Sananvapaudesta

[MrKAT]

Amerikkalainen uusoikeisto niin kuin Suomessa perussuomalaiset toivat poliittisena uutuutena mukaan sen, että valehtelusta kiinni jäämisellekään ei annettu enää arvoa. Se oli iso ero, joka jopa Nixonin aikana määritteli poliittista kulttuuria lännessä, huolimatta kaikista muista väärinkäytöksistä. Jos valehteli, ei kannattanut jäädä siitä kiinni. Nyt ei tehdä mitään eroa valehtelun ja todenpuhumisen välillä, ja jos jäädään kiinni, ei välitetä eikä rangaista valehtelemisesta. Se on vaarallista. Minulle jäi se kuva, että esimerkiksi Trumpin kohdalla hänen äänestäjistään useiden on täytynyt ymmärtää Trumpin valehtelevan. He vain eivät välittäneet siitä lainkaan, vaan antoivat aplodeja jokaisesta valheesta.

Yöpöydälläni on nyt NYKin hissan proffan tuore kirja
/Ruth Ben-Ghiat: Mahtimiehet; Tyrannien nousu, uho ja tuho, Atena, 2021/ jossa sivulla 86-87 kuvataan Trumpin poppoon ramppaaminen Venäjällä ja miten Putinin miljardit (laina tai tuki) ilmeisesti auttoi Trumpia nousuun.
Kun olen lukenut Gilesin kirjan Venäjästä https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg74836.html#msg74836
jossa kuvattiin kahta erilaista totuutta pravda ja istina, niin tuli mieleen että ehkä myös tämä uusi julkea propagandamuoto valhe=totuus on käyty apinoimassa Putinin maasta (joka on saanut vaikutteita Stalinin ja Hitlerin valtakunnista).  Äärioikeisto ja Huhtasaari+co apinoi sitä USA:sta tänne. (Huhtasaarihan käyttäytyy kuten ihailemansa Trump, häpeämättömästi. Kopio-Laura olisi menettänyt paikkansa muussa puolueessa, ainakin ennen vanhaan).

[Xantippa]

Johtuisiko siitä, että toinen on natsipelle ja toinen ei?

Tiedetään. Nykyään on vanhanaikaista puhua totta, vaatia muita puhumaan totta, tahikka edistää todenpuhumista palkitsemalla siitä.

Mielestäni suuri valhe hurskastelussa sananvapaudesta oli alusta pitäen, kuinka mitään erontekoa ei tehty silkan propagandan ja todenpuhumisen välillä. Ikään kuin sananvapauden periaate jollain lailla kelpaisi hämärtämään ne samanarvoisiksi, vaikka ensimmäinen usein on myös hyökkäys jälkimmäistä vastaan -niin kuin on nähty tälläkin palstalla.

Amerikkalainen uusoikeisto niin kuin Suomessa perussuomalaiset toivat poliittisena uutuutena mukaan sen, että valehtelusta kiinni jäämisellekään ei annettu enää arvoa. Se oli iso ero, joka jopa Nixonin aikana määritteli poliittista kulttuuria lännessä, huolimatta kaikista muista väärinkäytöksistä. Jos valehteli, ei kannattanut jäädä siitä kiinni. Nyt ei tehdä mitään eroa valehtelun ja todenpuhumisen välillä, ja jos jäädään kiinni, ei välitetä eikä rangaista valehtelemisesta. Se on vaarallista. Minulle jäi se kuva, että esimerkiksi Trumpin kohdalla hänen äänestäjistään useiden on täytynyt ymmärtää Trumpin valehtelevan. He vain eivät välittäneet siitä lainkaan, vaan antoivat aplodeja jokaisesta valheesta.

Tälläkin palstalla käsitys symmetriasta on, että naista saa nyt lain turvin huoritella sen vuoksi, että itse katsoo tietävänsä naisella olevan sukupuolisesti löyhä moraali. Tähän symmetriaan luonnollisesti kuuluu, että ei miehistä tämän suhteen mitään puhuta. Näin tuli tuomio symmetrisesti tulkittua.

