Oletko etuoikeutettu?

[Xantippa]

Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Eivät halosten tms. vihervasurien feministiäänestäjät välttämättä fiksuja ole, mutta demokratian tulee toimia.
Toisenlaisia haluaisin vaihtoehdoksi, mutta nyt vain saamme feministi-Rinteen hallituksen, jota emme valinneet.

Aivan.

Muut valitsivat, se enemmistö, jonka mielestäsi pitääkin saada valita ja muiden pitää vähemmistössä suunsa somassa supussa, eikä tyrkyttää mediaan vähemmistömielipiteitään.

T; Xante

[Toope]

Aina saa äänestää heitä, jotka haluavat länsimaisen yhteiskuntamallin jatkuvuutta. Sitten saa äänestää heitäkin, jotka haluavat sitä korvata jollain helvetin Afrikalla ja Lähi-idällä. Rationaalinen päätös on mahdollinen.

[Kopek]

Kuuntelin hetki sitten Ruben Stillerin radio-ohjelmaa siitä, ovatko valkoiset etuoikeutettuja. Jakson nimi oli Asiaa "valkoisille etuoikeutetuille".

Keskustelussa käsiteltiin paljon muutakin kuin valkoisten asemaa ja puhuttiin mm. suomalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä kolonialismiin ja käsiteltiin aikoinaan vallinneita rotuoppeja ja muutakin. Suosittelen kuuntelemaan, jos aikaa on.

Stillerin ohjelmassa keskustelijoina olivat juontajan lisäksi professori Teuvo Teivainen ja väitöskirjatutkija Karim Maiche. Erityisesti jälkimmäinen alkoi kiinnostaa, koska hänen puheistaan sai käsityksen, että hän on suomalainen mutta kuitenkin sen verran poikkeava, että vartijat seuraavat kaupassa hänen perässään ja häntä eivät kaikki pidä suomalaisena. Minua alkoi kiinnostaa, onko tämä henkilö romani, koska hän mainitsi heidät, vai onko hän kenties mustaihoinen, koska hän puhui ihonväristä tavalla, josta sai mielikuvan, että hän ei olisi valkoihoinen.

Googlailin lähetyksen kuluessa tietoja kyseisestä Karim Maichesta. Hän on syntynyt Suomessa algerialaistaustaisen lääkäri-isän ja suomalaisen äidin lapsena. Hän on siis syntyperäinen suomalainen, ja hänen algerialaiset sukujuurensa näkyvät hänen ulkonäössään.

Puheessaan Karim Maiche vaikutti maltilliselta ja järkevältä, ja osittain tästä syystä ja myös siitä syystä, että hän puhui suomea suomalaisittain, kiinnostuin etsimään lisää tietoa hänestä. Ajattelin, että jos hän on maahanmuuttaja, niin hyvin hän on kielen oppinut. No, kyllähän nuorina maahan tulleet oppivatkin.

Akaan Seudusta löytyi laaja artikkeli hänestä. Hän kertoo mm. väitelleensä Halla-ahon kanssa Scripta -blogissa ja saaneensa bannit kerta toisensa jälkeen. Tästä tuli mieleen ajatus, onko keskustelu ollut tarkoituksellista riidan haastamista, ja olisiko toisenlainen varovaisempi lähestymistapa ollut parempi.

Sitä tulee joskus miettineeksi, miksi joistakin maahanmuuttajista tai ulkomaista geeniperimää omaavista suomalaissyntyisistä tulee rasistiaktivisteja ja monikulttuurisuusaktivisteja ja muuta tällaista, ja he näkevät rasismia ja fasismia ja syrjintää joka paikassa, vaikka sitä ei olisikaan. Esitän tämän pohdinnan yleisellä tasolla. Toisista taas ei tule. Kansanedustaja ja puoluejohtaja Sari Essayah on isänsä puolelta marokkolainen, eikä hän muistaakseni tee asiasta numeroa joka toisessa lehtiartikkelissa eikä puhu jatkuvasti rasismista ja monikulttuurisuudesta.

