Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Uhanalainen LUONTO

Aloittaja Magdaleena, toukokuu 06, 2019, 22:45:09

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Juha


Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.

Anarkismi tuhoaa. Ihminenkään ei kestä monia asioita, ja kun selviäminen käy tuhoamalla, niin selviää helpommin, kunnes ei enää selviä, kun kasvu estetty.

Ihmisyhteisöissäkin tulos ja palkinto on minusta näyttäytynyt rajoina, jotka pääosin tuhoavat muita ja ympäristöä. Tämä on ollut oma päätelmäni. Jokin päivä sitten tuli mietittyä.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 28, 2019, 22:57:29

Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.

Anarkismi tuhoaa. Ihminenkään ei kestä monia asioita, ja kun selviäminen käy tuhoamalla, niin selviää helpommin, kunnes ei enää selviä, kun kasvu estetty.

Ihmisyhteisöissäkin tulos ja palkinto on minusta näyttäytynyt rajoina, jotka pääosin tuhoavat muita ja ympäristöä. Tämä on ollut oma päätelmäni. Jokin päivä sitten tuli mietittyä.

Juu. Päin helvettiä mennään ja lujaa, mutta syynä ei ole anarkismi, vaan kuluttamisen konsensus.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

ROOSTER

Jotain on onnistuttu korjaamaankin. Pahimmillaan merikotkat saivat Suomessa 70-luvun alussa vain pari poikasta vuodessa, tänä vuonna yli 500. Tämä on sitkeän työn tulosta.

Taisinpa minäkin kerätä koulussa rahaa merikotkan suojeluun josku 71-72, myymällä Erik Bruunin piirtämiä julisteita. Eivät sen ajan nuoret teinit olleet kovin innokkaita luonnonsuojelusta, ehkä nykyään on kiinnostusta enemmän. Tieto ja tuska ovat molemmat lisääntyneet ja tilanne pahentunut - juuri enimmäkseen ikäluokkani edustajien takia.

Toinen onnistuminen on laulujoutsenen paluu. Se on lähes yksinomaan Yrjö Kokon ansiota.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

urogallus

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 29, 2019, 20:31:31

Toinen onnistuminen on laulujoutsenen paluu. Se on lähes yksinomaan Yrjö Kokon ansiota.

Vaikea sanoa. Ainakin Kokon kirjat vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen. Laulujoutsen tosin oli rauhoitettu jo vuonna 1934, 16 vuotta ennen Kokon ensimmäistä kirjaa, mutta varmaan salametsästystä esiintyi.

Ylipäätään monet isot eläimet voivat nykyisellään Suomessa ja Euroopassa yleisestikin paremmin kuin aikoihin. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö luonnon monimuotoisuus heikkenisi.

Juha


Isommin ottaen mikään ole suojeltu. Suojeluun nojaaminen itsessään on ongelma. Tämän luokan siivoamisia ei tulisi tehdä.

Koskee myös korjaamista, jossa toimintaa tuetaan lisätilkkeillä. Kaikki samaan veneeseen, jolloin on pakko vastata siitä, mikä on isosti se kuvio, jota viedään.

Siivoamienen ylläpitotoimena on joskus ihan ok, ja siihen voi nojata. Milloin, on oma kysymyksensä, jota ei yleensä ole tapana esittää.

Siivoamisen voi nähdä laajasti niin, että on järjestämistä, ja tiettyjen asioiden siirtämistä sopivaan paikkaan, jolloin elinolot säilyvät, omasta tavasta järjestää sotkua, mikä elämisessä on jonkin verran välttämätöntä.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 28, 2019, 22:57:29

Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.
Eläimille ja luonnolle on tilaa, edelleen. Kunhan ihminen ymmärtäisi rajoittaa syntyvyyttään. Pohjoisessa metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Monin paikoin jokia on onnistuttu puhdistamaan. Tilanne kehittyy hyvin, kunhan tänne ei tunge liikaa ihmisiä pilaamaan kehitystä. Kehitysmaissakin luontoa on paljon pelastettavissa, mutta se vain vaatii sitä, että väestönkasvu on saatava seis. Tämä on se ongelma.

Toope

Tuossa muuten mielenkiintoinen kommentti metsäpaloihin liittyen:
https://beta.oikeamedia.com/o1-119512
LainaaNASAn Earth Observatory havaitsi, että maailmanlaajuisesti vuotuisissa metsäpaloissa tuhoutuneiden metsien määrä on ollut tasaisessa laskussa aikavälillä 2003-2019. Tieto perustuu dataan, jota on kerätty ja analysoitu satelliittikuvista (MODIS - Moderate Resolution Imaging Spectroradiometers).

