Netflix

[Hippi]

Koreassa osataan tehdä viihdettäkin viihdyttävästi. The Devil's Plan – ja suomalaisille tv-kisailuille ei ole taas muutamaan tuntiin tarvetta.

No niin, nyt olen katsonut elämäni ensimmäisen tositeeveeohjelman päästä päähän. Alkuun oli hiukan vaikea saada otetta asiaan, mutta muutaman jakson jälkeen idea oli selvillä. Tehtävät vaativat hoksottimia ja paha juttu, että tällainen vähemmän siunattu joutui kelaamaan pariin otteeseen tehtävän säännöt uudelleen, kun ne sanottiin niin nopeasti eikä mitään toistettu. Joissain vasta kisailijoita seuraamalla tajusin idean. Hyvä, että edes silloin.

Tosiaan oli viihdyttävää ja siinä mielessä puhdashenkistä, että porukka oli selvin päin, vaatteet pysyivät päälle eikä peittoja pöllytelty. Kertaakaan ei tullut myötähäpeän tunteita, jotka minun yleensä on karkottanut tositeeveen ääreltä, puhumattakaan kotimaisista viihdeohjelmista, jos sellaista on vahingossa päässyt telkustani tulemaan.

Nopeasti Netflix huomasi, että olin tuota alkanut katsomaan, kun omalle etusivulle tuli jotain muitakin tositeeveejuttuja. Pitääpä katsoa joku muukin.

[Brutto]

Tuli katsottua Young Sheldon, kaikki 6 tuotantokautta. Vähintäänkin yhtä hauska kuin Rillit huurussa.

[Hiha]

Nyt se on viimeinkin täällä. Suositusta elokuvasta on tehty lastensarja. Squid Game: The Challenge.

Tämä sopii myös perheen pienimmille. Ensiksikin korean sijasta puhutaan englantia. Toiseksi, kukaan ei kuole oikeasti. Ne vaan kellahtaa kumoon söpösti. Jotta kisa olisi jännä, voittajalle on palkinnoksi pieni summa rahaa.

[a4]

Tuli katsottua Young Sheldon, kaikki 6 tuotantokautta. Vähintäänkin yhtä hauska kuin Rillit huurussa.

Ehkä jopa puhuttelevampi tällaiselle vanhemmalle katsojalle. Joka tapauksessa herkullisia henkilöhahmoja.

Texas ympäristönä tuo myös hauskaa patrioottista uskonnolliskonservatiivisuutta aiheeseen.

[Aave]

Minisarjaa (Kahdeksan jaksoa) The Fall of the House of Usher voi suositella.

Sarja perustuu Edgar Allan Poen samannimiseen novellisarjaan, joka julkaistiin vuonna 1839 Herrasmiesten makasiini -nimisessä lehdessä. Tv-sarja on päivitetty nykypäivään, ja se kertoo ökyrikkaan amerikkalaisen lääkesuvun nousun ja tuhon. Itse tapahtumat noudattavat kyllä yllättävän hyvin alkuperäistekstiä, ja siirros nykypäivään on erittäin onnistunut. Erinomaiset näyttelijät viimeistelevät kelpo kokonaispaketin.

[Hippi]

Nyt se on viimeinkin täällä. Suositusta elokuvasta on tehty lastensarja. Squid Game: The Challenge.

Tämä sopii myös perheen pienimmille. Ensiksikin korean sijasta puhutaan englantia. Toiseksi, kukaan ei kuole oikeasti. Ne vaan kellahtaa kumoon söpösti. Jotta kisa olisi jännä, voittajalle on palkinnoksi pieni summa rahaa.

Tulipa tuo nyt tänään sitten katsottua loppuun, kaikki 10 jaksoa jaksoin imeä sitä siirappia.

Aikaa sen varsinaisen Squid Gamen katsomisesta on sen verran, etten enää kovin tarkoin muistanut sitä. Mutta en kyllä muista, että siinä olisi käytetty aikaa kovinkaan paljon ihmisten taustoista puhumiseen. Miten ihmeessä aina näihin ajautuukin kaikki päähän potkitut sirkkeliin kaatuneet orvot? Jeesuksen ja jumalien sotkeminen leikkiin oli jo kyllä liikaa. Piirissä halit ja siinä sitten rukoiltiin kaikki yhdessä, joskaan kaikki ei yhtä innostuneen näköisesti.

Kyllähän ne pelit palautui mieleen, ainakin useimmat niistä ja niitä nyt oli ihan kiva katsoa.

