Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tietoisuus Totta&Illuusiota.

Aloittaja Karikko, huhtikuu 01, 2019, 11:27:20

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 15, 2019, 20:27:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 15, 2019, 16:42:42Aistien toiminnan yhtyessä tietoisuudeksi, tapahtuu laadullinen muutos, kun havainnon informaatio muuttuu elämykseksi.

En usko, tai hassusti kerrottu.

Hassupa- hassu, mutta ärsytys muuntuu siis tunteeksi.

Tunne-elämyksenä se ilmee kokijalle. Pienenä lapsena se on varmaan pelkkä tunne, kuten nälkä, kipu epämukavuus ja ei niin tiedostettua.

Aikuiseksi kasvaessa erilaiset tunnetilat tulevat varmaan paremmin tiedostetuiksi, mutta pienen ihmisenalun refleksiot jo osaavat kertoa mikä on hyvää ja mistä syntyy inhoreaktio, kun hän saa suuhunsa jotain pahanmakuista.

Tunteen synty siitä puhuin, mutta miksi sokeri on makeaa ja miten se makeuden kokemus syntyy, kun on kysymys vain molekyylien rakenteesta.  Kokiessa se ärsyke tunnetaan makeutena.

Kuuloelimien ärsytys kertoo äänen lähteen suunnan ja laadun, joka kuulemisen ollessa kyseessä on aikuiseksi ehtineellä jo hyvin valistunutta kertoessaan myös kielellisen tarinan.

Juha

#31

Hyvä tarkennus. Hyvä palauttaa arvioon myös lähtötilanne. Poikkeaa siitä maailmasta, jossa aikuiset elävät, ja jossa tosiaan on enemmän painolastia, tai (")turhasta(") vapautumista, jopa niin, että kokemuspuoli on aika lailla hoidettu, ettei siitä juuri tarvitse välittää. Tunnepuolen kuljeksijat kivasti jo paketissa, pysyvämpilaatuisesti teipattuna.

Karikko

Kun ihminenkin alkaa kasvaa solujen jakautumisella. Kopioituvat solut tuntevat ja "tietävät" kehittyä sijaintinsa mukaisesti. Nehän muodostavat ihmiskehon ja niiden alkuperä on munasolun ja siittiön yhtymisen jälkeen samanlainen. Silti itseorganisoitumisen mukaan jokaisesta solusta muodostuu asemansa mukainen, vaikka DNA  määrää se toiminnan, mutta solut muodustavat kehon joka osan, kuten kynnet ja lihakset, kaikkilla soluilla on sama alkuperä ja ne erikoistuvat ilmeisesti sen kokonaisuuden osana, ainoastaan siinä olevan paikkansa mukaan.

Tietoista, tai ei, mutta ilmeisen tiedostamatonta toimintaa. Tutkijoillakin on ollut pitkä tie voidessaan päätellä miten kaikki toimii.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 17, 2019, 10:33:15
Tietoista, tai ei, mutta ilmeisen tiedostamatonta toimintaa. Tutkijoillakin on ollut pitkä tie voidessaan päätellä miten kaikki toimii.

Tietoisuus täytyy olla jo sisäänrakennettuna munasoluun (tai siittiöön). Miten muuten esim. kutojalintu tietää olevansa juuri kutojalintu eikä adaptoi ympäristöstään esim. papukaijan käytöstä. Erikoisen pesänsä ja pariutumisrituaalinsakin se osaa moitteetta. Kaikki tämä tieto on siis oltava jo siinä ensimmäisessä solussa minkä jakaantumisen seurauksena lintu syntyy.

Tässä piisaa kyllä tutkimista, eikä varmaan selviä ihan pian. Joka muuta väittää on yhtä ulkona kuin ne, jotka jo kauan sitten väittivät, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty.

