Kirjallisuusnurkka

[MrKAT]

Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?

[MrKAT]

Saksojen sulatto oli startti Euroopan taloudelliselle ja poliittiselle yhdentymiselle Unioniksi. Neuvostoliiton ja Suomen YYA-sopimus raukesi Albertvillen olympialaisten jälkeen, ja Suomi reagoi liekanarun katkeamiseen
nokkelanvikkelästi: maasta tuli EU:n jäsen 1995. Hornat-hävittäjiä shoppailtiin jenkeistä ja Suomen ilmavoimista
tehtiin alta aikayksikön Naton ilmavoimiksi muutettavat. Kun satelliittikanavat löivät läpi 1990-luvun puolivälissä,
Yle pani kansansivistystavoitteet mappiin ja lisäsi viihteen määrää.
  Suomessa oli saatananmoinen lama 1990-luvun alussa, pankit luhistuivat luottotappiomonttuihin, ja työttömyys
ampaisi kolmesta prosentista kuuteentoista prosenttiin. Kun näistä syövereistä toivuttiin, vanhat työpaikat oli
rationalisoitu pois, ja ihmiset päätyivät uudenlaisiin duuneihin yksityiselle hyvinvointisektorille, kiinteistöalalle ja
sekatavarakauppaan myymään kaikenkirjavaa hyödytöntä roinaa.
  Kesken laman tarjoili vammalalaissyntyinen Mauri Tapio Kunnas suomalaisten piristykseksi eepoksensa Koirien
Kalevala, joka on julkaisemisensa 1992 jälkeen ollut kymmenille, ei , sadoille tuhansille suomalaisille lapsille ainoa
linkki kansalliseepokseen. Ja pätevä linkki se onkin.

Näin sanailee uuden kirjansa Suomi (Teos, 2020) loppupuolella s. 461 kirjailija, teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme.
Hän voitti Finlandia palkinnon 2017 jolloin piti väkevän puheen "Opetelkaa ruotsia, juntit"-loppulauseella josta eräs ministerikin suuttui verisesti.
  Minulla ei ollut ennakkoaavistustakaan minkälainen kirja oli. (Romaani, tietokirja, essee?) Lähinnä se oli sitten faktoihin (?) pohjautuvaa paljolti Kalevalaan ja kansanrunouteen ja kirjallisuuden historiaan keskittyvä, jossa ajoittain pompitaan herra Hurmeen päähänpistojen myötä vapaasti paikassa ja suvuissa ja ajassa eestaas, kuitenkaan enempi minua häiritsemättä.
  Hän murtaa, niiltä jotka ei vielä tiedä, suomalaiskansallisen ylpeyden myyttejä. Emme keksineet saunaa tervaa emmekä viinaa, ne on tuontitavaraa. Kalevala on Lönnrotin teos enemmän kuin katajaisen muinaiskansan ääni tai tarina jne. Suomalaisuusaatteen keksijät ja ideologisoijat, sokeastikin, ovat pääosin rannikon suomenruotsalaisia. Ihailivat kansanrunoja ja kansaa (ideaalia) monien osaamatta suomea! Ilman ruotsinnosta ja myöhemmin saksannosta Kalevala olisi jäänyt tuntemattomaksi ja unohduksiin.

[Toope]

Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?

Edustaa sitä 10%:a, muu media ja yliopistovaikutus on kovin vasemmistolaista. Tukisin mieluummin vähemmistönäkemystä tässä.
Koska hirvittää tuo vasemmistovaikutus/painostus.

[Amore]

Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101

[Lognessa]

Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101

Onkohan lähetys normaalisti ollut Finalandiatalossa kutsuvieraiden kuorruttamana, kun aiemmin ei ole sattunut silmään.
Aiemmiin äitini osti aina voittajakirjan ja se kiersi suvussa. Sanoin aina, että lukekaa rauhassa ja lopulta päättyi tänne, eräpäivättömien kirjojen hautausmaalle

Seurasin koruttoman lähetyksen. Kirjat painuivat paremmin mieleen kuin aiemmilla kausilla. Kiinnostaa lukea sekä lastenkirja että tietokirja. Tietokirjassa oli sodanajan kuvausta kun tanssi oli kielletty. Tuskin tuolla tietämyksellä pelkästään palkinto irtosi.