Voittajan arvasin siinä vaiheessa, kun tusina oli enää jäljellä. Semifinaalin, jossa siis pudotettiin kolmesta vielä yksi, kulun arvasin, kun säännöt oli luettu. Eli tiesin pelin kulun ja lopputuloksen ennen kuin peli oli alkanutkaan. Se oli todella helposti ennalta arvattavissa.

Finaali oli muka sattumankauppaa. Paskat oli, sanon minä. Tekniikalla oli helppo järjestää oikea voittaja. En kyllä pätkääkään usko siihen, että tuo olisi ollut ihan rehellinen peli, jossa voittajaa ei olisi autettu tiskin alta. En muista niitä lehtijuttuja enää niin tarkoin, että luvattiinko tuossa edes rehtiä kisaa.

[Hippi]

Nyt on pakko vähän avautua noista K-draamoista joita olen katsonut, ja tämä nyt koskee niitä K13 merkinnällä varustettuja kepeitä katseltavia. Nämä on yleensä 8 - 20 osaisia sarjoja ja yleensä osat on yli tunnin mittaisia, joten katsottavaa niissä on riittämiin.

Pääasiassa juonet on ihan onnistuneita ja kuten aiemminkin olen kehunut, niin dialogi on paljon rikkaampaa kuin vastaavan tyyppisissä amerikkalaisissa tai amerikkalaisista tulee verrattua lähinnä saippuasarjoihin. Noita korealaisia en ihan saippuasarjoiksi sanoisi, joskaan en niille oikein nimitystäkään osaa keksiä. Olkoon sitten vaikka vaan draamasarjoja. Usein niissä on punaisena lankana rakkaustarina tai myös aiemmin koetun vääryyden korjaaminen tai kosto. Suolana noissa on paikallisen elämäntavan kuvaus ja etenkin (mielestäni kamala) perhekeskeisyys. Perheen eteen pitäisi olla valmis mihin tahansa välittämättä muille aiheutetusta kärsimyksestä. Näin etenkin ns. paremmissa piireissä. Mutta noista juuri poikii herkullisia aineksia juonikuvioihin. Suinkaan kaikki sarja eivät pääty onnellisesti.

Mutta joskus sitten hyväänkin sarjaan onnistutaan tekemään varsinainen antikliimaksi ja mahalasku viimeiseen jaksoon. Nyt en paljasta edes sarjan niemeä. Mutta vähän otti päähän, kun olin jo ulissut pari nenäliinaa märäksi, kun romanssin toinen osapuoli oli lähtenyt ulkomaille saamaan hoitoa leukemiaan, josta ei toiselle ollut kertonut lainkaan. Hän oli sanonut menneensä opiskelemaan. Etänä nämä kyyhkyläiset viestittelivät ja kun sulhon piti tulla joululomalle käymään, niin eipä tullutkaan, vaan tuli tieto kuolemasta. 

Sitten hypättiin ajassa eteenpäin ja elämä oli jatkunut. Kerrottiin, mitä sivuhenkilöille kuuluu ja toinen päähenkilö kaihoisana ajatteli rakastaan, kun tämä tepasteleekin paikalle. Vasta silloin tämä kertoo sairaudestaan ja siitä, että hän halusi varmasti olla parantunut ennen kuin tulee takaisin.

Hitto, että kiukutti, että turhaan olin itkenyt. Ihmetytti, miten toinen saattoi tuollaisen valheen noin vaan sivuuttaa ja onnessaan hypätä rakkaansa kaulaan. Tuli kyllä niin petetty olo katsojallekin, ja jäi tunne, että käsikirjoituksen muutama viimeinen sivu oli äkkiä repäisty ja heitetty roskiin ja äkkiä kirjoitettu uusi tilalle. Loppu ei lainkaan sopinut tuohon ja onnellistetun lopun vuoksi muutama aikaisempi tapahtuma jäi vaille selitystä, mikä on minusta rasittavaa.

Että tällainen avautuminen. Harmi, että konekäännöksiä ei voi käyttää koreankieleen, muuten lähettäisiin avautumisen tiedoksi myös tuon sarjan tekijöillekin. 

[Aave]

Blue Eye Samurai on makuuni liiankin woke, mutta silti katsomisen arvoinen. En pilaa juonenkäänteillä mutta tuumittakoon, että erään keskeisen päähahmon ominaisuuden osalta hommassa ei ole juurikaan uskottavuutta, mutta silläpä onkin saatu aikaiseksi tavanomaista monimutkaisempi juonikuvio. Ja juonenkäänteitä tässä sarjassa riittää.