En edes löydä oikeaa sanaa kuvaamaan sitä, miten surkuhupaisaa? surullista? naurettavaa? itkettävää? on se, että omassa lapsuudesta asti rakennetussa maailmankuvassani kun nimenomaan totuus oli se, joka erotti länsimaat Neuvostoliitosta. Kun on opetettu koko elämänsä, että on vaarallista, että levitetään valheellista propagandaa, ajetaan pienen, elitistisin porukan etuja valheellisella "tiedotuksella", että politiikka on toki likaista peliä, mutta totuuden tultua julki sillä on aina samat, vahvat seuraukset ja tämä kaikki puuttuu Neuvostoliitosta ja sen vuoksi heidän kommunistinen politiikkansa on epäonnistunutta, nyt saa kuulla olevansa NL-ihailija, koska toistaa näitä vanhoja ajatuksia.

Tänä päivänä lobbaus on tiedottamista.

Olen selvillä siitä, millä tavalla tämä 180 asteen käännös on tehty. Siitä en ole selvillä, miten se onnistui tehdä niin helposti. Näen yksittäisiä osa-tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat, mutta huolimatta tästä kuva siitä, miten aikaisemmin ihan fiksut, maailmasta perillä olevat ihmiset ovat kääntyneet kuin NL-matruusit Leninin patsaalla samassa tahdissa, on itselleni hämmentynyt hämmästys.

T: Xante

[a4]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Strategic_lawsuit_against_public_participation

[Toope]

Amerikkalainen uusoikeisto niin kuin Suomessa perussuomalaiset toivat poliittisena uutuutena mukaan sen, että valehtelusta kiinni jäämisellekään ei annettu enää arvoa. Se oli iso ero, joka jopa Nixonin aikana määritteli poliittista kulttuuria lännessä, huolimatta kaikista muista väärinkäytöksistä. Jos valehteli, ei kannattanut jäädä siitä kiinni. Nyt ei tehdä mitään eroa valehtelun ja todenpuhumisen välillä, ja jos jäädään kiinni, ei välitetä eikä rangaista valehtelemisesta. Se on vaarallista. Minulle jäi se kuva, että esimerkiksi Trumpin kohdalla hänen äänestäjistään useiden on täytynyt ymmärtää Trumpin valehtelevan. He vain eivät välittäneet siitä lainkaan, vaan antoivat aplodeja jokaisesta valheesta.

Yöpöydälläni on nyt NYKin hissan proffan tuore kirja
/Ruth Ben-Ghiat: Mahtimiehet; Tyrannien nousu, uho ja tuho, Atena, 2021/ jossa sivulla 86-87 kuvataan Trumpin poppoon ramppaaminen Venäjällä ja miten Putinin miljardit (laina tai tuki) ilmeisesti auttoi Trumpia nousuun.
Kun olen lukenut Gilesin kirjan Venäjästä https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg74836.html#msg74836
jossa kuvattiin kahta erilaista totuutta pravda ja istina, niin tuli mieleen että ehkä myös tämä uusi julkea propagandamuoto valhe=totuus on käyty apinoimassa Putinin maasta (joka on saanut vaikutteita Stalinin ja Hitlerin valtakunnista).  Äärioikeisto ja Huhtasaari+co apinoi sitä USA:sta tänne. (Huhtasaarihan käyttäytyy kuten ihailemansa Trump, häpeämättömästi. Kopio-Laura olisi menettänyt paikkansa muussa puolueessa, ainakin ennen vanhaan).

Trumpin yhteydet tuonne lienevät ihan minimaalista verrattuna Bidenien touhuihin. Bidenien kytkösten tutkinta on jumissa, Trumpinkin, mutta todisteiden puuttuessa.

