ihmisten uskovan heitä
(lännessä oletetaan valheiden olevan uskottavia, jotta niistä ei jää
kiinni). Venäläiset poliitikot ja viranomaiset valehtelevat usein
automaattisesti eivätkä välttämättä odota tai edes toivo, että heitä
uskotaan."

Epätotuudet toimivat myös vallan osoituksena, kirjoittaa Giles. Vaikka
kumpikin tietää että toinen on valehdellut niin heikompi osapuoli ei voi
haastaa, olipa hän alamainen Venäjällä tai sitten aseeton länsi Krimin
valloituksessa (josta Putin valehteli ettei siellä ole venäläisiä
sotilaita).
  Tuo kaksoisajattelu jne on ilmeisesti aina ollut tärkeää Venäjällä,

s. 170:
"Vuonna 1839 de Custine totesi, että Venäjä 'uudistaa faktoja se käy
sotaa todisteita vastaan ja voittaa tuon taistelun... sillä todisteilla
ei ole puolustajaa tässä maassa sen enempää kuin oikeudenmukaisuudella,
jos ne ovat valtion kannalta noloja.' Tämä herättää heti vastakaikua
länsimaisissa tutkijoissa, jotka yrittävät tunnistaa ja torjua
Moskovasta jatkuvalla syötöllä tulevaa ja jatkuvasti muuttuvaa
disinformaatiota."

s.171:
"Terveen järjen alistamisen poliittisille tai ideologisille
imperatiiveille luultiin jo kauan sitten jääneen neuvostoajan
menneisyyteen, mutta nyt se on noussut uudelleen esiin. Tämä on johtanut
muun muassa siihen, että Moskovan kaupunginvaltuusto on ryhtynyt
torjumaan HI-viruksen leviämistä, mutta ei lääketieteellisistä syistä
vaan perusteenaan Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI)
raportti, jonka mukaan HI-virus on lännen Venäjää vastaan käymän
informaatiosodan ja kondomivalmistajien salaliiton seurausta."

Venäjälle WWII ja NL-aikaiset epämiellyttävät tapahtumat: Katynin
joukkomurha, Molotov-Ribbentrop-sopimus, Stalinin terrorin joukkohaudat,
Ukrainan Holodomor(nälänhätä) jne ovat arka paikka ja ne nykyään
tahdotaan kiistää  tai panna uhrien (Puola, Suomi..) omaksi syyksi.
Ilmeisesti venäläinen logiikka  menee näin: Jos lännen mukainen
historiankertoja tahraa armeijamme ja Venäjämme  häpeällä, niin häpeä
estää nuoria rekrytoitumasta ja olemasta ylpeä ja puolustamasta
maatamme. Siis historian "länsimainen totuus" on hirveä
turvallisuusuhka, "länsimainen totuus" on kuolettava
informaatiohyökkäysisku kohti Venäjän kansallista turvallisuutta! Ja
siksi se on ankarasti kiistäen torjuttava!
  Ja myös toisinpäin: Jos joku historian myytti (esim. WWII-
sankaritarina Moskovaa puolustaneista 28 Panfilovin miehestä) pitää yllä
kansallisylpeyttä niin sen on oltava totta. Ja tämän kumoaja (Moskovan
valtionarkiston johtaja Mironenko) sai hyvästä syystä potkut.

(Kuulostaako tutulle? Miten kävisi historioitsijoillemme Oula
Silvennoinen+co Venäjällä tai  PS-kansallismieliseksi muuttuneessa Suomessa?)

-------------
-----------
----------
Erittäin valaisevaa!Kiitos tästä!

[Kopek]

Kuuntelin ja luin loppuosan tästä kirjasta.

https://www.johnnykniga.fi/kirja/howard-jacobson/shylock-ikuinen/9789510435144

Tällainen kirjallisuus ei ehkä ole sitä, mihin "vapaaehtoisesti" koskisin. Minun kaltaiseni hajamielinen henkilö tahtoo mennä sekaisin - varsinkin jos aloittaa keskeltä - henkilöistä eli kuka on kuka, ja mikä on ihmisten suhde. Tällainen hidastempoinen pienten asioiden ja pitkin keskustelujen tarina menisi elokuvana joku Al Pacino pääosassa. Loppuratkaisu on yllättävä. Tai no..

