Kirjoittaja Aihe: Älykkään universumin itsemurhan suunnittelu nyt on tieteen tekemistä?  (Luettu 5591 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9134
Maailmankaikkeus laajenee koko ajan, se on nykyään kiistatonta. Mutta emme ole enää näkemässä koko universiumin kohtaloa..


Jos uskoo luonnonlakeihin, koulunsa käynythän ja omilla aivoillaan ajatteleva ei voi tiedettä kyseenalaistaa, niin se ei tarkoita, etteikö olisi jotain muutakin. Olen jokseenkin varma, että on. Mutta se on henkilökohtainen kokemus..

Taannoin psykologian alkeissa lukiossa sanottiin, että ihmisellä uskonnollisuuden viettikin, taipumus uskomaan johonkin suurempaan voimaan. Selittää uskonnot.

Ei se ihan kiistatonta ole, tämänhetkinen näkemys pikemminkin.

Aika kaukaista ja hankala yleensäkään mitään taatusti varmaa sanomaa universumista kertoa.

Alkupaukkukin vaatii ehdottomasti uskoa, sillä muuten ei ihmiskäsitykseen mahdu maailmankaikkeuden alkaneen näkymättömän pisteen singulariteetista.  Eli käytännössä, ei mistään.

Luonnonvoimat kyllä määräävät ihmisenkin elämän, oli hän mitä mieltä niistä hyvänsä.

En tiedä onko tuollaista uskonnollista viettiä olemassa, sen paremmin ihmisillä kuin muillakaan eläinorganismeillä.

Tiedon mukana ja tietoisuuden kautta ihminen tuntee rajallisuutensa (ehkä) ja se tuo pelon jota torjumaan on kehitetty uskontoja ja muita selityksiä.

Poissa Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 15832
Fyysikot eivät julista edes alkuräjähdystä kiistattomaksi faktaksi, koska esim. kvanttifysiikan teoriat ovat ristiriidassa monien astrofysiikan teorioiden kanssa. Juu, en esitä mitään jumaluuksia sijaan, sanon vaan, että noissa teorioissa on vielä aika paljon parantamisen varaa. Hawking mm. piti elämäntyönään sitä, että kykenisi luomaan yhtenäisteoriaa, joka yhdistäisi ristiriitaisia näkemyksiä. No, ei ehtinyt.

Tätä nykyä vielä jopa alkuräjähdysnäkemys on teoriaa, ei todistettu fakta. Yleisesti hyväksytty teoria on.
Universumin (tämänhetkisten havaintojen perusteella) laajeneminen on totta. Laajeneeko loputtomiin, on täysin teoriakysymys tällä hetkellä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 25, 2019, 00:40:02 kirjoittanut Toope »

safiiri

  • Vieras
Fyysikot eivät julista edes alkuräjähdystä kiistattomaksi faktaksi, koska esim. kvanttifysiikan teoriat ovat ristiriidassa monien astrofysiikan teorioiden kanssa. Juu, en esitä mitään jumaluuksia sijaan, sanon vaan, että noissa teorioissa on vielä aika paljon parantamisen varaa. Hawking mm. piti elämäntyönään sitä, että kykenisi luomaan yhtenäisteoriaa, joka yhdistäisi ristiriitaisia näkemyksiä. No, ei ehtinyt.

Tätä nykyä vielä jopa alkuräjähdysnäkemys on teoriaa, ei todistettu fakta. Yleisesti hyväksytty teoria on.
Universumin (tämänhetkisten havaintojen perusteella) laajeneminen on totta. Laajeneeko loputtomiin, on täysin teoriakysymys tällä hetkellä.

Lopullisesti todistettuja faktoja, joihin ei olisi koskaan tulossa enää mitään täydentävää tai tarkentavaa tai jopa näkemystä muuttavaa tietoa, ei ole olemassakaan. Kaikkea tietoamme rajoittaa nimittäin se, mitä me ihmiset pystymme havaitsemaan tai minkä havaitsemiseen olemme kehittäneet teknologiaa. Siten meidän tietomme on vain ihmisen kykyjen rajaamaa tietoa, ei oikeastaan siis objektiivista faktaa ollenkaan. On vain oman näkökulmamme ylikorostamista uskoa, että omat havainnolliset kykymme ovat lopullisen tiedon mittari.

