Sananvapaudesta

[-:)lauri]

USA:ssa on sellainen tilanne, että avoimesti ateistiksi ilmoittautuminen saattaa olla este poliittiselle uralle tai johonkin muuhun virkaan nimittämiseen, etenkin muualla kuin rannikoilla.

USA:n yliopistoissa on tilanne, jossa Trumpin kannattajia on uhkailtu ja pahoinpidelty, oikeistolaisina pidettyjä on estetty toimimasta yliopistoilla.

On vahvaa poliittista polarisaatiota ja epäasiallista toimintaa. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, millaista siellä nyt Trumpin aikana on ollut ja millaisia nämä tilanteet ovat. Luulen että porukka suhtautuu puolin ja toisin asiaansa tunteella, eikä se yhtäkkiä ole sananvapauden kysymys vain silloin, kun jotain huonoa kohtelua saakin oikeaistolainen tai Trumpin kannattaja. Jos sananvapaus olisi tässä se arvo, mikä sinulle on universaalisti tärkeä (eikä Trump tai oikeistolaisuus), silloin varmasti löytäisit suurempia epäkohtia myös paljon lähempää.

Sen uskon, että Trumpin kannattajiin kohdistuu asiattomia toimia. Liberaaliporukan paheksunta ei varmaankaan kohdistu oikeistolaisuuteen sinänsä, vaan siinä on sellainen ongelma, että jotkut oikeasti pitävät näitä uuskonservatiivipunditteja ihan sikaporukkana. Nimeomaan jotain Bannonia ja ehkä jopa Jordan Petersonia Ensiksi mainittu on minusta oikeasti turha esiintyjä missään yliopistolla, toiseksi mainitun suhteen ymmärrän sen, mikä hänessä herättää vastustusta ja kirjoitin siitä yllä. Ongelma tässä tulee siitä, että kun järjestetään ylipäätään yliopistolla jotain julkkisten "fanitilaisuuksia" tilanteessa, jossa poliittinen ilmapiiri on täysin politisoitunutta, se on vähän kuin siellä järjestettäisiin herätysliikkeen tilaisuuksia. Outoa tämä toki on sikäli, että vapaasti saa olla vaikka kuinka sekaisin (siis Jenkeissä), kunhan kyse on uskonnosta. Jos kyse on siitä, että pitää Jordan Petersonia oikeasti lähes palvonnanomaista arvostusta ansaitsevana älykkönä, sitä vastaan taas saa protestoida. Oma mielipiteeni tästä on, että jokaisesta yliopistosta (lähestulkoon), löytyy tusinoittain fiksumpia ihmisiä kuin Peterson. Nehän vaan tekee kauppaa ja myy sillä, että ne suoltaa sitä, mitä ihmiset haluaa kuulla.

Se on ikävää, että yliopistotkin joutuvat tällaisen paskan "valitse puolesi" -meiningin jalkoihin. Silloin kun kävin Suomessa yliopistossa, ei siellä mitään hurmoshenkisiä fanitilaisuuksia järjestetty yhtään kenellekään. En tiedä, mistä lähtien tällainen on katsottu asialliseksi toiminnaksi. Jos jollakin on pätevyys tulla jostakin luennoimaan ja se kutsutaan sitä tekemään, siitä sitten vaan. Mutta eivät ne nyt saatana ole mitään kirjojen promoamispaikkoja.

Toope valehtelee tapansa mukaan. Ja Toope tietää itsekin valehtelevansa. Olen tämän hänelle jo aiemmin linkittänyt: https://www.vox.com/policy-and-politics/2018/8/3/17644180/political-correctness-free-speech-liberal-data-georgetown

Toisin sanoen mitään sananvapausongelmaa kampuksilla ei ole ja niissäkin yksittäistapauksissa, joita on kuitenkin sattunut, valtaosassa vasurien sanavapautta on "rajoitettu" ei niinkään konservatiivien tai oikeistolaisten.

[Aasilaulu]

Suomessahan on tilanne, että moni ei uskalla kirjoittaa omalla nimellään, koska se voi tuoda ongelmia työelämässä, urakehityksessä ja luottamustehtävissä, ehkä myös yksityisessä sosiaalisessa elämässä, kuten eräille muusikoille taannoin. Kari Peitsamo ei olisi menettänyt keikkoja, jos olisi mielipiteensä sanonut nimimerkin takaa!

