Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ankea tyyppi

Aloittaja TSS, tammikuu 05, 2019, 10:00:53

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

kertsi

#15
.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Topi

Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 05, 2019, 10:00:53
Opiskelemaankin lähdin ihan väärää alaa, vaikka tällöin minulla ihme kumma olikin eräs kiinnostuksen kohde, joka kuitenkin jotenkin lytättiin, ja se jäi siihen.

Ehkä sinusta tuntuu, että intohimoistasi tai kiinnostuksen kohteista ei ole jäänyt juuri mitään käteen. Ehkä niitä on lytätty tai on käynyt joissain kohdissa niin sanotusti paska mäihä.

Samaistun jonkin verran siihen tuntemukseen (jonka kuvittelin viestisi rinnalle itse) että kokee olevansa jotenkin sisältä melko tyhjä ja tässä mielessä tylsä. Siinä ehkä on itse itselleen huonohko tuomari, tai sitä mikä omassa ajattelussa, toiminnassa ja tähän asti omaksutussa voi jonkun mielestä olla ihailtavaa, innostavaa tai värikästä, ei joskus itse näe kovinkaan helposti.

Se joku "oma juttu" mikä on itsestä kiinnostavaa tai innostavaa voi löytyä jostain ihan pienestä. Joskus vuosia sitten kävin jonkun suosituksesta äänenkäyttökurssilla, jossa puhuttiin aika yleisellä tasolla äänenmuodostuksesta ja sitä harjoiteltiin. Siinä sitten tajusin, että tämäntyyppisiä asioita olen oikeastaan jollain tapaa aina kelannut, ja se on johtanut sittemmin keskenjääneisiin kuoro- ja teatteriharrastuksiin.

Jos päällä on sellainen vaihe, että kokee jotenkin oman olonsa tyhjänpäiväiseksi, että ei osaa oikein mitään ja että ei ole jäänyt juuri mitään käteen, silloin voi olla hankala huomata tällaisia mahdollisuuksia tehdä jotain omasta mielestä kiinnostavaa. Periaatteessa joku muu läheinen voisi hyvinkin osata paremmin sanoa, että tästähän sinä olet aina ollut kiinnostunut tai että tämä ja tuo voisi sopia sinulle.

Kitaransoitto on väkisinkin aluksi ikävää ja tuntuu että ei osaa. Siinä oikeastaan paras juttu on, jos pääsee kohtuullisen nopeasti parilla soinnulla siihen että voi laulaa jotakin tai alkaa tuntua, että tämähän on laulu tai tässä on jotain ideaa. Sillä pohjalla sitä sitten jaksaa tahkota, ja vähitellen taidot kehittyy.

Vastaus siihen varsinaiseen kysymykseen on, että kuulostele muilta sinua tuntevilta, mistä voisit olla kiinnostunut ja missä kenties jopa hyvä, jos itse olet kadottanut siihen otteesi.

Amore

Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 05, 2019, 11:00:59
Testimaan tylsyystestissä sain maximipinnat, mutta arvelen, että se antoi vähän väärän kuvan ja tylsyydessäni on vielä aukkoja, jotka ikääntyminen toivottavasti täyttää.

Tylsyydellehän voisi foorumille rakentaa luultavasti aivan oikean teknisen mittarin, joka laskisi kuinka paljon kirjoittajan kommentteja on lainattu. Tiedemaailmassahan tällainen citations-indikaattori aika lailla määrittää tutkijan merkittävyyden kentällä. Siitä vain kipin kapin Lennylle ehdottelemaan, niin selviää tuossa tuokiossa aivan objektiivisesti, kuka on tylsä.
All you need is Love

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 06, 2019, 00:33:01
Lainaus käyttäjältä: Socrates - tammikuu 05, 2019, 11:00:59
Testimaan tylsyystestissä sain maximipinnat, mutta arvelen, että se antoi vähän väärän kuvan ja tylsyydessäni on vielä aukkoja, jotka ikääntyminen toivottavasti täyttää.

Tylsyydellehän voisi foorumille rakentaa luultavasti aivan oikean teknisen mittarin, joka laskisi kuinka paljon kirjoittajan kommentteja on lainattu. Tiedemaailmassahan tällainen citations-indikaattori aika lailla määrittää tutkijan merkittävyyden kentällä. Siitä vain kipin kapin Lennylle ehdottelemaan, niin selviää tuossa tuokiossa aivan objektiivisesti, kuka on tylsä.

