On myös aika ikävä ajatus, että vain suorastaan päällee hyökkääminen on merkityksellistä rasismia, mutta sitten juuri vaikkapa ne mulkaisut (joista kyllä itse pahoittaa mielensä ja kirjoittaa taakse pitkän tarinan siitä, miten kauheita aikomuksia ja ajatuksia niiden takana varmasti on) ovat ikäänkuin olemattomia tai niin mitättömiä kokemuksina, ettei niista mainitsemistakaan oikeastaan pitäisi tehdä. Silti me tiedämme, että vaikkapa porukasta sulkeminen on tutkitusti niin raju kokemus, että se vastaa voimakkuudeltaan fyysistä kipua. Ryhmään kuulumattomuutta on toiselle erittäin helppoa viestiä hyvinkin pienin ja hienovaraisin keinoin. Lisäksi sitä voi tehdä tiedostamattaan. Itse asiassa luulen, että - täällä ilmaistuista ajatuksista päätelleen - Normakin tekee sitä itse. On vaikeaa kuvitella, että hänen käyttäytymisensä vaikuttaisi samanlaiselta satunnaisesta ulkomaalaisesta, vaikka hän samalla tsekkailee, mitä tuo epäilyttävä hnekilö mahtaa aikoa, ajatella ja onko mahdollisesti vaarallinen ja varottava tyyppi.
Yhtenä pistemäisenä tilanteena ja kohtaamisena varmasti tuollainen onkin mitätön juttu. Mutta - entä jos se on vallitseva viesti jatkuvana tilanteena muiden ihmisten suunnalta tavallisessa arjessa? Tällaisista pienistä epämiellyttäviltä tuntuvista sanattomista viesteistä kertovat monet muutkin kuin vain ulkomaalaiset. Muiden jollain lailla välttelevää, oudoksuvaa tai torjuvaa suhtautumista havaitsevat vaikkapa jollain lailla erilaisen lapsen vanhemmat, vammaiset ja vaikkapa lihavat ihmiset. Veikkaan myös, etttä suurin osa myös itsestään voi tunnistaa sen pienen epämukavuuden tunteen, joka ilmenee tällaisissa tilanteissa itsessä. Kun äkkiä toisen suuntaan katsominen muuttuukin epänormaalin tietoiseksi - ja katseen kääntää tarkoituksellisesti muualle - tai kun ei oikein tiedä, miten olla ”luontevasti” erilaisia ihmisiä kohdatessaan. Tämä välittyy kyllä myös ulospäin. Kokemuksia saattaa myös olla monella siitä, miten epämukavuus hälvenee, kun kokemuksia kohtaamisista karttuu tai jopa tutustutaan. Se erilaisuus, joka aluksi leimasi tuota toista ihmistä muuttuu vain piirteeksi muiden joukossa, eikä enää dominoi tilannetta. On myös sellaista erilaisuutta, johon kollektiivisesti on opittu suhtautumaan neutraalimmin, kun se on yhteiskunnassa saanut yleisemmin hyväksytyn aseman, se on normalisoitu kaikenlaisen muun yksilöllisyyden joukkoon. Se on tavallistettu. Suunta voi ikävä kyllä olla myös toinen eli suhtautuminen johonkin erilaisuuteen muuttuukin aiempaa epäluuloisemmaksi. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on kielletty laissa, koska se on yksi tapa muuttaa yleisiä asenteita epäluuloisempaan suuntaan. Siksihän sitä juuri tehdään.
