Rasismi Suomessa

[Norma Bates]

Vuoden 2015 jälkeen ei ole ollut tippaakaan turvallinen olo missään päin lähiseudulla liikkuessa (koska liikun aina yksin). Hivenen turvaa ja itsevarmuutta olen saanut Krav Magasta, mutta ei silläkään pitkälle pötki jos tulee kokonainen ulkomaankieltä pölöttävä miesjoukko vastaan.

Auttaisiko, jos vaihtaisi maisemaa.

Kun lähden iltakävelylle asuinpaikkakunnallani, en ole huolissani maahanmuuttajista, vaan pelkään, että karhu tai susi hyökkää kimppuuni metsästä. Toisaalta kaupungeissakin taitaa olla eroja. Vaikka Helsingissä on paljon ulkomaalaisia ja heidän näköisiään uussuomalaisia, en juurikaan koe pelkoa tai epävarmuuden tunnetta heitä kohdatessani. Jos kohtaaminen tapahtuu autiolla paikalla, jossa ei ole muita ihmisiä lähistöllä tai näkemässä, niin tällöin oloni on hieman varautunut, eli tarkkailen saapuvia ihmisiä ja mietin, miltä puolelta kierrän heidät. Jos joukko vaikuttaa pelottavalta tai uhkaavalta, kierrän sen vähiten ryöstäjän näköiseltä puolelta ja siltä puolelta, missä on eniten tilaa, ja missä on avoin pakosuunta. Vaihdan jopa kadun toiselle puolelle, jos on tarve. Tällaista tarvetta ei ole Helsingissä juurikaan ollut, mitä nyt eilen siirryin kadun toiselle puolelle, kun en halunnut kävellä poliisiauton läheltä, mutta se on toinen asia.

Liikun enimmäkseen Helsingin keskustassa, jossa on paljon turisteja, eikä maahanmuuttajaa välttämättä erota turistista. Jossakin Itä-Helsingin lähiössä tunnelma ja pelkokerroin voisi olla aivan toinen.

Suomalaiset kaupungit ovat ylipäätään aika tuntemattomia minulle. Vain muutaman tunnen hieman paremmin, ja niidenkin välillä huomaa jo eroja. Kun esimerkiksi pari vuotta sitten hiippailin illalla (taisin selostaakin tätä käyntiäni Jatkumo-foorumilla) Tampereella, tunnelma oli jotenkin levoton ja pelottava ja epämukava. Epämääräisiä nuoria juopposakkeja häiriköi siellä täällä, ja jopa tavallisessa ruokakaupassa käyminen tuntui jotenkin ahdistavalta. Siellä ajatteli, että mitä hullua.. täällä oikein tapahtuu. Kaupan ovella rähjäävät punkkarin oloiset kaljamiehet ja naiset ja ehkä huumetyypitkin (ei niistä oikein tiennyt, mitä ne ovat) olivat hyvin arvaamattoman oloisia. Kun kävelin Pyhäjärven puoleisella rannalla nappailemassa valokuvia, ja minua seuraili pari maahanmuuttajan näköistä miestä, aloin aivan oikeasti jo miettiä, mihin suuntaan yritän paeta, jos tilanne kehittyy uhkaavaksi. Alueella ei ollut juurikaan muita ihmisiä, mikä helpottaa ryöstäjien työtä ja voi madaltaa ryöstökynnystä.

Suomalaisista pienemmistä kaupungeista pidän Jyväskylää hieman pelottavana. Minut itsenikin on siellä aikoinaan ryöstetty, samoin eräs huomattavassa asemassa ollut tunnettu sukulaiseni. Jalkakäytävällä vastaan kävellyt ryöstäjä työnsi minut yllättäen pienelle sivukujalle ja uhkasi lyödä moralla, jota hän väitti pitävän taskussaan, jos ilmoittaisin tapauksesta jollekin. Ja tietenkin hän vaati rahaa, jota annoin hänelle. Sukulaismies taas ryöstettiin väkivaltaisesti eli hakattiin sairaalakuntoon. Vai oliko se edes ryöstö vai pelkkä summittainen katupahoinpitely. Kummassakin tapauksessa tekijät olivat tavallista suomalaista "alaluokkaa" eli todennäköisesti rappiolla olevia alkoholin ja mahdollisesti myös huumeiden käyttäjiä.