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 17, 2019, 10:56:01
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 17, 2019, 10:33:15
Tietoista, tai ei, mutta ilmeisen tiedostamatonta toimintaa. Tutkijoillakin on ollut pitkä tie voidessaan päätellä miten kaikki toimii.

Tietoisuus täytyy olla jo sisäänrakennettuna munasoluun (tai siittiöön). Miten muuten esim. kutojalintu tietää olevansa juuri kutojalintu eikä adaptoi ympäristöstään esim. papukaijan käytöstä. Erikoisen pesänsä ja pariutumisrituaalinsakin se osaa moitteetta. Kaikki tämä tieto on siis oltava jo siinä ensimmäisessä solussa minkä jakaantumisen seurauksena lintu syntyy.

Tässä piisaa kyllä tutkimista, eikä varmaan selviä ihan pian. Joka muuta väittää on yhtä ulkona kuin ne, jotka jo kauan sitten väittivät, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty.

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...

Alleviivaus.  Tuollainen johtopäätös on aika hyvä peruslähtökohta.  Silti on kiva olla olemassa, ainakin toisinaan, ehkä ei aina.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 17, 2019, 10:33:15Kun ihminenkin alkaa kasvaa solujen jakautumisella. Kopioituvat solut tuntevat ja "tietävät" kehittyä sijaintinsa mukaisesti.

[...]

Tietoista, tai ei, mutta ilmeisen tiedostamatonta toimintaa. Tutkijoillakin on ollut pitkä tie voidessaan päätellä miten kaikki toimii.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 17, 2019, 10:56:01Tietoisuus täytyy olla jo sisäänrakennettuna munasoluun (tai siittiöön).

[...]

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...


Tietää hän, ken Herrajumalaa kuuntelee.

Sanasta se lähtee, kuten kerrotaan, eli sanotaan sanasta alkavan. Näinhän se, kun tuon laajentaa. Siellä se, tietoisuus, joka herättelee. Ei tyhjässä, sen enempää kuin meidän valmistamassa kuokassa, joka kuuntelee ja toimii ohjeittemme mukaisesti, tosin tekijästä mitään tajuamatta, kun välineliittymä ei ole se, jota kuokka alkaisi pitää aktiivitoimikanavanaan. Vaikka liikuskelee, tekijänsä mukaan, niin tuskin on sanoa siinä yhteydessä tekijälle mitään erityisempää. Jos viestittää, niin aika toisenlaisena kokonaisuutena, muuallaolevaan.

Vai miten?

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 17, 2019, 11:38:31

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 17, 2019, 10:56:01

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...

Tietää hän, ken Herrajumalaa kuuntelee.


Juha on väärässä. Herraa kuunteleva uskoo, uskoo niin tanakasti että kieltää kaiken tiedon.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Sepe - huhtikuu 17, 2019, 12:26:24Herraa kuunteleva uskoo, uskoo niin tanakasti että kieltää kaiken tiedon.

Tiettyyn rajaan asti saattelee, kohden sitä, jonne itse sattunut kulkeutumaan. Näin kirkollisemmat tahot eivät poikkea erilaisista yksilöistä, joista kukin viestii omalla tavallaan siitä, mihin ovat heränneet.

Juha


R..., tietoisuudesta, koskien ... :::

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 17, 2019, 10:56:01Tässä piisaa kyllä tutkimista, eikä varmaan selviä ihan pian. Joka muuta väittää on yhtä ulkona kuin ne, jotka jo kauan sitten väittivät, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty.

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...


Suoraviivaisesti ottaen, matka voi ola pitkä, kenties päättymätön, myös rajallisten kokonaisuuksien löytämisessä.

Kulma-juttuina voi nuo saavuttamattomaksi jääneet olla yhtä simppeliä kuin mikä tahansa asia, joka päädytty ottamaan yksinkertaisena vastaan, hyvällä syyllä.