[Toope]

Tässä olen Lokan kanssa samaa mieltä, että sananvapaus on sama kaikille, riippumatta oletko toimittaja vai tavis. Eihän sananvapaus oikeutena oikeastaan muuta voi ollakaan? Joko se on sama kaikille, tai se on valikoitua?

Jos vapaus ei ole valikoitua/sidonnaista, olemme vapaat käyttämään samaa ilmaisutapaa, mitä Vehkoo käyttää. Hän ei toimittajana voi olla lain edessä eriarvoisena. Meillä on siis täysi oikeus haukkua toimittajia natseiksi! Ei niin, että haluaisin, koska en ole Vehkoon kaltainen. Mutta meillä on oikeus.

[Toope]

MrKAT, mitä "natsinäkemyksiä" Lokka on esittänyt. Vehkoo itse asiassa on puhunut sananvapauden rajoituspyrkimyksistä, kun Lokka on puhunut vapaammasta sananvapaustulkinnasta.

[Norma Bates]

Mihin Bidenillä on kytköksiä? Liskoihmisiin, pedofiileihin vai zombeihin?

[MrKAT]

MrKAT, mitä "natsinäkemyksiä" Lokka on esittänyt. Vehkoo itse asiassa on puhunut sananvapauden rajoituspyrkimyksistä, kun Lokka on puhunut vapaammasta sananvapaustulkinnasta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/04ed74a4-2582-4711-ae55-b053ab541128
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008532138.html

[Toope]

Natsi on haukkumasana, ei liity mitenkään aatteeseen.
Kun olet vasemmalla tarpeeksi, kaikki näet natseina.
Toki natsit ja fasistit olivat sosialisteja, mutta eihän se hyvää teoriaa pilaa.

[MrKAT]

Kun natsipelle(t) poistui kuvioista niin muiden sananvapaus parani:

https://twitter.com/Dimmu141/status/1484850535840813063
https://yle.fi/uutiset/3-12279832

Se on vähän kuin jos humalaisen lähiöterroristin suu tukitaan by poliisi niin muiden sananvapaus paranee
eli parempi tukkia yksi suu kuin antaa 100 suuta olla tukossa.

[Toope]

Kun natsipelle(t) poistui kuvioista niin muiden sananvapaus parani:

https://twitter.com/Dimmu141/status/1484850535840813063
https://yle.fi/uutiset/3-12279832

Se on vähän kuin jos humalaisen lähiöterroristin suu tukitaan by poliisi niin muiden sananvapaus paranee
eli parempi tukkia yksi suu kuin antaa 100 suuta olla tukossa.

"Hyväveli/sisko"- järjestelmää ei enää arvostella. Se toimii, kuten ennenkin...

[Toope]

Ei minulla tai kenelläkään muulla ole velvollisuutta olla samaa mieltä nykyisistä normeista tai pakotetuista näkemyksistä. Minulla on oikeus nähdä avioliitto- ja perhenäkemys haluamallani tavalla. En myöskään estä toisten poikkeavia näkemyksiä niistä, mutta kritisoin niitä. Jokainen vapaasti esittäköön näkemyksensä ja annetaan ihmisten päättää vapaasti, mikä on sopivin linja. Ei kielletä vasemmiston pyrkimysten tavoin mitään näkemyksiä, annetaan kaikkien näkemysten kukkia. Koska jo valistus-ajattelijat ymmärsivät sen, että sanomisten vapaus luo sitä vapaata yhteiskuntaa, eikä suinkaan mikään yhteiskunnan/median ajama sanomisenrajoitus.

- - -

Spotify on nyt vaiheessa, kun aiempi kapinallinen Neil Young vaati Roganin deletoimista. Ei ole sananvapautta, vaan sen rajoittamista. Mutta miksi pitäisi rajoittaa ketään? Ketä oikeasti haittaa, jos samassa palvelussa on mielipiteitä, jotka eivät sinua miellytä. No, vasuriuhriutujia haittaa. HE juuri eivät pidä siitä, että on monenlaisia ja vapaita mielipiteitä. Sananvapaus ei ole ongelma, vasemmistolaisten halu rajoittaa sananvapautta on suuri ongelma.

