Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

LukuHAASTE: lastenkirjallisuutta

Aloittaja Amore, tammikuu 04, 2019, 16:42:25

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Amore

Avaan lukuhaasteen aikuisille lukijoille. Haasteen tarkoituksena on innostaa aikuisia lukemaan lastenkirjoja ihan itseään varten. Lastenkirjat ovat siitä käteviä, että ne ovat yleensä ohuita ja aina kuvitettuja, jolloin kirjan voi lukea alusta loppuun myös tilanteessa, jolloin lukuaikaa on vähän.

Kerro lukemistasi kirjoista, arvioi ja arvostele. Anna lukuvinkkejä. Kuka on Kantapaikan ahkerin lastenkirjojen lukija 2019? Vai oletko juuri sinä aikuinen, joka luki lastenkirjan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin? (Voisikohan haasteen kylkeen jopa hankkia kirjapalkintojakin...hmmm?)

Rajaan ulkopuolelle nuortenkirjat, siis esim. Harry Potterin yms. Tekstiviidakkoteokset eivät ole mukana. Haasteen suorittaminen vaatii kuvanlukutaitoa. Tai siis, ainakin merkittävää yritystä lukea kirjoja myös kuvituksen kautta, jopa täysin ilman tekstiä, vaikka kirjassa kirjoitettu tarina olisikin.

Sinut on HAASTETTU!!!

All you need is Love

Xantippa

Epistä, pikkulasten vanhemmilla tai isovanhemmilla törkeä etujuoksuasema!

T: Xante

Amore

Mutta saadaanko haasteelle vuonna 2019 "voittaja", joka ei lukenut lastenkirjoja lapsille/lastenlapsille/lastenlastenlapsille? Jännää!!!
All you need is Love

a4

Nyt laitoit kovakantisen haasteen!
Itselläni on jo aikuisten kirjoissa haastetta kerrakseen.
Löytyisikö tuoreita kirjasuosituksia tähän kirjallisuuden lajiin, johon olen viimeksi perehtynyt viime vuosituhannella.
Olisiko nämä hyviä pikku pilttien kirjoja:
http://kuvanjako.fi/8jvi6.jpg
http://kuvanjako.fi/j9t6a.jpg
http://kuvanjako.fi/3zofr.jpg

lasketaanko e-kirjat mukaan?
Tuo viimeinen on näemmä ilmaiskirjana luettavaissa netissäkin: kotisivunsa pdf-linkkeineen

Hippi

 
Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?

Luin aikanaan Kontulan kirjaston lasten- ja nuortenkirjat melkein läpi lukuunottamatta heppakirjoja, jotka tyrmättiin totaalisesti ensimmäsen yrityksen jälkeen.

Iltasatujen lukemisen aloitin, kun nuorimmainen oppi seisomaan ja isompi siskonsa oli tuolloin noin kaksivuotias. Nuorimmainen oli nukkumaan käydessä kuin vieteriukko pystyssä, kun selkäni käänsin. Piti siis keksiä joku keino jäädä vahtimaan, että vilko pysyy vaakatasossa. Otin kirjan ja istuin lattialle lukemaan niin, että parivuotias näki kuvat.

Tuosta sitten tuli tapa, joka jatkui senkin jälkeen, kun makuutusvahtia ei enää tarvittu. Vähitellen nuorempikin alkoi kunnella. Vähitellen yksinkertaisista kuvakirjoista ja loruista siirryttiin yksittäisiin satuihin ja niistä edelleen pieniin tarinakirjoihin.

Meillä ei koskaan neuvoteltu nukkumaanmenoajoista, vaan pikemminkin tytöt pitivät hoppua iltatoimissaan, että ehditään lukea enemmän. Vähitellen siirryimme yhtä vaativampaan tekstiin ja eskari/alakouluvaiheesa luettiin mm. Narnia sarja, Ruohometsän kansa ja Hobitit yms ja lukuhetket kestivät parhaimmillaan pari tuntia illassa.


Harmi, että lastenkirjavarastoni on kovin suppea, sillä olen varustatunut vain satunnaisiin yökylävieraisiin. Noista parista pinkasta kaivetaan aina Pepi palomiehenä ja sen lisäksi joku vaihtuva opus, jotka suurin piirtein osataan ulkoa :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Amore

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55

Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?

Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.
All you need is Love

Norma Bates

Löytyy ainakin Lewis Carrollin kootut englanninkielisenä ja erikseen Liisa Ihmemaassa suomenkielisenä, joku Peppi Pitkätossu paksuna kirjana että kaippa sekin on varsin "koottu", Nalle Puh (ostin viime vuonna) ja Tuhannen ja yhden yön seikkailut (mutta nyt en muista oliko siinä kuvia tai onko se kauhean lapsimyönteinen kirja). Sitten on myös jotain sekalaista sälää, ainakin yksi hauska noitakirja jossa on tosi kivat kuvat - tarkistan nimen jossain vaiheessa.