Toinen voisi olla ehkä se Karma-toiminto. Mutta sitten taas toisaalta joku voi olla kovinkin jännittävä tyyppi, mutta suhteellisen epäsuosittu (saa myös paljon peukkuja alas). Viittausten määrä on varmaan aika hyvä mittari, koska se laskee mukaan kaiken huomion, myös negatiivisen.

En lähde rakentelemaan mitään, jääköön kirjoittajien tylsyys tai jännittävyys toistaiseksi subjektiiviseksi ja epätieteelliseksi ;)
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

a4

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 05, 2019, 18:29:44
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 05, 2019, 10:31:40
En osaa vastata avausviestin kysymyksiin.
Mutta arvelen olevani ketjuun jo vastanneita ankeampi, tylsempi ja ainakin rumempi.
Olet oikeassa! Mutta sinulla on kyllä mahtavan hyvä itsetuntemus. ;D
Monivuotinen foorumielämä on hyvän itsetuntemukseni salaisuus. Nautin sitä päivittäin. :)
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 06, 2019, 00:33:01
Tylsyydellehän voisi foorumille rakentaa luultavasti aivan oikean teknisen mittarin, joka laskisi kuinka paljon kirjoittajan kommentteja on lainattu. Tiedemaailmassahan tällainen citations-indikaattori aika lailla määrittää tutkijan merkittävyyden kentällä. Siitä vain kipin kapin Lennylle ehdottelemaan, niin selviää tuossa tuokiossa aivan objektiivisesti, kuka on tylsä.
Tai  kuinka paljon kirjoittajan kommentteja on luettu.
Niistä löytyvät helmet voin sitten esittää omina ajatuksinani, etten vaikuta niin tylsältä. :)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 12:22:07
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 05, 2019, 10:31:40
Iän myötä olen huomannut olevani kaikkitietävän maailmanomistajan sijasta lähinnä kauhea ihminen.
Etkä ole kauhea ihminen, tai ainakaan en ole sellaista kirjoituksistasi lukenut.
Kiitos. :)
Ajatuksen tasolla olen ainakin yrittänyt kehittyä.
Kaiken järjen mukaan parempi ajattelu pitäisi alkaa näkyä parempana käyttäytymisenä.
Toisaalta jos jo antiikin aikaan kuuluisan ajattelijan, Socrateen tietämystä, aviollista tai yhteiskunnallista ja lopullista kohtaloaan muistelee, niin ankeaksi vetää ajatukset omastakin kehityksestä.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 05, 2019, 10:07:58
Minä ilmeisesti olen ainakin tylsä. Varmaan ankeakin.

Tylsyys ja ankeus (aloituksen tarkoittamassa mielessä) kannattaa tosiaan erottaa toisistaan.

Minä olen todella tylsä tyyppi, siis ulos päin. Sisäisesti olen tietysti tosi värikäs ja hauska persoona (kuten me kaikki ;)).

Mutta jos luen oikein tuon avauksen määritelmän, olen kaikkea muuta kuin ankea. Olen enemmänkin taipuvainen jopa maanisuuteen asti innostumaan jutuista, eikä se ole useinkaan mikään siunaus.

Ei se varmaan ketään lohduta, mutta vakaa uskomukseni on, että ihmisen elämä on vakiomääräisesti perseestä. Toisaalta myös se on vakiomääräisesti hienoa.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

kertsi

#21
Arvasin, että Lumi olisit TSS, mutta ajattelin, että halusit vaan muuttaa nimeäsi tai peräti aloittaa puhtaalta pöydältä (syytä en tähän jälkimmäiseen kyllä keksi, kun et kai ole kenenkään kanssa vihoissa).

Mutta nyt kun tuli tuo samuus ilmi, niin hakematta tulee mieleen, että nilkkasi ei ehkä ole parantunut vielä, ja olet joutunut jättämään juoksuharrastuksesi toistaiseksi, ja sen tuomat aerobisen liikunnan tuomat hyvänolon tunteet (runner's high, endorfiinitujaukset, flow-kokemukset). Sellainen voi hyvinkin laukaista masiksen. Olen lukenut useistakin ihmisistä, joille on käynyt niin. Voisikohan asia liittyä siihen, että ei yhtäkkiä ole keinoja "polttaa" stressihormoneja treenin avulla, ja stressihormonit alkavat tehdä liiallisessa määrin kasautuessaan tuhojaan. Ylenmääräisen stressin kun tiedetään sairastuttavan ihmisen esimerkiksi juurikin burnoutiin, masikseen yms..