Vaikea arvioida sitä, paljonko Peitsamolle on koitunut tästä haittaa. Varmaan jotkut rockbisneksen tahot suhtautuvat todella nihkeästi hänen tekemiinsä kannanottoihin, mutta onhan hän tällä saanut myös runsaasti näkyvyyttä vaiheessa, jossa ura ei käsittääkseni ole ollut missään erityisessä nosteessa.

Suomessa taitaa olla vähän sellainen tapa, että viihdetaiteilijat eivät yleensä ota aivan tuolla tavalla suoraan kantaa tietyn puolueen tai puoluejohtajan puolesta. Mitä luulet että tapahtuisi, jos J. Karjalainen tekisi ison numeron yhtäkkiä siitä, että hän ihailee suuresti Antti Rinnettä ja mainostaa omaa demariuttaan? Se riippuu tietysti myös siitä, täsmälleen miten sen tekee. Mutta Peitsamon tapauksessa hän näyttää antaneen kannanottonsa joko tarkoituksellisen raflaavasti tai sitten se on vain hänen persoonallisuutensa. Väitän että sillä on joissain piireissä saanut arvostusta ja joissain toisissa taas menettänyt sitä. Näkyvyys on silti näkyvyyttä.

Tässä koko debatissa jotenkin haisee se, että jos jollain ei ole erityisen hyvät sosiaaliset taidot tai on huono harkinta tai ihan vain ronski persoonallisuus tai ulosanti, sillä ei saisi olla mitään seurauksia tai kukaan ei saisi mitään arvostelmaansa värittää tällaisilla asioilla – vaikka samaan aikaan myös tosiasiallisesti itse teet aivan samalla tavalla värittynyttä tulkintaa jos et nyt kaikesta niin likipitäen. Sen takia sitä on niin vaikea ottaa todesta ja ihan vilpittömänä idealistisena kannanottona.

[-:)lauri]

Suomessahan on tilanne, että moni ei uskalla kirjoittaa omalla nimellään, koska se voi tuoda ongelmia työelämässä, urakehityksessä ja luottamustehtävissä, ehkä myös yksityisessä sosiaalisessa elämässä, kuten eräille muusikoille taannoin. Kari Peitsamo ei olisi menettänyt keikkoja, jos olisi mielipiteensä sanonut nimimerkin takaa!

Vaikea arvioida sitä, paljonko Peitsamolle on koitunut tästä haittaa. Varmaan jotkut rockbisneksen tahot suhtautuvat todella nihkeästi hänen tekemiinsä kannanottoihin, mutta onhan hän tällä saanut myös runsaasti näkyvyyttä vaiheessa, jossa ura ei käsittääkseni ole ollut missään erityisessä nosteessa.

Suomessa taitaa olla vähän sellainen tapa, että viihdetaiteilijat eivät yleensä ota aivan tuolla tavalla suoraan kantaa tietyn puolueen tai puoluejohtajan puolesta. Mitä luulet että tapahtuisi, jos J. Karjalainen tekisi ison numeron yhtäkkiä siitä, että hän ihailee suuresti Antti Rinnettä ja mainostaa omaa demariuttaan? Se riippuu tietysti myös siitä, täsmälleen miten sen tekee. Mutta Peitsamon tapauksessa hän näyttää antaneensa kannanottonsa joko tarkoituksellisen raflaavasti tai sitten se on vain hänen persoonallisuutensa. Väitän että sillä on joissain piireissä saanut arvostusta ja joissain toisissa taas menettänyt sitä. Näkyvyys on silti näkyvyyttä.

Tässä koko debatissa jotenkin haisee se, että jos jollain ei ole erityisen hyvät sosiaaliset taidot tai on huono harkinta tai ihan vain ronski persoonallisuus tai ulosanti, sillä ei saisi olla mitään seurauksia tai kukaan ei saisi mitään arvostelmaansa värittää tällaisilla asioilla – vaikka samaan aikaan myös tosiasiallisesti itse teet aivan samalla tavalla värittynyttä tulkintaa jos et nyt kaikesta niin likipitäen. Sen takia sitä on niin vaikea ottaa todesta ja ihan vilpittömänä idealistisena kannanottona.

En näe sitä varsinaisesti ongelmana jos typeristä kannattamistaan ajatuksistaan joutuu sosiaalisesti hyljeksityksi.