ROOSTER

^
Koska tuo päättymätön tutkiminen on sellainen projekti, tuloksia ei juuri saa ja ikinä ei tule valmista, että viisaimmin tekevät ne kansanmiehet(-ihmiset) jotka viis veisaavat kaikenlaisista "välituloksista", eivätkä sen puoleen usko mihinkään ilmestysnäyttöihinkään, vaan lötköttävät sivustavedettävässä päivät pitkät, välillä ilmaisten itseään tehokkaasti: Suattaapi ollakin, vaan suattaa jotta ei olekkaan.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 17, 2019, 10:56:01
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 17, 2019, 10:33:15
Tietoista, tai ei, mutta ilmeisen tiedostamatonta toimintaa. Tutkijoillakin on ollut pitkä tie voidessaan päätellä miten kaikki toimii.

Tietoisuus täytyy olla jo sisäänrakennettuna munasoluun (tai siittiöön). Miten muuten esim. kutojalintu tietää olevansa juuri kutojalintu eikä adaptoi ympäristöstään esim. papukaijan käytöstä. Erikoisen pesänsä ja pariutumisrituaalinsakin se osaa moitteetta. Kaikki tämä tieto on siis oltava jo siinä ensimmäisessä solussa minkä jakaantumisen seurauksena lintu syntyy.

Tässä piisaa kyllä tutkimista, eikä varmaan selviä ihan pian. Joka muuta väittää on yhtä ulkona kuin ne, jotka jo kauan sitten väittivät, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty.

Herrajumala, emmehän tiedä oikeastaan yhtään mitään...

Alleviivaus:

Suhteellisuusteorian kehityksen jälkeen on aika todennäköistä, että tulevat keksinnöt joudutaan sijoittamaan sen "määräämään" raamiin.

Eli vaikka uutta tuotetaan, niin silti ei varmaan noista kehyksistä päästä. Ilmeisen toivotonta etsiä ajattomia ratkaisuja, ajallisessa maailmassa.

Mutta tiedosta jota dna edustaa ja määrää kehykset eliön toiminnassa. Ympäristö on siinäkin silti vaikuttamassa, eli eläin joka on toisessa ympäristössä kasvanut on ristiriitaisessa tilanteessa, kun ei välttättä tiedä onko sorsa vai joutsen.

Susilapset eivät opi puhumaankaan, jos eivät ole kasvaneet ihmisten kanssa.

Juha

#41
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 18, 2019, 10:55:24Suhteellisuusteorian kehityksen jälkeen on aika todennäköistä, että tulevat keksinnöt joudutaan sijoittamaan sen "määräämään" raamiin.

Eli vaikka uutta tuotetaan, niin silti ei varmaan noista kehyksistä päästä. Ilmeisen toivotonta etsiä ajattomia ratkaisuja, ajallisessa maailmassa.

Vaikea sanoa suhteellisuusteorian kattavasta luonteesta, kokonaisuuden suhteen. Jos on tarjota jotain liittymää maailmaan, ihan sen pohjia myöten, ... onko ihan varma?

Vaikka varmaa tuo äskeinen, eli on pohjaa YST:ssa, niin ratkaisujen määrää ja vaikeutta se ei poista. Voi verrata tietotekniikkaan, jossa perusta on aika yksinkertainen. Niin vain, aika vaikeaa saadaan siitä generoitua, ja toimivaa sopivilla rakenteilla, joiden määrällä ei rajaa. Teoreettisia kysymyksiä tuosta silti nousee.

Miten pitkälle on mahdollista venyä järjestelmärakenteluissa, millä tavoin? Mitä kaikkia voidaan saattaa yhteen, millä tavoin? Voiko kokonaisuus olla millä tavoin optimoitu ja täydellisen yksinkertainen, samalla, kun sen soveltuvuus on yhä kattavampaa?


