Ankea tyyppi

[Juha]

Tästä kaikesta seuraa ankealle tyypille se ilo, että hän saa olla mukana apokalypsissä.

Minusta ihmisen suhde ja asenne apokalyptisiin, voi olla merkittävä. Osa pitää joitain asioita toteutuvina, fatalistisuuteen asti.

Osa korostaa riskejä ja epätoivottuja skenaarioita, koska haluaa, että ne tulevat esiin, tosin siitä syystä, ettei ne toteudu.

Ensimmäinen osa voi ajatella esim, että kun on tätä, niin sitten mitä kukaan mahtaa. Aiemminkaan ei olla voitu tietyille isoille asioille mitään.

Kolmas ryhmä ei mieti kuin kivoja asioita, ja jos jotain ikävää, niin sitä ihmetellään, ja kauhistellan, ja laitetaan omaan maailmaansa.

On ryhmä, joka tarvitsee apokalyptisille ajatuksille kärjen. Tälle on tilausta, kuten kaikelle, tarvitulle. Erityispainotettuna ryhmä saa mitä tilaa. On kuitenkin osana kokonaisuutta, siten itseriittoisuuden odote on irtisanoutumista siitä, mikä kuitenkin elää ihmisillä, ja varmaan syytä.

[Laika]

Tästä kaikesta seuraa ankealle tyypille se ilo, että hän saa olla mukana apokalypsissä.

Minusta ihmisen suhde ja asenne apokalyptisiin, voi olla merkittävä. Osa pitää joitain asioita toteutuvina, fatalistisuuteen asti.

Mikäli jäi epäselväksi, mihin viittaan apokalypsillä, niin otetaan poiminta:

"Exploding human consumption" has caused a massive drop in global wildlife populations in recent decades, the WWF conservation group says.

In a report, the charity says losses in vertebrate species - mammals, fish, birds, amphibians and reptiles - averaged 60% between 1970 and 2014.

"Earth is losing biodiversity at a rate seen only during mass extinctions," the WWF's Living Planet Report adds.

https://www.bbc.com/news/science-environment-46028862

Vaikeus ei ole löytää artikkelia, jossa aiheesta kirjoitettaisiin -vaikeus on valita artikkelien paljouden seasta yksi, johon koko ongelma tiivistyisi riittävästi. Yksi kuva kyllä kertoo paljon:



Siitä saa karkean käsityksen, miksi apokalypsistä puhuminen on perusteltua. Mutta meilläkin on silti omat Eichmannimme ja heidän pelkonsa urakehityksestään -'susi tuijotti Penaa silmiin metsäautotiellä'. Niin varmaan tuijotti! Jos olisi yhtäkään erämaata jäljellä, elisi se siellä metsäautoteiden sijaan. Näiden Penaa tukevien näkemysten mukaan Suomen 200 sutta uhkaa viiden miljoonan ihmisen kansallista reviiriämme. Moraaliselta tasoltaan tällainen huoli menee Eichmannin kastiin heittämällä. Apokalypsin tasolla taas yhden lajin kuolema on vasta pieni merkki tulevasta. Koko hävityksen laajuutta emme osaa vielä edes kuvitella, ja suden kohtalo on siinä vain symboli, yksi juutalaiskansa tuhansien ja tuhansien juutalaiskansojen joukossa.

Kiinnostavaksi meno yltyy siinä vaiheessa, jos pölyttäjät kuolevat sukupuuttoon. Edes natsit eivät onnistuneet ottamaan agendalleen kaiken elämän hävittämistä niin kuin me olemme onnistuneet tekemään. Siinä suhteessa kansallissosialistit olivat vasta harrastelijoita.

[Juha]

[...]

Siitä saa karkean käsityksen, miksi apokalypsistä puhuminen on perusteltua.

Samoilla linjoilla. Kirjoitin aiheesta, politiikan yhteydessä, vaaliketjuun:

[...]

