Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mielenterveys

Aloittaja Vatupassi, huhtikuu 12, 2019, 17:07:06

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vatupassi

Pian uuden suhteen alussa ahdistus alkoi puskea esiin.

Vatupassi

Joulukuun numero:voimalehti artikkeli 2020

mistä omaan tilanteeseen saa tukea?


-mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy  näkemään  omat kykynsä,  selviytymään elämään kuuluvista
haasteista, sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.
-Freudin sanoin:mielenterveys on kyky rakastaa ja tehdä työtä.

-tämän päivän häiriöiden määrittely on hankalaa..
-monet oireet näemmä kuuluvat osaksi  normi elämää.
-

Vatupassi

Mielenterveyden häiriöiden tarkka määrittely on vaikeaa artikkeli voimalehti 12nro, joulukuu2020)


-on siis kyse häiriöstä kun:mieli-ala, tunteet, ajatukset,  tai käytös haittaavat toimintakykyä, aiheuttaen kärsimystä ja
vaikeuttavat toimintakykyä
-vakava häiriö voi täten lamauttaa ihmisen täysin
-hyvän mielenterveyden mittari on se, että ihminen on tyytyväinen  elmään  ja kokee sen merkityksellisenä.
-
hy
hyvää mielenterveyttä voi harjoittamalla ihmissuhdetaitoja+olemalla mukana yhteisessä tekemisessä+pitämällä yhteyttä toisiin
ihmisiin+ ja tekemällä itselleen mieluisia asioita.
-myös riittävällä levolla,ruokavaliolla,  sekä  tunnetaitojen harjoittamisella on merkitystä!

Vatupassi

Entä kun mielenterveys horjuu?Mitä silloin voi tehdä?Uskallanko pyytää apua vaiko  leimautuuko ihminen silloin?


Vatupassi

Hs.19.10.2021

Sairauteni oikea nimi:

Jos helsinkiläisen Pauliinan mielen sairauteen olisi osattu puuttua ajoissa oikealla  tavalla,  hän ei ehkä olisi yrittänyt
kävellä kohti kuolemaansa.

Sinä päivänä Pauliina hyppäsi pyjamassa taxiin ja lähti kohti kaliforniaa.
Äänet musiikin seassa käskivät hänet tehdä niin.
Helsinki-Vantaan lentoaseman tiskillä selvisi, etteivät rahat riitä  Amerkan matkaan.Niinpä Pauliina alkoi laskea, mihin
asti niillä pääsisi.Rovaniemelle lippu  sinne kiitos!
Lentokenttävirkailija mietti pyjamaa, Lapin säätä ja lippuja haluavan naisen sekavuutta.
Hän hälytti vartijat. Pauliinan matka kohteeksi vaihtui Auroran sairaala.Nyt vuosia myöhemmin Pauliina ajattelee, että olisipa aiemmin
tiedetty, mikä tälläisen hänelle vieraan käytöksen laukaisi.
Ehkä hän ei olisi päähänpistosta kiitänyt taxilla kohti lentoasemaa tai vain kuukausia myöhemmin kohti kuolemaansa.
Ehkä jonkun toisen kaksisuuntaista  mielenhäiriötä sairastavan  ei myösään ole pakko liukua  yhtä syvälle, kun  hän puhuu nykyisin
tästä kaikesta ääneen.
Haluan sanoa, että hae apua. Se ei ole  aina helppoa, mutta sitä on saatavilla. Elämä todella voi muuttua.Pauliina
ei esiinny tässä jutussa  nimellään, koska jutussa käsitellään  hänen terveydentilaansa liittyviä  arkaluonteisia tietoja.
Kun Pauliina oli parikymppinen opiskelija, hänellä oli syviä masennuskausia.Niihin kokeiltiin lukuisia lääkkeitä, joista ei tuntunut olevan
apua.
Välissä oli tavallista elämää-ja sitten niitä jaksoja, kun Pauliina oli jotenkin levoton mutta todella energinen.
Oli sellanen olo, että ihanaa, olen parannut. Nyt kannat kattoon.!"
Tälläistä ylivirttynyttä tilaa kutsutaan hypomaniaksi. Ihminen voi olla aivan kierroksilla ja tehdä kaikenlaista harkitsematonta mutta
säilyttää jonkinlaisen  otteen todellisuudesta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - joulukuu 29, 2020, 23:42:09
Joulukuun numero:voimalehti artikkeli 2020

mistä omaan tilanteeseen saa tukea?
Netistä saa heti puhelinnumeron ja yhteystiedon, jos on hätä,

Norma Bates

https://www.suomi24.fi/viihde/aliisa-17-on-jo-konkari-ryyppyputkissa-ja-laskut-eraantyy-et-naa-nyt-yhesa-yosa-muutu-aikuiseksi?s24

Kati Laukkasen ohjaama dokumenttisarja Tytöt 18 seuraa oululaisia nuoria puolen vuoden ajan. Oululainen abiturientti Aliisa miettii ohjelmassa näin:

-Seittemäntoistavuotias on vielä lapsi, sitten ko nää kaheksantoistavuotta täytät, niin sulle lyyään aikuisen velevollisuudet. Et nää nyt yhesä yösä muutu aikuiseksi.