NASAn avaruuslentoihin erikoistunut tiedemies Niels Andela päätteli palojen vähentymisen johtuvan maatalouden määrän kasvusta ja siitä, että peltojen raivaamiseen käytetään nykyään koneita eikä kaskeamista.

Piikkejä saattaa ajoittain syntyä, mutta pitkällä tähtäimellä metsäpalojen määrä on ilmeisesti vähentynyt.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 22:11:53
Tuossa muuten mielenkiintoinen kommentti metsäpaloihin liittyen:
https://beta.oikeamedia.com/o1-119512
LainaaNASAn Earth Observatory havaitsi, että maailmanlaajuisesti vuotuisissa metsäpaloissa tuhoutuneiden metsien määrä on ollut tasaisessa laskussa aikavälillä 2003-2019. Tieto perustuu dataan, jota on kerätty ja analysoitu satelliittikuvista (MODIS - Moderate Resolution Imaging Spectroradiometers).

NASAn avaruuslentoihin erikoistunut tiedemies Niels Andela päätteli palojen vähentymisen johtuvan maatalouden määrän kasvusta ja siitä, että peltojen raivaamiseen käytetään nykyään koneita eikä kaskeamista.

Piikkejä saattaa ajoittain syntyä, mutta pitkällä tähtäimellä metsäpalojen määrä on ilmeisesti vähentynyt.

Noh - metsän katoamisen kannalta ei varsinaisesti ole mitään hyötyä siitä, että metsä raivataan pelloksi jollain muulla konstilla kuin polttamalla. Omassa lähteessäsi juuri kerrottiin, että maataloutta on entistä enemmän, mutta peltojen raivaus vain tapahtuu nykyään konevoimalla kaskeamisen sijaan. Mitään erityistä metsien säilymisen turvaa ei tuosta koidu, jos metsä silti muuttuu pelloksi.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 20:43:55Eläimille ja luonnolle on tilaa, edelleen. Kunhan ihminen ymmärtäisi rajoittaa syntyvyyttään. Pohjoisessa metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Monin paikoin jokia on onnistuttu puhdistamaan. Tilanne kehittyy hyvin, kunhan tänne ei tunge liikaa ihmisiä pilaamaan kehitystä. Kehitysmaissakin luontoa on paljon pelastettavissa, mutta se vain vaatii sitä, että väestönkasvu on saatava seis. Tämä on se ongelma.


Eiköhän pahin ongelma ole se,
jos ongelmat muotoilee näin.

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 28, 2019, 23:12:18Juu. Päin helvettiä mennään ja lujaa, mutta syynä ei ole anarkismi, vaan kuluttamisen konsensus.

Konsensus on hyvä, eikä aiheuta säröä, ihan heti. Jossain vaiheessa kyllä, kun käy vähemmäksi muukin kuin kulutus.

Minusta hyvä tehdä kartoitusta, mitä tarkoittaa nykyinen kaupallinen tuotanta. Mikä on sille ominaispiirteistä, ja mitä se voi olla, parhaimmillaan.

Näin voi tietää jotain myös siitä, mitä tuotannolta ja kaupan yhdistämiseltä voidaan odottaa. Ihan turhaa veiviä, jos päätoimitaa ei oteta syyniin.

Juha


Pentti Linkola ajatteluttaa. Siinä onnistunut, mikä myös hyvä asia. Miten ajatteluttajan kutsuun reagoidaan, ja mitä seuraa, on kiinni muista.

Ihmiskunta on minusta arvostettava asia, siis ihminen, lajina. Luomakunnan kruunu tai ei, niin sen verran hyvä osa elämää, että kannattaisi arvostaa, jos elämä ylipäätään kiinnostaa.

Näin perin tämä on minusta paitsi positiivisempi juttu, niin samalla ei valheellisempi, tai jopa realistisempi. Mistä sitten piiskaaminen, ja mikä sen merkitys? Ehkä silläkin on paikkansa, ainakin sopivissa vaiheissa.

En tiedä, missä Linkolalla nykyään mennään. Toivottavasti ei ole ajatuslähtöjensä täydellinen vanki, vaikka häneen henkilöityy paljon.

Karikko

#221
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 28, 2019, 23:12:18
Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 28, 2019, 22:57:29

Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.

