Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tietoisuus Totta&Illuusiota.

Aloittaja Karikko, huhtikuu 01, 2019, 11:27:20

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 01, 2019, 11:27:20
Nykyhetkikin voisi olla eräänlainen tarkkailukohta, joka on sekä menneisyyden, että tulevaisuuden osalta jo valmiiksi urautunut toteuttamaan luonnon vaatimuksia.

Törmäsin tämmöiseen sitaattiin:

Lainaa"Moderni tiede ei ole syntynyt empiiristen havaintojen yleistämisestä, vaan abstraktioihin kykenevän analyysin pohjalta. Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen."

                                                   (Paolo Rossi: Modernin tieteen synty Euroopassa, s 29.)

Tämä sitaatti antoi minulle voimaa sietää mielikuvitukseni aiheuttamaa tuskaista kohtaamista nykytodellisuuden kanssa.

Olemme suljetussa tynnyrissä kellumassa valtameressä, yrittäen epätoivoisesti sinne saamiemme havaintojen perusteella määrittää olevaista.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha


Osuva poiminta, ROOSTER.

Yleensä todellisuus pyritään mahdottamaan johonkin kannatusmalliin. Kannatusmalli-politiikka taas on oma juttunsa.

Pensadorissa häiritsi tämä piirre.

Yleensäkin ihmiset eivät etene maalaisjärkisesti, eikä myöskään perstuntumalla. Voi törmätä, mutta eniten erilaisiin malleihin, ja niiden perässä juoksijiin. Todellisuus on siihen melskaan nähden hyvin elettävää.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 01, 2019, 11:27:20Nykyhetkikin voisi olla eräänlainen tarkkailukohta, joka on sekä menneisyyden, että tulevaisuuden osalta jo valmiiksi urautunut toteuttamaan luonnon vaatimuksia.


Tärkein, nykyhetken sopeuduttava on ihmisten luoma todellisuus ja ympäristö. Siinä sitä riittää, eikä paukkuja muuhun välttämättä jää, jos nyt ylipäätään arvona, ellei ole selkeä osa ihmisten järjestelmääntuontia.

Ihmisten sitominen sekasotkuun on ongelma. Vaikuttavuutta on, ja tiedostettavaa, tosin toisaalta koko juttu on illuusiota, laajemmin ajatellen, kunhan irtiotto käy mahdottomaksi ylläpitää. Karsintaa ehkä tehdäänkin tämän takia kaiken aikaa jotenkin, mm epäsuorasti.

Ihminen ei kiinnity kiinnittymisen arvoiseen, eikä kasvaminen, tai oppiminen takaa paljoa. Työelämän eräs murros on tätä, ja todettu ilmenevänä.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 10, 2019, 10:13:45
Tärkein, nykyhetken sopeuduttava on ihmisten luoma todellisuus ja ympäristö. Siinä sitä riittää, eikä paukkuja muuhun välttämättä jää, jos nyt ylipäätään arvona, ellei ole selkeä osa ihmisten järjestelmääntuontia.

On tosiaan vaikeaa selviytyä hengästymättä, kun suuri osa energiasta kuluu siihen, että yrittää elää niinkuin "pitää", eikä niinkuin itse haluaisi. Ainoastaan siksi, että saa riittävästi ruokaa ja suojaa.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 10, 2019, 09:21:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 01, 2019, 11:27:20
Nykyhetkikin voisi olla eräänlainen tarkkailukohta, joka on sekä menneisyyden, että tulevaisuuden osalta jo valmiiksi urautunut toteuttamaan luonnon vaatimuksia.

Törmäsin tämmöiseen sitaattiin:

Lainaa"Moderni tiede ei ole syntynyt empiiristen havaintojen yleistämisestä, vaan abstraktioihin kykenevän analyysin pohjalta. Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen."

                                                   (Paolo Rossi: Modernin tieteen synty Euroopassa, s 29.)

Tämä sitaatti antoi minulle voimaa sietää mielikuvitukseni aiheuttamaa tuskaista kohtaamista nykytodellisuuden kanssa.

Olemme suljetussa tynnyrissä kellumassa valtameressä, yrittäen epätoivoisesti sinne saamiemme havaintojen perusteella määrittää olevaista.

Tarkkaan ottaen Rossin määritelmä on Itsensä pois-sulkeva.  Mutta tuskin totta, eikä ilmeisesti tarkoita mitään. Alleviivaus.

Jokin voi olla jotain, mutta voiko jokin olla olematta mitään?  Jostakinhan ollaan tähän hetkeen tultu ja jatketaan tätä hetkeä edelleen, päättyykö se koskaan ja onko se koskaan alkanutkaan.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 10, 2019, 10:43:24Tarkkaan ottaen Rossin määritelmä on Itsensä pois-sulkeva.  Mutta tuskin totta, eikä ilmeisesti tarkoita mitään. Alleviivaus.
::
Lainaa"Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”


Abstraktioiden arvoa voi, ja tuleekin puolustaa. Käytäntöä on abstraktion soveltaminen, Rossin tyyliin. Osuu hyvin. Rossin kieltäminen ei kovin hyvin.