Niin että eletään sitä vaan kiusaajien ehdoilla, aivan kuten muinoin koulussa? Olen niin tarpeekseni saanut jo silkkojen suomalaisten kiusanhenkien takia tässä elämässäni, että taisi se paskapääkiintiö narahtaa täyteen jo vuosia sitten, ja sen vuoksi en siihen päälle halunnut vielä ulkomailtakin tulevaa epämääräistä ainesta riesakseni. Siinä on ihan tarpeeksi kun yrittää vältellä hulluja ja humalaisia.

Liikun paljon isossa kaupungissa ja asun pienemmällä paikkakunnalla, ja kummassakin paikassa pyörii ulkomaalaisia. Onneksi sentään tänäpänä enempi naisia ja perheitä. Mutta isossa kaupungissa yhä myös miesten joukkioita. En tiedä kuinka korpeen pitäisi mennä jos haluaa kaikesta vähänkin islamiin viittaavasta eroon, varmaan oikein tosi korpeen, ja sitten elämästä tulee todella rajautunutta. Luonto oli minulle kova sana parikymppisenä, mutta ei se enää oikein riitä elämän sisällöksi yksinään. Tarvitsen läheisen kaupungin tarjontaa.

Ja miksi epämääräisen oloisilla jätkillä olisi suurempi oikeus liikkua tässä maassa joukkovoimaansa turvaten kuin minulla syntyperäisellä yksittäisellä naisella? Feministinä minun pirtaani ei kertakaikkiaan mene että minun pitäisi täällä alkaa elää ja olla miesten ehdoilla. Sekopäissä suomalaisissa joiden takia olen kärsinyt on sentään ollut välillä naispuolisiakin yksilöitä. Että kummankin sukupuolen kiusaamaksi olen tullut. Jos se nyt sitten jotenkin lohduttaa, ja eihän se lohduta. Mutta ainakin voin ajatella että olen silkkaa kiltteyttäni, puolustuskyvyttömyyttäni ja autistisuuttani ollut monelle kohde. Voin siis ottaa syytä itsellenikin, mitäs olen niin heikkopeikko. Mutta jos täällä alkaa miesten jengit hallita, niin sitten se menee siihen että kiusaamista tapahtuu koska miehillä on kusta päästä, ja mehän emme varmaankaan halua tasa-arvon tyyssijassa ajatella niin että kaikki ongelmat juontuvat yksinomaan miessukupuolesta...

Metsässä en itse pelkää kuin eksymistä. Karhujakaan en ole sen koommin pelännyt kun joku kertoi että ne liikkuvat päiväsaikaan. Kun olen ollut yksin teltalla alueella missä niitä periaatteessa voisi ollakin, olen ajatellut että ei ne siellä päivällä teutaroi kun kyllä havaitsevat kauas missä olen. Ja yöllä en niitä sitten pelkää. Mutta ihmisiä saatan pelätä hysteerisesti. Erään kerran keskellä yötä alkoi kirkas valo loimottamaan joka suuntaan, ja säikähdin aivan suunniltani että nyt on joku raiskaajamurhaaja tullut taskulampun kanssa polkua pitkin ja käy kohta kimppuuni. Osoittautui että valo tuli veneestä joka kulki viereisellä järvellä tiukassa paikassa, ja tosiaan tarvitsi sen valonheittimensä että pystyi siellä operoimaan karahtamatta karille.

Tietenkään ei tule ehdointahdoin änkeä paikkoihin missä voi käydä köpelösti. KM:n aloitettuani olen uskaltanut oleskella kaupungilla yhdessä puistossa klo 21 maihin asti, vaikka siellä nyt on vähän sitä sun tätä rähisijää. Mutta toisaalta siellä on myös usein joku yleisötapahtuma, joten uskoisin että ei siellä noin vain käydä ventovieraiden penkille istuvien kurkkuun kiinni. Jos ne tapahtumat loppuvat, niin sitten pitänee vaihtaa paikkaa.

