Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Hiljaisuudesta

Aloittaja Amore, huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Amore

Hiljaisuus mielletään nykymaailmassa lähes automaattisesti jonkinlaiseksi hengelliseksi harjoitukseksi, mutta halusin kuitenkin avata aiheen tänne Tiede-alueelle, koska onhan täällä ennestään jo ketju tietoisuudelle.

Katsoin pääsiäisenä kolmiosaisen ohjelman benediktiinimunkkien elämästä kolmessa eri luostarissa. Heitä ei ole haastateltu eikä mitään juuri selitetä. Ohjelman tempo on hidas. Kuvaus on upea ja luostarirakennukset ja niiden ympäristö hyvin kauniita. Myös arjen askareet näyttäytyvät kauniina. Kolmannessa osassa on vähän huumoriakin.

Jäin todella miettimään, kuinka erilaiseksi ihmisen mielen maailma muodostuu kun hän viettää enimmän osan aikaansa puhumatta ja tietenkin ilman somea, viihdettä ja vempaimia.

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Ohjelmaa voi muuten suositella maalaustaidetta arvostaville, sillä kuvauksessa noudatetaan klassisia maalaustaiteen kuvajakoja.

https://areena.yle.fi/1-4666460
All you need is Love

a4

Pitipä ihan katsoa. Ensimmäinen osa.
Rauhoittavaa, mielenkiintoista, tällaiselle ateistille monia ajatuksia herättävää, kaunista laulua ja kuvakerrontaa. 

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47
Hiljaisuus mielletään nykymaailmassa lähes automaattisesti jonkinlaiseksi hengelliseksi harjoitukseksi, mutta halusin kuitenkin avata aiheen tänne Tiede-alueelle, koska onhan täällä ennestään jo ketju tietoisuudelle.

Katsoin pääsiäisenä kolmiosaisen ohjelman benediktiinimunkkien elämästä kolmessa eri luostarissa. Heitä ei ole haastateltu eikä mitään juuri selitetä. Ohjelman tempo on hidas. Kuvaus on upea ja luostarirakennukset ja niiden ympäristö hyvin kauniita. Myös arjen askareet näyttäytyvät kauniina. Kolmannessa osassa on vähän huumoriakin.

Jäin todella miettimään, kuinka erilaiseksi ihmisen mielen maailma muodostuu kun hän viettää enimmän osan aikaansa puhumatta ja tietenkin ilman somea, viihdettä ja vempaimia.

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Ohjelmaa voi muuten suositella maalaustaidetta arvostaville, sillä kuvauksessa noudatetaan klassisia maalaustaiteen kuvajakoja.

https://areena.yle.fi/1-4666460

Erilaiset hiljaisuudessa tai ainakin puhumatta tapahtuvat harjoitukset tai tilanteet tai hetket ovat kyllä varsin tavallisia taiteen piirissä. Sille siis on harjoitusmuotoja olemassa - ja niitä myös saa keksiä lisää ja varioida.

Toisaalta juuri suomalaisessa kulttuurissa myös on ihan tuttua olla hiljaa, puhumatta, myös yhdessä. Oli tilanne sitten sauna, laiturilla istuskelu, kalassa oleminen, nuotion tai takkatulen katseleminen, metsästystilanne tai muuten vain ollamöllöttäminen. Kollektiivista hiljaa olemista harjoitetaan myös vaikkapa kirjastoissa ja itse muistan vielä senkin ajan, kun liikennevälineissä oltiin hiljaa yhdessä, vaikkei edes ollut sitä kännykkääkään.


a4

#3
Tässä ketjun aiheeseen sopivaa musiikkia, vaikka ensiesitys olikin Woodstockissa:

https://m.youtube.com/watch?v=JTEFKFiXSx4
4,5 miljoonaa kuuntelijaa somessa. Ei huono.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/4%E2%80%B233%E2%80%B3

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

safiiri

Odottaako pakotettu purkaus sitten vastaavasti hiljaisuutta?

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Toope

Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 24, 2019, 20:42:46
Pitipä ihan katsoa. Ensimmäinen osa.
Rauhoittavaa, mielenkiintoista, tällaiselle ateistille monia ajatuksia herättävää, kaunista laulua ja kuvakerrontaa.
Tunnen jonkin verran ortodokseja, jotka toteuttavat noita "hiljaisuuden retriittejä", eli siis lomia pitäen turvat kiinni, niin, muidenkin pitäen turpansa kiinni. Ovat kuulemma nauttineet.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?


safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?

Sitäkö ajattelet retriiteissä yritettävän tehdä? Pysäyttää ajattelu? Itse olen ymmärtänyt tavoitteen ihan toisin.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 01, 2019, 16:23:19
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?

Sitäkö ajattelet retriiteissä yritettävän tehdä? Pysäyttää ajattelu? Itse olen ymmärtänyt tavoitteen ihan toisin.

Retriikistä en puhunut mitään, mikä se edes on en ole sellaista selvittänyt?  Onko se joku "höyrypäiden kokoontuminen höpisemään keskenään, tai istumaan joukossa ollakseen hiljaa.

Olettaisin tullaiseen paikkaan menemisen olevan jonkinlainen yhteisöllisyyteen pyrkivää seuranhakuisuutta, jossa löytää samanmielistä porukkaa.
Hiljaisuuden kanssa sillä tuskin on mitään tekemista. Miten sitä voisi olla yhdessä hiljaa, jossei siihen yksinäänkään kykene?

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?

