Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Sananvapaudesta

Aloittaja Edward, helmikuu 15, 2019, 04:07:20

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Aasilaulu

#405
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 14, 2019, 15:55:09
Milloin sellainen aika on ollut?

Ja mikä on totta? Jos jätetään asiasta toinen puoli kertomatta, ei ehkä suoranaisesti valehdella, mutta vääristynyt kuva viestistä joka tapauksessa syntyy.

Jos ajatellaan jotakin hiukankin kompleksisempaa tapahtumaa, jossa on mukana eri toimijoita ja niillä on siinä enemmän tai vähemmän piiloon jääviä ajatuksia ja motiiveja, henkilöhistorioita, ja sitten on kunkin omia sekä toisten ymmärryksiä näistä kaikista – mikä ylipäätään on "vääristymätön" kuva tällaisesta tapahtumasta? Tai miten sellainen välitetään kielellisesti, miten sitä vääristymää pitäisi ehkäistä, ja miten sen määrää tai suuntaa pitäisi arvioida?

Menee aika Juhaksi kyllä :D Mutta siis, vähintään puoliksi tosissaan esitän näitä kysymyksiä.

LainaaJos on kaksi mielipidettä, kumpi on oikea?

Jos minä sanon, että taulu on kaunis, jo toinen sanoo, että se on ruma, kumpi meistä puhuu totta?

Jos joku taidekriitikko kirjoittaa lehteen jutun konsertista tai lukemastaan kirjasta tai levystä tai taidenäyttelystä, siinä ei oikeastaan ole kyse siitä, että hänen raportoimansa arvio olisi jossakin absoluuttisessa esteettisessä mielessä "totta" tai "totuudenmukainen". Juttu on hyvä silloin, jos tapahtumasta raportoivalla on kohtuullisen hyvä kyky arvostaa ja eritellä kokemaansa ja jos hän kuvaa omaa kokemustaan kiinnostavasti ja elävästi. Juttu siis tavallaan palvelee sellaista tarkoitusta, että hän välittää jotakin vähän tislattua osaa omasta kokemuksestaan sellaisille ihmisille, jotka eivät päässeet paikalle, eivät tienneet tapahtumasta tai eivät tienneet koko kirjasta tai artistista.

LainaaPelkästään sanojen valinnalla voidaan vaikuttaa viestin luomaan mielikuvaan. Esimerkiksi sodasta kerrottaessa tämä tulee esille. Juuri missään maassa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. Kai joku sentään hyökkääkin, koska mistä ne sodat muuten alkaisivat. Ja sodassa ei kuolla, siellä kaadutaan. Ja ruumiit ovat "sankarivainajia". Ketään ei tapeta vaan tappamisesta käytetään kiertoilmaisuja.

Tästä tulee sellainen kuva, että on olemassa jokin neutraali ja objektiivinen kuvaustaso ja sitten on valehtelua ja vääristämistä, johon kuuluu lähes automaattisesti suurin osa luonnollisen kielen ilmaisuvoiman keinoista. Jos jossakin yhteydessä sanotaan "raato", jossain "ruumis", jossain "kroppa", jossain "vainaja" ja niin edelleen, tämä liittyy siihen, että sanavalinnoilla viestitään kaikenlaista, myös omasta itsestä, käytössä olevasta tekstilajista ja näkökulmasta ja suhteesta tapahtumaan. En usko siihen, että esimerkiksi joku näistä sanoista olisi "neutraali" ja "tosi" ja toinen taas sävyttynyt, kusettava ja valehteluun erityisen sopiva.

Muutenkin ihmettelen sitä, millä kärkkäydellä joskus kivahdetaan toisen "valehtelevan". Totta kai on olemassa valehtelua ja harhaanjohtamista, mutta sitten on niinkin, että on olemassa tosi iso joukko erilaisia näkökulmia tapahtumiin. Jos jossakin tapahtuu kolari ja sinä näet sen, niin kuin tietysti osallisetkin, ja sitten sinne pysähtyy ohiajava auto, ja hetken päästä paikalle saapuu ambulanssi ja hiukan myöhemmin poliisi – tässä on jo iso joukko porukkaa, jolla on oma kokemuksensa siitä, mitä on tapahtunut, ja enemmän ja vähemmän täsmällisiä havaintoja juuri tietyistä asioista. Periaatteessa niistä kaikista voi palastella kokoon jotakin yksilön näkökulman ylittävää kokonaisesitystä, mutta sellaisen kokoaminen vaatii aina oman työnsä, eikä kukaan siinäkään työssä ole lähtökohtaisesti erehtymätön.