[Toope]

Sen uskon, että Trumpin kannattajiin kohdistuu asiattomia toimia. Liberaaliporukan paheksunta ei varmaankaan kohdistu oikeistolaisuuteen sinänsä, vaan siinä on sellainen ongelma, että jotkut oikeasti pitävät näitä uuskonservatiivipunditteja ihan sikaporukkana. Nimeomaan jotain Bannonia ja ehkä jopa Jordan Petersonia...

On vaikeaa ymmärtää hyökkäystä Jordan Petersonia vastaan, koska ei esitä mitään radikaaleja näkemyksiä, vaan oikeastaan varsin maltillisia konservatiivisia näkemyksiä. Näkökulmaa vääristää se, että aikamme yhteiskunta on ääliöliberalisoitunut niin, että vääristää arvojamme ja maailmankuvaamme. Silloin jopa normaalit perhearvot vaikuttavat äärinäkemyksiltä.

Mitä Peterson siis puolustaa? Perhettä, perheajatusta. Isää ja äitiä lapsineen. Vau, mitä radikalismia! Yhteiskunta itsessään on nykyisin niin vinksahtanut, että oikeasti keksii kaikenlaisia vaihtoehtoperhemalleja mukamas korvaamaan tervettä perhettä. Ja nuo vinksahtaneet syyttelevät terveitä radikalismista...

[Toope]

Se on ikävää, että yliopistotkin joutuvat tällaisen paskan "valitse puolesi" -meiningin jalkoihin. Silloin kun kävin Suomessa yliopistossa, ei siellä mitään hurmoshenkisiä fanitilaisuuksia järjestetty yhtään kenellekään. En tiedä, mistä lähtien tällainen on katsottu asialliseksi toiminnaksi. Jos jollakin on pätevyys tulla jostakin luennoimaan ja se kutsutaan sitä tekemään, siitä sitten vaan. Mutta eivät ne nyt saatana ole mitään kirjojen promoamispaikkoja.

Tuo on vasemmistoliberalismiksi kutsutun autoritaarisen mallin syytä. Nuo kutsuvat itseään liberaaleiksi, joten haluavat kieltää toisinajattelevia tulemasta yliopistoihin. Voiko olla pahempaa liberaalin aatteen raiskaamista, mitä vasemmistoliberaaleiksi itseään kutsuvat tekevät? Rajoittavat toisten mielipiteitä.

Juu. Ei ole liberalismia, on totalitarismia. Tyhmät eivät edes ymmärrä, mitä tekevät ja mitä sananvapauden arvolle tekevät.

[Toope]

Suomessa taitaa olla vähän sellainen tapa, että viihdetaiteilijat eivät yleensä ota aivan tuolla tavalla suoraan kantaa tietyn puolueen tai puoluejohtajan puolesta...

Et ole sitten huomannut 1960-luvulta alkanutta asiantilaa, jossa kulttuurijengi on taistolaista, vihreää, devamaista, tai nykyisin vain punavihreää?

Kuinka moni kulttuurivaikuttaja on uskaltanut esittää oikeistolaisia näkemyksiä? Hyvin harva, koska nuo saavat banneja, kuten James Woods Hollywoodissa. Et saa rooleja, koska et ole osa "oikeamielisten porukkaa". Ovathan Suomessakin monet näyttelijät (mm. Heikki Kinnunen) myöntäneet, että kommareita piti nuoleskella aikoinaan, koska muuten urakehitys olisi ollut heikompi. Pakkovaltaa!

[Toope]

En näe sitä varsinaisesti ongelmana jos typeristä kannattamistaan ajatuksistaan joutuu sosiaalisesti hyljeksityksi.

Hyljeksikäämme siis Lauria. Hänhän esittää tyhmiä ajatuksia.

[Aasilaulu]

En näe sitä varsinaisesti ongelmana jos typeristä kannattamistaan ajatuksistaan joutuu sosiaalisesti hyljeksityksi.

Hyljeksikäämme siis Lauria. Hänhän esittää tyhmiä ajatuksia.

Suomessa taitaa olla vähän sellainen tapa, että viihdetaiteilijat eivät yleensä ota aivan tuolla tavalla suoraan kantaa tietyn puolueen tai puoluejohtajan puolesta...

Et ole sitten huomannut 1960-luvulta alkanutta asiantilaa, jossa kulttuurijengi on taistolaista, vihreää, devamaista, tai nykyisin vain punavihreää?