Vapaus ja sen sössiminen viittaa mielenhäiriöön. En osaa ajatella muuta. Tuo voi saada aikaan tilan, jossa ei ole ihan takeita kestävälle runsaudelle ja vapaudelle, vaikka menisi Marsiin.

Ihminen on siitä etevä, että hän käyttää välineistöä kuten muutkin eläimet, tosin ihmisen tapauksessa, ne välineet ovat tehokkaampia, ja tehokkuuden suurin noja on ihmisissä, ja heidän kaltaisissaan, siis myös välineeksi käyvinä.

Ihmisjärjestelmiin kuuluu erilaista välineistöä, ja näitä välinerooleja odotetaan ristiin. Eletään välinerooliverkostossa. Ongelma tässä on painotukset, eikä tasapäisyyteen olla kasvettu.

Sellainen arvelu, että yksi yhtenäinen yhteisö, voi olla hyvin painottunut ja silti yhtenäinen. Painottuman luontevana ja kestävyyttä merkitsevä pohja syntyy ympäristön tietystä reviirityypistä, oli reviiri tilaa alueena, tai muuna resurssikytkeentymänä.

Kun painotusta esiintyy isona, alkaa se olla mahdottomuus tilanteessa, jossa ihmiset aina painotuksensa kehittävät, ja laajuus tarkoittaakin sitä, että katon alle ei mahdu kaikki.

On se mahdollinen Allmighty, miten onkin, ja sen mukainen stabiilius, mutta kasausperusteena on oltava entistä enemmän sopeutumista ihmisiin, joihin ei toisaalta voi nojata entiseen tapaan. Seurauksena isommat ihmisrakennelmat, ja vaikka liitoksia on, niiden kestävyys jää ohueksi.

Talous ja sotavarustautuminen viimekädessä, on vahvana, ja luo yhtenäisyyden. Kun sitä lähinnä tarjotaan, jopa Suomen politiikassa ainoana realistisena välttämättömyytenä, ja yhteenhitsaajana, ja toisaalta on karja laitumella, niin suhde siihen voi olla vähän mitä onnistutaan.

Yhteisyyteen ollaan sidottuja, jos vain valmiutta. Toisaalta se tuo paikan käyttää, käyttäjille, ja ihmiset ovat tässä tehokkaimpia, vaikka kaikki lajit pyrkivät samaan, mutta ei tosiaan samoilla kyvyillä.

Ehkä on niin, että vaikka kukaan ei haluaisi erityisemmin käyttää toisia välineinä, niin koska yhteisyys on mahdollista laajempana, ja sidoksellisuuden realistista veittävyyttä ei voi kieltää, niin tehonojautuminen yhteisöjä säilyttävänä voimana kääntää isompaa systeemiä vinommaksi, kuin vähässä väessä.

Luonnon sirpaleyhteisöjärjestemiin kohdistui luonnonvalintaa. Apokalypsit toimivat hyvin, koska pienyhteisöjä varmasti katosi, ja vähän isompiakin. Kun ajatellaan, että kaikki on samassa korissa, niin apokalyptisyyden tarve ei häviä, eikä realistisesti ottaen tuskin voi hävitä.

Apokalypsit ovat suurempia laajuudeltaan, koska eletään suurempia kokonaisuuksia. Mikään ei muuten ole muuttunut.

Mitä sanot tällaisesta ajattelusta, Laika?

[Juha]

Edellisen ajatelman eräs mahdollinen sovellus on kätsä, ihmismeininkien ymmärrettävyydelle.

Siinä kun merkittävimmät tahot ottavat yhteen isoilla areenoilla, politiikassa, uskonnon, ... ja muiden sidoksellisten ja merkittävien asioiden kanssa, ja sekamelskaa päivitellään, niin oikeasti ihminen on sillä asialla, johon hänet on luotu.

Yhteisöt saman katon alle tuotuna, ovat natisevia. Kun pyrkimystä on tätä, kauttaaltaan, kuten tulee olla yhden yhteisön tavoitteessa, niin kärhämä on valmis, jatkuvana, ja vielä pahempaa, jos sitä ei ole, kunnon liekillä. Silloin paukkuu vähän toiset keinot.