Sitä helposti ajattelee itse aina olevansa se neutraali sivustakatsoja, jonka käsityksiä eivät mitkään intressit tai pyrkimykset vääristä -- ja vastaavasti näkee hirveän selvästi, miten valtaosalla muista on enemmän lehmiä kaiken maailman ojissa kuin osaavat edes laskea.

a4

Ei liene käytännössä mahdollista eli realistista edes haluta rajoittamatonta sananvapautta, saati täyttä anarkiaa.
Koska kyse on yhteisön toimivuudesta sääntöjen varassa. Sosiaalisen eläimen sosiaalisista säännöistä.
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/858
Sananvapaudenkin kulloisia rajoja toki joutuu ja pitääkin tarkistaa ajanmukaisiksi.
Huonoimmassa tapauksessa laittomuuksien, kapinoinnin ja sotimisen keinoin.

Kopek

Tässä näytteeksi sananvapautta käsittelevää radio-ohjelmaa vuoden 1956 yleislakon ajalta. On mielenkiintoista että keskustelun alustaja puhuu televiosta ja sen merkityksestä, vaikka keväällä 1956 televisiotoiminta oli Suomessa vasta kokeiluvaiheessa. Pienimuotoiset säännölliset lähetykset rajatulla alueella alkoivat seuraavana syksynä, jolloin vastaanottimia ei tietenkään ollut kuin harvoilla.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/yleislakko-puhutti-pitkaan

Samantapaisista asioista jo vuonna 1956 on keskustelu kuin mistä puhutaan nykyisin.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 14, 2019, 13:46:26
Eiköhän tuossa tarkoiteta enemmän sitä, että jos jotakuta leimataan, alenee tuo leimaajan oma suoja leimaavaa sanankäyttöä vastaan hänen kohteenaan olleen suunnalta. Eli - jos itse haukut homoksi, niin sitten sinuakin saa homotella, etkä voikaan vaatia "samalla mitalla" vastanneelle rangaistusta. On jokseenkin tavanomaisen oikeustajun vastaista, että homottelijan homottelija olisi se suurin syyllinen. Vastaavastihan väkivaltaa käyttävän hyökkäykseltä saa puolustautua jopa väkivaltaa käyttäen, vaikkakaan Suomessa ei sentään saa ihan vapaita käsiä silloinkaan räimiä menemään.
Yksi toimittaja juuri tuomittiin Junes Lokan solvaamisesta. Toinen toimittaja on pian käräjillä ohjaaja Louhimiehen solvauksesta. Juu, toimittajilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Siksi ovat tuomiolla. Toimittajilla ei ole enemmän oikeuksia kuin taviksilla, vain samat oikeudet. Kuplatoimittajat vain kuvittelevat muuta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - kesäkuu 14, 2019, 14:59:59
Aasinlaulun kanssa samaa mieltä. Lisäisin myös, että somekäyttäytyminen on levinnyt myös mediaan, ei ennen tullut kuuloonkaan, että itsensä vakavasti ottava politiikan toimittaja olisi keksiskellyt lempinimiä poliitikoille.

Ja tästä onkin kyse: sitä, että mediat tapasivat sensuroida itseään ei enää muisteta. Ei muisteta aikaa, jolloin uutisten piti olla ihan oikeasti totta.
Minä pidän Aasilaulun ja Xantipan näkemyksiä oikeasti hieman pelottavina. He pitävät yhteiskunnallisena oikeutena sitä, että keskustelua rajoitetaan, vaikka länsimainen käsitys sananvapaudesta perustuu juuri päinvastaiseen näkemykseen, eli mahdollisimman suureen sananvapauteen, JOKA itsessään toimii valvontamekanismina valtiota ja yhteiskuntaa, sekä niiden mahdollisia väärinkäytöksiä kohtaan. Pidän oikeasti huolestuttavana tuollaisia näkemyksiä, joissa jonkinasteista autoritarismia ja totalitarismilla flirttailua pidetään hyväksyttynä, jotta joku ei muka loukkaantuisi. Sananvapautta ei koskaan pitäisi rajoittaa sen perusteella, että joku loukkaantuu. Sananvapauden rajoitteiden tulee liittyä vain ja ainoastaan faktoihin.