Toope, jota joskus haukutaan fasistiksi, sanoo näin.

[Melodious Oaf]

Pahoittelut Toopelle siitä, että jaan nyt taas Hesarin toimittajan keksimää
tuubaa.

KUMMALLA puolella sinä olet suoratoistopalvelu Spotifyta koskevassa kiistassa?

Symppaatko kenties muusikko Neil Youngia, joka poisti palvelusta tuotantonsa vastalauseena sille, että Spotify on antanut Joe Roganin levittää rokote- ja koronavirushuuhaata suosituissa podcasteissaan?

Vai kuulutko leiriin, jonka mielestä Rogan saa juttukumppaneineen kertoa valheellisiakin tietoja totena, koska julkisen keskustelun torilla näin kaikki saavat äänensä kuuluviin?

NEIL Youngin ja Spotifyn välinen kiista on tyypillinen kahden mielipiteen välinen kulttuurisota. Samalla se panee miettimään Spotifyin asemaa mediakentällä.

A-studiossa Spotifyta puolustava toimittaja Ivan Puopolo pohti maanantai-iltana, yrittääkö Neil Young journalismin sääntöjen vastaisesti vaikuttaa Spotifyn toimitukselliseen päätösvaltaan.

Pohdinta oli sikäli outo, että Spotifylla ei ole toimitusta eikä päätoimittajaa, eikä perinteisen median kaltaista juridista vastuuta Roganin välittämästä disinformaatiosta.

Ja juuri tästä erosta tulisi puhua. Toisella toimijalla ei ole vastuuta, toisella on. Ero voi tuntua pieneltä, mutta monen mielestä juuri tämä ero voi ratkaista tiedonvälityksen ja internetin tulevaisuuden.

Jutussa siis esitetään sellainen näkemys, että kun koko asia typistetään sananvapauskysymykseksi, saadaan aikaan sellaista perinteistä tunteisiin vetoavaa vastakkainasettelua, jossa ihmiset valitsevat jomman kumman puolen.
     Tällainen kulttuurisota kiinnostaa ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta samalla piiloon jäävät paljon isommat kysymykset alustatalousyhtiöiden toimintalogiikoista ja sellaisista valinnoista, mitä niiden suhteen voitaisiin yhteiskunnan tasolla tehdä:

FACEBOOK ja Twitter ovat huomanneet, että eniten liikennettä sosiaalisessa mediassa kasvattaa tunteisiin käyvä ja identiteetteihin vetoava sisältö.

Esimerkiksi se, että tunnettu poliitikko solvaa toista tavalla, joka aiheuttaa vahvan puolesta tai vastaan -reaktion.

Näin syntyy puheenaiheita, joita myös perinteinen media jahtaa kiivaasti. Ne kun tuovat hyvin liikennettä verkkosivuille.

Perinteinen media on nykyisin jo melko hyvä vastakkainasettelujen lietsomisessa, mutta sitä rajoittaa päätoimittajan vastuu tuotetun sisällön oikeellisuudesta ja mahdollinen vahingonkorvausvastuu.

Alustatalousyhtiöillä vastaavaa vastuuta kolmansien osapuolten tuottamasta sisällöstä ei ole ollut.

Mun mielestä se on ihan hienoa, että netti on tehnyt maailmasta tavallaan moniäänisemmän. Tavalliset ihmiset voivat pukea ajatuksiaan sanoiksi tai tehdä videoita tai mitä vain ja saavuttaa niillä huomattavan suuria yleisömääriä.