Anarkismi tuhoaa. Ihminenkään ei kestä monia asioita, ja kun selviäminen käy tuhoamalla, niin selviää helpommin, kunnes ei enää selviä, kun kasvu estetty.

Ihmisyhteisöissäkin tulos ja palkinto on minusta näyttäytynyt rajoina, jotka pääosin tuhoavat muita ja ympäristöä. Tämä on ollut oma päätelmäni. Jokin päivä sitten tuli mietittyä.

Juu. Päin helvettiä mennään ja lujaa, mutta syynä ei ole anarkismi, vaan kuluttamisen konsensus.

Niin. Tuota konsensusta halutaan jopa tasata ja viedä "kaikelle kansalla" samaan tapaan kuin kertomusta "vapahtajasta"   .. Tosin sen viemisessä on varmaan tavallista käyttää "tasa-jakoa, eli jakaja otta puolet ja jakaa toisen puolen "tasan" siihen oikeutettujen tai muuten arvioitujen kesken, hieman senkin erisuuruisena.

Anarkismi taitaa vain hieman "buuata" tuolle jaolle ja vastustaa sen järjestäjiä.

Juha


Haasteiden keskellä, suunta kuin suunta. Joskus sanottu, että ratkaisuja ei ole olemassa, joten niitä ei kannata etsiä.

Lauseen voi ottaa vastavoimaksi sille periaatteelle, joka ilmenee hakemisissa. Ratkaisuna voi tavan eläjä pitää sitä, että asiat eheytyvät. Silloin eheytysaskel on ihan riittävä, jos jännitettä kasaantunut.

Ratkaisu-sana itse on hankalaas. Jos ajattelee, että se estää pyrkimistä, ja toimivan löytämistä, niin tilausta on ongelmille. Jos taas miettii lopullisuutta, niin ratkaisusta sanottu on riski. Silti tämä ei huoleta, jos katsoo meininkiä.

Oleellista on tietysti vuorovaikutuksesta poikkeaminen. Ratkaisut ovat aina kudelman uudelleennivomista, kunnes uutta nahanluontia tehtävä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 20:43:55
Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 28, 2019, 22:57:29

Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.
Eläimille ja luonnolle on tilaa, edelleen. Kunhan ihminen ymmärtäisi rajoittaa syntyvyyttään. Pohjoisessa metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Monin paikoin jokia on onnistuttu puhdistamaan. Tilanne kehittyy hyvin, kunhan tänne ei tunge liikaa ihmisiä pilaamaan kehitystä. Kehitysmaissakin luontoa on paljon pelastettavissa, mutta se vain vaatii sitä, että väestönkasvu on saatava seis. Tämä on se ongelma.

No jaa.

https://www.kaleva.fi/teemat/luonto/joka-yhdeksas-laji-on-suomessa-uhanalainen-osuus-suurin-linnuissa-ja-sammalissa-nisakkaista-kahdeksan-lajia-uhanalaisia/816497/

Jotenkin syyt, joita tuossa esitetään Suomen uhanalaisia lajeja uhkaaviksi eivät vaikuta siltä, että ne olisivat syntyneet maahanmuuttajien aiheuttamina. Silti Suomessa siis on uhanalaisia joka yhdeksäs laji. Vaikea kuitenkaan ymmärtää, miten maahanmuuttajat aiheuttavat nykyisen tavan uudistaa

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 30, 2019, 20:43:55
Lainaus käyttäjältä: Juha - elokuu 28, 2019, 22:57:29

Oma käsitykseni on, ettei ihminen oikein millään ota kestääkseen kasvua, siis laadullista eriytymiskasvua, ja tämä koskee niin luontoa kuin hänen omia erikoistumisiaan.

Mahdottomaan on ihminen itsensä ajanut, ja näkyy kaiken aikaa. Teot voi nähdä anarkismina, vaikka eletään sivistystä, jossa vallitsevana arvona on totuttu pitämään erityisesti anarkismin vastaisia asioita.
Eläimille ja luonnolle on tilaa, edelleen. Kunhan ihminen ymmärtäisi rajoittaa syntyvyyttään. Pohjoisessa metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Monin paikoin jokia on onnistuttu puhdistamaan. Tilanne kehittyy hyvin, kunhan tänne ei tunge liikaa ihmisiä pilaamaan kehitystä. Kehitysmaissakin luontoa on paljon pelastettavissa, mutta se vain vaatii sitä, että väestönkasvu on saatava seis. Tämä on se ongelma.