[Saares]

Vuoden 2015 jälkeen ei ole ollut tippaakaan turvallinen olo missään päin lähiseudulla liikkuessa (koska liikun aina yksin). Hivenen turvaa ja itsevarmuutta olen saanut Krav Magasta, mutta ei silläkään pitkälle pötki jos tulee kokonainen ulkomaankieltä pölöttävä miesjoukko vastaan.

Auttaisiko, jos vaihtaisi maisemaa.

Kun lähden iltakävelylle asuinpaikkakunnallani, en ole huolissani maahanmuuttajista, vaan pelkään, että karhu tai susi hyökkää kimppuuni metsästä. Toisaalta kaupungeissakin taitaa olla eroja. Vaikka Helsingissä on paljon ulkomaalaisia ja heidän näköisiään uussuomalaisia, en juurikaan koe pelkoa tai epävarmuuden tunnetta heitä kohdatessani. Jos kohtaaminen tapahtuu autiolla paikalla, jossa ei ole muita ihmisiä lähistöllä tai näkemässä, niin tällöin oloni on hieman varautunut, eli tarkkailen saapuvia ihmisiä ja mietin, miltä puolelta kierrän heidät. Jos joukko vaikuttaa pelottavalta tai uhkaavalta, kierrän sen vähiten ryöstäjän näköiseltä puolelta ja siltä puolelta, missä on eniten tilaa, ja missä on avoin pakosuunta. Vaihdan jopa kadun toiselle puolelle, jos on tarve. Tällaista tarvetta ei ole Helsingissä juurikaan ollut, mitä nyt eilen siirryin kadun toiselle puolelle, kun en halunnut kävellä poliisiauton läheltä, mutta se on toinen asia.

Liikun enimmäkseen Helsingin keskustassa, jossa on paljon turisteja, eikä maahanmuuttajaa välttämättä erota turistista. Jossakin Itä-Helsingin lähiössä tunnelma ja pelkokerroin voisi olla aivan toinen.

Suomalaiset kaupungit ovat ylipäätään aika tuntemattomia minulle. Vain muutaman tunnen hieman paremmin, ja niidenkin välillä huomaa jo eroja. Kun esimerkiksi pari vuotta sitten hiippailin illalla (taisin selostaakin tätä käyntiäni Jatkumo-foorumilla) Tampereella, tunnelma oli jotenkin levoton ja pelottava ja epämukava. Epämääräisiä nuoria juopposakkeja häiriköi siellä täällä, ja jopa tavallisessa ruokakaupassa käyminen tuntui jotenkin ahdistavalta. Siellä ajatteli, että mitä hullua.. täällä oikein tapahtuu. Kaupan ovella rähjäävät punkkarin oloiset kaljamiehet ja naiset ja ehkä huumetyypitkin (ei niistä oikein tiennyt, mitä ne ovat) olivat hyvin arvaamattoman oloisia. Kun kävelin Pyhäjärven puoleisella rannalla nappailemassa valokuvia, ja minua seuraili pari maahanmuuttajan näköistä miestä, aloin aivan oikeasti jo miettiä, mihin suuntaan yritän paeta, jos tilanne kehittyy uhkaavaksi. Alueella ei ollut juurikaan muita ihmisiä, mikä helpottaa ryöstäjien työtä ja voi madaltaa ryöstökynnystä.

Suomalaisista pienemmistä kaupungeista pidän Jyväskylää hieman pelottavana. Minut itsenikin on siellä aikoinaan ryöstetty, samoin eräs huomattavassa asemassa ollut tunnettu sukulaiseni. Jalkakäytävällä vastaan kävellyt ryöstäjä työnsi minut yllättäen pienelle sivukujalle ja uhkasi lyödä moralla, jota hän väitti pitävän taskussaan, jos ilmoittaisin tapauksesta jollekin. Ja tietenkin hän vaati rahaa, jota annoin hänelle. Sukulaismies taas ryöstettiin väkivaltaisesti eli hakattiin sairaalakuntoon. Vai oliko se edes ryöstö vai pelkkä summittainen katupahoinpitely. Kummassakin tapauksessa tekijät olivat tavallista suomalaista "alaluokkaa" eli todennäköisesti rappiolla olevia alkoholin ja mahdollisesti myös huumeiden käyttäjiä.