Loppujen lopulta Joe Rogankin vain sanoi mitä ajatteli, kun hän esitti, ettei nuoren, perusterveen ja paljon treenaavan ihmisen oikeastaan tarvitse varoa koronaa tai edes välttämättä rokottautua. Tämän ohessa kevyesti verrataan viranomaisten toimia koronan hillitsemiseksi holokaustiin, esitetään että ihmiset on hypnotisoitu jollain uhkakuvalla ja että perusoikeudet ovat uhattuna.

Sitten kun tästä tuli terveydenhuollon työntekijöiltä Spotifylle avoimen kirjeen muodossa noottia, Rogan sanoi että minähän olen vain ääliö enkä mikään luotettava tietolähde.

Joku ero siinä kuitenkin tuntuu olevan, jos joku Jonna Twitter-päivityksessään kertoo vähän anekdoottia ajatuksistaan versus että Joe Rogan samalla tavalla ryöpyttää ja kertoo omista mielikuvistaan podcastinsa jaksossa.
    Viittaan tässä Jonnalla erääseen JYSKin työntekijään, joka kertoi hauskana juttuna Twitterissä ajatuksestaan, että olisi töissä tehnyt mieli hypätä hajareisin tyynyä testaavan komean miesasiakkaan päälle. Tästä nousi silloin jonkinlainen somemyrsky, ja tietysti tällainen avautuminen oli monien mielestä Jonnalta väärin, jolloin heidän piti ilman muuta lähteä siihen puuttumaan.

Ehkä sitä toisaalta arvostetaan, että ihmiset sanovat "mitä he oikeasti ajattelevat", mutta yhtä lailla tätä  vierastetaan, jos ajatukset ovat vääränlaisia tai niiden ilmaisutapa tai vaikutelma toisesta ei jostain syystä aiheuta miellyttäviä viboja itsessä. Jonkun mielestä Ano Turtiainen on hieno ihminen ja symppis, koska hän kuitenkin sanoo, mitä ajattelee — siitähän vain puuttuu sellainen etiketti ja pitkälle koulutetun ihmisen laskelmointi ja harkinta. Samanlaisen henkilön mielestä joku ns. viileä tyyppi kuten Sanna Marin tai joku asiantuntijana haastateltava henkilö on sitten taas epärehellinen eikä kerro asioita niin kuin ne oikeasti ovat.

Itse uskon, että ihmisten oikeat ja henkilökohtaiset ajatukset asioista ovat monesti melko vivahteikkaita, ja ne pystyy oikeastaan esittämään vain jossakin sopivassa kontekstissa ja seurassa — eikä ehkä silloinkaan täysin jäännöksettömästi.

Tässä mielessä jollain Puopololla tai Roganilla on ilman muuta brändi, joka aika pitkälle ohjaa sitä, millä asioilla he revittelevät ja mihin suuntaan lähdetään viemään näitä aika kärjistettyjäkin maalailuja. Eivät he oikeastaan edes puhu enää yksityishenkilöinä, ja siinä uhrataan sellainen omien oikeiden ajatusten ilmaisu henkilöbrändin ja toimeentulon ansaitsemisen alttarilla.

Olen joskus kuunnellut ilolla podcasteja, jossa minun mielestäni asialliset tai hyvät tyypit heittävät aika roisiakin läppää milloin mistäkin. Siinä saattaa kokea pääsevänsä kuulemaan sellaista, mitä ei ehkä samalla tavalla ilmaistaisi painetussa sanassa tai perinteisten radiokanavien lähetyksissä.

Mun oma etiikka on tässä sellainen, että ihmisellä on oikeus hahmottaa omia kokemuksiaan ja niiden selityksiä ihan miten haluaa. Selitysten ei välttämättä tarvitse olla kenenkään muun mielestä totta eikä edes tieteellisesti totta.
   Mutta sitten on olemassa sellainen yksilöä yleisempi taso, jolla tarkastellaan sitä, mitä kokemusten taustalla olevat ilmiöt todella ovat ja miten ne liittyvät toisiin ilmiöihin. Tällaiseen pyritään tieteessä, mutta samanlaista toimintaa liittyy kaikkeen yhteisöllisyyteen, ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja esimerkiksi yhteiskunnan rakentamiseen.