(Ja toisaalta, jos aerobisen treenin äkillisen loppumisen seurauksena lihoo, sekin voi aiheuttaa masennusta. Mekanismi taitaa jotenkin liittyä siihen, että rasvakudoksessa raivoaa tulehdus, ja toisalta masennukseenkin kai liitetään jonkinlainen matala-asteinen tulehdus. Ja voi vaikutus tietty olla psykologinenkin, liittyä itsetuntoon, omakuvaan (naisena), itsearvostukseen, ympäristön tuomitseviin asenteihin, tai ties mihinkä. Mutta en usko, että sinun kohdallasi on kyse tästä.)

Jos tämä (tilapäinen) liikuntakyvyttömyys on ankeutesi taustalla, silloin voimme alkaa pohtimaan korvaavia urheilumuotoja vaikka krempat-ketjussa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

Edellä on mielenkiintoisia kirjoituksia, jotka herättävät ajatuksia. Viiden minuutin satunnaiset pakohetket "apulaislastenhoitajan etc." virasta eivät riitä kommentoimiseen. Sen verran ehdin vastata, että itselläni on kiinnostuksen kohteita, mutta ei aikaa eikä mahdollisuuksia tehdä niitä. Kumpi on stressaavampaa? Sekö, että ei keksi tekemistä? Vai se, että on tekemistä, mutta ei saa asioita tehdyksi joko omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan tai muista syistä? Kumpi tuntuu pahemmalta, omat syyt vai ulkoiset esteet?

kertsi

^ Veikkaan, että omat syyt tuntuvat pahemmalta, jos oma aikaansaamattomuus aiheuttaa kaiken lisäksi vielä itsesyytöksiä tai alhaista itsetuntoa. (Kaikki uhka, mikä ihmisen minuuteen kohdistuu, koetaan kaiketi pahempana kuin mikään muu uhka.) Esimerkiksi masis voi olla yhtä halvaannuttava tai lamaannuttava kuin sanotaan nyt vaikka alaraajan menetys, mutta masiksen aiheuttamasta toimintakyvyttömyydestä ihminen syyllistää itseään herkemmin kuin esim. toisen alaraajan menetyksen aiheuttamasta konkreettisemmasta toimintakyvyn menetyksestä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

#24
Ankea tyyppikin voi olla tietämättään myös hauska tyyppi.
Se tunne kun viikon käytön jälkeen löytää uuden takkinsa kainalosta roikkumassa törkeän ison ja täysin turhan mainoslappusen takin valmistajalta.
Sellainen hintalapun kokoinen tuulenhalkoja, ilman hintatietoja.

Ankean tyypin pään sisällä voi myös kukkia vaikka kuinka uskomattomia muistikuvia ja tapahtumaketjuja esim. netin pahamaineisen legendaarisilta ja eeppisen myyttisiltä keskustelupalstoilta. Tai hän voi olla jopa kirjailija!
Vähintäänkin kirjanpitäjä. Muinoin myös munkit käsin kopioivat toisten kirjoja kammioissaan.

Nyt kun tarkkaan katsoo niin ankeutta alkaa löytymään vähän kaikkialta. Tähän tarvitaan jo self-help kirjallisuutta!:
https://www.ntamo.net/product/873/sami-pihlstrom-ota-elama-vakavasti-2018

Norma Bates

Ankeasti tulee mieleen että taidankin olla ennenkaikkea ankea. Sen verran monta kertaa kuitenkin tullut se tunne että pitäisi kyetä kertomaan vaihteeksi jotain hyviäkin asioita ihmisille joita kohtaa. Mutta miten kerrot jos ei niitä koskaan tapahdu? Yhden uuden harrastuksen löytää ja siitä saa sitten hölöttää sekopäisenä kuin Jehovan todistaja, mutta ei kai sekään innostus iän kaiken jatku. Varsinkaan nyt kun en tunnu millään pääsevän harrastusta haittaavista nivelvaivoista eroon, ja päinvastoin telon itseäni treeneissä niin että vielä kolmenkin päivän päästä on vaivoja. Kai se vähän innostusta syö...