Poissa Amore

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1888
  • Totuuden kuvastin
On vain oman näkökulmamme ylikorostamista uskoa, että omat havainnolliset kykymme ovat lopullisen tiedon mittari.

Dekonstruoidaampa tiede. Päädymme paradokseihin, joiden oivaltamisen pitäisi johtaa eksistentiaaliseen hyppyyn (Kierkegaard), mutta harva uskaltaa (tai älyää) sen tehdä.

https://www.youtube.com/watch?v=wSnfEZJ0SO8
All you need is Love

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9134
On vain oman näkökulmamme ylikorostamista uskoa, että omat havainnolliset kykymme ovat lopullisen tiedon mittari.

Dekonstruoidaampa tiede. Päädymme paradokseihin, joiden oivaltamisen pitäisi johtaa eksistentiaaliseen hyppyyn (Kierkegaard), mutta harva uskaltaa (tai älyää) sen tehdä.

https://www.youtube.com/watch?v=wSnfEZJ0SO8

Ihminen on mittapuuna omalle ymmärrykselleen, eli mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän tietää, tai älyää jonkin asian- tieto ilmeisesti lisääntyy, mutta ei se tarkoita totuutta.

Koherenttisesti oletettuna tietona (massa data kasvaa)  "Kone ihminen voi vain hiljentyä, oivalluksen edessä, eli tajutessaan ettei  tiedä oikeasti mitään. >Mitäpä tietäjä olisi ilman tietoa?
Kaikki on vain reaktiota joka käynnistyy automaattisesti mielen sisällöstä- sellainen se tiedon satu..

Poissa Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 15832
Onko Safiiri poistunut?

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9134
Onko Safiiri poistunut?

No rajalliset havaintokykymme, eivät ole lopullisen tiedon mittari-

Poissa Norma Bates

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9888
  • Äärinukkuvien puolue
Jos maailmankaikkeus degeneroituu ja "kuluu loppuun" siinä missä vaikka yksittäinen elävä olio kuten ihminen, niin eihän kyseessä ole itsemurha, vaan luonnollinen kuolema. Minulle on vähän vaikea mieltää että minkä vuoksi pitäisi olla joku ulkopuolinen jumaluus tai äly väijymässä tätä kaikkea olemassaolevaa, ja päättämässä sen asioista. Jos olisi, niin näyttää menevän päin helvettiä. Maailmankaikkeuden tasolla tämä "äly" ripottelee kamalia mustia aukkoja sinne sun tänne uhkaamaan niitä jotka oppivat jotenkin prutkuttelemaan aluksilla ympäri avaruutta. Ellei sitten uhkan sijasta kyseessä olekin mahdollisuus, ja nämä mustat aukot voida hyödyntää liikenteessä.

Mutta oli miten oli, kun nyt vieläkin uskon reinkarnaatioon, niin olioiden lisäksi uskon siihen myös maailmankaikkeuden kohdalla. Enkä tarvitse mitään erillistä jumaluutta sinänsä, minulle ns. jumaluus (tai mikä hyvänsä) on samalla tavalla maailmankaikkeuteen puettuna ja sen olennaisin olemus siinä missä yksittäinen entiteetti ("sielu") on kehoon puettuna, ja olion, kuten vaikkapa ihmisen, olennaisin olemus.

Ja jos ei noin ole, niin sitten tiedepeikot ovat oikeassa. Mitkään muut mahdollisuudet eivät edelleenkään meitsin ideagalleriaan kelpaa, kun ei vaan oikein nappaa minkään kansan, kulttuurin tai aikakauden myytit sellaisenaan.
Sopu sijaa antaa, epäsopu suorastaan vaatii.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9134

Mitäpä ihminen olisi ilman ideoita?