Yleisfoorumeitten idea näyttää samalta. Muuhun ei pääse, eikä ehkä tule päästä. Näin Socrun persajatelmissa taisi olla pohjaa. En nyt tarkoita, että kaikki jumetuksellisen arvoinen tarvitsee automaattisesti olla kivaa, mutta jos tavoite on että poiketaan perusjutuista, niin vaarallista voi olla.

Ankea tyyppi onkin tyyppi, joka on mukana, ja muut hymistelevät. Vai miten? Meneekö tämä sitten ankeuden teemaan jotenkin. Ehkä ei.

[a4]

Ilmastonmuutos on tosiaan hauska sivujuoni tulevassa Kuinka äkäpussi kesytetään-apokalypsissa eli kuinka luonto ihmislajin muodossa aiheutti kuudennen sukupuuttoaaltonsa tai jotain lähiavaruusromua vielä suurempaa.
Ankea tyyppi ei innostuisi edes syömään oravaa protestoidakseen tätä kaikkea.
https://www.radionova.fi/uutiset/hullu-maailma/a-176539

[TSS]

Kiitos kaikille ankeuteeni osaaottaneille ihmisille, olen lukenut kaikki vastaukset ajatuksella. Ehkä vastaan niihin vielä. Elämä se on merkillistä. Tällainen tasainen ihminen on joutunut pyörteeseen, josta seurasi ennen kokematon ankeus. Jos ei muuta, niin ehkäpä sitä ymmärtää taas ihmisyyttä hieman entistä syvemmin, tai ainakin uusista näkökulmista.

[Xantippa]

Kiitos kaikille ankeuteeni osaaottaneille ihmisille, olen lukenut kaikki vastaukset ajatuksella. Ehkä vastaan niihin vielä. Elämä se on merkillistä. Tällainen tasainen ihminen on joutunut pyörteeseen, josta seurasi ennen kokematon ankeus. Jos ei muuta, niin ehkäpä sitä ymmärtää taas ihmisyyttä hieman entistä syvemmin, tai ainakin uusista näkökulmista.

Olettaisin, että juuri näin. Taitaa olla siten, että surut ja ankeudet kasvattavat ymmärrystä enemmän kuin ilot ja riemut, vaikka en haluaisikaan niin ajatella.

Pyörteet jättävät myös helposti jälkeensä ankeutta, jotkut sen vuoksi, että olisivat saaneet jäädä kokematta ja jotkut sen vuoksi, että niiden ei tahtoisi loppuvan. Ja jotkut sen vuoksi, että ei osaa sanoa, kummasta nyt on kyse.

T: Xante

[Laika]

Psyykkisen tuskan käsitteleminen ja nimeäminen kasvattaa ymmärrystä siksi, että tuskan syyt löytyvät maailmasta. Siinä suhteessa tuska, angsti, on kehon tapa reagoida sille käsittelemättömiin ja käsittämättömiin syihin. Vastaavasti fyysisen kivun kokemuksessa keho ohittaa muut prosessit saadakseen käden pois kuumalta levyltä välittämättä mitä tai miten aivot ovat sillä aikaa ajattelevinaan, jos kerran eivät muista ajatella keittolevylle jäänyttä kättä.

Valitettavasti ihminen on niin taitava petkuttamaan itseään, että psyykkisen tuskan ollessa kyseessä se nimetään usein väärin ja rehellinen prosessi asian oikaisemiseksi jää kesken. Sillä tavalla tuska jää hammassäryn tavoin vaivaamaan, ja käsi edelleen keittolevylle mustumaan. Epärehellisyyttä ei ole todeta 'nyt en ymmärrä' (paitsi kun se on). Se on täysin olennainen lähtökohta tehdä maailmasta parempi.