Aliisalla on edessään yo-kirjoitukset, mutta elämänhallinta on hakusessa. Ryyppyputket ovat arkipäivää ja laskut on maksamatta. Lopettaako juominen tänään vai jatkaako putkea?

Miki jumittaa kotona sairasloman turvin. Opiskelu on jäänyt kesken ja hän ei käy ulkona edes ruokaostoksilla. Kuvioihin tuleva tyttökaveri on kuitenkin eri mieltä ajankäytöstä. Miki ei kuitenkaan ole vielä valmis kouluun tai töihin.

Kati Laukkasen ohjaama dokumenttisarja Tytöt 18 seuraa Aliisaa, Mikiä, Mallaa ja Sunisaa puolen vuoden ajan.

-Tytöt 18 -dokumenttisarjan päähenkilöt ovat juuri niitä nuoria, joista keskustellaan, kun puhutaan nuorten masennushäiriöiden ja -oireilujen lisääntymisestä. Päähenkilöiden rohkeus, aitous ja avoimuus antavat dokumenttisarjan katsojalle aivan erityisen näköalapaikan monen nuoren tytön normaaliin arkeen. Ongelmat eivät synny tyhjästä, ja sarja näyttääkin seksuaalisen häirinnän, väkivallan, koulukiusaamisen ja riittämättömän tuen seuraukset, ohjaaja Kati Laukkanen kertoo Ylen tiedotteessa.

Niin että tytöillä ei sitten ole pahaa oloa, pojilla vaan?

Toope

Tuollainen syrjäytyminen kuulostaa niin turhalta. Ehkä yleisempää pojilla, kuin tytöillä, mutta ongelma silti yksilöjen kohdalla.
Osin introverttinä ihmisenä ymmärrän, mielenterveys ei ole leikin asia.

Vatupassi

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 25, 2022, 21:12:51
Tuollainen syrjäytyminen kuulostaa niin turhalta. Ehkä yleisempää pojilla, kuin tytöillä, mutta ongelma silti yksilöjen kohdalla.
Osin introverttinä ihmisenä ymmärrän, mielenterveys ei ole leikin asia.


-----------
----------
----------Niimpä, kyllä näistä nuorista on otettava koppi", koska he ovat tulevaisuutemme!monella on ollut, onglemia
eri asia saadaanko apua, pyynnöistä huolimatta!

Toope

Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - maaliskuu 01, 2022, 02:31:50
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 25, 2022, 21:12:51
Tuollainen syrjäytyminen kuulostaa niin turhalta. Ehkä yleisempää pojilla, kuin tytöillä, mutta ongelma silti yksilöjen kohdalla.
Osin introverttinä ihmisenä ymmärrän, mielenterveys ei ole leikin asia.


-----------
----------
----------Niimpä, kyllä näistä nuorista on otettava koppi", koska he ovat tulevaisuutemme!monella on ollut, onglemia
eri asia saadaanko apua, pyynnöistä huolimatta!

Ehkä monet heistä olisivat kasvaneet normiaikuisiksi normiperheissä?

Vatupassi

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 01, 2022, 23:21:26
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - maaliskuu 01, 2022, 02:31:50
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 25, 2022, 21:12:51
Tuollainen syrjäytyminen kuulostaa niin turhalta. Ehkä yleisempää pojilla, kuin tytöillä, mutta ongelma silti yksilöjen kohdalla.
Osin introverttinä ihmisenä ymmärrän, mielenterveys ei ole leikin asia.


-----------
----------
----------Niimpä, kyllä näistä nuorista on otettava koppi", koska he ovat tulevaisuutemme!monella on ollut, onglemia
eri asia saadaanko apua, pyynnöistä huolimatta!

Ehkä monet heistä olisivat kasvaneet normiaikuisiksi normiperheissä?



-------------
----------
Mielenterveys ongelmat käsittävät kaikki yhteiskuntaluokat, ihan älykkäimmätkin lupaukset"
-ja perintötekijät sekä kasvu-ympäristökin vaikuttavat,
-monet nuoruudssaan kokevat erilaisia tilanteita, jotka ovat tahdosta riippumattomia,
-on, vanhemman kuolema, oma fyysinen vammamautuminen, jne.
-moni myös joutuu käymään elämänsä matkan läpi jonkin näköisen laitoksen ennen kunnollista
aikuistumistaan: esim, vankila, mielisairaala, joku hurahtaa johonkin lahkoon, tai kasvatuskoti"
-monen, elämä jo lapsuudessa on saattanut, sisältää niin rankkoja asioita, että on ylipäätänsä ihminen kun
on aikuisikään selvinnyt!