Mitä ideat olisivat ilman ihmistä?

Maailma ei tarvitse kumpaakaan ollakseen olemassa, joten taitaa olla ihmisen huoli maailmankaikkeuden katoaminen, tai haihtuminen-- missä sielu lepää silloin, kun ihminen nukkuu syvässä unessa- senkaltainen on yksilön elämä, joka yö, eikä hän ole siitä huolissaan, miksi siis pitäisi olla ihmisen itse keksimistä ideoista huolissaan.

Ei luonto katoa, maailmankaikkeudesta puhumattakaan- mihin se katoaisi,, maailmankaikkeuteen varmaan..

Poissa Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 15832
Jos maailmankaikkeus on miljardeja vuosia vanhempi, kuin älymme Maapallolla (satoja tuhansia vuosia), voimme törmätä täysin erilaiseen älyyn, mitä osaamme kuvitella. Vrt. muurahainen ja elefantti. Miten älymme voisi kehittyä 100 000 vuodessa tai miljoonassa? Mikään nykykäsityksemme ei voi vastata tuohon, vielä.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 9134
Jos maailmankaikkeus on miljardeja vuosia vanhempi, kuin älymme Maapallolla (satoja tuhansia vuosia), voimme törmätä täysin erilaiseen älyyn, mitä osaamme kuvitella. Vrt. muurahainen ja elefantti. Miten älymme voisi kehittyä 100 000 vuodessa tai miljoonassa? Mikään nykykäsityksemme ei voi vastata tuohon, vielä.

Jos yleensä fysiikkaan jonkin verran luotetaan, niin voidaan päätellä etteivät ne luonnonlait voi poiketa muuallakaan toisistaan.
Kaikkea ei tiedetä, mutta se epäilys, että ihmisäly olisi jotain luonnonvastaista voitaneen hylätä.

Ei siis muuallakaan voi olla sen "kummempaa älyä.  Jumalallisuus ei oikein toteudu ihmisissä- ehkä luonnossa.

Äly on siis kokemusta luonnosta ja sen soveltamista- eikö ole aika "yksinkertainen perusta- kerro jos voit sen jotenkin muuttaa..

Poissa Hiha

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1076
Jos maailmankaikkeus on miljardeja vuosia vanhempi, kuin älymme Maapallolla (satoja tuhansia vuosia), voimme törmätä täysin erilaiseen älyyn, mitä osaamme kuvitella. Vrt. muurahainen ja elefantti. Miten älymme voisi kehittyä 100 000 vuodessa tai miljoonassa? Mikään nykykäsityksemme ei voi vastata tuohon, vielä.

Älyn muuntumiseen ei ole teleologista syytä (hieno sana joka sopii ainakin esteettisesti lauseeseen kuin verkkosilmä kärpäsen päähän). Sitä muovaa ympäriltä tuleva paine. Seuraavan 10 000 vuoden aikana älymme saattaa koettaa sopeutua kaatopaikalla asumiseen, muuta uutta mihin sopeutua ei pahemmin ole.

Siten saavutettavissa olevan ympäristön olisi jatkuvasti laajettava, muuten summittainen optimaalinen olotila on äkkiä vaihtoehtojen listalla ja tietyssä mielessä älykkäimmät otukset ovat jo siinä. Maassa tässä lokerossa ovat esim. bakteerit. Ne ovat massana kuolemattomia ja ryhmänä tuhoutumattomia. Edes ihminen ei pysty uhkaamaan niitä alkuunkaan.

Scifi-luokan härkäsen syntymiseen vaadittaisiin paikka, jossa kosmologiset etäisyydet olisivat pienempiä, tyyliin asuttavia planeettoja päivämatkan välein, tai sitten jokin aivan toisen tyyppinen galaktinen superorganismi. Sen osiksi olisivat lähinnä tarjolla mikrobit. Mutta hankala on nähdä, että ne älykkäinä otuksina viitsisivät ruveta miljoonia vuosia kestävään kirjeenvaihtoon 10 000 valovuoden päässä olevien vastinkumppanien kanssa. Miksi vaivautua, kun vieressä on seuralaisia miljardi toisensa perään?