L.  Karikon kommentti taitaa paljastaa tieteen luonteen. Jos on kattava pohja rakennettu, jonkin liittymän kautta kaiken rakenteeseen, niin mission olisi completed. Aika hauska ajatus, jos tarkemmin miettii.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 18, 2019, 13:21:11
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 18, 2019, 10:55:24Suhteellisuusteorian kehityksen jälkeen on aika todennäköistä, että tulevat keksinnöt joudutaan sijoittamaan sen "määräämään" raamiin.

Eli vaikka uutta tuotetaan, niin silti ei varmaan noista kehyksistä päästä. Ilmeisen toivotonta etsiä ajattomia ratkaisuja, ajallisessa maailmassa.

Vaikea sanoa suhteellisuusteorian kattavasta luonteesta, kokonaisuuden suhteen. Jos on tarjota jotain liittymää maailmaan, ihan sen pohjia myöten, ... onko ihan varma?

Vaikka varmaa tuo äskeinen, eli on pohjaa YST:ssa, niin ratkaisujen määrää ja vaikeutta se ei poista. Voi verrata tietotekniikkaan, jossa perusta on aika yksinkertainen. Niin vain, aika vaikeaa saadaan siitä generoitua, ja toimivaa sopivilla rakenteilla, joiden määrällä ei rajaa. Teoreettisia kysymyksiä tuosta silti nousee.

Miten pitkälle on mahdollista venyä järjestelmärakenteluissa, millä tavoin? Mitä kaikkia voidaan saattaa yhteen, millä tavoin? Voiko kokonaisuus olla millä tavoin optimoitu ja täydellisen yksinkertainen, samalla, kun sen soveltuvuus on yhä kattavampaa?


L.  Karikon kommentti taitaa paljastaa tieteen luonteen. Jos on kattava pohja rakennettu, jonkin liittymän kautta kaiken rakenteeseen, niin mission olisi completed. Aika hauska ajatus, jos tarkemmin miettii.

Ihmisjärkeen kuuluu fyysinen komppaus, eli ilman kehyksiä sitä ei ole olemassa.

Ajatuksia ei ole ellei niitä aivojen sähkökemialliset prosessit tuota.  Aaate sinänsä ei kerro totuutta, mutta se on työkalu jota käyttäessään voi saada jonkinlaisen (kokonaiskuvan, tai yleensä mielikuvan) jostakin, jota ei muuten voi eikä kykene hahmottamaan.

Tieteessä on erilaisia menetelmiä havaintomaailman analysoimisessa, mutta perusymmärrys on aivojen tuottamaa järjestystä. Siihen voi kyllä liittää utopistisia mielikuvia, mutta nekin toimivat aivojen palkkio ja mielialavalintojen kautta.    >>Uskot sitä mitä haluat uskoa, mutta yleensä et suostu katsomaan itsellesi epämieluisia asioita neutraalisti.))

Jos on olemassa jotain "ajatonta" niin sitä ei ajalliset aivot kykene ymmärtämään, ajan avulla.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 19, 2019, 12:54:42Jos on olemassa jotain "ajatonta" niin sitä ei ajalliset aivot kykene ymmärtämään, ajan avulla.

Tuolle tasolle laskeutuminen, voikin olla aika omanlainen lajinsa.

Juha

#44
Lainaus käyttäjältä: Juha - huhtikuu 15, 2019, 20:27:56Minusta aistikytkentäisempi tila sidotumpana, liittää aivot myös kieleen, joka linkkautuu vahvasti koettuun, ja etenkin muihin ihmisiin, joihin liittyy niin vahvoja vaikuttumisia menneestä, että aiemmat elämykset heräävät enemmän. Tämäkin voi tosin riippua, eli ehkä päinvastaisestikin.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 16, 2019, 07:57:27Tunne-elämyksenä se ilmee kokijalle. Pienenä lapsena se on varmaan pelkkä tunne, kuten nälkä, kipu epämukavuus ja ei niin tiedostettua.

Palaan tuohon alleviivattuun kohtaan, jota en viitsinyt lähteä haarauttamaan pitemmälle. Jatkotarina liittyy jälkimmäiseen lainaukseen.