Näen sananvapauden periaatteena ja perustavana arvona, en muoti-ilmiönä tai trendinä, jonka tulisi muuttua yhteiskunnan käsitysten mukaan.

Toope

On mielestäni täysin selvää, että erilaisia "vihapuhe"-väitteitä ja "somen solvausväitteitä" käytetään aasinsiltana ja verukkeena sille, että kyettäisiin luomaan rajoja ilmaisulle. Mutta millainen on yhteiskunta, joka haluaa luoda ilmaisulle rajoja? Eikö se ole yhteiskunta, joka ei kestä kritiikkiä? Eikö sellainen yhteiskunta ole juuri autoritaarinen malli, jossa kritiikkiä ei haluta sallia tai halutaan jopa kieltää?

Joten miksi ihmeessä länsimaisissa demokratioissa haluttaisiin rajoittaa kansalaisten sananvapautta, ellei kyse ole siitä, ettemme enää ole länsimainen demokratia, vaan autoritaarinen yhteiskunta?


safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 14, 2019, 22:22:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 14, 2019, 13:46:26
Eiköhän tuossa tarkoiteta enemmän sitä, että jos jotakuta leimataan, alenee tuo leimaajan oma suoja leimaavaa sanankäyttöä vastaan hänen kohteenaan olleen suunnalta. Eli - jos itse haukut homoksi, niin sitten sinuakin saa homotella, etkä voikaan vaatia "samalla mitalla" vastanneelle rangaistusta. On jokseenkin tavanomaisen oikeustajun vastaista, että homottelijan homottelija olisi se suurin syyllinen. Vastaavastihan väkivaltaa käyttävän hyökkäykseltä saa puolustautua jopa väkivaltaa käyttäen, vaikkakaan Suomessa ei sentään saa ihan vapaita käsiä silloinkaan räimiä menemään.
Yksi toimittaja juuri tuomittiin Junes Lokan solvaamisesta. Toinen toimittaja on pian käräjillä ohjaaja Louhimiehen solvauksesta. Juu, toimittajilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Siksi ovat tuomiolla. Toimittajilla ei ole enemmän oikeuksia kuin taviksilla, vain samat oikeudet. Kuplatoimittajat vain kuvittelevat muuta.

Juu kyllä toimittajillakin sananvapauden rajat. Mutta juuri tuossa Lokka- Vehkoo -tapauksessa siis on todettu, että Lokka itse on rikkonut ensin niitä SAMOJA rajoja, joiden rikkomisesta sitten Vehkoota syyttää. Noin toimiva ihminen ei ole mielestäni erityisen kunnioitettava sananvapaussankari, vaan sellainen nurkan takaa lällättelijä, joka juoksee äidin helmoihin turvaan, jos joku aikoo laittaa sanoistaan tilille.

Tässäkään mielestäni kyse ei ole siitä, että toimittajat joukkona olisivat kaikki samanlaisia tai että he jotenkin kollektiivisesti olisivat toisistaan vastuussa. Kyllä - toimittajatkin voi käyttää sananvapauttaan väärin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien toimittajien sähköpostit saa täyttää loukkaavilla henkilökohtaisilla solvauksilla. Eikä se tee hyvätapaiseksi sinun tapaasi lähetellä hoitoonhakeutumisneuvoja itsellesi vieraille ihmisille, jotka jostain syystä ovat olleet julkisuudessa. Mites se muuten meni - laitoitko oman nimesi ja yhteystietosi mukaan viestiisi? Vai käytitkö jotakin kertakäyttöosoitetta, josta ei henkilöllisyytesi heti selviä?

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 14, 2019, 22:34:14
On mielestäni täysin selvää, että erilaisia "vihapuhe"-väitteitä ja "somen solvausväitteitä" käytetään aasinsiltana ja verukkeena sille, että kyettäisiin luomaan rajoja ilmaisulle. Mutta millainen on yhteiskunta, joka haluaa luoda ilmaisulle rajoja? Eikö se ole yhteiskunta, joka ei kestä kritiikkiä? Eikö sellainen yhteiskunta ole juuri autoritaarinen malli, jossa kritiikkiä ei haluta sallia tai halutaan jopa kieltää?

Joten miksi ihmeessä länsimaisissa demokratioissa haluttaisiin rajoittaa kansalaisten sananvapautta, ellei kyse ole siitä, ettemme enää ole länsimainen demokratia, vaan autoritaarinen yhteiskunta?