On tärkeää että yksilöt kokevat voivansa vapaasti puhua omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan pelkäämättä, että sen takia joutuu vaikeuksiin tai tulee teilatuksi tai muuta. Jotta tällainen voisi toimia, pitäisi sitten vastaavasti osata kuunnella myös muita ja pidättäytyä esittämästä omien kokemusten perusteella hätiköityjä yleistyksiä ja vaatia muita hyväksymään ne sellaisenaan.

Kun esimerkiksi Toope puhuu erilaisista mielipiteistä, usein tässä yhteydessä mielipiteellä ei ole juuri mitään yhteyttä ihmisten oikeisiin omiin tuntemuksiin tai kokemuksiin ja vain erittäin kapea yhteys ajatuksiin. Se on mielipide, että nuorten treenaavien ihmisten ei tarvitse varoa koronaa tai ottaa rokotuksia — ja se on mielipide että Rogan ja oikeisto edustavat sananvapautta kun taas vasemmisto on se, joka haluaa rajoittaa sananvapautta.

Olen ymmärtänyt Toopen maalaaman kuvan sananvapaudesta niin, että on hyveellistä toistella erilaisia hyvin lyhyitä kiteytyksiä asioista. Nämä sitten kilpailevat keskenään ja ihmiset valitsevat, mihin henkilökohtaisesti haluavat uskoa.

Siitä jää kokonaan pois sellainen, että olisi hyveellistä kuunnella a) itseään ja b) muita — siis miettiä itse kaikessa rauhassa, mitä ne omat täsmälliset ajatukset ja niiden taustalla olevat tuntemukset ja kokemukset ovat, ja sitten sitä, miten niistä haluaa viestiä ulospäin.

Joskus 70-luvulla Jenkeissä on ollut ohjelmia, jossa nimenomaan tavan kansalaiset täräyttelevät ilmoille näkemyksiään. Otetaan haastateltavaksi jotain punkkariksi pukeutuvia nuoria ihmisiä ja nämä kertovat aivan fiksusti, että suoritan sitä ja sitä tutkintoa, teen kolmea duunia ja niin edelleen. Ja samalla joku mummo takarivistä huutaa sormi ojossa, että en päästäisi tytärtäni tämän näköisenä kotiini ja mieluummin soisin hänen olevan narkkari kuin punkkari

Jossain mielessä soisin, että edelleenkään ei vain otettaisi kaikkea niin vakavasti, kun eihän se ennenkään niin ole ollut, että kaikki julkisuudessa esiintuodut näkemykset ovat jotain loppuun asti punnittuja vivahteikkaan henkilökohtaisia avautumisia.

Raflaavien näkemysten tuoma viihdearvo ei siis tietenkään ole uutta. Nykyään erilaiset mediapersoonat tahkoavat isoja rahoja vatsastapuhumalla näitä tällaisia mielikuvia, mitä moni varmaan ohimennen ajattelee. Että onko se korona kuitenkin vain huijausta ja liioittelua, ja toisaalta tällaiset lehdet joissa haastatellaan sanomisiaan tarkkaan miettiviä asiantuntijoita ovat nekin ihan varmasti petkuhuiputusta.
      Jos nyt paljastan tässä oman vinoumani, niin sanottakoon, että minusta ennen oli niin, että se typerä yksipuolinen kärjistys tuli sieltä takarivin mummon suusta, kun taas nykyään se on entistä useammin niin, että se on nuori tai vähintään jollain tapaa nuorekkaan dynaamisena esiintyvä henkilö, joka tällaisen esittää. Tämä tietysti kertoo vain siitä, että olen itse muuttunut jonkin tason vahaksi jääräksi

Mutta siis... harva Puopolon tai Roganin tyyppinen ns. mediapersoona tekee näitä ohjelmiaan niin, että pyrkisikin tuomaan esille keskenään ristiriitaisia näkökulmia, jolloin kuulijalle tai katsojalle tosiaan syntyisi eräänlainen pakko itse tulkita käsillä oleva asia ja setviä omia ajatuksiaan.