Jotkut älykkäämmät(?) ihmiset ovat sentään tajunneet elämäni käänteistä kuullessaan että hiukkapiukka vaikea se on tuon kaiken jäljiltä onnesta sirkuttaa. Jotkut ovat jopa arvostaneet sitä että on kehittynyt jonkinlainen musta huumori (kun ei kaikkea paskaa muutenkaan jaksa). Mutta jotkut sitten vaan räksyttävät negatiivisuudesta.

kertsi

#26
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 05, 2019, 12:27:10
Yksi konkreettinen asia, mitä voisit tehdä, on esim. 14 päivän ajan (tai kunnes tuoretta sanottavaa ei enää löydy) joka aamu (tai päivä) kirjoittaa vihkoon 20 minuuttia aiheesta "Missä olet viiden vuoden kuluttua?", "Mitä toivot, että elämässäsi olisi 5 vuoden päästä, millaisen elämän haluaisit, ja mitä konkreettista voisit asian hyväksi tehdä?"
Tarkennus tuohon. Löysin vanhan muistikirjani, jossa seuraava "resepti", jota tuossa edellä ilmeisesti hapuilevasti muistelin:

Optimismia lisäävä harjoittelu, tehokkain
Mustonen & Mattila, Duodecim-lehti

"Kuvittele itsesi tulevaisuudessa, esim. 5 vuoden päästä, tilanteeseen, jossa kaikki elämässäsi on sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Olet tehnyt paljon töitä ja saavuttanut kaikki tavoitteesi elämässä. Kirjoita tästä aiheesta 20 minuuttia päivittäin (esim. 10 päivän ajan)."

Näköjään olen kirjoittanut yllättävän paljon tekstiä, vaikka etukäteen muistaakseni epäilin, tokkopa niitä unelmia oikeastaan ole ollenkaan. Sen kirjoittamastani aistii, että kivaa on ollut, kun pistää oikein haisemaan kun unelmoi parhaasta mahdollisesta tilanteesta elämässä "viiden vuoden päästä".


ps. Itseäni tuo harjoitus auttoi. Kirjoitin tätä tekstiäni jo ennen kuin Norma ennätti kirjoittamaan edellisen kommenttinsa tuossa tätä edellisessä viestissä, eikä tämä ole millään lailla kommentti Norman tekstiin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

^  Minulle ei tarvitse sanoa kuin että "viisi vuotta" niin sekin jo masentaa. Sitä kun ajattelee välittömästi vanhenemista ja rupsahtamista. Pitäisi jotenkin tulla sinuiksi kurppaantumisen kanssa ensin että vuosimäärät eivät aiheuttaisi ahdistuskohtausta.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 06, 2019, 09:10:04
^ Veikkaan, että omat syyt tuntuvat pahemmalta, jos oma aikaansaamattomuus aiheuttaa kaiken lisäksi vielä itsesyytöksiä tai alhaista itsetuntoa. (Kaikki uhka, mikä ihmisen minuuteen kohdistuu, koetaan kaiketi pahempana kuin mikään muu uhka.) Esimerkiksi masis voi olla yhtä halvaannuttava tai lamaannuttava kuin sanotaan nyt vaikka alaraajan menetys, mutta masiksen aiheuttamasta toimintakyvyttömyydestä ihminen syyllistää itseään herkemmin kuin esim. toisen alaraajan menetyksen aiheuttamasta konkreettisemmasta toimintakyvyn menetyksestä.

Tässä oli todella tärkeää asiaa. Ympäristö ja ihminen itse arvottaa kärsimyksiä niin, että liiallisesta toiminnasta ja virikkeistä syntyvä on arvokasta kärsimystä ja passiivisuudesta johtuva kärsimys aiheuttaa (itse)syytöksiä.
Todellisuudessahan molempia pitäisi arvioida samalla mittarilla.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 06, 2019, 09:30:02
^  Minulle ei tarvitse sanoa kuin että "viisi vuotta" niin sekin jo masentaa. Sitä kun ajattelee välittömästi vanhenemista ja rupsahtamista. Pitäisi jotenkin tulla sinuiksi kurppaantumisen kanssa ensin että vuosimäärät eivät aiheuttaisi ahdistuskohtausta.

Kurppaantuminen ahistaa paljon pahemmin ja useampaa ihmistä kuin yleensä luullaan. Ihmiset vain eivät kehtaa valittaa asiasta, josta ei voi syyttää mitään tahoa ja jolle ei voi mitään.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.