Selväksi tuli. Kopek ei pekää tylevansa raiskatuksi kuten Norma.

[Norma Bates]

Toisaalta Kopekilla on kimurantti tilanne kun pelkää sekä rosvoa että pollaria.

[Kopek]

Toisaalta Kopekilla on kimurantti tilanne kun pelkää sekä rosvoa että pollaria.

1900-luvun pahamaineisimmat rikolliset.

https://www.thefamouspeople.com/20th-century-criminals.php

1900-luvun pahamaineisin poliisi.

https://img.huffingtonpost.com/asset/57a1a1682a00002d004f8042.jpeg

Rikolliset yksistään muodostavat uhan ja herättävät pelkoa, ja poliisi yksistään muodostaa uhan ja herättää pelkoa. Yhdessä ollessaan nämä kaksi voimaa neutraloivat toisiaan, jolloin ulkopuolisilla on turvallisin olo. Rikolliset eivät uskalla käydä ulkopuolisten kimppuun poliisin läsnä ollessa, ja poliisin aika puolestaan menee rikollisten vahtimisessa. Sivulliset pääsevät lisahtamaan näiden kahden pahan välistä kuin koira veräjästä. Paras on tietysti se tilanne, ettei kumpikaan ole lähistöllä.

Nettikeskustelussa yleensä ja myös tällä foorumilla näkee, miten tiukalle rasismin kriteerit on nyky-yhteiskunnassa vedetty. Jos ihminen laulaa yhdenkin nuotin ohi virallisen sävelen, hän saa kuulla olevansa rasisti. Ei auta, vaikka hän miten väittäisi, ettei hän ole. Kerran lyöty leima on ja pysyy. Osittain tästä syystä päätin ilmoittautua rasistiksi saman tien, niin ei tarvitse käyttää aikaa sen kiistämiseen. Ninimerkki hibiscus ei tästä ilmoituksestani välittänyt vaan kerta toisensa jälkeen uudestaan kirjoitti, että olen rasisti. Hänelle kai olisi kuulunut vastata, että soitat vanhaa levyä, keksi jo jotain uutta, toivoo rasisti.

Kriteerien ollessa niin tiukat kuin ne ovat, suuri osa ihmisistä on sisimmässään rasisteja, jos he vain paljastavat todelliset ajatuksensa, eivätkä jaksa pitää valheellista kulissia pystyssä. Joillakin amerikkalaisilla nettisivulla jotkut ovat yrittäneet kiertää rasistin leiman keksimällä itselleen uuden määritelmän "roturealisti" (suomeksi käännettynä). No, ei asia nimeä vaihtamalla miksikään muutu. Ne, ovat sanoneet rasistia rasistiksi, sanovat häntä rasistiksi, vaikka hän kuvittelisi olevansa ei-rasistinen roturealisti.

Tosiasioiden tunnustaminen (realismi) on rasismia. Siitähän tässä on kyse. Ei-rasistilta edellytetään uskonnon kaltaiseen oppiin uskomista empiirisistä tosiasioista piitaamatta. Eli jos joku asia näyttää joltakin, se ei ole sitä, jos rasisminvastaisen ideologian käsikirjasta löytyy kohta, jossa sanotaan, että se ei voi olla sitä, ja joka muuta väittää, on rasisti. Näin asiat ratkotaan. Ensiksi määritellään ainoa hyväksytty lopputulos ja sen jälkeen sallitaan asian tutkiminen ja asiasta keskusteleminen, kunhan ei vain päädytä muuhun lopputulokseen.

[kertsi]

Kyllä se on naisvihaa sepustaa, että lähinnä äidit tekevät lapsia lapsia statusesineiksi, ei siihen rasismia tai poliisivihaa tarvitse sekoittaa.

Jos tekevät lapsia tarjoamatta isää lapsilleen, voitko pitää heitä oikeina äiteinä?