Ei kaikille tarjolla oleva sananvapaus toteudu sillä, että se törkeimpiä solvauksia keksivä, kovimpaan ääneen huutava tai röyhkein saa vapaasti pelotella ja hiljentää muiden äänet. Sananvapauden takaamiseksi tarvitaan muutakin kuin vapautta postittaa mitä tahansa törkyä kenelle tahansa tai julkaista millaista tahansa materiaalia. Sinäkään et taida valittaa siitä, että sananvapautta loukataan, kun lapsiporno on kiellettyä ja rikollista? Etkä edes valita siitä, että Vehkoo sai tuomion. Päinvastoin hurraat sille, että tosiaan toimittajillakin on vapaudelleen rajat. Voisit vihdoin puhua totta ja myöntää, että kyse ei koskaan ole ollut siitä, että itsekään pitäisit hyvänä täysin vapaata ja vastuutonta sanavapautta, jossa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa ja julkaista mitä vain materiaalia ilman, että mikään laki sitä estäisi. Tätä et halua, mutta silti yrität esittää, että muiden TÄSMÄLLEEN OMASI KALTAISET näkemykset siitä, että vapauteen pitää kuulua myös vastuu ja kaikki ei voi olla sallittua, olet tarkoitushakuisesti nimennyt sananvapauden vastustamiseksi. Vaikka kyse on vain siitä keskustelemisesta, missä vapauden rajojen pitäisi kulkea - rajojen, jotka sinäkin haluat asettaa.


Kopek

Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 15, 2019, 07:51:04
Juu kyllä toimittajillakin sananvapauden rajat. Mutta juuri tuossa Lokka- Vehkoo -tapauksessa siis on todettu, että Lokka itse on rikkonut ensin niitä SAMOJA rajoja, joiden rikkomisesta sitten Vehkoota syyttää. Noin toimiva ihminen ei ole mielestäni erityisen kunnioitettava sananvapaussankari, vaan sellainen nurkan takaa lällättelijä, joka juoksee äidin helmoihin turvaan, jos joku aikoo laittaa sanoistaan tilille.

Vaikka safiiri ei näin sanokaan, niin hänen esittämänsä näkemys tuo mieleen kansan syvien rivien keskuudessa elävän ajatuksen, että jos joku on itse ensiksi rikkonut sääntöjä, hän ei ole oikeutettu myöskään sääntöjen suojaan. Eli jos joku on varastanut, häneltä voidaan varastaa. Hän on tavallaan antanut siihen luvan mitätöimällä itse säännön, joka sanoo, että varastaminen ei ole oikein.

Kansalaiskoston ja omien tekojensa ansiosta lainsuojattamaksi joutumisen ideaa ei ole taidettu kirjata lakiin, vaan siellä puhutaan perusoikeuksista, jotka kuuluvat ihmisille siitä riippumatta, keitä he ovat, ja mitä he ovat tehneet.

Jos ajatellaan asiaa tässä tapauksessa Lokan näkökulmasta, niin kyllä kai hänestä tuntuisi epämukavalta, jos hänen oikeutensa lain suojaan mitätöitäisiin sillä perusteella, että hänet itsensä on tuomittu tapauksissa, joissa asetelma on ollut toisin päin. Lokalle tulisi ehkä mieleen ajatus, että säännöt eivät näemmä olekaan samat kaikille, kun joku tuomitaan, ja joku selviää ilman tuomiotta sillä perusteella kuka ja mikä hän ihmisenä on - eikä sen teon perusteella, mihin syyllisyyttä oikeus käsittelee. Jos näin toimittaisiin, kansalaisten ei voitaisi katsoa olevan lain edessä saman arvoisia, mikä vaatimus on kirjattu perustuslakiin.

Mitä tähän Lokka - Vehkoo -tapaukseen tulee, niin epäilen ylenpien oikeusasteiden muuttavan tuomiota ja vapauttavan toimittajan. Lopulta Lokka on se, joka joutuu perikatoon valtavien oikeuskulujen takia, jotka määrätään hänen maksettavakseen.