Kuinka moni kulttuurivaikuttaja on uskaltanut esittää oikeistolaisia näkemyksiä? Hyvin harva, koska nuo saavat banneja, kuten James Woods Hollywoodissa. Et saa rooleja, koska et ole osa "oikeamielisten porukkaa". Ovathan Suomessakin monet näyttelijät (mm. Heikki Kinnunen) myöntäneet, että kommareita piti nuoleskella aikoinaan, koska muuten urakehitys olisi ollut heikompi. Pakkovaltaa!

Mä laitan sut Toope ignoreen kunnes vastaat mun viesteihin kokonaisvaltaisesti ja ajatuksella. Niin kauan kuin ohitat valitsemasi osan ihmisten faktapitoisista puheista, mun ei tarvitse vastata sulle mitään. Mun ei myöskään tarvitse urhriutua tai kohkata mistään "sananvapaudesta", koska mulla ihan oikeasti on se ja voin sitä käyttää. Ja on myös omat aivot, joilla ajatella mihin niitä kannattaa tai ei kannata käyttää. Kun puhun sinulle, en ohita sinun sanomaasi. Kun lakkaat tekemästä minulle niin ja vastaat kaikkeen jo tähän asti sanottuun, myös Tuottavuusloikan asialliseen sisältöön, voin seuraavan kerran vastata sinulle. Joko kunnioitan ja puhun tai sitten en kunnoita ja en puhu, sitä on sananvapaus minulle. Ei mitään vitun pick and choose -vammailua tai kikkailua.

[Toope]

Pidätkö ongelmana siis sitä, että kommentoin niitä oikeita pointteja, enkä sitä sävellystä siinä sivussa?

[safiiri]

Sen uskon, että Trumpin kannattajiin kohdistuu asiattomia toimia. Liberaaliporukan paheksunta ei varmaankaan kohdistu oikeistolaisuuteen sinänsä, vaan siinä on sellainen ongelma, että jotkut oikeasti pitävät näitä uuskonservatiivipunditteja ihan sikaporukkana. Nimeomaan jotain Bannonia ja ehkä jopa Jordan Petersonia...

On vaikeaa ymmärtää hyökkäystä Jordan Petersonia vastaan, koska ei esitä mitään radikaaleja näkemyksiä, vaan oikeastaan varsin maltillisia konservatiivisia näkemyksiä. Näkökulmaa vääristää se, että aikamme yhteiskunta on ääliöliberalisoitunut niin, että vääristää arvojamme ja maailmankuvaamme. Silloin jopa normaalit perhearvot vaikuttavat äärinäkemyksiltä.

Mitä Peterson siis puolustaa? Perhettä, perheajatusta. Isää ja äitiä lapsineen. Vau, mitä radikalismia! Yhteiskunta itsessään on nykyisin niin vinksahtanut, että oikeasti keksii kaikenlaisia vaihtoehtoperhemalleja mukamas korvaamaan tervettä perhettä. Ja nuo vinksahtaneet syyttelevät terveitä radikalismista...

Miten niin korvaamaan "tervettä perhettä"? Kuka ja missä on ehdottanut, että joku perhe tulisi muuttaa toisenlaiseksi tai että näiden sun ideaaliperheiden tilalle pitäisi luoda toisenlaisia perheitä? Olet tässä taas vain ristiretkellä omaa olkiukkoasi vastaan. Tosiasiassa nuo "vaihtoehtoiset" (joka sekin on ideologisesti värittynyt sana, koska eivät ne ole minkään muun perheen vaihtoehtoja) perheet ovat aina olleet olemassa, mutta niille vain ei ole annettu virallista asemaa, yleistä hyväksyntää tai ne ovat olleet olemassa piilossa siten, että kaikki kollektiivisesti ovat teeskennelleet, etteivät huomaa niitä.

Nimenomaan vaikkapa homoliitto ei korvaa heteroliittoa, koska eivät heterot solmi homoliittoja (itsekään et suostuisi naimisiin lesbon kanssa). Homoseksuaalit ovat aikoinaan kyllä solmineet kulissiliittoja, mutta kyse on ollut kulttuurista, joka on suorastaan edellyttänyt avioitumista ja heteroksi "naamioitumista". Kun homous on muuttunut hyväksytymmäksi, ei sellaisiin ole enää ollut tarvetta.