[MrKAT]

Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?

Edustaa sitä 10%:a, muu media ja yliopistovaikutus on kovin vasemmistolaista. Tukisin mieluummin vähemmistönäkemystä tässä.
Koska hirvittää tuo vasemmistovaikutus/painostus.

SKP-läisiä lienee paaaljon pienempi vähemmistö, ehkä 0,1% nykyään. Sitä kirjallisuutta lukisit/tukisit erityisesti koska vielä pienempi vähmmistö joka ei saa enää ääntään kuuluviin mediassa?

[Toope]

Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101

Luultavasti taas niitä kirjoja, joita en aio lukea.
Kovin poliittinen ja "sopiva" tuo palkinto lienee nykyään.

[Toope]

"Turvapaikka uutisissa" on kirja, jota olen nyt lukemassa.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/turvapaikka-uutisissa-9789527410011
Aika loistavalta vaikuttaa.
Odottamassa on Tolkienin "The Fall of Gondolin".
Amatööritolkienistina tuo on aika must!

[a4]

Laitan itselleni kirjanmerkiksi muutaman kirjan jotka pitäisi lukea:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007725643.html
Fingerporin paha kirja
https://rosebud.fi/2020/?sivu=tuote&ean=9789511365976

[Amore]

Ylen Kulttuuriykkösessä mm. kääntäjä Lotta Toivanen kertoo tuoreesta Louisin suomennoksesta Väkivallan historia.

https://areena.yle.fi/audio/1-50548440

Hieman samaa aihepiiriä kuin Edouard Louisin Väkivallan historia käsittelee Niko Hallikaisen romaani Kanjoni. Kirjailijan mukaan kirja on niin täynnä (homo)seksiä, että tullaan seksin tuolle puolen, johonkin muuhun. En lähtökohtaisesti ole kiinnostunut seksiä tursuilevista kirjoista, mutta Hallikaisen haastattelu Ylen Kulttuuriykkösessä oli niin kiinnostava, että saatanpa harkita hänen kirjansa lukemista, jos se kirjaston hyllystä sattuu vastaan tulemaan. Ohjelmassa kuullut lukunäytteet antoivat vaikutelman poikkeuksellisen taitavasta kirjoittajasta.

Kanjonin miesten väliset suhteet pursuavat toksista maskuliinisuutta: vahingollisia, stereotyyppisiä käsityksiä siitä, mitä tavoiteltava miehisyys on.

Se on kovuutta, pärjäämisen ihannointia, omien tarpeiden täyttämistä toisen toiveista piittaamatta, fyysistä ylivertaisuutta, valtaa ja väkivaltaa.
– Toksinen maskuliinisuus leijailee kaiken yllä. Gay-deittikulttuurissa on paljon valtapositioita, alfa- ja beta-asetelmia. Mielestäni siitä kärsivät kaikki miehet jonkinasteisesti. Myös ne, jotka sitä myrkyllistä valtaa käyttävät.

Alistaminen ja nöyryyttäminen ovat Hallikaisen havainnon mukaan nopeasti levinneet seksuaalisista alakulttuureista valtavirtaan.
– Jos avaa minkä tahansa pornosivuston, on se sitten homo- tai heteropornoa, niin se kuhisee materiaalia, jossa alfan roolissa joku mies nöyryyttää toista osapuolta.

Kanjonin päähenkilö janoaa hetkittäin alistamista, erityisesti seksissä, eikä oikein tiedä miksi. Kun tilanne on ohi, seuraa hirveä häpeä, omien halujen täydellinen torjunta, hyi helvetti -reaktio ja sulkeutuminen, Hallikainen kuvailee.
– Kirjan kertoja on esimerkki siitä, että ihminen haluaa jotain ymmärtämättä miksi...