Ihmettelen, miksi jotkut ihmiset ylipäätään eivät pysty hillitsemään kirjoitteluaan ja julkaisutoimintaansa niin, etteivät joutuisi käräjille syytettynä milloin mistäkin. Vahinkoja voi sattua, eli minäkin voin olla jonakin päivänä syytettynä, vaikka en siihen pyrikään. Joidenkin ihmisten kohdalla toiminta tuntuu olevan sellaista, että suorastaan kerjätään syytettä. Onko vihakirjoittaminen tai vihapuhuminen näille ihmisille eräänlaista huumetta, jonka annoksia on korotettava aina vain suuremmiksi, jotta saisi haluamansa vastineen. Ja lopulta ollaan oikedessa.

Minunkin kirjoitukseni muuten on joutunut poliisin arvioimaksi. En tarkoita niitä vanhoja juttuja, joista olin kuulusteltavana ja pidätettynäkin, vaan 2000-luvun tapahtumia.

Julkaisin eräällä paikkakunnalla maanalaista tiedotetta, eräänlaista "seinälehteä", joita tein valokopiokoneella muutaman kappaleen ja kiinnitin sinne tänn. Jotkut tuttavani kiinnittivät niitä myös. Lehtien sisällöstä kerrottiin muutaman kerran paikallislehdessä, kun joku oli vienyt sellaisen toimitukseen. Yhden kerran arvostelin tekstissä aika tiukin sanoin eräitä paikkakunnan päättäjiä ja nokkamiehiä. Yksi heistä loukkaantui niin pahasti, että teki ilmoituksen poliisille, joka ei kuitenkaan aloittanut varsinaista rikostutkintaa, koska katsoi, että arvostelu oli koskenut kyseisen henkilön julkista viranhoitoa, eikä siinä ollut käsitelty häntä yksityishenkilönä. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ei siis täyttynyt. Jos poliisi olisi arvioinut, että kirjoituksessa rikotaan lakia, sen olisi tietysti pitänyt ottaa selville, kuka kirjoituksen on julkaissut. Ei "maanalaisissa" lehdissä tietenkään sitä kerrota. Ne ovat aitoa vapaata "journalismia".

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 15, 2019, 08:42:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 15, 2019, 07:51:04
Juu kyllä toimittajillakin sananvapauden rajat. Mutta juuri tuossa Lokka- Vehkoo -tapauksessa siis on todettu, että Lokka itse on rikkonut ensin niitä SAMOJA rajoja, joiden rikkomisesta sitten Vehkoota syyttää. Noin toimiva ihminen ei ole mielestäni erityisen kunnioitettava sananvapaussankari, vaan sellainen nurkan takaa lällättelijä, joka juoksee äidin helmoihin turvaan, jos joku aikoo laittaa sanoistaan tilille.

Vaikka safiiri ei näin sanokaan, niin hänen esittämänsä näkemys tuo mieleen kansan syvien rivien keskuudessa elävän ajatuksen, että jos joku on itse ensiksi rikkonut sääntöjä, hän ei ole oikeutettu myöskään sääntöjen suojaan. Eli jos joku on varastanut, häneltä voidaan varastaa. Hän on tavallaan antanut siihen luvan mitätöimällä itse säännön, joka sanoo, että varastaminen ei ole oikein.

Ei, tulkitset väärin. Sanon, että jos joku on varastanut sinulta, saat ottaa sen takaisin ilman, että sinua voidaan syyttää varastamisesta.

Lainaa
Kansalaiskoston ja omien tekojensa ansiosta lainsuojattamaksi joutumisen ideaa ei ole taidettu kirjata lakiin, vaan siellä puhutaan perusoikeuksista, jotka kuuluvat ihmisille siitä riippumatta, keitä he ovat, ja mitä he ovat tehneet.

Ei, en halua kansalaiskoston oikeutta. Sitä olisi juuri se, että "vääriä" mielipiteitä esittäneen perään saa vapaasti hyökätä joukolla - siis maalittaa ja ottaa sakinhivutuksen kohteeksi. Mutta esitän, että jos joku lyö, saa jopa lyödä takaisin itseään suojellakseen. Samoin esitän, että jos tuollainen vastaus on liian voimallinen, niin se käsitetään hätävarjelun liiottelun kaltaiseksi eli tilanne ja toisen tekemä provokaatio ymmärretään sen motivaattoriksi. Siten siis kokonaistilanne otetaan mahdollista rangaistavuutta harkittaessa huomioon. Kuten hätävarjelussa, niin tässäkin erikseen ja tilannekohtaisesti sitten arvioidaan, onko kyse hätävarjelusta tai onko mahdollisesti syytä lieventää tuomiota, koska koettu uhka on ollut vahvasti vaikuttamassa tekoon -vaikkakin se sitten on ollut ylimitoitettu uhkaan nähden. Mutta erona kansalaiskostoon on se, että siihen ei lähdetä vain yleisen moraalinvarjelemisen varjolla ja isolla porukalla hyökätä yksittäistä ihmistä vastaan.

