Kahvi voi aiheuttaa vaikuttavimmillaan akuutin dissosiaation, mikä ei tilana itsessään, kerro suoraan kovin hyvästä, tai pahasta, vaan liikahduksesta, johon on herkkyyttä, ainakin nauttimisen hetkellä.
Alkoholi tekee samanlaista, hiukan toisella mekanismilla, ja päätymissä on ainakin joskus radikaali ero, kokemuksen mittarein ainakin.
Pitkään miettinyt, miksi alkoholi voi joskus tehdä niin paljon positiivista, vailla krapulaa edes jälkeen päin, ja toisaalta, seurauksena voi olla väsymys, pöhnä, turtumus, krapula, ...
Liike, ja sen aiheuttama irrallisuus, on todennäköisesti hyvin erilaisia, kahvin ja alkoholin, tai yleensäkin eri päihteiden (irroittajien) tapauksissa. Kahvin kohdalla, dissosiatiivisuus on paljon selkeämpää, ja tila on mielestäni paljon labiilimpi, resetoivassa mielessä, ja tila kääntyvämpi.
Mihin irtonaisuus menee, ratkaisee kokemukset, ja ilmenevänkin ehkä.
Päihteiden matkassa, voi kielteisen sijaan päätyä myös johonkin parempaan, eikä vain välttelevässä, tai laskua kartuttavassa mielessä. Yleisesti ottaen, extreme terveyttä kasvattavana polkuna, esim täysin luomusellaisena, voi olla hyvä väline, vaikka luomukaan itsessään ei tarkoita, että voisi olla juuri päinvastoin.
Kasvu yleisesti, voi nojata samaan. Joillekin sen askeleet ovat tärkeämpiä, kuin toisille, tosin vaihe ratkaisee. Mennään aika eri vahvuuksilla.
Huumeet aina vähän kiehtoneet, tosin ottaminen ei ole kiinnostanut paljoa. Tavan elämässä, voi huumeita olla ottamatta, samojen vaikutusten saamiseksi, ellei suorat huumeet ole enemmän hyväksytty, käytännössä. Tällaista voi olla vaikea ymmärtää, mutta valinta kertoo selvää kieltä.
