Mutta kun kysyin alunperinkin tässä sinun omaa mielipidettäsi. En nimittäin ymmärrä, mitä tasa-arvosi tarkoittaisi käytännössä. Kysymykseni oli ihan vilpitön.
Tasa-arvoni tarkoittaa monen muun asian ohella sitä, että kaikki ihmiset saavat saman rangaistuksen samasta rikoksesta. Eli jos Pekka varastaa kaupasta lenkkimakkaran ja Erkki varastaa kaupasta lenkkimakkaran, kumpikin saa yhtä monta päiväsakkoa tai yhtä monta vankilavuorokautta tai mitä nyt tuomitaankin. Sama teko, sama rangaistus. Se on pointtini.
Erilaisia lieventäviä tai ankaroittavia asianhaaroja voidaan ottaa huomioon, mutta ne on otettava kaikkien kohdalla huomioon vastaavalla tavalla.
Erilaisia vääristäviä tekijöitä tulee mukaan silloin, kun varsinaiseen rangaistukseen on liitetty menettämis- tai korvausseuraamuksia. Tällöin rikollinen teko yksin ei enää määrittele seuraamusten ankaruutta vaan ne määrittelee jokin sattumanvarainen tekijä.
Lehdessä oli kerran uutinen miehestä, joka oli vuokrannut pakettiauton ja ajellut sillä erilaisia hämäriä ajoja. Hän oli mm. käynyt viemässä huumepaketin metsäkätköön osana huumekauppaa. Mies tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta pitkään vankeusrangaistukseen - muistaakseni yli kymmenen vuotta - sekä menettämään rikoksentekoväline valtiolle. Rikoksentekovälineeksi määriteltiin pakettiauto, koska mies oli kuljettanut huumepakettia sillä. Paketti ei ollut niin suuri, että sen kuljettamiseen olisi tarvittu pakettiautoa. Se olisi kulkenut vaikka polkupyörän tarakalla tai kassissa. Miehellä nyt vain sattui olemaan vuokrattu pakettiauto käytössään.
Koska pakettiauto oli autovuokraamon omaisuutta, sitä ei tuomittu valtiolle menetetyksi. Sen sijaan sitä ajanut mies tuomittiin maksamaan valtiolle auton arvo eli kymmeniä tuhansia euroja. Autohan oli lähes uusi niin kuin autovuokraamojen autot usein ovat.
Kun mies pitkän ajan päästä vapautuu vankilasta, häntä odottaa kymmenien tuhansien eurojen maksu mahdollisine perintäkuluineen ja korkoineen. On aika epätodennäköistä, että mies tuollaisesta maksusta selviäisi. Hän joutuu aloittamaan vankilan jälkeisen elämänsä ulosottokierteessä, joka jatkuu pahimmillaan koko hänen loppuelämänsä. Lähtökohdat kaidalla tiellä pysymiselle eivät ole parhaat mahdolliset. Ja kaikki tämä kärsimys pelkästään siksi, että mies sattui ajamaani kalliilla pakettiautolla eikä esimerkiksi kaverilta lainatulla muutaman satasen arvoisella autonromulla.
Pidän tuollaista rangaistusta epäoikeudenmukaisena. Se on tasa-arvon vastainen, koska nythän kaksi saman rikoksen tehnyttä henkilöä voi saada aivan erilaisen rangaistuksen sillä perusteella, minkä hintainen heidän käytössään ollut auto on ollut. Rikoksen vakavuuden pitäisi olla rangaistuksen peruste eikä joku auton arvo.
Kunnianloukkausrikosta kuten muitakin asianomistajarikoksia pidän erityisen ongelmallisina ja niistä määrättyjä rangaistusseuraamuksia epäoikeudenmukaisina.
Ensimmäinen vinoutuma tulee siitä, että kaikkia rikokseen syyllistyneitä ei syytetä. Ihminen saa syytteen kunnianloukkauksesta vain siinä tapauksessa, että hän on sattunut ärsyttämään jonkun epämukavan ja kostonhaluisen tyypin, joka vie asian käräjille. Joku toinen on syyllistynyt ehkä myös rikokseen, mutta hän on loukannut mukavan ja sovinnonhaluisen ihmisen kunniaa. Tällainen ihminen ei halua kostoa eikä ryhdy toimenpiteisiin.
On siis kaksi ihmistä, jotka tekevät saman teon, mutta vain toinen heistä tuomitaan ja määritellään rikokseen syylliseksi. Tämä on tasa-arvon vastaista.
Toinen vinouma tulee korvauksista, joita tuomittu määrätään maksamaan uhrilleen. Ne ovat mitä sattuu. Miten henkiset kärsimykset voidaan mitata rahassa? Minä satun tietämään, mitä ovat henkiset kärsimykset, mutta en silti pystyisi kirjoittamaan hintalappua niihin.
Oikeuskulut ovat yksi asia, joka aiheuttaa epätasa-arvoa.
Jos loukkaan köyhän kunniaa, selviän luultavasti sakoilla ja kärsimyskorvauksilla, jotka ovat todennäköisesti kohtuulliset, koska köyhän elämä on vaatimatonta, eikä hän ymmärrä pyytää suuria korvauksia eikä oikeus niitä hänelle myöntäisikään. Köyhällä ei ole varaa lakimiehiin ja kalliiseen oikeusprosessiin, joten en ehkä joudu maksamaan oikeuskuluja ainakaan paljon.
Jos loukkaan rikkaan kunniaa, hän voi aloittaa lakimiestensä avulla tuhoamiskampanjani jo ennen kuin oikeudenistuntoa on käytykään. Hän maksimoi kulut, jotka tulevat minun maksettavakseni. Totta kai hän myös vaatii suuria korvauksia, koska rikkaan aika on kallista. Hän voi sanoa, että aiheuttamieni henkisten kärsimysten takia hänen bisnesdiilinsä menivät pieleen, ja hänelle tuli suuria tulonmenetyksiä. Oikeus usein kohtuullistaa korvauksia, joten selviän ehkä muutamalla kymppitonnilla enkä joudu maksamaan miljoonia. Minulla ei vain satu olemaan kymppitonneja eikä edes tonneja. Lakimiehet ja tuomarit ja koko sakki ovat hyvätuloista porukkaa. Heille jokin rahasumma voi olla pieni tai ”kohtuullinen”, mutta minulle se on tuho.
Kuka tuossa siis loppujen lopuksi aiheuttaa henkisiä kärsimyksiä ja kenelle.
Tässä hapuilevassa kirjoituksessani vain raapaisin vähän pintaa aiheesta.