LainaaJos ajatellaan asiaa tässä tapauksessa Lokan näkökulmasta, niin kyllä kai hänestä tuntuisi epämukavalta, jos hänen oikeutensa lain suojaan mitätöitäisiin sillä perusteella, että hänet itsensä on tuomittu tapauksissa, joissa asetelma on ollut toisin päin. Lokalle tulisi ehkä mieleen ajatus, että säännöt eivät näemmä olekaan samat kaikille, kun joku tuomitaan, ja joku selviää ilman tuomiotta sillä perusteella kuka ja mikä hän ihmisenä on - eikä sen teon perusteella, mihin syyllisyyttä oikeus käsittelee. Jos näin toimittaisiin, kansalaisten ei voitaisi katsoa olevan lain edessä saman arvoisia, mikä vaatimus on kirjattu perustuslakiin.

Jos itse haukkuu toista, niin eikö silloin itse omalla toiminnallaan ilmaise, että pitää tuollaisia ilmauksia sopivina? Lokka oli sekä aiemmin haukkunut itse Vehkoota, että uhannut tulla häiriköimään tilaisuutta, johon Vehkoo oli osallistumassa. Kyse ei siis ole mistään syyttä suotta kohteeksi joutumisesta, vaan siitä, että Lokka itse oli homman aloittanut ja omalla toiminnallaan pyrkinyt saamaan aikaan konfliktin. En ehdota, että tässä annettaisiin toimittajille oikeus käyttää loukkaavaa kieltä. Mutta kyllä minusta on otettava jollain tapaa huomioon koko kuvio ja jollain tapaa harkittava, millaisin tavoin on oikeus reagoida, jos itseen kohdistetaan suora hyökkäys. Oli se sitten fyysinen tai vain sanallinen. Sekään ei ole minusta yhteiskunnassa järkevä tapa toimia, että oikeuslaitosta voidaan käyttää tällaisten hyökkäysten välineenä siten, että ensin itse provosoidaan. Kun provoilu onnistuu ja kohde menettää malttinsa, tehdään hänestä rikosilmoitus. Kyllä jollain tapaa ns. uhrin oma toiminta pitää ottaa mukaan tilannearvioon. Saa olla eri mieltä, saa esittää kritiikkiä, mutta jos ei itsekään pysty (halua) tehdä sitä laillisin ja kunniaa loukkaamattomin keinoin, niin kyllä tuo oma toiminta on mielestäni otettava oikeudessa jollain tavalla huomioon.

LainaaMitä tähän Lokka - Vehkoo -tapaukseen tulee, niin epäilen ylenpien oikeusasteiden muuttavan tuomiota ja vapauttavan toimittajan. Lopulta Lokka on se, joka joutuu perikatoon valtavien oikeuskulujen takia, jotka määrätään hänen maksettavakseen.

Ihmettelen, miksi jotkut ihmiset ylipäätään eivät pysty hillitsemään kirjoitteluaan ja julkaisutoimintaansa niin, etteivät joutuisi käräjille syytettynä milloin mistäkin. Vahinkoja voi sattua, eli minäkin voin olla jonakin päivänä syytettynä, vaikka en siihen pyrikään. Joidenkin ihmisten kohdalla toiminta tuntuu olevan sellaista, että suorastaan kerjätään syytettä. Onko vihakirjoittaminen tai vihapuhuminen näille ihmisille eräänlaista huumetta, jonka annoksia on korotettava aina vain suuremmiksi, jotta saisi haluamansa vastineen. Ja lopulta ollaan oikedessa.

No Lokka - Vehkoo -tapauksen jatko-osia saamme kenties seurata katsomossa. Saa nähdä, kuinka käy. Mutta saamme myös toimia homman maksumiehinä, jos tässä päädytään siihen, että näitä tilanteita jatkossa käsitellään aina oikeudessa ja annetaan osallisten tehtailla toisistaan ilmoituksia puolin toisin. Mieluummin toivoisin, että saamme jonkinlaisen järkevän ennakkotapauksena toimivan ratkaisun, joka EI innosta sen paremmin tehtailemaan rikosilmoituksia kuin jatkamaan alatyylistä ja loukkaavaa ja alati eskaloituvaa sanankäyttöä.