Norma Bates

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008971519.html

MAAILMALLA on saanut paljon huomiota uusi tutkimuskatsaus, jonka mukaan hermovälittäjäaine serotoniini ei liity masennukseen.

Katsauksen saamaa huomiota selittää se, että moni yhdistää aivojen alhaisen serotoniinitason masennukseen.

Sairautta myös hoidetaan serotoniinin takaisinoton estäjillä eli ssri-lääkkeillä. Ne lisäävät serotoniinin määrää hermosolujen väleissä.

SEROTONIINITEORIAAN näytti hiljattain nojautuvan Itä-Suomen yliopiston oikeuspsykiatrian dosentti ja Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Markku Lähteenvuo HS:n haastattelussa.

"Neurobiologiassa on osoitettu, että masennusta kokevalla on serotoniinin aineenvaihdunta mennyt pieleen, ja lääkkeet korjaavat juuri tätä asiaa", Lähteenvuo sanoi.

Toiseen tulokseen päätyivät brittiläisen London University College -yliopiston Joanna Moncrieff ja hänen työtoverinsa katsauksessaan, joka julkaistiin Molecular Psychiatry -tiedelehdessä.

He kokosivat siihen tuloksia lukuisista tutkimuksista, joissa on selvitetty serotoniinin ja masennuksen kytköstä.

PÄÄTELMÄ oli se, että kytköksestä ei ole löydetty luotettavaa näyttöä. Tähän kaatuu tutkijaryhmän mukaan olettamus, että masennus johtuisi serotoniinin vajeesta tai sen heikkenemisestä kehossa.

Samoin kaatuu heidän mukaansa ajatus, että masennus johtuisi aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Tällainen käsitys on heidän mukaansa yhä yleinen paitsi maallikkojen myös mielenterveyden ammattilaisten joukossa.

SEROTONIINIHYPOTEESI juontaa juurensa 1950-luvulle. Silloin masennuksen hoidossa alettiin käyttää aivojen serotoniiniin vaikuttavia lääkkeitä.


Ensimmäisen kerran kokeilin SSRI-lääkkeitä keväällä 1997. Lääkäri ei kertonut sivuoireista yhtikäs mitään, joten jätin Seronil-lääkkeen 2 vk päästä, koska se aiheutti sydämen hakkaamista. Syksyllä 1998 kokeilin vielä kerran em. lääkettä, ja sain niin tuikean akatisiakohtauksen yöllä, että siihen jäi sen lääkkeen syönti.

2001 ainoa ystäväni (eka eksäni) kuoli samassa rysäyksessä kuin minua kiusattiin (jälleen) töissä, ja aloitin Sepram-lääkkeen. Tuolla kertaa söin sitä 7 kk putkeen. Alkuun olo oli parempi, mutta muistikuvieni mukaan kohonnut mieliala lässähti hyvin nopeasti, joten 20 mg annostus nostettiin muistaakseni annokseen 30 mg. Lopetin kesällä 2002 kuin seinään. En osaa sanoa oliko lääke auttanut millään tavalla, mutta mieliala oli parempi kesän tullen.

2004 alkoikin sitten ilmeisesti tähän mennessä pahin masennukseni, ilman että kukaan kuoli tms. Muisti ja keskittymiskyky katosivat tykkänään. Välillä 2004 - 2010 söin useita lyhyitä pätkiä milloin mitäkin lääkettä. Sertralin aiheutti jälleen akatisian, jäi heti käytöstäni. Cipramil teki sellaisen olon että ei kiinnostanut mikään millään tavalla, ja leikittelin kuoleman ajatuksella. Sepramia tuli syötyä useampiakin kertoja, viimeisen kerran keväällä 2010 jolloin toka eksä jätti minut. Tuolloin lääkkeen aloittaminen poiki valtavan ahdistuksen ja tuskatilan, ja sen koommin en sitalopraamiin olekaan koskenut. Enkä mihinkään muuhunkaan masennuslääkkeeseen mielialojen korjaamisen merkeissä.

Hämärä mielikuva että kokeilin jossain vaiheessa jotain epilepsialääkettäkin, mutta se ei vaikuttanut millään tavalla. Unettomuuteen annettiin kokeiluun ilmainen paketti Seroquelia, ja se se vasta kamalaa paskaa oli. Ja aiheutti akatisian, niin kuin Triptylikin jota nykyään käytän fibroon, mutta nämä kaksi myös väsyttävät niin että pääsee uneen ja pois siitä akatisian tuskasta.