Vaikka kyseessä on animaatiosarja, sen K18-luokitus on perusteltu. Sarjassa sekoitetaan onnistuneesti Japanin kulttuurihistoriallisia faktoja Edo-kaudelta, ja fiktiota. Animointi on myös kaunista katseltavaa, vaikka välillä pärskyy veri.

Sarjan käsikirjoituksesta vastaa Hampton Fancher eli sama mies, joka on kirjoittanut myös Loganin (Wolverine) ja Blade Runner 2049:n.

[a4]

Nyt on pakko vähän avautua noista K-draamoista joita olen katsonut, ja tämä nyt koskee niitä K13 merkinnällä varustettuja kepeitä katseltavia. Nämä on yleensä 8 - 20 osaisia sarjoja ja yleensä osat on yli tunnin mittaisia, joten katsottavaa niissä on riittämiin.

Pääasiassa juonet on ihan onnistuneita ja kuten aiemminkin olen kehunut, niin dialogi on paljon rikkaampaa kuin vastaavan tyyppisissä amerikkalaisissa tai amerikkalaisista tulee verrattua lähinnä saippuasarjoihin. Noita korealaisia en ihan saippuasarjoiksi sanoisi, joskaan en niille oikein nimitystäkään osaa keksiä. Olkoon sitten vaikka vaan draamasarjoja. Usein niissä on punaisena lankana rakkaustarina tai myös aiemmin koetun vääryyden korjaaminen tai kosto. Suolana noissa on paikallisen elämäntavan kuvaus ja etenkin (mielestäni kamala) perhekeskeisyys. Perheen eteen pitäisi olla valmis mihin tahansa välittämättä muille aiheutetusta kärsimyksestä. Näin etenkin ns. paremmissa piireissä. Mutta noista juuri poikii herkullisia aineksia juonikuvioihin. Suinkaan kaikki sarja eivät pääty onnellisesti.

Mutta joskus sitten hyväänkin sarjaan onnistutaan tekemään varsinainen antikliimaksi ja mahalasku viimeiseen jaksoon. Nyt en paljasta edes sarjan niemeä. Mutta vähän otti päähän, kun olin jo ulissut pari nenäliinaa märäksi, kun romanssin toinen osapuoli oli lähtenyt ulkomaille saamaan hoitoa leukemiaan, josta ei toiselle ollut kertonut lainkaan. Hän oli sanonut menneensä opiskelemaan. Etänä nämä kyyhkyläiset viestittelivät ja kun sulhon piti tulla joululomalle käymään, niin eipä tullutkaan, vaan tuli tieto kuolemasta. 

Sitten hypättiin ajassa eteenpäin ja elämä oli jatkunut. Kerrottiin, mitä sivuhenkilöille kuuluu ja toinen päähenkilö kaihoisana ajatteli rakastaan, kun tämä tepasteleekin paikalle. Vasta silloin tämä kertoo sairaudestaan ja siitä, että hän halusi varmasti olla parantunut ennen kuin tulee takaisin.

Hitto, että kiukutti, että turhaan olin itkenyt. Ihmetytti, miten toinen saattoi tuollaisen valheen noin vaan sivuuttaa ja onnessaan hypätä rakkaansa kaulaan. Tuli kyllä niin petetty olo katsojallekin, ja jäi tunne, että käsikirjoituksen muutama viimeinen sivu oli äkkiä repäisty ja heitetty roskiin ja äkkiä kirjoitettu uusi tilalle. Loppu ei lainkaan sopinut tuohon ja onnellistetun lopun vuoksi muutama aikaisempi tapahtuma jäi vaille selitystä, mikä on minusta rasittavaa.

Että tällainen avautuminen. Harmi, että konekäännöksiä ei voi käyttää koreankieleen, muuten lähettäisiin avautumisen tiedoksi myös tuon sarjan tekijöillekin. 

Löysin sinulle tukiryhmän jakamaan fiiliksiä samasta aiheesta ja postailemaan reklamaatioita tuotantoyhtiöille.

Samaisessa keskusteluketjussa esitettiin mielenkiintoinen spekulaatio siitä miksi K-draamoissa toistuvat epäuskottavalta tuntuvat jälleennäkemiset:

Side note, is there like a cultural reason for all the "met when they were kids" plot lines?