Kyllä tässä nimenomaan taidetaan luoda itselle jonkinlaista mainetta tietyissä piireissä ja hankkia "ansioita" pyrkimällä laventamaan hyväksyttävän sanailun rajoja. Ensin käytetään yhä törkyisempiä ilmauksia yksityisesti, sitten somessa ja lopulta kokeillaan kepillä jäätä josko sellainen tyyli toimisikin täysin julkisesti ja jopa osana poliitikon imagoa. Merkille pantavaa tässä on se, että nämä tyypit tarvitsevat taakseen sen kannustusjoukon, joka hurraa sille yhdelle rohkealle, joka esiintyy kaikkien puolesta - mutta myös altistaa itsensä seuraamuksille. Lopulta se pahin syyllinen on tuo hurraava joukko, joka pysyttelee turvallisen välimatkan päässä, eikä taatusti kanna tilanteessa minkäänmoista vastuuta.


Aasilaulu

#416
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 14, 2019, 22:34:14
On mielestäni täysin selvää, että erilaisia "vihapuhe"-väitteitä ja "somen solvausväitteitä" käytetään aasinsiltana ja verukkeena sille, että kyettäisiin luomaan rajoja ilmaisulle. Mutta millainen on yhteiskunta, joka haluaa luoda ilmaisulle rajoja? Eikö se ole yhteiskunta, joka ei kestä kritiikkiä? Eikö sellainen yhteiskunta ole juuri autoritaarinen malli, jossa kritiikkiä ei haluta sallia tai halutaan jopa kieltää?

Joten miksi ihmeessä länsimaisissa demokratioissa haluttaisiin rajoittaa kansalaisten sananvapautta, ellei kyse ole siitä, ettemme enää ole länsimainen demokratia, vaan autoritaarinen yhteiskunta?

En pidä Toopen näkemyksiä pelottavina vaan jotenkin unikuvanomaisen sekavina ja käytännön todellisuudesta vieraantuneena kiivailuna. Hyvähän se on, jos sananvapaus kiinnostaa, ei siinä.

Minä pidän selkeänä isona ongelmana sananvapauden suhteen sellaista sensuuria, mitä on Kiinassa, sellaista median kontrollointia mitä on Venäjällä ja niin pois päin. Suomi on maailman mittakaavassa sellainen maa, jossa ongelmat sananvapauden suhteen ovat pieniä. Toopea näyttävät kiinnostavan sellaiset ongelmat sananvapaudessa (melkeinpä pelkästään), jotka johtuvat yhdenvertaisuuden ja siihen liittyvän lainsäädännön konfliktista ilmaisunvapauden kanssa. Siis käytännössä ongelma on se, että on solvattu jotain henkilöä tai solvattu kokonaista kansanryhmää, ja tämä on se suuri huoli ja pelko, että jos näin ei saa tehdä, silloin ollaan turmion tiellä eikä enää mikään demokratia.

Mun mielestä sananvapaudesta kiinnostuneen pitäisi käyttää aikaansa näiden oikeiden ongelmien tutkimiseen ja niistä tuohtumiseen. Muttta siis, totta kai meillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, millaisessa yhteiskunnassa halutaan elää. Minun kohdallani se perustuu kontrastiiviseen ajatteluun ja siihen, että vertaa olemassa olevia yhteiskuntia keskenään ja tekee sen pohjalta päätelmiä, mikä on sananvapauden kannalta hyvä systeemi ja mikä ei. Toopen kohdalla näkemys sananvapaudesta varmaan perustuu johonkin vähän muuhun. Sen takia pidän sitä käytännöstä vieraantuneena, mutta pidän silti sitä hyvänä, että asia kiinnostaa.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 14, 2019, 22:22:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 14, 2019, 13:46:26
Eiköhän tuossa tarkoiteta enemmän sitä, että jos jotakuta leimataan, alenee tuo leimaajan oma suoja leimaavaa sanankäyttöä vastaan hänen kohteenaan olleen suunnalta. Eli - jos itse haukut homoksi, niin sitten sinuakin saa homotella, etkä voikaan vaatia "samalla mitalla" vastanneelle rangaistusta. On jokseenkin tavanomaisen oikeustajun vastaista, että homottelijan homottelija olisi se suurin syyllinen. Vastaavastihan väkivaltaa käyttävän hyökkäykseltä saa puolustautua jopa väkivaltaa käyttäen, vaikkakaan Suomessa ei sentään saa ihan vapaita käsiä silloinkaan räimiä menemään.
Yksi toimittaja juuri tuomittiin Junes Lokan solvaamisesta. Toinen toimittaja on pian käräjillä ohjaaja Louhimiehen solvauksesta. Juu, toimittajilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Siksi ovat tuomiolla. Toimittajilla ei ole enemmän oikeuksia kuin taviksilla, vain samat oikeudet. Kuplatoimittajat vain kuvittelevat muuta.