[Karikko]

Psyykkisen tuskan käsitteleminen ja nimeäminen kasvattaa ymmärrystä siksi, että tuskan syyt löytyvät maailmasta. Siinä suhteessa tuska, angsti, on kehon tapa reagoida sille käsittelemättömiin ja käsittämättömiin syihin. Vastaavasti fyysisen kivun kokemuksessa keho ohittaa muut prosessit saadakseen käden pois kuumalta levyltä välittämättä mitä tai miten aivot ovat sillä aikaa ajattelevinaan, jos kerran eivät muista ajatella keittolevylle jäänyttä kättä.

Valitettavasti ihminen on niin taitava petkuttamaan itseään, että psyykkisen tuskan ollessa kyseessä se nimetään usein väärin ja rehellinen prosessi asian oikaisemiseksi jää kesken. Sillä tavalla tuska jää hammassäryn tavoin vaivaamaan, ja käsi edelleen keittolevylle mustumaan.

Samaa maailmaa on ihminen itsekin. On syytä ottaa huomioon sen kokonaisuuden kannalta.

Miten käsitellä pettymyksiä ja ulkoisia asioita, jotka ovat "muuttuneet sisäisiksi siinä vaiheessa, kun ne koetaan haitallisiksi. Tunteet sinänsä eivät ole haitallisia, mutta jos jotkut tunteet saavat valta-aseman ja "häiritsevät tavallista elämää, ne voivat muuntua (ankeudeksi) kuten lumi kertoo.

Ulkoisiin asioihin ei välttämättä voi vaikuttaa, muuta usein on mahdollista vaikuttaa siihen miten niihin asennoituu.

[Juha]

Valitettavasti ihminen on niin taitava petkuttamaan itseään, että psyykkisen tuskan ollessa kyseessä se nimetään usein väärin ja rehellinen prosessi asian oikaisemiseksi jää kesken. Sillä tavalla tuska jää hammassäryn tavoin vaivaamaan, ja käsi edelleen keittolevylle mustumaan. Epärehellisyyttä ei ole todeta 'nyt en ymmärrä' (paitsi kun se on). Se on täysin olennainen lähtökohta tehdä maailmasta parempi.

Kerrankin menee Laikan kanssa ajattelu yksiin, jossain oleellisessa.

Monet rakentelut näen yleisesti päkistys-sotkuina. On tehty sitä, mitä on voitu, jonka jälkeen haettu tyytyväisyys, siten kuin on osattu. Usein tosin tulee olla tyytyväinen ilman mitään, ettei vain löytyisi se, mihin voikin olla tyytyväinen, ja mikä tekisi ihmisestä tyytyväisen. Tyytyväisyys on varmaan aika vaarallinen juttu.

[Laika]

Ulkoisiin asioihin ei välttämättä voi vaikuttaa, muuta usein on mahdollista vaikuttaa siihen miten niihin asennoituu.

Niin kuin mainitsitkin, voidaan ajatella ihmisen 'kuuluvan samaan maailmaan', jolloin on näkökulmakysymys, mikä olisi ymmärrettävä ulkoiseksi tai sisäiseksi syyksi.

Joskus on myös mahdollista, että ankeuden syyt paikantuvat yksinkertaisesti ihmisen yliherkkään hermorakenteeseen. Puhutaan neuroottisesta ihmistyypistä, esimerkiksi. Nyt siis neuroottisuus (herkkyys) ei ole huono asia kuin siinä mielessä, että ihminen reagoi kielteisesti liki jokaiseen ympäristöstä tulevaan signaaliin. Tällainen ihminen ei ole rikki kuin subjektiivisesti ottaen, sillä meillä ei ole mitään objektiivista mittaria todeta, mikä reagoinnin taso olisi oikea. Sitä voi silti verrata haukkuherkkiin koiriin, joille kaupunkiympäristö ärsykkeineen ei sovi. Jos koirilla on kullekin luontainen 'treshold level', ei ole syytä ajatella, etteikö ihmisillä olisi.