Niiden kulissiliittojen peräänkö nyt siis itket? Nekö olisivat sinusta se "terve" vaihtoehto, joissa lasten olisi parempi kasvaa?

[safiiri]

Pidätkö ongelmana siis sitä, että kommentoin niitä oikeita pointteja, enkä sitä sävellystä siinä sivussa?

Toope huomasitko, että sinun sanavapautesi juuri kapeni? Muista kiukutella asiasta kunnolla.

[MrKAT]

Tänään (vielä 5 minuuttia) vietetään sananvapauden ja lehdistönvapauden päivää.

Just luin että Itävallassa sananvapaus/median vapauslukema on romahtanut oikeistopuolueen takia.
Juontaja ei olisi siellä saanut kysyä FPÖ:n edustajalta paria kyssäriä. Voi voi... kohti NL:ää valuu.

[MrKAT]

Äsken Norjan Saamenkielisistä uutisista sain kuulla ja lukea että Pohjois-Norjan suurin lehti Nordlyst on joutunut lopettamaan keskustelu/kommentointiosionsa saamelaisiin kohdistuneen vihapuheen takia.

[Aasilaulu]

Pidätkö ongelmana siis sitä, että kommentoin niitä oikeita pointteja, enkä sitä sävellystä siinä sivussa?

En pitäisi ongelmana jos näin olisi. Ongelma on se, että sinun näyttää olevan vaikea lukea ja sisäistää vähänkään pitempää tekstiä. Kaikilla meillä on varmaan niin, ettei me kaikessa olla täsmälleen oikeassa, vaan ihmisten mielipiteet ja käsitykset on aina värittyineitä ja omalla tavallaan subjektiivisia siinä mielessä, että niissä näkyy oma maailmankatsomus ja muu sellainen. Tämä koskee yhtä lailla sinua, minua ja esimerkiksi Jordan Petersonia. Jos et jaksa nähdä vaivaa siihen, että sanoisit, mikä on jonkun esille tuomassa hyvää tai siihen, että kyseenalaistaisit myös omaa tähänastista ajatteluasi, se on aika turhaa nähdä vaivaa ja kirjoittaa sinulle mitään pitkää tai harkittua vastausta.

Ongelma ei ole se, että nostat itse asian keskiöön, vaan ehkä se, että nostat toistuvasti esiin jonkun kohdan tai toteamuksen, jonka olet jo pureskellut valmiiksi. Tai jos otetaan  tähän kyseenalaistava ote, miten ja millä perusteella voit olla varma, että sinun esille nostamasi on juuri se "oikea pointti" kun taas se mitä minä sanon on hälyä? Mihin tämä arvio loppujen lopuksi perustuu?

Tiedän, että et jaksa lukea tai sulatella pitkiä juttuja, niin yritän kirjoittaa megalyhyesti Petersonista. Ensinnäkin tämä ajatus että ihmiset ovat kahtiajakautuneet joihin liberaaleihin mädättäjiin ja konservatiivisiin objektiivisesti ja loogisesti ajattelijoihin on melko perusteeton yksinkertaistus. Vähintään se vesittää hedelmällisen keskustelun mahdollisuutta, jos tehdään toisista tällaisia oletuksia lähtökohtaisesti. Mitä järkevää sanottavaa tästä katsannosta käsin voisi olla jollain liberaalilla tai sellaisella ihmisellä, joka nyt vain on petersonlaisittain ajateltuna nihilisti ja kujalla?

Vähän perustavanlaatuisempi kritiikki Petersonia koskien on se, että ne arvot tai mitä kutsuin edellä konkreettisesti neuvoiksi voivat pääosin olla ihan hyviä. Lisäksi kun hän arvostelee sitä, että ihmiset ovat yliherkkiä loukkaantumaan, siinä on tavallaan perää. Jos nyt otetaan esimerkiksi jo osittain hiljentynyt #metoo, niin siinä on järkeviä piirteitä myös. Pyritään nostamaan esille todellisia ja järjestelmällisiä epäoikeudenmukaisuuksia ja ihan vain siihen, että maailma olisi kaikille himpun verran tasa-arvoisempi ja parempi. Mutta sitten siinä kyllä ajauduttiin liiallisuuksiin, kun ruvettiin kaikenlaisesta mahdollisesti törkeästä käytöksestä pitämään sellaista kohua, että oksat pois. Pitää pitää jotain anteeksipyyntökierroksia, jos on joskus jossain uinut alaisensa nähden alasti, ja tämä on keksinyt myöhemmin, että sehän on ollut hirveää ja asiatonta ja mitä kaikkea. Väärää siinä ei minusta ole se, että oikeasti nostetaan asioita esiin ja pyritään edistämään tasa-arvoa, vaan nimenomaan se, että ylireagoidaan ja unohdetaan se, että jos ei tiedetä asioista oikeasti ja kunnolla ja tarkasti, ehkä ensimmäinen reaktio voisi olla se, että hillitään halua laittaa lisää vettä myllyyn ja katsotaan asiaa mahdollisimman rauhassa.