Sitten kun saisi nämä kaikki vielä luettua. Tuppaa olemaan lukemattomia kirjoja hyllyissä... No, Peppihän on telkasta tullut aikoinaan katsottuja sen Nalle Puhin luin lapsena. Siitä kun minulla on entuudestaan joku pokkariversio, mutta en jaksa kaivaa sitä varastosta kun ne kamat tursuu ovesta päälle kun sinne menee.

Carrollin kootuissa on alkuperäinen kuvitus joka on tietysti ihan omaa luokkaansa. Se Liisa Ihmemaassa on joku modernimpi versio, ja koska minua häiritsi se että alkuperäiset kuvat puuttuivat, ostin sen kootunkin.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 04, 2019, 16:58:25
Epistä, pikkulasten vanhemmilla tai isovanhemmilla törkeä etujuoksuasema!

T: Xante

Niin on, minkähän tuosta hyllystä nappaisi.

Lastenkirjat ovat propagandaa, eli aivopeseminen alkaa jo ennen kuin lapset osaavat edes puhua.

TSS

Olen lukenut kaikki Puluboin ja Ponin kirjat. Kirjat ovat modernia lasten kirjallisuutta, ihan sellaisia lasten romaaneja, jotain pieniä kuvia on joillain sivuilla. Ensimmäisen kirjan kohdalla ajattelin, että ihan älyvapaata, taitaapa jäädä kesken, mutta pian kirjasta löytyikin punainen lanka. Niissä käsitellään aika ihanasti lasten ja aikuistenkin ongelmia.

Toinen lasten romaani -kirjasarja on Eemun tarinat, jotka olen lukenut. Samaistuttavaa ja pitää mielenkiinnon yllä aikuisellakin.

Ei ole ihan helppoa löytää hyviä lasten romaaneja.

Amore

#9
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 09:30:38
Löytyy ainakin Lewis Carrollin kootut englanninkielisenä ja erikseen Liisa Ihmemaassa suomenkielisenä, joku Peppi Pitkätossu paksuna kirjana että kaippa sekin on varsin "koottu", Nalle Puh (ostin viime vuonna) ja Tuhannen ja yhden yön seikkailut (mutta nyt en muista oliko siinä kuvia tai onko se kauhean lapsimyönteinen kirja). Sitten on myös jotain sekalaista sälää, ainakin yksi hauska noitakirja jossa on tosi kivat kuvat - tarkistan nimen jossain vaiheessa.

Sitten kun saisi nämä kaikki vielä luettua. Tuppaa olemaan lukemattomia kirjoja hyllyissä... No, Peppihän on telkasta tullut aikoinaan katsottuja sen Nalle Puhin luin lapsena. Siitä kun minulla on entuudestaan joku pokkariversio, mutta en jaksa kaivaa sitä varastosta kun ne kamat tursuu ovesta päälle kun sinne menee.

Carrollin kootuissa on alkuperäinen kuvitus joka on tietysti ihan omaa luokkaansa. Se Liisa Ihmemaassa on joku modernimpi versio, ja koska minua häiritsi se että alkuperäiset kuvat puuttuivat, ostin sen kootunkin.

"Lastenkirjat ovat siitä käteviä, että ne ovat yleensä ohuita ja aina kuvitettuja, jolloin kirjan voi lukea alusta loppuun myös tilanteessa, jolloin lukuaikaa on vähän."

Lisäksi haasteen idea on lukea sellaista, mitä ei ole aikaisemmin lukenut. Vaikkapa ihan summamutikassa kirjaston hyllystä poimittua. Aikaisemmin luetut kirjat eivät ole "kiellettyjä", mutta tarkoitus ei ole lukea vain niitä jo luettuja. Ja toinen juttu on kirjojen ohuus sekä visuaalisen ilmeen ja kuvituksen suuri rooli. Ei mitään romaaneja, joissa pikkukuvia.

Ilmeisesti on tarpeen vielä muokata haasteen asettelua...
All you need is Love

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55

Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?

Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.

Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:14:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55

Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?

Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.

Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.

Sinulla on aika suppea käsitys lastenkirjallisuudesta. Kovin aikuismainen. Mutta olet erittäin oikeilla jäljillä siinä mielessä, että hyvien lastenkirjojen tekeminen on vaikeaa, ehkäpä jopa hyvin vaikeaa. Lastenkirjallisuuteenhan usein suhtaudutaan siten, että ohuita värikkäitä kirjoja vähän simppeleille lukijoille on helppo tehdä. Eli värikynät esiin ja joku yksinkertainen, opettavainen, juoni siihen sitten ja tsädäm! yhdessä illassa kirja on valmis.

