Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ankea tyyppi

Aloittaja TSS, tammikuu 05, 2019, 10:00:53

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

TSS

Xxx...

Edit.
Olipas ankean tyypin kirjoittama juttu, täytyy poistaa.

Norma Bates

Minä ilmeisesti olen ainakin tylsä. Varmaan ankeakin. Tässä on muutaman kuukauden sisään muutamakin mies ottanut yhteyttä haluten minut... no, panopuukseen. Ei sitä sen nätimminkään voi sanoa. Miehet ovat juuri eronneet eivätkä halua vakisuhdetta, taikka ongelmoivat tässä ja nyt jonkun naisen kanssa joka ei halua suhdetta, ja miehellä on sitten pelko että jää täysin yksin. Olen kokolailla ottanut nokkiini siitä että minun pitäisi mukamas olla imarreltu siitä että kelpaisin joksikin väliaikanaiseksi, taikka korvikkeeksi. Siihen asti että löytyy sitten se oikeasti kiinnostava nainen. Taikka se jonka kanssa vehdataan juuri nyt tulee mustasukkaiseksi ja haluaakin miehen ihan oikeasti itselleen.

Jonkin verran juntteja piirteitä noista miehistä löytyy jotka ovat ehdotelleet minulle tätä väliaikaisroolia elämässään. Turha heille kai on alkaa sitä selvittämään miten loukkaavaksi minä koen etten kelpaa ykkösnaiseksi. Ainoaksi oikeaksi. Tietysti sitä miettii että mitähän vikaa minussa sitten on kun en kelpaa, mutta tässä tietysti on kyse virtuaalielämästä, eli ei olla varsinaisesti tavattu livessä ja näin ollen eivät ns. oikeasti tunne minua. Edes.

Nettideitti-ilmoituksissani joudun lurittelemaan täsmälleen samat mielenkiinnonkohteet kuin niin monella naiselle lienee muutenkin. Luonto, retkeily, leffat, se-ja-se musa, liikunta blaa blaa. Erotu siinä sitten. Mutta jos liian erikoisia juttuja laittaa esille, niin ei sekään sitten hyvä ole. Yhtäällä kun olen hihhuloinut itsepuolustuslajista jota harrastan, on jo kolme miestä ilmoittanut (toki huumorilla, mutta...) ettei uskalla minua tavata, kun saatan vaikka tappaa heidät.

Että kaippa tämä tylsyyden puolelta sinne ankeuden osastolle jo menee.  ;D

TSS

Minun pitäisi varmaan opetella kiitollisuutta. Mutta sitä varten pitäisi varmaan innostua lukemaan joku kirja.

a4

#3
En osaa vastata avausviestin kysymyksiin.
Mutta arvelen olevani ketjuun jo vastanneita ankeampi, tylsempi ja ainakin rumempi.
Iän myötä olen huomannut olevani kaikkitietävän maailmanomistajan sijasta lähinnä kauhea ihminen. Kasvavasti.
Lisäksi huomaan päivä päivältä tietäväni, ymmärtäväni ja muistavani yhä vähemmän. Kauhukerrointa arkeen.
Toisaalta myös itsenäisempi eli itsekkäämpi, tyynempi eli väsyneempi ja oppineempi eli raihnaisempi.
Valaistuneempi eli toivonsa menettänyt ja itsensä kadottanut.

Hiljattain löysin sentään sielunkumppanin televisiosta:



– Mie en oo mittään!

TSS

#4
^ Ainiin, minäkin olen lisäksi kauhea ihminen, kiltteys on vain näennäistä. Ja ennen kaikkea itsensä kadottanut. No "kiva", että on muitakin.

Socrates

Testimaan tylsyystestissä sain maximipinnat, mutta arvelen, että se antoi vähän väärän kuvan ja tylsyydessäni on vielä aukkoja, jotka ikääntyminen toivottavasti täyttää.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Hippi


Jotain samaa löydä itsestäni kuin Lumi avausviestissään kirjoitti. Tuskin on mikään yllätys niille, jotka ovat samoilla foorumeilla roikkuneet vuosikaudet :)

Tuota intohimon puuttumista olen monesti pohtinut. Joitakin pitäkaikaisia mielenkiinnon kohteita kyllä on, esimerkiksi viherpeukalointi, mutta sekin on vain osa tasaista arkipaivää ilman sen kummempia "elämää suurempia tunteita".

