Eli meillä on taipumus luottaa tuttuihin lähteisiin ja niiden totuudesta poikkeavilla faktoilla ja lähteillä on suuria vaikeuksia läpäistä suojaustamme. Itse kullekin tekisi hyvää silloin tällöin tutustua vaihtoehtoisiin totuuksiin sekä näiden näkökulmien taustoihin.
Tässä on ihan oikea dilemma. Nimittäin en usko, että äärimmilleen viritetty skeptisyys on sekään tähän ratkaisu. Jos ei usko mihinkään lukemaansa ja on täysin kyyninen kaiken suhteen, silloinhan käytännössä vain kieltäytyy ottamasta vastaan mitään uutta. Kyllähän joku lukee Hesariakin niin, että skeptisyys on viritetty niin korkealle, että suunnilleen kaikki siellä on myrkyllistä paskaa, eikä siitä silloin pysty oikein irrottamaan jotain ihan ansiokasta työtä tai hyvää asiaa. Jos taas normaalisti lukee Hesaria ja pitää sitä asiallisena ja luotettavana, haasteena on se, milloin skeptiset ja kriittiset antennit sitten pitäisi nostaa pystyyn.
Yhtäältä siis ongelma voi olla yrivirittynyt skeptisyys ja kritiikki itselle vieraan median tai näkökulman kohdalla, ja toisaalta se voi olla se, että sen "oman" luotetun lähteen kohdalla ei pysähdy tai kyseenalaista tarpeeksi.
"Vaihtoehtoisissa totuuksissa" on minun mielestäni se ongelma, että jos lukisin jotain Homma-foorumia tai MV-lehteä tai mikä nyt onkaan se paras vaihtoehtoinen media mitä meillä on, opettelisin hyväksymään niitä väitteitä ja ottaisin ne totuutena, ei se oikeastaan auta minua lukemaan Hesariani "paremmin". Se vain virittää siihen sellaisen skeptisyyden muurin, että joko valtamedia on ihan täyttä skeidaa tai sitten nämä vaihtoehtomediat ovat.
Jos nyt puhutaan jostain lähteestä, olkoon se Hesari tai joku muu, siinä on muutama relevantti tekijä. 1) Mikä on sen tahon yleinen uskottavuus (tässä sitä tietoa ei saa lähteestä itsestään vaan kritiikki on yleensä haettava muualta), sitten on se prosessi jolla julkaistu tieto tuotetaan. 2) Mikä on sen poliittinen tai ideologinen agenda. Millainen faktantarkistus niillä on ja millaiset journalistiset standarit. Ja sitten on kirjoittajan asiantuntemus siitä aiheesta, mistä se kirjoittaa. Haastatellaanko tai lainataanko tässä jotain asiaan perehtyneitä tahoja, onko kirjoittajalla itsellään asiantuntemusta, vai onko kirjoittaja vain "joku tyyppi" joka raportoi jotain ilman että se edes kyselee tästä muilta paremmin aihetta tuntevilta.
Minusta näitä on oikeasti joskus vaikea arvioida. Helposti jos joku on jostakin eri mieltä, sitä sanotaan biakseksi tai vinoumaksi. Mutta siinä tavallaan tarvittaisiin jonkinlaista empatiaa ja pientä selvitystyötä, että katsoo julkaisijan tai kirjoittajan itsensä näkökulmaa, miksi se tuo sitä tietoa esille juuri niin kuin tuo ja niin edelleen. Esimerkiksi kun joku arvioi Hesarin toimittajien näkökulmaa, silloin siinä helposti tulee sellainen muka valistunut kriittinen ajatus, että ne on kaikki vihervassareita tai vähintään lehti vaatii tällaista julkaistavalta sisällöltä. Jos nyt kuitenkin katsoo Iltalehden tai IS:n tai Hesarin kirjoittajia, eihän niillä oikeasti ole mitään täysin yhtenäistä poliittista vakaumusta. Jos katsoo, miten MV-lehti uutisoi eri puolueista, muista medialähteistä ja niin edelleen, siitä näkyy aika selvästi tietty näkökulma. Sieltä pitäisi sitten hakea niitä täsmällisiä väitteitä ja kylmästi itse tarkistaa ja arvioida, nimenomaan MV-lehden sivujen ulkopuolelta, miten tämä nyt oikeasti menee ja mitä mieltä siitä itse on. Sinne nimittäin varmasti sisältyy myös jotakin sellaista median ja poliitikan kritiikkiä, millä on jotain oikeaa perustetta. Mutta aika suurella varauksella täytyy suhtautua heidän journalistiseen toimintaansa, tai näin itse ajattelen.
Se olis tavallaan siisti nähdä, miten Hesari toteuttasi kriittisen ja raflaavan jutun Hesarista mediana. Ja miten MV-lehti tekisi itsestään sensaatiojutun
Tätähän ei tulla kummaltakaan näkemään, mutta hienoa olisi sellaista lukea.
Aihe: Digitaalinen tiedonhaku ja faktojen tarkistaminen (Luettu 1570 kertaa)