Vaikkei tämä ole klassikkoketju, niin kyllä Tove Janssonin kuvakirjat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään ovat laadukkaita ja aikuisellekin lukijalle nautittavia teoksia. Niiden tasoa ei haasteessa edellytetä millään tavalla, tutkaillaanpa lastenkirjojen maailmaa vain aikuisten silmin, tässä ajassa. Ihan hyvin voi repostella maanrakoon jonkin huippuärsyttävän Minttu menee hammaslääkäriin -kirjan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista löytää kuvallisesti ja tekstillisesti ilahduttavaa lastenkirjallisuutta.
All you need is Love

safiiri

Kuinkas sitten kävikään on aika ehdottoman paras. Varsinkin sen loppu: "Niin käy , kun liiaks' kehittyy."

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 19:28:02
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 19:14:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 20:54:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 04, 2019, 18:56:55

Mihin ylipäätään voidaan vetää lasten ja nuorten kirjojen raja?

Lastenkirjat ovat kuvitettuja. Viisikko-tyyppiset tekstikirjat on sitten jo nuortenkirjoja ennemminkin. Näitä voidaan riipiä sitten tarkemmin sitä mukaa kuin kirja-arvioita ketjuun tulee.

Äh. Keskityin liikaa tuohon ja skippasin koko alun. No, minä en sitten tähän voi osallistua, koska Minttu menee hammaslääkäriin -tyyppiset läpyskät eivät nappaa millään tavalla.

Sinulla on aika suppea käsitys lastenkirjallisuudesta. Kovin aikuismainen. Mutta olet erittäin oikeilla jäljillä siinä mielessä, että hyvien lastenkirjojen tekeminen on vaikeaa, ehkäpä jopa hyvin vaikeaa. Lastenkirjallisuuteenhan usein suhtaudutaan siten, että ohuita värikkäitä kirjoja vähän simppeleille lukijoille on helppo tehdä. Eli värikynät esiin ja joku yksinkertainen, opettavainen, juoni siihen sitten ja tsädäm! yhdessä illassa kirja on valmis.

Vaikkei tämä ole klassikkoketju, niin kyllä Tove Janssonin kuvakirjat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään ovat laadukkaita ja aikuisellekin lukijalle nautittavia teoksia. Niiden tasoa ei haasteessa edellytetä millään tavalla, tutkaillaanpa lastenkirjojen maailmaa vain aikuisten silmin, tässä ajassa. Ihan hyvin voi repostella maanrakoon jonkin huippuärsyttävän Minttu menee hammaslääkäriin -kirjan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista löytää kuvallisesti ja tekstillisesti ilahduttavaa lastenkirjallisuutta.

En usko että niitä on helppo tehdä, varsinkin jos kuvitusta ajatellaan. Itsehän en ole kuin korkeintaan keskinkertainen piirtäjä ja arvostan kyllä kuvataidetta. Mutta jostain syystä tykkään siitä että kirja on paksu. Ja tuolla Mintulla hammaslääkärissä viittaan yhden aikakauden minusta perin tylsään lastenkirjallisuuteen jossa pääosassa oli realismi. Jos minulla olisi lapsia, lukisin heille satuja, en siitä mitä heidän elämässään tapahtuu päivittäin muutenkin. Olen aivan jumalattoman lääpälläni myytteihin ja satuihinkin kanssa (kaiketi tosin ehkä aikuismaisempina versioina, seksiä ja väkivaltaa siis sisältäen).

Tsekkasin ohuimmat lastenkirjani hyllystä. Ovat näemmä Suuri noitatieto (Käsikirja jokaiselle noidalle ja noidaksi aikovalle) kirj. ja kuv. Malcolm Bird, sekä Alkeis-noitumisen peruskurssi, teksti Teemu Saarinen ja kuvitus S. Sippurahäntä. Varastossa minulla on Noidan käsikirja, joka on klassikko ja josta on otettu ties montako painosta, itse ostin sen kirjastopoistona. Noituuteen se ei sentään liity, vaan enemminkin parapsykologiaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Mutta nuo kaksi ensin mainittua ovat ennenkaikkea lasten kirjoja. Mitään tarinakirjojahan nämä eivät ole, vaan sanoisiko leikillisiä "tieto"kirjoja. Semmoiset viehättivät minua jo lapsena. Jos tykkää touhuta lasten kanssa niin suosittelen lämpimästi tuota Suurta noitatietoa, siinä on askarteluohjeitakin.

https://www.risingshadow.fi/library/book/6945-suuri-noitatieto

Spekulatiivinen fiktio näemmä keksitty lajikkeeksi.

Mauri Kunnaksen lastenkirjat ovat tietysti aina jees. Minulla on Koirien kalevala, koska olen Kalevalaan lääpälläni.




Amore

Avasin aiheen haasteena nimenomaan siitä syystä, että hakeuduttaisiin täysin vieraaseen maastoon ja tämän päivän kirjallisuuden ääreen.
All you need is Love