En osaa innostua niin, että vaikkapa jonkin lahjan saatuani puhkeaisin ylitsevuotaviin kiitoksiin ja pomppisin innosta. Joskus olen noissa "hauskoissa kotivideoissa" ihmetellyt, miten ihmiset niissä saadessaan toivotun lahjan tai yllättävän tiedon (yl. tytär paljastaa äidilleen olevansa raskaana) alkavat kirkua kuin sydäntä revittäisi rinnasta. Minusta riittää "ai ku kiva, kiitos", vaikka se lahjan antajalle tietysti on pettymys. Onneksi lapseni tuntevat minut eivätkä loukkaannu.

Ehkäpä tuo intohimon, tai suurien tunteiden yleensä, puuttuminen suojaa hyvin myös vastoinkäymisten kohtaamisessa. Läheisten kuolemat, avioerot ... mikä vaan, niin aina olen pudonnut jaloilleni ja jatkanut elämääni jäämättä kierimään surussa. Elämäähän se van on, että kaikenlaista tapahtuu. Enkä suuremmin pohdi elämän suuria kysymyksiä. Ehkä elämän tarkoitus paljastuu sen päätyttyä tai siten ei. Mitäpä tuota arvailemaan.


Välillä tulee pieniä innostuksen puuskia. Jokunen aika sitten päätin, että nyt on sopiva hetki alkaa taas ommella itselleen vaatteita (vrt. Lumin kitara) ja hankin saumurin. Kun näin sen langoitussysteemin, niin lykkäsin harrastuksen aloittamista vähän parempaan päivään. Yksi tyttäristäni sitten halusi kokeilla saumuria ja se oli menoa, hänelle. Syttyi kipinä, jota voin vain vierestä ihmetellä. Nyt hän on erilaisissa FB-ryhmissä aiheen tiimoilta ja on kehittynyt nollasta sataan taidoissaan niin, että nyt saa jo kangassuunnittelijoilta kankaita, jos sitten julkaisee kuvia ompeluksista netissä. Kaikki tämä parin vuoden sisällä. Saumuri sai uuden kodin ja sai vielä kunnollisen ompelukoneen sen kaveriksi.

Mietin juuri millä saisi piiskattua itsensä sinne kuntosalille, johon olen tehnyt nyt lähtöä muutaman vuoden, kun muutin nykyiseen kotiini. Kilomertin säteellä on kolme kuntosalia, joista valita. Tulee vain fiilis, että miksi lähteä ollenkaan, kun on helppo ennustaa senkin lopahtavan ensimäiseen "hyvään syyhyn" ja lähteminen salille tulee olemaan joka kerta yhtä työlästä siitäkin huolimatta, että treenin jälkeen kieltämättä tuntuu hyvältä. Mutta ei siitä mitään euforisia kokemuksia tule. Kunpa tulisikin!

En nyt ole varma kuvaisinko itseäni kuitenkaan ankeaksi tyypiksi. Ehkä mieluummin arkiseksi ja tasaiseksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#7
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 05, 2019, 10:31:40
Iän myötä olen huomannut olevani kaikkitietävän maailmanomistajan sijasta lähinnä kauhea ihminen.
Etkä ole kauhea ihminen, tai ainakaan en ole sellaista kirjoituksistasi lukenut.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#8
Lumi,


kuulostat masentuneelta tai ainakin dystymiseltä (pitkäaikainen, mutta lievempi alakulo). Onko sinulle teetetty terveydenhuollossa masennus- ja ahdistuskyselyt? Onko niin, että et oikein nauti mistään? Eli kärsitkö ns. anhedoniasta?

Osaatko analysoida, mikä laukaisi tai aikaansai nykyisen olotilasi? Ylivoimainen stressi? Suru? Laihtuminen/anoreksia? Sydänleikkaus? (Ei tietty tarvitse vastata, jos ei halua. Voi vain pohtia itsekseenkin, jäsennelläkseen oman huonon voinnin syitä.)

Suru ainakin on useilla ihmisillä enemmän tai vähemmän joskus aikanaan ohimenevä tila, eikä se jää pysyväksi olotilaksi. Ylivoimainen stressi, burnout jne. sen sijaan voivat pahimmassa tapauksessa kroonistua. Ja hoitamaton masennuskin.

Kirjoitat, että "Elämän sisältö tuntuu melko tyhjältä, koska olen niin ankea.".