Yksikään kokemukseni SSRI-lääkkeiden parissa ei ole vakuuttanut minua millään tavalla siitä että ne toimisivat minulle. Kyllä sitä alussa aina vähän jalka vippasi siihen malliin että on hyvä fiilis, mutta sieltä tultiin aina alas. Nyt voisi kysyä että kuuluuko ihmisellä edes olla hyvä fiilis, vai pitäisikö tyytyä siihen että on jotenkin harmaa, väsähtänyt olo kokoajan, koska sellaistahan arki on? (Fibron vuoksi olen tietenkin kyllä väsyneempi kuin ihmiset keskimäärin.)

Toka eksäni burn outin ja masennuksen kourissaan aloitti Sepramin, ja hänellä se tehosi ja teho tuntui pysyvän yllä. Mies oli aina uskonut omaavansa jonkinlaisen aivojen etulohkon vian sen vuoksi että oli syntynyt keskosena. Ehkä sitalopraami auttaa tuollaisia tapauksia pääsemään raivotiloistaan, en tiedä.

Olen lukenut jostain että nukkuminen vähentää serotoniinin määrää aivoissa. Tämä sitten selittäisi mahdollisesti sen että masentunut saattaa kärsiä unettomuudesta, koska hänen kehonsa ikäänkuin "pelkää" että serotoniini vähentyy olemattomiin. Tai jos on nukkunut, se serotoniini sitten on myöskin vähentynyt, ja siksi masennus on aamuisin pahimmillaan. Itselläni masennus ei ole aiheuttanut unettomuutta ainakaan merkittävissä määrin, muut asiat ovat (esim. vulvodynia alkuvuosinaan). Mutta olen kyllä selvästi aamuisin aina reilusti alakuloisempi kuin muulloin päivän mittaan. Toisaalta fibrohan niitä aamuja pahentaa, ja kuka sitä riemusta riekkuisi, jos on jäykkä ja kipeä.

Tämmöisiä kokemusasiantuntijan ajatuksia.

kertsi

^
Tuo akatsia kuulostaa omaan korvaani siltä, että se voisi olla hypomanian oire (en jaksa nyt googlettaa tarkemmin). Joidenkin masennuslääkkeiden tiedetään aiheuttavan hypomaniaa. Ehkä lähinnä sellaisilla henkilöillä, joilla on taipumusta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, eli bipoon. Jos on vähänkään bipo-taipumusta, silloin ei kai ollenkaan pitäisi määrätä antidepressantteja juurikin hypomaniavaaran takia.

Kaksisuuntaiseen on ihan omat lääkkeensä, Litiumia, Lamotrigiinia yms..
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Minulla ei ole kaksisuuntaisuutta. Mutta ahdistus on. Ihmettelin vuosia että mikä on kun välillä olen masennuksesta huolimatta niin kierroksilla. Nimitin olotilaa "hysteeriseksi masennukseksi". Hullua, mutta en osannut nimittää ahdistusta ahdistukseksi. Jotenkin se sitten lopulta avautui että semmoinen on. Pahassa ahdistuksessa pakkotoimintojakin tulee. Iiseimmillään tulee tuska jos roinat eivät ole mieleisessäni järjestyksessä, ja hedelmiä pitää ostaa parillinen määrä. Ikävimmillään tulee ajatus että mitä jos sekoan ja teen sitä ja tätä pahaa.

Olen tullut siihen tulokseen että aivoni vain haluavat rääkätä minua, eli tuskinpa teen, joten turpa kiinni, aivot.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 05, 2022, 17:32:13
Minulla ei ole kaksisuuntaisuutta. Mutta ahdistus on. Ihmettelin vuosia että mikä on kun välillä olen masennuksesta huolimatta niin kierroksilla. Nimitin olotilaa "hysteeriseksi masennukseksi". Hullua, mutta en osannut nimittää ahdistusta ahdistukseksi. Jotenkin se sitten lopulta avautui että semmoinen on. Pahassa ahdistuksessa pakkotoimintojakin tulee. Iiseimmillään tulee tuska jos roinat eivät ole mieleisessäni järjestyksessä, ja hedelmiä pitää ostaa parillinen määrä. Ikävimmillään tulee ajatus että mitä jos sekoan ja teen sitä ja tätä pahaa.

Olen tullut siihen tulokseen että aivoni vain haluavat rääkätä minua, eli tuskinpa teen, joten turpa kiinni, aivot.
Itselläni on pakkomielteitä siitä, että vesilasi täytyy olla täynnä, kun touhuan netissä. On pakko täyttää se. Pari suklaapalaa on vedettävä ruoan päälle jälkkäriksi. Joskus on pakko käydä kaupassa hakemaan jotakin, mitä en tarvitse, mutta tiedän haluavani aamulla/seur. päivänä. Taipumusta kangistua kaavoihin...? Totuttuja käytösmalleja?