Sensorisesta deprivaatiosta
Lainaus käyttäjältä: kirjasta "Ihmisen mieli" s. 11Ympäristön suuri vaikutus ajatteluun ja mieleen on käynyt selväksi myös aistideprivaatiotutkimuksissa, joissa yksilö eristetään ulkopuolisilta ääniltä, valolta ja kosketukselta. Ensimmäisen vuorokauden aikana hän saattaa vielä kertoa nauttivansa siitä, että saa kerrankin olla ja ajatella rauhassa. Pian hänen ajatuksensa kuitenkin takkuavat ja juuttuvat paikalleen ulkopuolisten ärsykkeiden puuttuessa. Normaalin toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan siis ulkoisia ärsykkeitä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 01, 2019, 16:33:14
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?

Sensorisesta deprivaatiosta
Lainaus käyttäjältä: kirjasta "Ihmisen mieli" s. 11Ympäristön suuri vaikutus ajatteluun ja mieleen on käynyt selväksi myös aistideprivaatiotutkimuksissa, joissa yksilö eristetään ulkopuolisilta ääniltä, valolta ja kosketukselta. Ensimmäisen vuorokauden aikana hän saattaa vielä kertoa nauttivansa siitä, että saa kerrankin olla ja ajatella rauhassa. Pian hänen ajatuksensa kuitenkin takkuavat ja juuttuvat paikalleen ulkopuolisten ärsykkeiden puuttuessa. Normaalin toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan siis ulkoisia ärsykkeitä.

Niin useinmiten käy, jos pyritään poistamaan kaikki ulkoiset ärsykkeet "sisäinen mieli alkaa prosessoimaan reaktioita ja alkaa kuulla harhoja, tai jopa nähdä olemattomia, eli oman aivokoppansa tuottamia "näkyjä".

Toisaalta se on mielen toiminnan automatisointia sekin,- aivot toimivat reaktioperiaatteella,- eivätkä ne edes tiedä olevansa "olemassa" jos aistiärsykkeet puuttuvat.

Aivot ovat perusteeltaan tiedottomat, ilman sisäistä toimintaansa.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:31:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 01, 2019, 16:23:19
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43


Retriikistä en puhunut mitään, mikä se edes on en ole sellaista selvittänyt?  Onko se joku "höyrypäiden kokoontuminen höpisemään keskenään, tai istumaan joukossa ollakseen hiljaa.

Olettaisin tullaiseen paikkaan menemisen olevan jonkinlainen yhteisöllisyyteen pyrkivää seuranhakuisuutta, jossa löytää samanmielistä porukkaa.
Hiljaisuuden kanssa sillä tuskin on mitään tekemista. Miten sitä voisi olla yhdessä hiljaa, jossei siihen yksinäänkään kykene?

Hauska oletus. Olen itse kokeillut viikon retriittiä ja todellakin siellä oltiin hiljaa yhdessä. Tunti päivässä oli sellainen jolloin halutessaan oli mahdollisuus kysyä vetäjältä jotain.

Muuten vain meditoitiin, syötiin, saunottiin jne. hiljaisuudessa.

Saattoi siellä olla hourupäitä ja osa haki samanmielistä porukkaakin kenties. Ulkonaisen hiljaisuuden kanssa sillä oli paljonkin tekemistä. Ajatusten hiljaisuus on sitten toinen juttu.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 01, 2019, 16:18:15
Lainaus käyttäjältä: mikainen - huhtikuu 28, 2019, 12:10:56
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 25, 2019, 09:57:43
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 23, 2019, 23:34:47

Toivoisin, että hiljaisuus olisi arvostetumpaa tavallisten ihmisten arkielämässä. On ihan hölmöä, että hiljaisuutta kokemaan pitäisi mennä jonnekin retriittiin. Jokainen voi tietysti harjoittaa hiljaisuutta omissa oloissaan, mutta yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus on kokemuksena aivan eri asia kuin kotona yksin lymyily.

Jos hiljaisuutta arvostettaisiin arkielämässä ja sille olisi harjoitusmuotoja kulttuurissamme, koko kulttuurimme olisi syvällisesti erilainen.

Saattaa olla, että yhdessä koettu hiljaisuus lähentää. Silloin on kysymys tunteesta, läsnäolosta ilman toimintaa.

Hiljaisuuden olettaisin tarkoittavan oman mielen rauhoittumista ja arkipäiväisten asioiden- murheiden "unohtamista".

Miten sitä sitten voi harjoittaa, eli olla tyyni ja vapaa ulkoisilta vaikutteilta? Pakotettu mielen tyyneys odottaa kuitenkin vain purkautumista, jollain tapaa.

Vähentämällä ulkoisia ärsykkeitä. Se kai se perinteinen tapa on harjoittaa mielen tyyneyttä. Ei siinä mitään pakkoa ole jos vain jotain otetaan pois. Jos taas päättää, että nyt en saa ajatella mitään niin sitä voisi kutsua pakoksi.

Niin tarkoitin tuota ajatusmekanismia, voiko se vaieta.  Ehkä hiljentyä tilapäisesti huomion suuntautuessa tekemiseen, mutta voiko "ajattelija-, pysäyttää ajatuksen?

Mielen tehtävä on tuottaa ajatuksia eikä "ajattelija" siihen pysäyttämiseen pysty. Henkilökohtaisten kokemusten perusteella en ole kuitenkaan "ajattelija" sillä olen ollut tietoinen ilman ajatuksia. Tosin ei silloin ollut ajatusta minästäkään.