Voisiko asia olla myös toisinpäin, eli että ihmisestä tulee ankea, jos elämällä ei ole sisältöä? Voisin kuvitella, että voi. Ja siinä tapauksessa ehkä auttaisi asiaa, jos ottaisi oikein asiakseen tuoda sitä sisältöä elämäänsä, vaikka vähän keinotekoisestikin aluksi. Kokeilisi esimerkiksi uusia harrastuksia, liikuntalajeja, asuinpaikkoja, sosiaalisia piirejä. Hankkisi uusia kavereita, tutustuisi kaukaisempiin sukulaisiinsa, hankkisi ylipäätänsä ihmisiä elämäänsä. Kokeilisi vaikka uusia pukeutumis-, kommunikaatio-, ja muita olemisen tyylejä ja "identiteettejä" eli tekeytyisi toviksi jonkinlaiseksi, jollainen haluaa olla - fake it till you make it, tai löytäisi sen, millaiseksi haluaa tulla. (Esimerkiksi esimies, hippi, taiteilija, urheilija, kirjailija, körtti, sosiaalitäti, missi, kokoomusjuppi, new age -hörhö, skeptikko (Skepsis ry), luonnontieteilijä, ihmistieteilijä, filosofi, esiintyvä taiteilija, mikä vaan).

Uusien asioiden opiskelu - ei siis pelkkä huvikseen lueskelu - voi tuoda hurjasti sisältöä elämään. Vaikka työn ohessa, tai lyhyempää työviikkoa tehden. Itse luin nuorena aikuisena yliopistotutkinnon alalta, joka ei pahemmin kiinnostanut. Vasta paljon myöhemmin aloin lukemaan sellaista, mikä todella kiinnosti. Ikävä kyllä ne opinnot keskeytti vakava sairastuminen. Mutta ne vuodet, jolloin opiskelin työn ohessa intensiivisesti, olivat elämäni antoisinta aikaa. Jostain syystä asiaan heittäytyy aivan toisella intensiteetillä, kun opiskelee tutkintoa varten, tai ainakin kerää opintovihkoonsa opintoviikkoja ja opintokokonaisuuksia nimenomaan sellaisissa aineissa, joita pitää mielenkiintoisena. Voi olla, että jotkut poikkeusyksilöt pystyvät perehtymään itsenäisesti ja tehokkaasti kokonaisiin tieteenaloihin yliopistolaitoksen ulkopuolellakin, mutta veikkaan, ettei se kovin tavallista ole. Tarkoitan tässä siis perehtymisellä sitä, että esimerkiksi ihmistieteissä lukee ainakin repullisen oppimateriaalia kustakin tieteenalasta niin hyvin, että pystyy tenttimään kiitettävin arvosanoin ainakin perusopinnot, ja että näitä tieteenaloja on lisäksi useita. (Luonnontieteissä ja esim. matematiikassa oppimateriaali on tuota paljon tiiviimmässä muodossa.)

Taiteen harrastaminen, ja todella taitavaksi tuleminen vaatii paljon työtä. Ei kukaan synny valmiina taiteilijana. Sanotaan että taide on 1% inspiraatiota ja 99% perspiraatiota (eli hikoilua eli raakaa duunia). Itse nautin taiteenteosta, mutta sitä vaan tulee harvoin tehtyä. Varmaan siitä syystä olen käynyt niin monilla taidekursseilla, tuleepahan ainakin tehtyä silloin kurssin aikana. Nykyään taideharrastukseni rajoittuu erilaisten onnittelu- yms. korttien tekoon, ja mainittuihin kursseihin, ja vain satunnaiseksi lahjaksi tekemiini tauluihin (tai minulta tilattuihin mutta se on harvinaista).

Kitarasta. Voisin kuvitella (vaan en tiedä varmasti), että harva ihminen oppii soittamaan yksikseen, ilman opettajaa, ilman jonkinlaista runkoa, oppimissuunnitelmaa, palautetta jne.. Sun ehkä kannattaisi mennä joko jollekin kurssille tai hankkia yksityisopettaja, jos haluat oppia soittamaan. (Youtubestakin ja muualtakin netistä voi löytyä opetusmateriaalia.) Tai vaihtoehtoisesti myydä kitara pois, sillä nythän se on eräänlainen mykkä moite tai muka-todiste sinulle "aikaansaamattomuudestasi", ja tuo ilmeisesti vain negatiivisia viboja olemiseesi. Kitara saattaa syödä energiaasi, tai ainakin kerätä turhaan pölyä.

Oman navan ympärillä pyöriminen on tyypillistä masentuneille, mutta ehkä muunkinlaisille ihmisille. Olen lukenut, että joitakin (masentuneita) ihmisiä sen kaltaisessa tilanteessa kuin missä sinä olet, on auttanut se, että keskittyykin auttamaan muita ihmisiä jollain tavalla, oli se sitten vapaaehtoistyö, punaisen ristin feissarina, tai mikä vaan. Eli auttamalla muita voi auttaa itseään.