Ihmisiin vetoaa sellainen, että siellä on joku joka esittää epäämääräisiä väitteitä siitä, miten Suomen eduskunta on täysin korruptoitunut, kaikki asiat päätetään salaisesti EU:ssa jo paljon ennen kuin niistä täällä kerrotaan, ja ainoastaan Tony Halmeen deltavariantiksi itsensä hormoneilla pumpannut Turtiainen puhuu totta

Ei ole mitään sellaista, että haastattelija pyrkisi toimittajana aktiivisesti kyseenalaistamaan ja tarkistamaan näitä tietoja, koska sellaisella ei ole tässä alustatalouden myllyssä enää mitään väliä.

Julkaisualustat ovat EU:n ulkopuolella, pääosin Jenkeissä, ja niillä on siellä säädös nimeltä Section 230, joka käytännössä vapauttaa interaktiivisten tietokonepohjaisten palveluiden tarjoajat vastuusta: Tällaista palveluntarjoajaa ei voida pitää sisällöntuottajan viestin julkaisijana tai esittäjänä.

Toisin sanoen vaikka meillä on Suomessa säädetty tästä erikseen laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, mikään tästä ei kuitenkaan käytännössä niin sanottuihin vasta- tai vaihtoehtomedioihin.

Täsmällisesti ottaen olisi siis oikeammin sanottu, että esimerkiksi Rogan, Puopolo ja MV-lehti toimivat meidän sananvapauslain ulkopuolella niin, että heitä eivät koske siinä asetetut velvoitteet. Sama tietysti koskee YouTube-videoita ja podcasteja sun muita laajemminkin.

Yleisemminkin suomenkieliset ns. vastamediasivustot eivät sitoudu journalistin ohjeisiin.

Aika kummallistahan se on, että esimerkiksi Toope hehkuttaa niiden olevan parempia kuin Yle tai Hesari ja suorastaan ylpeilee sillä, että hankkii tietonsa mieluummin niiltä kuin mistään valtamediasta.

Todellisuudessa nämä toimijat kuitenkin ovat sellaisia, että he kyllä arvostelevat medioita ja puhuvat suureen ääneen journalismista ja sananvapapaudesta, mutta samaan aikaan heillä ei itsellään ole minkäänlaista vastuuta sisällöistään — ja varmaan siinä vaiheessa kun paska todella osuu tuulettimeen, he vetoavat Roganin tavoin siihen että hehän ovat vain yksityishenkilöitä mielipiteineen eivätkä tietenkään mitään journalisteja tai luotettavia tiedonlähteitä.

Mun mielestä tossa olis joku sekä kansallisen että EU-tason lainsäädännön aukko nähtävissä. Pitäis olla paljon selkeämmin hahmotettavissa, mikä on toimituksellista sisältöä siihen liittyvine velvoitteineen ja mikä ei.

Omasta puolestani se vois ihan kylmästi mennä niin, että näkyvyyden hinta on toimituksellinen vastuu sisällöstä. Se ei voi mennä niin, että näkyvyydestä vastaavat algoritmit, ja niistä ei vastaa kukaan.
   En tiedä, tuleeko tähän muutosta koskaan ja onko tällaista mahdollista toteuttaa, jos jostain ilmestyy aina sääntelyn ulkopuolella olevia kilpailijoita. Omaa moraalintajua vastaan se vaan käy aika rajusti, että periaatteessa on lait ja säännökset, mutta niitä ei vain kaikkien tarvitse noudattaa.
   Tässä on vähän samanlainen homma kuin jossain Briteissä se, että periaatteessa on lait, mutta kuitenkin Lontoon City pankkeineen on niiden ulkopuolella. Tarvittaessa vedotaan siihen, että City of London on oma kunnallinen demokratiansa, ja sen lisäksi Cayman-saaret sun muut veroparatiisit ovat itsenäisiä eikä Iso-Britannia voi niiden tekemisiin puuttua mitenkään.