[Toope]

Suvi Auvinen ja Jessikka Aro, noitahan minä kirjallisuudelta haluan...

[Amore]

Haluaisin lukea myös uutta kotimaista kaunokirjallisuutta, siis nuoremman polven (=kaikki alle 40-v.) tuottamaa kirjallisuutta, mutta kerta toisensa jälkeen törmään samaan ongelmaan: huonoon kieleen. Tarkoitan nyt sitä, että sanojen merkitys on selvästi huonosti ymmärretty (lauserakenteisiin en tässä yhteydessä edes tartu...). Äskettäin yritin lukea erään kunnianhimoisen ja arvostustakin saaneen kolmikymppisen kirjailijan kirjaa, mutta törmäsin heti pahoihin kompasteluihin kirjan kielessä. Kirjailija ei esimerkiksi ymmärtänyt kiireinen ja kiireellinen sanojen eroa. Ilmeisesti kirjan kustannustoimittajakin on nuorempaa polvea, koska tätä ei ollut korjattu. Olen arvostanut mainitun kirjailijan radiohaastatteluja ja pidän häntä kyllä älykkäänä ym, mutta en voi lukea hänenkään kirjojaan, koska niiden kieli on niin huolimatonta.

[Toope]

Toki aina nykykirjallisuudestakin enin osa on käyttökirjallisuutta, ehkä jopa roskaa. Harvoja sellaisia on, jotka säilyvät tuleville sukupolville.
Kulttuurimme tuottaa paljon, mutta kuten aina musiikista/kirjallisuudesta/taiteesta puhuen, vain 1% oikeasti on sitä säilymisen arvoista. Loput unohdetaan.
En tässä kritisoi kulttuurin tuottamista, totean vain, että vähää siitä lopulta muistetaan 100 vuoden päästä.

[Lognessa]

Toki aina nykykirjallisuudestakin enin osa on käyttökirjallisuutta, ehkä jopa roskaa. Harvoja sellaisia on, jotka säilyvät tuleville sukupolville.
Kulttuurimme tuottaa paljon, mutta kuten aina musiikista/kirjallisuudesta/taiteesta puhuen, vain 1% oikeasti on sitä säilymisen arvoista. Loput unohdetaan.
En tässä kritisoi kulttuurin tuottamista, totean vain, että vähää siitä lopulta muistetaan 100 vuoden päästä.

100 vuoden päästä ihmetellään ajan oloja, eikä tajuta, että sata vuotta sitten kirjallisuudessa oli jo viitteitä tulevasta.

Toisaalta kirjallisuus voi ja saa olla myös viihdettä tai terapeuttisia vastauksia kysymyksiin, mitä lukija miettii omassa elämässään juuri tässä ajassa.

[Amore]

Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)

https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html

[Toope]

Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)

https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html

On saletti, etten lue yhtäkään noista, koska tiedän olevan "poliittisesti ja näkemyksellisesti valittuja" kirjoja. Muuthan eivät palkintoja saa.

[Amore]

Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)

https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html

On saletti, etten lue yhtäkään noista, koska tiedän olevan "poliittisesti ja näkemyksellisesti valittuja" kirjoja. Muuthan eivät palkintoja saa.

Toope hyvä, Finlandia-palkinto ei ole mikään valtiollinen tunnustus, vaan osa kirja-alan markkinointiponnisteluja. Se on siis kaupallinen myyntiponnistus. Onko niin, että vastustat markkinataloutta vai mikä se poliittisen vastustuksen kohde tässä on?

[Toope]

Ehkä se kaikkien tietämä poliittinen agenda, joka vaikuttaa noiden palkintojen myöntämiseen.