– Olen kokenut miesten väliset suhteet meksikolaisena kukkotappeluna, josta vain toinen selviää hengissä. Minua kiinnostaa se, mitä maskuliinisuudelle tapahtuu homosuhteessa.

Kanjoni käsittelee myös suostumuksen puutetta. Kirjassa kohtaamiset ovat usein armottomia.

Ainakin yksi Kanjonin seksuaalisen aktin kuvauksista täyttää helposti raiskauksen tunnusmerkistön.

...Hallikaisen mielestä luokkatausta vaikuttaa kaikkeen, myös seksuaalisuuteen, omien halujen ymmärtämiseen ja omanarvontuntoon...

Hauskanpito on kaikkien nettideittailun maailmassa hortoilevien tunnistama eufemismi satunnaiselle seksille. Mutta seksi, edes tai varsinkaan sattumanvarainen, ei ole aina hauskaa. Ei ainakaan Niko Hallikaisen mielestä.

Hallikainen kuvailee romaaniaan yritykseksi tuoda sävyjä keskusteluun seksistä.
– Seksi on joskus hirveän depressiivistä. Siinä voi olla kaikkea, mikä ei ole niin hauskaa. Seksi on harmaata aluetta, paikka, jossa tapahtuu siirtymiä ja jossa rikotaan pintaa.

Seksiin ja parisuhteisiin liitettävä onnellisuuden vaatimus ja olettama johtaa Hallikaisen mielestä ihmisiä harhaan.

https://yle.fi/uutiset/3-11734628

https://areena.yle.fi/audio/1-50712076

[Toope]

Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä?

[Amore]

Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä?

Hah, et sinä lue naisten kirjoittamia kirjoja, joten et tiedä niistä mitään.

[Toope]

Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä?

Hah, et sinä lue naisten kirjoittamia kirjoja, joten et tiedä niistä mitään.

Juu, sarkasmi ei ole minun asiani, sitä toki juuri yritin.
Vihjailin juuri sitä, että katjaketut sun muut kirjoittavat naisten seksuaalisuudesta, kun voisivat kirjoittaa jostain tärkeämmistäkin asioista... En ehkä mieslukijana ole heidän yleisöään? Minustahan naiskirjallisuus on täynnä tuota "naisten seksuaalisuuden" tuomista, ainakin mitä olen arvosteluista lukenut.

[MrKAT]

Laitan itselleni kirjanmerkiksi muutaman kirjan jotka pitäisi lukea:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007725643.html
Fingerporin paha kirja
https://rosebud.fi/2020/?sivu=tuote&ean=9789511365976

Laitanpa perään omani:
-Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia (sarjakuvakirja?)
-Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta
-Simon Elo: Poliittiset mustelmani
-?Median valtaajat - teknojätit..?
-Unna Lehtipuu + Mustakallio: Pidä paras puheesi
-Higgins: Bellingcat
-Adam Rutherford: How to Argue with a Racist
-David Wallace-Well: Asuinkelvoton maapallo.  (Ilmastonmuutos)
   -- https://www.bbc.co.uk/sounds/series/m000f5g4
-Kirjoja: Koulumies, Jyrki: kirjoja 2
          Sean Carroll: Something deeply hidden
          Christian Rönnbacka: pollaridekkarit
           Kenneth Eriksson: Kovat kadut  ammattirikollisten jäljillä
          Thomas Elfgren : ?  (Ruandasta adoptoinu, Haagin kv-tu..ist.)
(Lista on osin epämääräisiä muistiinpanoja. Joka tapauksessa
liian monta lukematonta kirjaa eessä ja takana...).

[a4]

90 vuotta viruksen jälkeen ja mitä sitten tapahtui..
974. sivuun edennyttä nettisarjakuvatarinaa interaktiivisilla reunakommentaareilla.
https://sssscomic.com/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stand_Still,_Stay_Silent