Me ei puututa noihin asioihin tai niissä vallitseviin epäsymmetrioihin, koska me keskitytään siihen, onko vassarit epäsymmetrisiä vai oikeisto epäoikeudenmukaista.

En tiedä, onko tätä alustatalouden hommaa mahdollista ratkaista lainsäädännöllä. Minun ymmärtääkseni Toope ajattelee tätä niin, että mitään ongelmaa ei ole, vaan vastuu on jokaisella yksilöllä itsellään siitä, mitä he tekevät, mihin uskovat ja mihin aikansa käyttävät.

Ehkä mulla on vaan jotenkin pessimistisempi käsitys ihmisistä kuin Toopella Ihminen on niin laiska ja mukavuudenhaluinen ja kaikkea. En usko siihen, että ihminen luonnostaan tai vaistojensa ja taipumustensa varassa itsestään ohjautuu kohti sitä, mikä on totta ja mikä on hänelle itselleen hyväksi. Kyllä siinä tarvitaan suotuisia olosuhteita, apua ja jeesiä ja joskus vähän tuuriakin.

Näettekö te tämän silleen, että voisi olla hyötyä paremmasta lainsäädännöstä, vai onko tämä ihan puhtaasti yksilötason kysymys?

[Hayabusa]

Ensiksi täytyy onnitella Melodious Oafia kyvystä kirjoittaa pitkiä puheenvuoroja, jotka pysyvät kasassa. Itse säästelen sanoja, joten vastaukseni lopun kysymykseen on savolaisittain "suattaapi olla".

Ja sitten hieman pidempi selitys. Lienee tullut jo aikoja sitten selväksi, että kannatan laajaa sananvapautta. Eli en kannata sääntelyä. Mutta koska aina löytyy minkä tahansa asian väärinkäyttäjiä, niin mikäli pystytään osoittamaan sananvapauden aiheuttaneen suoranaista vahinkoa, niin väärinkäyttäjä korvatkoon aiheuttamansa vahingon. Esimerkkinä olen käyttänyt perätöntä raiskausväitöstä. Mielen pahoittuminen ei riitä korvaukseen.

Parempaa lainsäädäntöä tarvitaan aina. Hyvän lain edellytyksiä ovat mm. selkeys ja johdonmukaisuus. Sananvapauslakien osalta näissä tosiaan olisi korjattavaa. Se tarkoittaa yksinkertaistamista ja sallivampaa lähtökohtaa.

[Xantippa]

Hyvin ansiokasta pohdintaa MOlta todellakin. Itse sanoisin, että lainsäädännön on vain pakko kehittyä ja muuttua, eli kyllä on ja tulee olemaan hyötyä - tai siis näin tahdon itse uskoa tapahtuvan.

Lisäisin tähän, että yksi olennainen ristiriita on, että samalla kun henkilö, joka käyttää näitä "laittomia", lain ulkopuolella tai harmaalla olevia alustoja selkeästi tuomaan esiin kyseenalaista kamaa, hän usein kuitenkin pyrkii vetoamaan lakiin, jos hänet niistä suljetaan ulos tämän toiminnan seurauksena.

Eli alusta, joka ei laillisesti ole vastuussa mistään julkaisemastaan, pyritään vetämään vastuuseen siitä, että se ei jotain halua julkaista, näin yksinkertaistaen.

Joten ihan yksilönkin kannalta lain tulisi olla selkeämpi jo alun perin.

T: Xante