Voiko sinua itseäsi pitää "oikeana isänä"? Olethan tehnyt lapsia, joille et tätä nykyä eronneena miehenä voi "tarjota äitiä".

[kertsi]

Ettei vaan olisi myös Toope esittänyt samansuuntaisia aivopieruja puhuessaan (statuslapsien sijaan) lelulapsista (taisi olla kyllä kyse sp- tai seksuaalivähemmistöistä). Minkä takia rasistipiireissä kehitellään noin älyttömiä valheita?

Lelulapsilla tarkoitin näitä vihervasuri-ihmisiä, jotka vartavasten haluavat jonkun erivärisen statuslapsen, jotta voi esiintyä omiensa joukossa ylväänä suvakkina. Otetaan siis ihan vaan jostain kulttuurista joku vierasperäinen lapsi tänne, vaikka tiedetään, että ongelmiahan siitä tulee. Ei ole lapsen edun ajattelua, on aikuisen edun ajattelua. Madonnat ja jotkut Hollywood-porukat tätä lelulapsitouhua ovat harrastaneet, nyt kai Jutta Urpilainen.

Boldaus mun. Eli pitääkö tämä ymmärtää niin, että ystäväni aasialaiselle adoptiotyttärelle olisi siis mielestäsi ollut parempi, jos hän olisi orpolasta päätynyt bordelliin äijien raiskattavaksi esim. 10-vuotiaana, ja esim. 16-vuotiaana kuollut AIDS:iin, sen sijaan että elää ihan normionnellisessa perheessä täällä Suomessa?

[Norma Bates]

Luulisi, Kopek, että rasismilla päätään joutuisi rassaamaan lähinnä jenkki tai natsien jälkeläinen. Meillä Suomessa on ollut typerät aapisemme N-sanoineen, kaikenlaiset karkit sun muut, mutta ei meillä ole hirtetty ihmisiä puihin tai kyörätty kaasukammioon. Olemmeko jotenkin päästämme vialla kun hingumme sovittaa muidenkin kansojen synnit?

Tuon tuostakin henkisten ihmisten keskuudessa jankutetaan että rakasta itseäsi. Miten tässä syyllistämisen ja syyllistymisen pölhölässä voi edes ajatellakaan minkään sortin rakastamista?

[Kopek]

Selasin tätä kirjoitusketjua taaksepäin ja huomasin, että minultahan on jäänyt monia huvittavia kommentteja kokonaan lukematta. Aika ei riittäisi vastaamaan enää kaikkiin, eikä taitaisi muutenkaan kiinnostaa. Kuohuina koskesta nousivat Xantippan naisvihakommentti ja a4:n yläluokkaisrinnastus sekä kertsin aivo..xxx kommentti. Ja olihan niitä muitakin.

Mielestäni esitin aika vedenpitävän dokumentin todisteeksi siitä, että ajatus lasten hankkimisesta statusmielessä oli peräisin radio-ohjelmasta, enkä minä ollut sitä keksinyt. Ohjelmassa puhujat olivat mustaihoisia ja tummaihoisia suomalaisia. Turkkilaistaustainen Yagmur Özberkan oli ainoa vaaleaihoinen. Itse en kirjoituksessani edes väittänyt, että lapsia hankittaisiin statusmielessä, vaan pelkästään kysyin, onko näin. Kai lukijat tunnistavat kysymysmerkin. En osaa sanoa, kallistuinko myöhemmissä kirjoituksissani vastaväitteiden ajamana jo vähän tälle kannalle .

Viime päivinä kirjoitettuja tekstejä lukiessa voi tehdä havainnon, että on lähes sama mitä jostakin aiheesta kirjoittaa, koska lukija lopulta päättää, mitä tekstissä lukee ja laatii vastauksensa sen pohjalta. Miten voi kommentoida, jos heti alussa pitäisi kirjoittaa, ettei alun alkaenkaan ole sellaista väittänyt, mitä toinen kirjoittaja on mielikuvituksessaan lukenut. Että lukekaahan tarkemmin ja vastatkaa vasta sitten.

Yhden esimerkin nostan tässä esille.