Poissa Toope

  • Ikijäärä
  • *****
  • Viestejä: 15832
Noita ajatuksia voisi siirtää tiede-ketjuun, koska muuten aika tyhjänpäiväistä.

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6316
Jos maailmankaikkeus on miljardeja vuosia vanhempi, kuin älymme Maapallolla (satoja tuhansia vuosia), voimme törmätä täysin erilaiseen älyyn, mitä osaamme kuvitella. Vrt. muurahainen ja elefantti. Miten älymme voisi kehittyä 100 000 vuodessa tai miljoonassa? Mikään nykykäsityksemme ei voi vastata tuohon, vielä.

Älyn muuntumiseen ei ole teleologista syytä (hieno sana joka sopii ainakin esteettisesti lauseeseen kuin verkkosilmä kärpäsen päähän). Sitä muovaa ympäriltä tuleva paine. Seuraavan 10 000 vuoden aikana älymme saattaa koettaa sopeutua kaatopaikalla asumiseen, muuta uutta mihin sopeutua ei pahemmin ole.

Siten saavutettavissa olevan ympäristön olisi jatkuvasti laajettava, muuten summittainen optimaalinen olotila on äkkiä vaihtoehtojen listalla ja tietyssä mielessä älykkäimmät otukset ovat jo siinä. Maassa tässä lokerossa ovat esim. bakteerit. Ne ovat massana kuolemattomia ja ryhmänä tuhoutumattomia. Edes ihminen ei pysty uhkaamaan niitä alkuunkaan.

Scifi-luokan härkäsen syntymiseen vaadittaisiin paikka, jossa kosmologiset etäisyydet olisivat pienempiä, tyyliin asuttavia planeettoja päivämatkan välein, tai sitten jokin aivan toisen tyyppinen galaktinen superorganismi. Sen osiksi olisivat lähinnä tarjolla mikrobit. Mutta hankala on nähdä, että ne älykkäinä otuksina viitsisivät ruveta miljoonia vuosia kestävään kirjeenvaihtoon 10 000 valovuoden päässä olevien vastinkumppanien kanssa. Miksi vaivautua, kun vieressä on seuralaisia miljardi toisensa perään?
Evoluutio muovaa älyä, synnnyttäen uutta muutospainetta, lyhentäen myös etäisyyksiä.
Tieteellinen tieto maailmasta, sen sisältämästä älystä ja tulevaisuudesta on rajallista tietoa.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2022, 07:33:32 kirjoittanut a4 »

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6316
On vain oman näkökulmamme ylikorostamista uskoa, että omat havainnolliset kykymme ovat lopullisen tiedon mittari.

Dekonstruoidaampa tiede. Päädymme paradokseihin, joiden oivaltamisen pitäisi johtaa eksistentiaaliseen hyppyyn (Kierkegaard), mutta harva uskaltaa (tai älyää) sen tehdä.

https://www.youtube.com/watch?v=wSnfEZJ0SO8
Mielestäni päädymme tiedettä dekonstruoimalla lähinnä näkemykseen toimivan tiedon tuottamisesta, prosessissa jossa tiedon rajallisuuden vuoksi ilmenevät väistämättömät paradoksit eli selitysongelmat pakottavat uudistamaan vanhan tiedon pohjalta uutta tietoa. Paradoksit ovat epäonnistuneiden testien tavoin tärkeitä tekijöitä tieteessä. Tietämyksemme rajojen rajakeppejä.
Samalla tavalla kuin sodat ovat tärkeitä rauhan lähteitä ja hybriksen niittäjiä. Kiitos sodille ja paradokseille!
Valitsemalla tiedon sijasta uskon hypyn valitsee tutkitun tuotteen sijasta sian säkissä.
Sosiaalinen rationaalisuus, kuten tiede, on ihmisapinan evolutiivinen vahvuus.