Abstraktion kytkentä on tietysti se juttu. Matematiikkaakiin voi kytkeä miten vain. Ei se matematiikasta jotenkin huonoa tee, vaan sen soveltajasta.

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 10, 2019, 10:23:59On tosiaan vaikeaa selviytyä hengästymättä, kun suuri osa energiasta kuluu siihen, että yrittää elää niinkuin "pitää", eikä niinkuin itse haluaisi.


Raamatun kertomus Baabelista, kielten eroamistaipumuksen paikkaansapitävyydestä on näin vahvistunut, tavallansa.

Uskonnot kokevat samaa, ja kaikki rakennelmat, tiettyä eriytymistä ja irtiottoa. Sopivana se onkin kiva, tosin tuskin itsetarkoitus, ellei halua poimia kaikkea jotenkin helpommin, jolloin yksitellen-menetelmä on tietysti tehokkaampi, kuin kaikki kerralla -tyyli.

Nykyään osataan kohdennusta, ja toisaalta sen pohjustusta, tai kohdennusta molemmissa, vaiheensa mukaisena.

Vinks: https://fi.wikipedia.org/wiki/10_syyt%C3%A4_tuhota_kaikki_sometilit_nyt (Ihan kivaa ajattelusuuntapainotussäätöä)

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 10, 2019, 11:25:26
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 10, 2019, 10:43:24Tarkkaan ottaen Rossin määritelmä on Itsensä pois-sulkeva.  Mutta tuskin totta, eikä ilmeisesti tarkoita mitään. Alleviivaus.
::
Lainaa"Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen."


Abstraktioiden arvoa voi, ja tuleekin puolustaa. Käytäntöä on abstraktion soveltaminen, Rossin tyyliin. Osuu hyvin. Rossin kieltäminen ei kovin hyvin.

Abstraktion kytkentä on tietysti se juttu. Matematiikkaakiin voi kytkeä miten vain. Ei se matematiikasta jotenkin huonoa tee, vaan sen soveltajasta.

Sitten, kun abstraktiot alkavat elää omaa elämäänsä, ilman fyysisen maailman kontakteja, voidaan varmaan hyväksyä Rossin näkemyksiä, mutta tuskin sitä ennen.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 10, 2019, 17:00:20Sitten, kun abstraktiot alkavat elää omaa elämäänsä, ilman fyysisen maailman kontakteja, voidaan varmaan hyväksyä Rossin näkemyksiä, mutta tuskin sitä ennen.

Tää on kyllä kovan luokan näkemys. Tätä vaan, niin maailma pelästyy.

Abstraktiston sovitus, tapaus kerrallaan, on kyllä myös oma juttunsa. Aivan kuin todellisuus olisi vaatetettavissa, tietyn abstraktiotapauksen "mönkijöitä" koskien.

Abstraktio ei ole tosiaan mitään, mutta voi viitata johonkin, johon ihminen osaa tarttua, ja tartuttavuutta on, vaihtelevassa määrin.

Toisaalta, jos mönkijä Mm, jos käy liityttäväksi abstraktioilla Am1 ... Amn, niin vaatekerroksia olisi ehkä tuhdisti, riippuen luvusta m, joka voisi lähestyä, ties mitä. Tarkenisiko mönkijä sitten siinä maailmassa, jossa hänet on otettu tarkasteluun, vaatetettuna EMlla tavalla? Mene ja tiedä.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 10, 2019, 19:45:02

Abstraktio ei ole tosiaan mitään, mutta voi viitata johonkin, johon ihminen osaa tarttua, ja tartuttavuutta on, vaihtelevassa määrin.

Sieluaan kaipaavat voivat yrittää olla se sielu ja kertoa sitten mitä se sielu tekee. Muut ihmiset tyytynevät olemaan aineellisia ja toimivat varmaankin henkisen painolastinsa kanssa, eli tuntevat ja aistivat aineellista mailmaa.

Mitä sielu sanana tarkoittaa aineetonta?, >siis energiatonta toimijaa.  Sopinee  myös suhteellisuusteoriaan, eli massa määrää avaruuden kaareutumisen ja avaruuden kaareutuminen määrää massan liikkeen.

Juha


Sielun suhde fyysiseen maailmaan, on kuin kielen suhde todellisuuteen. Näitä ei kannata asettaa toisiaan vasten, sillä molemmat palvelevat toisiaan. Se on humaanisuutta, johon on enemmän eväitä ihmisellä, kuin monella muulla eläimellä.