Tässä taas joku Jordan Peterson päätyy kehystämään asian niin, että koko #MeToo on armotonta paskaa. Minua haittaa se, että hänellä on suoraan Stephen Hicksiltä näköjään täysin kritiikittä vohkittu maailmanselitys ja analyysi siellä taustalla, joka perustuu pitkälti Hicksin kirjaan Postmodernism Explained. Siinä sanotaan, että postmodernismi on 1900-luvun marxilaisten mainostemppu, jolla kommunismia yritettiin pitää vetoavana sen jälkeen, kun se oli alkanut osoittautua täysin karmeaksi systeemiksi. Koko kehitelmässä on taustalla laajaa ja varsin asiantuntematonta tulkintaa valistusaatteesta aina Kantista lähtien. Ilman järkevää syytä on niputettu yhteen radikaalit feministit ja postmoderni kaikkinensa. Hicksin katsannossa postmodernius on sitä, että pyritään korostamaan vähemmistöjen ja heikko-osaisten saavutuksia ja mitätöimään kaikkea valkoisten heteromiesten tekemää. Lisäksi hänellä on aivan avoimesti sellainen näkemys, että täysin vapaa kapitalismi ilman mitään sääntelyä on paras systeemi, ja tämä on nyt vasta 1900-luvun kuluessa (hänen mukaansa) käynyt kiistattoman ilmeiseksi.

Se koko kehitelmä, jolle Peterson lopulta perustaa ison kuvan maailmanselityksensä on sellaisella pohjalla, ettei se kokonaisuudessaan kestä vakavaa tarkastelua. Kun Hicks lainaa Foucault'ta, sitaatti on oikeasti jonkun Foucault'sta puhuneen punditin YouTube-videolta, ja kokonaisuudessaan ratkaisujen ja toiminnan taso on samaa sarjaa. Peterson esittelee sitä hyvänä kirjana, mutta sehän ei ole millään lailla vertaisarvioitu tai faktatarkistettu, vaan kirja on Hicksin itse kustantama. Kirjasta löytyy jonkin verran arvioita, ja pääsääntöisesti jopa Hicksin kanssa poliittisesti samoilla linjoilla olevat pitävät sitä nimenomaan älyllisesti epäonnistuneena. Kirja esittää olevansa vakavasti otettava filosofinen teos, mutta se ei täytä minkäänlaisia hyvän akateemisen tavan tai älyllisen rehellisyyden kriteerejä.

Siinä olisi ihan oikeasti järkevää kritisoitavaa, miten USA:ssa (ja muuallakin) eräänlainen idealistinen ja samalla hyvin loukkantumisherkkä kulttuuri on mennyt liian pitkälle. Mutta Jordan Petersonilla ja Hicksillä näiden asioiden kritiikki on sellaisella pohjalla, että siinä ei ole käytännössä lainkaan onnistuttu näkemään, mistä tässä on kyse. Sen sijaan on aivan tarkoitushakuisesti haluttu niputtaa feministit, postmodernistit ja yleensä kaikenlaiset vasemmistolaiset ja sosialistit ihmisiksi, joilta nyt vain puuttuu terve arvopohja ja järki.