Jos tunne-elämys jatkuu ja jatkuu, eikä kanavoidu nopeasti, niin sitten se menee hitaasti. Jännite kuitenkin lyö jotenkin läpi, jatkoseurausten vaihdellessa, varmaan monesta tekijästä. Joka tapauksessa, tunne-elämykseen liittyvä tarve jos ei toteudu, kun puhutaan vastatulleesta, niin jokin perustava juttu saa aikaan sitä, mikä ei ehkä tue kokonaisuutta.

Lyhyesti edellinen sanoen, ihminen jää tuleen, ja palaa siltä alueelta. Voi verrata esim meluvaurioon, toisin meluvammoja ei voi korjata myöhemmin, tai näkemys menee näin. Osa aivojen vaikutustiloista voi samalla tapaa aiheuttaa sellaista, jolla ihminen ei paljoa pärjäile, vastaavan koittaessa.

Alleviivattuun palatakseni, ihminen, jolla on selviytymiskeinoja, voi pärjätä jollain suojauksella, vaikkei tarpeita tulisi hoideltua, kuten tulessamakaavan tapauksessa. Erona on se, ettei vammaa synny, ainakaan saman tien. Ostettu jatkoelämä on koteloimisen ansiota, tosin tällä on seurauksensa, mitä pitemmälle aikaa kuluu. Suoran vamman sijaan, ei voida olla irti täysin tilanteesta, joka toisessa tapauksessa on aiheuttanut tietyn osan amputoitumaa.

Kun ajattelee yhteisöllisempää tasoa, ja sen tarjoamia erilaisia suojia, osa niistä voi olla selviytymisvälineitä, siinä missä yksilötason vastaavatkin ovat. Tällainen noja, selviytymiskeinona, ratkaisemattomuuden ylläpitämisessä on myös ongelma, ja laajana varmaan lisäksi omanlainen juttunsa.

Ratkaisuja varten voi hakea aikaa, tosin tässä on omat reunaehtonsa. Joskus puhunut siitä, miten kasvu ja rakentuminen itsessään on jo riski. Korrektimpaa olisi tässä sanoa, että jos kasvu ei tapahdu kauttaaltaan, vaan eletään vaikka sen YST:n mukaisesti (mielikuvitusleikki), niin liittymä tarpeelliseen on kyllä hyvin lokeroituneena, mutta elämän sykkeessä ne rahdit, joihin sidottu, mieli hakea tarvittavaa, ...

Ratkaisu, ja siihen perustuva liittymä L1, voi olla jotain, tosin omaksi kanavaksi jäädessään, on vähän kuin tapaukset, jotka nostin esille tulipalon, ja suojautumisen tapauksessa.

Miten myöhennät sen tietyllä keinolla haettavuuden päähän liittyvän jutun niin, että on mukana silloin, kun tarve. Entä jos olet rakentanut sen varaan, ja olotila perustuu jonkin rihman päässä olevaan? Se on hyvästit sulavalle sopeutumiselle. Tiedossa ei ole kuin kompleksiikkaa, kunnes se romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

Vahvuus (miten rakentuukaan) luo mahdollisuutta toimia rivakasti. Mikä nopeasti tulee, se nopeasti menee. Näinkö? Ja mikä hitaasti tulee, se hitaasti nielee.


Lisään sen, että vahvuus on tosiaan hyvä. Sillä voi säätää jonkin verran sitä, mikä ehkä on joka tapauksessa kohdattava. Jos itseään ei mitenkään osaa ottaa huomioon liian ison haasteen äärellä, niin tässä auttaa asteittaisen mukanaolon mahdollisuus. Miten tällaista osaa arvostaa, on toinen juttunsa, kun mikään ei enää paina, ja voisi olla ihan tyytyväinen saavutettuun, eikä osaa ajatella, että kaikki ei olekkaan ok, vaan lähinnä vältetty jotain.