Ainakin olette johdonmukaisia. Samalla tavalla kuin yksittäistapaukset osoittavat teille, kuinka kaikki mamut ovat rikollisia, yksittäiset viestit rasismistaan surullisen kuuluisan Eino P:n koko tuotannossa todistavat, ettei hän suinkaan ole rasisti.

Tulkinta on niin totaalisen väärä kuin voi olla. Kun kirjoitin, että "yksi tarinan opetus voisi olla se, että yksittäistapausten perusteella ei kannata tehdä kaikkia koskevia yleistyksiä", tarkoitin tietenkin sitä, että kun Eino P. Keravalta kohtasi miellyttävän somalinaisen, hän sai opetuksen siitä, että vaikka hän aikaisemmin kuulemiensa ja lukemiensa yksittäistapausten perusteella oli tehnyt yleistyksen, että kaikki somalinaiset ovat koppavia ja töykeitä, yksi mukava somalinainen rikkoi tämän vääristyneen mielikuvan. Ei siis  kannata tehdä yleistyksiä, vaan ihmisiin pitää suhtautua yksilöinä.

[safiiri]

Luulisi, Kopek, että rasismilla päätään joutuisi rassaamaan lähinnä jenkki tai natsien jälkeläinen. Meillä Suomessa on ollut typerät aapisemme N-sanoineen, kaikenlaiset karkit sun muut, mutta ei meillä ole hirtetty ihmisiä puihin tai kyörätty kaasukammioon. Olemmeko jotenkin päästämme vialla kun hingumme sovittaa muidenkin kansojen synnit?

Tuon tuostakin henkisten ihmisten keskuudessa jankutetaan että rakasta itseäsi. Miten tässä syyllistämisen ja syyllistymisen pölhölässä voi edes ajatellakaan minkään sortin rakastamista?

Suomessakin on osattu ottaa romanien lapset huostaan ja pakottaa saamelaislapset pakolla puhumaan Suomea kaukana kotoa koulussa.

[kertsi]

^ Ja sitä ennen työntää saamelaisia yhä pohjoisemmaksi ja varastaa heidän eräalueensa, ja sitten käydä "verottamassa" heitä, (ja ottaa orjiksikin, olettaisin).

[kertsi]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi_Suomessa

[mikainen]

1700-luvulla sentään jo kumottiin laki jonka mukaan romanimiehen sai hirttää ilman oikeudenkäyntiä.

    Vuoden 1852 irtolaislaki määräsi, että mustalaiset tuli toimittaa kuvernöörin kuulusteltavaksi. Sen jälkeen heidät voitiin sulkea työlaitoksiin.

Romanien heikko asema nousi ensimmäisen kerran säätyvaltiopäivillä esille 1800-luvulla. Tavoitteeksi asetettiin, että romanit sulautetaan valtaväestöön. Suomen kansalaisuus heille myönnettiin itsenäistymisen myötä vuonna 1917.

   

[Norma Bates]

Ihan uutta minulle tuo romanihommeli. Maaseudulla heillä on peloteltu siihen malliin että eipä ihan heti arvaisi jotta heidän olemisiinsa olisi joskus jotenkin kajottu.

[a4]

Olen tullut siihen tulokseen että en ole maailman napa, joten muidenkin ihmisten kokemukset tulee ottaa yhtälössä huomioon. Nyt kun tilasin Alibi-lehden ja luin miten oletettavasti suvaitsevaisesti turvismiehiin suhtautunut vanhempi nainen tuli nuoren turvismiehen murhaamaksi ja päätäkin oli yritetty irroittaa, oli siinä taas semmoista matskua että eipä sitä päivää tule kuuna eikä päivänä että luottaisin maahanänkijöihin.