Minä näkisin, että Toopen puhe sananvapaudesta on kuitenkin varsin tarkoitushakuista ja osa samaa ongelmaa, jossa ei ole merkittävää eroa siinä, ovatko ihmiset poliittisesti oikealla vai vasemmalla. Siinä on siloiteltu käsitys maailmasta tai sellainen idealismi, että jos vain X, Y ja Z, niin sen jälkeen kaikki asiat ratkeaisivat ja olisivat paljon paremmin. Jos vain saisi sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo ja sitä myös kuunneltaisiin ja ei kritisoitaisi, jos vain humanitaarinen maahanmuutto kiellettäisiin, jos vain kaikki huonosti käyttäytyvät erotettaisiin työpaikaltaan ja heidän sopimuksensa purettaisiin. Jonkinlainen haluttomuus käsitellä sitä, että oikeasti elämä ei ole niin yksinkertaista ja että oikeasti asiat ovat vaikeaselkoisia ja monisyisiä, että siitä ei aina otakaan selvää, onko joku paha vai hyvä vai ei kumpaakaan. Ikään kuin vimmatusti kaivataan jotakin yksinkertaisuutta, oli sen tuottava ideologia sitten mikä tahansa, Jordan Petersonin selitykset tai vasemmistoliberaalius tai ihan mikä tahansa.  Että olisi joku tällainen helposti käsitettävissä oleva aate tai porukka tai muu, johon hyvyys ja oikeamielisyys maailmassa pelkistyy. Ja ettei olisi niin, että myös itselle vastenmielisiä mielipiteitä esittävillä voisi olla hyviä tai arvokkaita ajatuksia, ja ettei se nyt menekään niin, että yksin järkeilemällä ja asemoimalla itsensä loogiseksi ja järkeväksi ja näin pois päin, olisi jokin takuu, että myös on hyvä ja oikeassa.

Minun näkökulmastani aivan samanlainen voimakkaan paheksunnan ja ilkamoinnin kulttuuri vallitsee sekä oikealla että vasemmalla. Voimakkaasti paheksutaan Halla-ahoa tai Sipilää, maahanmuuttokriittisiä tai ketä vain, mutta yhtä lailla voimakkaasti paheksutaan myös islamia ja ulkomaalaisia yleensä ja esitetään tästä kaikenlaisia ihmeellisiä kannanottoja. Siinä mennään sellaiselle rajalle, jossa ei ole helppoa erottaa, mikä on satiiria tai sarkasmia ja mikä taas on joku tosissaan kirjoitettu kannanotto. Ihmisten toimintaan ja kirjoittamiseen ja lausumiin purkautuu vihaa ja turhautumista ja kaikenlaisia sinänsä vähän rumiakin tunteita.

Se miten tästä on saatu tällainen soppa aikaiseksi, on minusta mielenkiintoinen kysymys. Varmaan siihen liittyy Internet ja sosiaalinen media ihan olennaisesti. On niin, että aina ihmiset ovat pahoittaneet mieltään tai järkyttyneet ja vähän turhautuneet ja saattaneet ilmaista jotakin tähän liittyvää kasvokkain jonkun kanssa. Siitä kuitenkaan harvemmin on seurannut mitään oikeusjuttua tai yleistä "twittermyrskyä". Nyt kai on niin, että julkaiseminen on niin helppoa ja pidäkkeetöntä kenelle tahansa, että punnitun kannanoton tai punnitun satiirin ja sitten äkkipikaisesti laaditun töräytyksen ero alkaa monilla hämärtyä, eikä sitä oikeastaan näekään mistään, milloin joku on kuinkakin impulssilla liikenteessä ja milloin asia on vakava ja ulostulo huolella suunniteltua ja ilmentää pitempää harkintaa.

Kun tekstin ilmoille saattaminen on niin vaivatonta ja alustat rakennettu niin, että nopea reagoiminen on itseisarvo, tekeekö juuri kukaan ylipäätään enää sitä, että jättää tekstin pöytälaatikkoon ja kunnolla hioo sitä ennen kuin painaa "Lähetä"- tai "Julkaise"-nappulaa?

En tiedä, olenko ihan hakoteillä tässä, mutta itse pidän yhtenä ongelmana sitä, että ennen on ollut julkaistavan tekstin laatimisessa jonkinlaisena apuna kustannustoimittaja tai joku muu taho, ja siinä on ollut sitten pakko miettiä, haluaako todella sanoa nyt juuri näin aivan kaikille.