I actually read something somewhere once (I know super credible) that there most likely is. And it has to do with separation due to the Korean war. A lot of families, childhood friends, etc. that the older generation will never see again, or most likely never see again. So the whole "unexpected reunion" is kind of playing up those feelings. 🤷�♀️

All I know is that once I started looking at it that way, that the pattern isn't just a trope but a reflection of a shared experience, it doesn't bother me as much anymore when I see it.
https://www.reddit.com/r/KDRAMA/comments/10w20ou/amazing_dramas_with_endings_that_ruined_it_for_you/

Sarjakohtainen tukiryhmä:

https://www.reddit.com/r/KDRAMA/comments/opk0py/do_do_sol_sol_la_la_sol_just_wow_spoilers/

[Hippi]

Löysin sinulle tukiryhmän jakamaan fiiliksiä samasta aiheesta ja postailemaan reklamaatioita tuotantoyhtiöille.

Kiitos tuosta! Enpä ole yksin mietteineni. Nyt kun noita on tullut jo toista vuotta katsottua, niin on selvästi alkanut näkyä sellaisia toistuvia pirteitä, jotka on hetkeksi on jättänyt mietityttämään. Toistuvia käsikirjoituksen ratkaisuja on mm.
- koulukaverit kohtaavat uudelleen vuosien jälkeen
- henkilöt ovat hamassa menneessä historiassa jo Goguryeo-kaudella kohdanneet aikaisemmassa elämässään joskus jopa useampaan kertaan elämien ketjussa
- ryysyistä rikkauteen tai rikkaudesta ryysyihin ja sieltä uusi nousu
- vanhempien taloudellinen katastrofi tahraa myös aikuisen lapsen elämän ja yleensä se, miten perheen taustat on tärkeitä mm. seurustelusuhteiden hyväksyttävyydessä. Yh-vanhemman kasvattamaa lasta tai orpoa pidetään jokseenkin kelvottomana.
- henkilö ei kuollutkaan, vaikka näin näytti käyvän (tämähän on Kaunareistakin tuttua )

Tuosta viimeksi mainitusta juuri hiljattain katsoin sarjan, jossa alku oli jokseenkin epäuskottava. Siinä muistaakseni noin 15v. tyttö joutuu asumattomalle saarelle eikä tätä etsinnöistä huolimatta löydetty. Elämää saarella ei näytetty sen jälkeen enempää (paitsi myöhemmin flash backeinä), vaan hypättiin 15 vuoden päähän, kun tämän sitten löydettiin. Hänen rakas ja ainoa nuoruuden ystävänsä uskoi ystävänsä olevan elossa ja jatkoi tämän etsintää kaiken aikaa, kunnes nyt onnistui. Mutta se, mikä sai kulmat kurtistumaan, oli sen hyödyllisten tavaroiden määrä, joka oli saaren rantaan ajautunut, jotta tyttö oli saanut rakennettua kodin ja hänellä oli melkoisesti kaikenlaisia elämää helpottavia tarvikkeita mm. useita sateenvarjoja, joilla kerätä sadevettä.

Tuon alun joutui hiukan hymähtäen ohittamaan. Mutta ihmeen nopeasti kauan erakkona ollut pikkukaupungista lähtöisin ollut nainen sopeutui vilkkaaseen metropolielämään ja kaikkeen muutokseen, mitä maailmassa on noina vuosina tapahtunut.

Mutta juuri tällaiset jutut on minulle ihan omiaan illan viimeisenä tarinoina, sillä vakavammat jutut tuppaa tulemaan uniin ja käyvät voimille. 

[-:)lauri]

Katsoin Ricky Gervaisin uusimman Stand Upin Armageddonin.

Jotenkin jäi vaisuksi. Monet poliittisesti epäkorrektit vitsinsä ovat olleet niin olleellinen osa somekuplaani, että olen hieman eri muunnelmin nauranut ne jo liian monta kertaa, jotta niissä olisi ollut Rickynkään esittäminä enää riittävästi huumoria jäljellä.

Oli joukossa tietysti myös ihan tuoreitakin woke-vitsejä ja sai taas paikoin nauraa vatsalihakset kipeiksi, mutta ehkä Grevaisille asettamani rima on liian korkea tai jotain, mutta jäin kaipaamaan tuoreutta hieman enempi kuin hän pystyi tällä kertaa toimittamaan.

[Hippi]

My Holo Love Minisarja, n. 50 minuutin jaksoja 12
https://www.imdb.com/title/tt11058644/  7.6/10

Nuori nainen tulee valituksi Holon betatestaajaksi. Holo on tekoälyllä varustettu hologramminhenkilö, jonka voi nähdä vain tätä tarkoitusta varten tehdyillä silmälaseilla. Holo on täysin omistajansa puolella ja tekee kaikkensa, että omistaja olisi onnellinen. Nainen kärsii traumaattisesta kasvosokeudesta ja on siksi muista eristäytyvä ja yksinäinen, joten siinä on Hololle haastetta. Toisaalta myös Holon kehittäjä on outo tyyppi, jolla on lapsuuden traumoja eikä elämässä ole juuri muuta kuin Holon kehittäminen. Hän on varsin hyvän näköinen ja hän on antanut Hololle oman ulkoisen olemuksensa. Tämä kaksoisrooli tarjoaa sitten mahdollisuuden sekaannuksille.