Tiedän erään tyypin, joka välttämättä ryhtyi haastamaan riitaa mustalaisten kanssa lähipubissa. Hän oli kuulemma kova työmies, mutta lopetti työt ja rupesi vain juomaan. Jonkinlainen ylivilkas paimentolaisluonne miljoonan vuoden takaa saa hänenlaisensa ihmiset käyttäytymään noin, on kuin hänen mielensä suuntautuisi mihin hyvänsä tuhoisaan käyttäytymiseen saadakseen hetkellisen kiinnekohdan, jota ajaa takaa.

Hänen ongelmansa ei kuitenkaan ole yleisesti ottaen ihmisten ongelma, enkä usko että hän voi 'valita' asennoitumistaan, orientaatiotaan maailmaan. Uskon kyllä että hänenlaisiaan voitavan auttaa sopeutumaan heidän viettiensä kannalta vääränlaiseen ympäristöön, mutta joillekin ihmisille vika on pohjimmiltaan siinä, ettei ole enää tarpeeksi avaraa taivasta ylle ja erämaata jalkojen alle vaeltaa, niin kuin ei ole ajokoiran vika, ettei se voi juosta kaupunkiin.

[Karikko]

Ulkoisiin asioihin ei välttämättä voi vaikuttaa, muuta usein on mahdollista vaikuttaa siihen miten niihin asennoituu.

Niin kuin mainitsitkin, voidaan ajatella ihmisen 'kuuluvan samaan maailmaan', jolloin on näkökulmakysymys, mikä olisi ymmärrettävä ulkoiseksi tai sisäiseksi syyksi.

Tarkennan, että tarkoitan sisäisellä maailmalla, ihmisen tunne-elämää ja kaikkea sitä mikä siihen liittyy, eli ajattelua, muistia, tottumuksia, asenteita, jne,,

Ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen ja ne olosuhteet- ihmisuhteinen, elämäntilanteineen kaikkineen> kaikki vaikuttaa.

Sisäiset toiminnat tunteineen> tietoisuus niistä ja omasta itsestä voi auttaa silloin kun on jostain syystä ahdistunut, niihin voi ehkä vaikuttaa.  >Ulkoisiin asioihin elämäntilanteeseen, pettymyksiin, huoliin, talouteen,  ja kaikkeen senkaltaiseen, ei ehkä voi vaikuttaa, mutta ehkä ei tarvitsekaan, jos hyväksyy sen epävarmuuden ja arkipäiväisen elämän, tavoittelematta siihen isoja muutoksia.

Monet asiat voivat masentaa, mutta sen masennuksen valtaan ei tarvitse jäädä.

[a4]

Psykologit ovat ammattilaisia auttamaan, jos omat avut tai ympäristön tuki ei hetkellisesti riitä.
Tieteellisestä maailmankuvasta katsottuna jopa päteviä ja järkeviä vaihtoehtoja elämän kovissa myrskyissä.

[Toope]

Psykologit ovat ammattilaisia auttamaan, jos omat avut tai ympäristön tuki ei hetkellisesti riitä.
Tieteellisestä maailmankuvasta katsottuna jopa päteviä ja järkeviä vaihtoehtoja elämän kovissa myrskyissä.

Olen parikin elämäni varrella tavannut, eikä minulle syntynyt heistä hyvää kuvaa.
Leipäpappeja.

[safiiri]

Psykologit ovat ammattilaisia auttamaan, jos omat avut tai ympäristön tuki ei hetkellisesti riitä.
Tieteellisestä maailmankuvasta katsottuna jopa päteviä ja järkeviä vaihtoehtoja elämän kovissa myrskyissä.

Olen parikin elämäni varrella tavannut, eikä minulle syntynyt heistä hyvää kuvaa.
Leipäpappeja.

Tai - et tykännyt siitä viestistä, että oikeastaan apu löytyy vain itsensä kanssa työskentelemisestä, ei jalan polkemisesta ja ympäristöstä valittamisesta. Tässäkin jälleen vika on psykologeissa, ei sinussa itsessäsi tietenkään.