Nyt on taas niin, että kaikkien sepustukset ovat samalla viivalla, vaikka tulkitsijoita on todella moneen junaan. Minua haittaa Petersonin koko ajatusrakennelman heikko taso ja ilmeinen tarkoitushakuisuus, mikä syö jonkin verran uskottavuutta koko kaverilta, vaikka muuten olen joissain kohdin hänen kanssaan myös samaa mieltä. Jotakuta muuta se ei haittaa ollenkaan, ja he taas valittavat minulle siitä, jos sanon mielipiteeni Petersonista. Joku ihailee Halla-ahon Scripta-kirjoituksia ja jollekin toiselle niissä esitetty logiikka näyttää useinkin todella ontuvalta. Halla-ahon kanssa olen eri mieltä ehkä erityisesti etnonationalismista, joka mielestäni näkyy hänen kirjoitustensa taustalla melko selvästi. Siinäkin on kuitenkin niin, että käsityserot ovat pieniä ja melko hienosyisiä mutta silti tärkeitä. Sitten kun näistä asioista yrittää vakavissaan keskustella, se pelkistetään sille tasolle, että no, oletko puolesta vai vastaan, ihailetko vai "hyökkäätkö".

Sekin on aika vekkulia, että heti jos arvostelee ja esittää oikeasti oman mielipiteensä, se ei mene niin, että joku kysyy, miksi olet tätä mieltä ja voitko täsmentää, vaan se menee niin, että olen joku nihkeä asioiden vaikeuttaja ja hyökkään tai jopa mustamaalaan tai mitä näitä nyt on. Yleensähän siinä on kyse siitä, onko Halla-aho tai Peterson jonkun mielestä "vakuuttava" tai "inspiroiva" tai jotakin tällaista, ja erilaisten väittämien purkaminen tai arviointi tästä erillään on ikävää tai turhaa tai jotakin.

[Toope]

Tänään (vielä 5 minuuttia) vietetään sananvapauden ja lehdistönvapauden päivää.

Just luin että Itävallassa sananvapaus/median vapauslukema on romahtanut oikeistopuolueen takia.
Juontaja ei olisi siellä saanut kysyä FPÖ:n edustajalta paria kyssäriä. Voi voi... kohti NL:ää valuu.

Timo Vihavainen (emeritusprof.) kirjoittaa vahvasti Oikea Mediassa sananvapauden puolesta. Media on julistanut päivää, koska pitää sitä journalistien sananvapauden päivänä, mutteivät usein kansalaisten sananvapauden päivänä. Valtamedia vasemmistopuolueiden kanssa on tällä hetkellä kai suurimpia uhkia tavallisten kansalaisten sananvapaudelle, koska niin painostavat anonyymin mielipiteenilmaisun ja sosiaalisen median vastaista kampanjaa. Mutta sananvapaus ei ole vain journalistien oikeus, se on tavistenkin oikeus!
https://beta.oikeamedia.com/o1-107606
Pakkolukea-kirjoitus professorilta!

Me allekirjoittaneet edustamme kulttuurin, tieteen ja journalismin eri aloja. Olemme huolissamme tilasta, johon suomalainen sananvapaus on ajautunut. Maahamme on kehittynyt ilmapiiri, jossa osa mielipiteistä, arvoista ja jopa sanavalinnoista pyritään tekemään lainsuojattomiksi tai sulkemaan pois järjestäytyneen yhteiskunnan piiristä. Erilaiset painostusryhmät varsinkin sosiaalisessa mediassa yrittävät saada kulttuurin, median ja liike-elämän toimijat sallimaan vain näiden ryhmien hyväksymiä näkemyksiä. Ihmisiä painostetaan vaikenemaan leimaamalla, supistamalla heidän toimeentuloaan ja viemällä heiltä keinot tuoda kantansa julkisesti kuultavaksi.

Viime vuosina olemme joutuneet seuraamaan tapahtumia, jotka vielä vähän aikaa sitten olisivat tuntuneet mahdottomilta. Yliopiston professoria on yritetty kammeta pois virastaan hänen yksityishenkilönä esittämiensä mielipiteiden perusteella.(1) Konsertteja on peruttu, koska esiintyjä on sanonut julkisuudessa asioita, jotka saattavat loukata jotakuta.(2) Kirjailijoille myönnettyjä apurahoja on vaadittu peruttaviksi (3) ja kustantaja on suljettu kirjamessujen ulkopuolelle epämääräisiin arvosyihin vedoten. (4) Kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa on rajoitettu mielivaltaisesti sovelletuilla yhteisönormeilla ja automatisoidulla sensuurilla. Monet eivät uskalla sanoa julkisesti edes ilmiselviä tosiasioita, jotteivät vaarantaisi uraansa ja joutuisi ala-arvoisen riepottelun kohteeksi...

Loput artikkelista.

Hyvää sananvapaudenpäivää kaikille, ei vain uhriutuville vasemmistojournalisteille.