Mr.Bean herää iltäpäiväuniltaan. Postilaatikko kolahtaa. Hän lähtee hyräillen tutkimaan asiaa. kas! Naapurin lehti on pudotettu vahingossa hänen postiluukustaan. Hän päättää pihinä miehenä ja ylpeänä ideastaan, lukea ilmaiseksi lehden. Ehtiihän sen lehden palauttaa myöhemminkin naapurin postiluukusta ja ilman kommelluksia. Ihan varmasti. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kyseessä olikin murhalehti. Aina sivua kääntäessään, Mr.Beanin hiukset nousevat yhä ylemmäs ilmaan. Lopulta hän keskeyttää lukemisen kohtaan jossa tumma mies nimeltä Muhammed pitelee veristä kirvestä. Mr. Bean tärisee ja kyräilee ympärilleen, mutta rauhoittuu lopulta koska mitään pahaa ei tapahdu ja hänellä alkaa olla jo nälkäkin.
Jääkaappi on tyhjä eikä häntä huvita ihan vielä astua ovesta ulos. Hän käy laittamassa tuolin lukittua ulko-ovea vasten. Mutta ottaa sen pois ja laittaa tilalle painavan kaapin. Ei auta muuta kuin soittaa pizza kotiintoimituksella!
Pian ovea jo ryskytetäänkin ja hän kurkistaa varovasti ovisilmästä. Tumma mies! Mr. Bean kiljaisee oven läpi: -Kuka siellä?
-Muhammed! Tilasitte pizzan ilman juustoa ja tomaattisosetta.
-Voi ei! Mr. Bean soittaa kauhuissaan poliisille ja sieltä vastataan: -Poliisi, konstaapeli Muhammed puhelimessa. Kuinka voin autta?
Järkyttynyt Mr.Bean sulkee puhelimen kiireesti ja tuntiessaan muhammedien hyökkäävän joka suunnalta, hän hädissään peittää silmänsä käsiinsä nappaamalla lehdellä. Hän näkee sen aukemalla kuvan valkoihoisesta perheestä. Tästä rauhoituttuaan hän alkaa lukea kuvan alta kertomusta jossa perhe tappoi ja söi majoittamiaan turisteja. Japanilaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia, muutaman afrikkalaisenkin. Sekä useita englantilaisia. Lehti lentää hänen käsistään.
Nyt on paha tilanne! Mutta huomattuaan että oli yhä hengissä ja että hän oli onnistunut torjumaan muhammedian hyökkäykset pelkällä hiljaisuudellaan, hän päättää viisaasti ottaa järjen käteen ja miettiä uutta uhkakuvaa kylmän viileästi.
Hän toteaa itselleen nähneensä näitä valkoihoisia kaikkialla. Lapsuusajoistaan lähtien. Nykyiset naapuritkin ovat useimmat valkoisia ja perheellisiä. Samalla hän huomaa takan päällä kuvan valkoisesta perheestä. Viskattuaan kuvan takkaan hän etsii kaapeista vanhoja elintarvikkeita joissa ei ole varmuuden vuoksi kuvia minkään värisistä ihmisistä ja tekee vahvistavan mutta melko oudon makuisen aterian itselleen. Hätä ei lue lakia!..pian hän olisi taas valmiina kohtaamaan uudet haasteet, heti kun vatsa hieman rauhoittuisi ja hän keksisi miten saada ylähyllyltä lisää vessapaperia nousematta pöntöltä.   

[Kopek]

Selväksi tuli. Kopek ei pekää tylevansa raiskatuksi kuten Norma.

Kirjoitukseni sanoma ja varsinainen syy koko kirjoitukselle löytyy rivien väleistä, ja ainakin yhdellä lukijalla on salakieliavain sen ratkaisemiseksi. Voi olla useammallakin. Sitä pitää vain osata käyttää.

Asiasta toiseen. Huomasin illalla kaupungilla kävellessäni, että vastaantulijoiden ihonvärillä näyttää olevan merkitystä sen kannalta, miten varuillani olen, ja miten tiukasti pidän kiinni kännykästäni. Onko se vaistomaista erilaisuuden pelkäämistä, vai olenko katsonut liikaa videoita Brasilian katuryöstäjistä (ja onhan itse kokemanikin tapaus vielä muistissa). Kun esimerkiksi oikaisin tuon (kuva) tunnelin kautta yhdentoista jälkeen illalla, arvioin huolellisesti tilannetta ennen kun laskeuduin portaita. Kun yksi aasialaisen näköinen meni edellä, uskaltauduin perässä.

https://ibb.co/8PGYGGp