Ja toisekseen, jos sinulla on kyky solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita, ehkä et ole niin ankea kuin itse kuvittelet. Sinulla on myös kyky muotoilla ajatuksesi kirkkaasti.

Yksi konkreettinen asia, mitä voisit tehdä, on esim. 14 päivän ajan (tai kunnes tuoretta sanottavaa ei enää löydy) joka aamu (tai päivä) kirjoittaa vihkoon 20 minuuttia aiheesta "Missä olet viiden vuoden kuluttua?", "Mitä toivot, että elämässäsi olisi 5 vuoden päästä, millaisen elämän haluaisit, ja mitä konkreettista voisit asian hyväksi tehdä?"

Toinen asia, joka ehkä auttaisi, on kiitollisuuspäiväkirja. En siitä sen tarkemmin tiedä, mutta netistä varmaan löytyy ohjeet.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Socrates

Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Amore

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 05, 2019, 10:31:40
En osaa vastata avausviestin kysymyksiin.
Mutta arvelen olevani ketjuun jo vastanneita ankeampi, tylsempi ja ainakin rumempi.

Olet oikeassa! Mutta sinulla on kyllä mahtavan hyvä itsetuntemus. ;D
All you need is Love

Amore

Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 05, 2019, 10:00:53
Olen tajunnut, että olen todella ankea tyyppi. Kun vertaan itseäni muihin, huomaan, ettei minulla ole juurikaan suuria mielenkiinnonkohteita. Useimmilla ystävistäni tai muista ihmisistä on jotain suuria kiinnostuksen kohteita, kuten vaikkapa koirat, maailman tapahtumat, urheilu, joku harrastus tai muu sellainen. Nämä intohimot vievät heitä eteenpäin ja tuovat elämään merkitystä.

Minä taas olen aivan intohimoton tyyppi...En jaksa seurata politiikkaa tai sen suuremmin edes maailman tapahtumia. En ole erityisen kiinnostunut mistään. Ammatilliset jutut kiinnostavat aavistuksen, mutta siihen sekin jää...

Minä puolestani olen varsin intohimoinen tyyppi, jota "kiinnostaa kaikki", tai siis erittäin monet asiat, ja silloin kun kiinnostaa, niin voimakkaasti.

Mutta olen huomannut olevani ankea monien muiden mielestä, kenties jopa enemmistön, mainstreamin tai miksi sitä nyt kutsuisikaan. Kohtaan melko usein tilanteita, joissa avaamani puheenaiheet eivät herätä mitään vastakaikua, vaikka avaukseni eivät ole mitään syvällisesti aiheeseen x perehtyneen henkilön (outoja/hämmentäviä tms.) spesialiteetteja. Tästä on seurauksena, että jos pari, kolme, keskustelunavausta ei käynnistä mitään juttua, niin vaikenen. Ja pysyn sitten vaiti. Himmaan itseäni usein. En halua olla keskushenkilö ellen jostain syystä koe, että tietyssä tilanteessa keskushenkilön rooli aivan faktuaalisestikin sopii minulle.
All you need is Love

Norma Bates

Minäkään en ole eläissäni onnesta kirkunut. Emmä vaan tajua semmoista, ei irtoa. Toinen mikä ei minulta oikein lähde eikä irtoa on flirttailu netin kautta jonkun tuikituntemattoman miehen kanssa. Minusta se on hemmetin teennäistä ja tuntuu kuin mentäisiin perse edellä puuhun, kun demonstroidaan "ihastuneisuuden" tuntemuksia vaikka ei tunnu yhtään miltään, kun ei tiedä toisesta mitään eikä tunne häntä lainkaan. Enkä uskalla enää innostua edes valokuvan takia, koska viime vuonna kokonaiset seitsemän miestä laittoi minulle kuvan joka ei vastannut ollenkaan sitä todellisuutta joka pamahti päin näköä treffeillä!

TSS

#13
Kiitos kertsi. Tiedän ankeudelleni tasan tarkkaan alkukupisteen ja syyn. Sen takia minulla on ehkä vielä toivoa. Ilman sitäkin olisin tosin tietyllä tapaa ankea, mutta en sillä tavalla, että se haittaisi itseäni.

TSS

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 05, 2019, 18:18:25
Onko Lumi TSS?

Minähän se. Arvasinkin, että herkkävaistoinen socru jos kuka sen arvaa.