Minua kiinnostaakin nyt ajatustesi ajatteleminen pitemmälle. Miten tasa-arvosi suhteutuu ympäröivään maailmaan, kuten nyt siihen, mikä on rangaistuksen funktio mielestäsi.
Tasa-arvoisen systeemin perusajatus on se, että kaikilla ihmisillä on yhä paljon vapautta, eikä kenelläkään ole valtaa. Puhutaan nyt väkivaltaan perustuvasta tai muusta kohteen tahdon vastaisesta pakkovallasta eikä pehmeämmistä vallan lajeista kuten määrittelemättömästä vaikutusvallasta tai taloudellisesta vallasta. Meillä kaikillahan on viimeksi mainittua. Käytämme sitä taloudellisissa päätöksissämme, olipa niissä kyse suurimittaisesta varallisuuden sijoittamisesta tai yhden suklaapatukan ostamisesta.
Jos joku ihminen tekee klassisen rikoksen eli aiheuttaa merkittävää haittaa muille tai varastaa muilta tai pahoinpitelee tai tappaa muita, silloin hän rikkoo tasa-arvon periaatetta vastaan. Hän käyttää oikeudettomasti valtaa.
Rangaistuksen funktio on tasa-arvon palauttaminen. Kun henkilöä rangaistaan, hän joutuu tällöin muiden harjoittaman pakkovallan alaisuuteen. Hän maksaa tällä tavoin käyttämänsä vallan, minkä jälkeen hänen kanssaan ollaan "sujut".
Siihen, mikä olisi sopiva maksu mistäkin rikoksesta, minulla ei ole mitään maagista kaavaa. Rikosoikeudellinen ajattelu on erilaista eri aikoina ja eri paikoissa. Katsoisin kuitenkin, että rangaistuksen pitäisi edes jossakin määrin olla yhdenmukainen itse teosta aiheutuvien seurauksien kanssa. Myötätuntoa ja sääliä kokevana ihmisenä olen lievien rangaistusten kannalla. En oikein usko koston ajatukseen.
Olen itse joutunut rikosten kohteeksi kaksi kertaa kolmen viimeksi kuluneen kuukauden aikana (tai kenties useamminkin, mutta en vielä tiedä sitä).
Ensimmäisellä kerralla tunkeutujat tuhosivat lukkoja ja hajottivat ovia ja särkivät ikkunoita ja aiheuttivat näillä teoillaan minulle mielipahaa ja myös kustannuksia. Jotain tavaraakin lähti heidän mukaansa. Kaikkia vaurioita en ole vieläkään korjannut, eikä kaikkea voi edes täysin entiselleen korjatakaan. Esimerkiksi kaksi vanhaa ovea on hakattu niin silpuksi, ettei niitä saa ennalleen.
Toisella kerralla - ja tästä on vain noin viikko - tihutyöntekijät repivät merkit erään autoni nokasta ja perästä ja sivuilta ja särkivät sivuikkunan ja levittelivät autossa olleet tavarat maahan. Jotain auton lattialla mahdollisesti olleita työkaluja saattoi hävitäkin. En tarkalleen muista, mitä autossa oli. Tämä tihutyö aiheutti paljon pahaa mieltä, koska koin sen olevan jonkinlainen ensimmäinen isku, joka aloittaisi hyökkäysten sarjan, minkä jälkeen auto olisi täysin tohjoksi tuhottu. Eräälle vanhalle autolleni tehtiin näin. Ensiksi nokkamerkki ja muut merkit irti, seuraavaksi lasit rikki ja viimeistelynä auton kaataminen ja täydellinen tuhoaminen. Iskut seurasivat toinen toistaan.
Mitä minä hyötyisin siitä, että tuhotyön tehneet henkilöt tuomittaisiin maksamaan valtiolle 200 euroa sakkoa siitä, mitä he ovat tehneet? En yhtään mitään. Minulle olisi aivan samantekevää, vaikka tyypit tuomittaisiin ehdolliseen vankeuteen tai vaikka ehdottomaankin (jos päällä olevat ehdolliset laukeaisivat). En kokisi, että nyt kun asia on kostettu, kaikki on hyvin. Eihän kaikki ole hyvin! Auto on rikki, rakennuksen ovet ovat rikki, varastettu omaisuus on lopullisesti menetetty, uusien rikosten uhka on olemassa.
Automurrosta en vaivautunut ilmoittamaan poliisille, koska asenteeni poliisia kohtaan on, mikä on. Ei poliisi kuitenkaan tämän tyyppisiä juttuja selvitä, eivätkä ne edes poliisia kiinnosta. Ensimmäisestä tuhoiskusta tein rikosilmoituksen netissä, kun niin moni kehotti minua sellaisen tekemään. Rikosilmoituksen takia tapaus pääsi lehteenkin, jossa kerrottiin, että poliisi tutkii tekoa "varkauden yrityksenä".
Sekö on varkauden yritys, että jonkun ihmisen omaisuutta tuhotaan silmittömästi. Mistä poliisit tietävät, että tekijöiden motiivi on ollut yrittää varastaa jotain. Jälkien perusteella sai vaikutelman, että tekijä tai tekijät ovat olleet jonkinlaisen tuhoamismanian vallassa, ja tärkeintä on ollut raaka särkeminen ja hävittäminen. Välineenä on käytetty sorkkarautaa.
Jos ihminen näkee jo ikkunasta, että sisällä ei ole mitään varastamisen arvoista, ja siitä huolimatta hajottaa oven menemättä siitä kuitenkaan sisälle (joissakin paikoissa sai tällaisen vaikutelman) ja varastamatta mitään, mikä tekijän motiivi silloin on ollut? Mahtaako hän tietää sitä itsekään.
Järjetön ilkivalta - kai sekin voi motivoida joitakin. Kun nähdään lukittu ovi, mennään sisälle siksi, että ovi oli lukittu. Ehkä taustalla on jonkinlaista uhmaa tyyliin "meitähän eivät lukot pidättele eivätkä ovet estele".
Palaan ehkä vielä aiheeseen. Kirjoitukseni karkasi vähän sivupoluille.