Mutta ihan mielenkiintoinen tuo oli, kun lähdettiin pohtimaan, jotta voiko Holo oppia ymmärtämään rakkautta ja kokemaan sellaista. Juonessa oli mukana myös liike-elämän juonittelua, kun kilpaileva firma havitteli Holoa. Enempää en paljasta, ehkä tuossakin oli jo liikaa. Mutta aika paljon tuohon mahtui juonenkäänteitä.

Helppoa katsottavaa sairaalle ja kävi mielessä, että tuollainen Holo olisi mukava juttukaveri oikeastikin. Pienet epäloogisuudet ei pahemmin jäänyt harmittamaan. Eihän näitä niin tosissaan pidä ottaa.

[Aave]

Samalta tekijäkaksikolta, kuin Game of Trones, joten...

Body ei tarkoita tässä ruumista, vaan taivaankappaletta. Muistaakseni kolmen taivaankappaleen ongelmalla kuvattiin sitä, miten vaikeaa pelkästään kolmen taivaankappaleen kiertojärjestelmän kuvaus ja ennakoitavuus on, mutta saatan muistaa väärin.

Lähden tämän tulevan sarjan kohdalla siitä, että Game of Thrones oli erittäin onnistunut ja laatuisa tv-sarja, kunnes tekijöiltä loppui lähdemateriaali (Ne kaksi kirottua viimeistä tuotantokautta). Tämäkin sarja perustuu kirjoihin, ja ne on kirjoitettu loppuun. On siis lupa odottaa innolla pettyvänsä, ja niin minä nyt sitten teen.

[Hippi]

Kyllä ehti jo hiukset nousta pystyyn otsikosta:

Netflix suunnittelee rajua muutosta – Kaikille tuttu ominaisuus katoamassa?
Netflixin kerrotaan suunnittelevan tutun toiminnon poistamista. Ominaisuus on auttanut käyttäjiä löytämään itseään kiinnostavaa katsottavaa.

Tämä "Raju muutos" olikin vain ohjelman esittelyssä oleva prosenttiluku, joka on muka kertonut, miten hyvin tämä ohjelma sopii katsottavaksi. Olen sen kyllä vilkaissut, mutta en oikeastaan lainkaan ole laittanut sille painoa. Sitä paitsi aika isojahan ne prosentit on melkein kaikissa tyrkylle tulleissa olleet. En muista nähneeni alle 65%:n lukuja ja yleensä alle 90 on ollut aika harvinaisia.

Yksi "raju muutos", joka olisi kiva, olisi joku merkki siitä onko kyseessä sarja vai elokuva. Kun omalta listalta etsin katsottavaa niin tuo on yleensä ensimmäinen poimintaehto ja se ei mitenkään näy siinä listalla, vaan pitää avata kohde, jotta sen näkee.

Jos nyt jotain rajua muutosta kaipaisin niin olisi kiva, jos siihen etusivun selaukseen ei tulisi niitä jo katsottuja ohjelmia. Sen suodattimen voisi laittaa jonkun napin taakse, että ne halutessaan saisi näkyviin tai pois tarjonnasta.

[Hayabusa]

Body ei tarkoita tässä ruumista, vaan taivaankappaletta. Muistaakseni kolmen taivaankappaleen ongelmalla kuvattiin sitä, miten vaikeaa pelkästään kolmen taivaankappaleen kiertojärjestelmän kuvaus ja ennakoitavuus on, mutta saatan muistaa väärin.

Lähden tämän tulevan sarjan kohdalla siitä, että Game of Thrones oli erittäin onnistunut ja laatuisa tv-sarja, kunnes tekijöiltä loppui lähdemateriaali (Ne kaksi kirottua viimeistä tuotantokautta). Tämäkin sarja perustuu kirjoihin, ja ne on kirjoitettu loppuun. On siis lupa odottaa innolla pettyvänsä, ja niin minä nyt sitten teen.

Vaikuttaa minun sarjalta. 

Sarjakehitelmiä tarvitaan myös kolmen kappaleen probleeman ratkaisuun, kuten eräs suomalainen reilu sata vuotta sitten osoitti!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmen_kappaleen_probleema