Ihmisyys onnistuvana on tietysti viime kädessä sitä, että eläimellisyys on kohden kestävyyttä. ("-lause) Juttu on lähellä, suorasti koettuna. (""-lause)

Varmistelu EMssa on tietysti virhe, samoin pelkäksi eläimeksi kaventuminen, kun tiedetyn ja arvellun suhteen kuitenkin on vaarana sössiä, jolloin epäonnistumisen oletus on tietyllä tapaa kyynisyyttä, jolla voi arvella pääsevänsä helpoiten. Yhtä vajaavaista siis, kuin pelkät tarkastelut, vailla elämän kosketusta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 11, 2019, 10:23:24

Sielun suhde fyysiseen maailmaan, on kuin kielen suhde todellisuuteen. Näitä ei kannata asettaa toisiaan vasten, sillä molemmat palvelevat toisiaan. Se on humaanisuutta, johon on enemmän eväitä ihmisellä, kuin monella muulla eläimellä.

Kieli on todellista ihmisessä, kuuluu aivojen rakenteeseen. Opittunakin se on hermoverkon toimintaa ja oppiahan se pitääkin. Ihmisellä on siihen mahdollisuus, mutta sellaista pikkulasta ei ole syntynyt, joka osaisi puhua luonnostaan.

"Sielu lienee olemassa luonnostaan, nyt vain pitää tietää mitä sillä tarkoitetaan- elämää- luntoa- ihmistä ja miksei eläimiä, kunkin eläimen sielu vain on sidoksissa sen eläimen aivojen toimintaan ja sen mukainen. Kanankaan sielu tuskin tavoittelee taivaita, kukko lienee ajoittain paljon kiinnostavampi,, tapaus.

Karikko

Aistien toiminnan yhtyessä tietoisuudeksi, tapahtuu laadullinen muutos, kun havainnon informaatio muuttuu elämykseksi.

Maku-hajumolekyylin "makeus, suolaisuus, happamuus, ynnä muut tietoiset elämykset eivät kyllä sinänsä kerro miksi joku yhdiste tuntuu, maistuu joltakin.

Evoluution kannalta ne ovat merkityksellisiä ohjatessaan organismin käytöstä, mutta "teknisinä komponetteina se muutos ei liene ihan heti selitettävissä fysiikan, bio-fysiikan keinoilla.

Miksi siis makeus on "makeaa" vaikka on kysymys vain molekyyliyhdisteistä, tai miksi joku maistuu miellyttävältä, tai karvaalta?

Evoluuttisen perusteen mukaan se on kyllä suojamekanismi, mutta ilmeisen vaikkea selittää sen metafyysinen ominaisuus.

Juha


Karikko A: Kieli on todellista ihmisessä, kuuluu aivojen rakenteeseen. Opittunakin se on hermoverkon toimintaa ja oppiahan se pitääkin.

Karikko B:  "Sielu lienee olemassa luonnostaan, nyt vain pitää tietää mitä sillä tarkoitetaan- elämää- luntoa- ihmistä ja miksei eläimiä, kunkin eläimen sielu vain on sidoksissa sen eläimen aivojen toimintaan ja sen mukainen.


Päädyit aivoihin. Aivot tuskin jäävät paitsi, noista mainitsemistasi, kielestä ja sielusta. Tulit yhdistäneeksi näin. Samoilla linjoilla.

Moni, esim uskavakin, kyllä ajattelee, että sielut sun muut yhdistyvät jollain tapaa ihmisessä, ainakin elinaikana. Kuolemanjälkeisistä koettavat ehkä arvailla vahvasti, että mikä on meno.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 15, 2019, 16:42:42Aistien toiminnan yhtyessä tietoisuudeksi, tapahtuu laadullinen muutos, kun havainnon informaatio muuttuu elämykseksi.

En usko, tai hassusti kerrottu.


Kirjoittaisin vaikka näin:

Aistien toiminnan yhtyessä tietoisuudeksi, tapahtuu aivojen toimintaa vakauttava muutos, kun ollaan enemmän tai vähemmän vankeudessa siihen synkroniaan, joka on aivojen ja aistisillan tuolla puolen, tosin kuitenkin niin, että aivoja tarkastelemalla voitaisiin todeta, ettei niiden toiminta oleellisesti muutu, tai ne tilat, joihin siirrytään, ovat aivoille aika normaaleja siirtymiä, joihin sidosvalmiudessa, tiukasti.


Koenta ei muutu tietyltä osin tuossa. Jotain kyllä. Mitä?

Minusta aistikytkentäisempi tila sidotumpana, liittää aivot myös kieleen, joka linkkautuu vahvasti koettuun, ja etenkin muihin ihmisiin, joihin liittyy niin vahvoja vaikuttumisia menneestä, että aiemmat elämykset heräävät enemmän. Tämäkin voi tosin riippua, eli ehkä päinvastaisestikin.

Aistikytkentäinen kokemus soittelee siten menneisyyttä, joka on vielä jännitteistä, ja heiluu "tuulessa". Tällaista ainesta on kyllä unissakin, vaikka kohtaamistapahtuma menneen kanssa voi olla jollain tapaa toisenlaista, ainakin joskus.