No - onko hyvä, että toimittajien sananvapaudelle annetaan tällaisia rajoja? Vai onko tämä vakava uhka sananvapaudelle? Onko tuomio tässä uhka sananvapaudelle vai ei? Mitä mieltä olet, Toope?

Saares

Kopek:
"Julkaisin eräällä paikkakunnalla maanalaista tiedotetta, eräänlaista "seinälehteä", joita tein valokopiokoneella muutaman kappaleen ja kiinnitin sinne tänn. Jotkut tuttavani kiinnittivät niitä myös. Lehtien sisällöstä kerrottiin muutaman kerran paikallislehdessä, kun joku oli vienyt sellaisen toimitukseen. Yhden kerran arvostelin tekstissä aika tiukin sanoin eräitä paikkakunnan päättäjiä ja nokkamiehiä. Yksi heistä loukkaantui niin pahasti, että teki ilmoituksen poliisille, joka ei kuitenkaan aloittanut varsinaista rikostutkintaa, koska katsoi, että arvostelu oli koskenut kyseisen henkilön julkista viranhoitoa, eikä siinä ollut käsitelty häntä yksityishenkilönä. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ei siis täyttynyt. Jos poliisi olisi arvioinut, että kirjoituksessa rikotaan lakia, sen olisi tietysti pitänyt ottaa selville, kuka kirjoituksen on julkaissut. Ei "maanalaisissa" lehdissä tietenkään sitä kerrota. Ne ovat aitoa vapaata "journalismia".
Tässäkin tapauksessa poliisin tulkinta Suomen laista ratkaisi. Jos Safiiri tai Ksantippa tämän sattuu lukemaan, joudut ehkä käräjille.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Saares - kesäkuu 17, 2019, 00:04:43
Kopek:
"Julkaisin eräällä paikkakunnalla maanalaista tiedotetta, eräänlaista "seinälehteä", joita tein valokopiokoneella muutaman kappaleen ja kiinnitin sinne tänn. Jotkut tuttavani kiinnittivät niitä myös. Lehtien sisällöstä kerrottiin muutaman kerran paikallislehdessä, kun joku oli vienyt sellaisen toimitukseen. Yhden kerran arvostelin tekstissä aika tiukin sanoin eräitä paikkakunnan päättäjiä ja nokkamiehiä. Yksi heistä loukkaantui niin pahasti, että teki ilmoituksen poliisille, joka ei kuitenkaan aloittanut varsinaista rikostutkintaa, koska katsoi, että arvostelu oli koskenut kyseisen henkilön julkista viranhoitoa, eikä siinä ollut käsitelty häntä yksityishenkilönä. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ei siis täyttynyt. Jos poliisi olisi arvioinut, että kirjoituksessa rikotaan lakia, sen olisi tietysti pitänyt ottaa selville, kuka kirjoituksen on julkaissut. Ei "maanalaisissa" lehdissä tietenkään sitä kerrota. Ne ovat aitoa vapaata "journalismia".
Tässäkin tapauksessa poliisin tulkinta Suomen laista ratkaisi. Jos Safiiri tai Ksantippa tämän sattuu lukemaan, joudut ehkä käräjille.

Saares se tapaus, josta me oltiin kanssasi eri mieltä OLI JO oikeusistuimessa. Se meidän väite oli, että SIINÄ VAIHEESSA poliisin tulkinta ei ratkaise, vaan se nimenomaan alistetaan oikeuden punnittavaksi. Edelleenkään se, että olet toosi taitava rakentamaan olkiukkoja, ei muuta asiaa mihinkään suuntaan. Eikä jankuttamisesi ja asiaan palaaminen jatkuvasti saa sinua näyttämään erityisen viksulta ja vilmaattiselta. Move on, man!