Minulla ei ole mitään ongelmaa tuon Karim Maichen suhteen. Hän vaikutti Stillerin haastattelussa kaikin puolin fiksulta tyypiltä, vaikka hänellä onkin tietty aatteensa, jonka kaikista yksityiskohdista en välttämättä ole samaa mieltä, tai ainakin ymmärrän myös vastapuolen näkemyksiä.

Akaan Seudussa huomioni kiinnittyi siihen, kuinka Maiche muistutti, että muslimeja on moneen lähtöön, eivätkä kaikki ole samanlaisia. Hänen mielestään maahanmuuttokriittiset tekevät sen virheen, että näkevät muslimit yhtenä samanlaisena joukkona.

----

Akaan Seutu:

– Kyllähän ihmiset tuijottavat. Yhteen aikaan kun menin S-marketiin, aina oli vartija perässä. Joka kerta alkoivat avaimet kilistä.

Kerran Maïche päätti tiedustella syytä varjostukseen.

– Odotin vartijaa, menin vastaan ja kysyin, että enteeksi, mutta miksi sä seuraat mua. Se oli ihan kusessa ja käsi kaasulla. Sanoin, että rauhoitu hyvä ihminen, Maïche nauraa.

----

Se, että menee vartijalta kysymään, miksi hän seuraa, on mielestäni vartijan ärsyttämistä tai ainakin hämmentämistä ja kertoo jotain kysyjästä ja mahdollisesti kysyjän konfliktihalukkuudesta. Itse en pidä vartijoista, ja minua ärsyttäisi, jos joku heistä jatkuvasti seuraisi, mutta en menisi kysymään. Ottaisin ennemmin yhteyttä kaupan johtoon ja/tai vaihtaisin kauppaa. Karim Maichen käyttämät sanat edellä olevassa lainauksessa kertovat nekin jotain.

Vielä yksi asia. Karim Maiche kertoo, miten hänen isänsä kotimaassa jo yhdessä sukulaisperheessä on näkyvissä islamilaisuuden koko kirjo. Yksi isän veljistä kehottaa rukoilemaan, ja toinen juo viiniä, eikä häntä voisi uskonto vähempää kiinnostaa:.

– Siellä on jo yhdessä perheessä koko kirjo. Siksi on niin outoa, kun täällä pistetään kaikki samaan muottiin, ja puhutaan jostain meidän valkoisesta rodusta.

Sen verran luulen ymmärtäväni islamkriittisten arvomaailmaa, että oletan heidän näkevän islaminuskon vaarallisena tarttuvana sairautena, joka uhkaa tuhota länsimaisen sivistyksen suistaen lopulta koko maailman kurjuuteen. Islamkriittisten mielestä kaikki sairastuneet tulee varmuuden vuoksi pitää Euroopan ulkopuolella eikä päästää tänne edes niitä, joilla heidän oman todistuksensa mukaan oireet ovat toistaiseksi olleet lieviä. Koskaanhan ei nimittäin voi tietää, milloin lievästä taudin muodosta tulee radikalisoitumisen kautta se vaarallisempi muoto, joka kirjaimellisesti tappaa ja tuhoaa. Samaa tautia ja samasta alkulähteestä se joka tapauksessa on.

https://akaanseutu.fi/2016/01/20/karim-maichen-mielesta-rasismi-elaa-rakenteissa/

https://areena.yle.fi/1-4361886

[kertsi]

Puheessaan Karim Maiche vaikutti maltilliselta ja järkevältä, ja osittain tästä syystä ja myös siitä syystä, että hän puhui suomea suomalaisittain, kiinnostuin etsimään lisää tietoa hänestä. Ajattelin, että jos hän on maahanmuuttaja, niin hyvin hän on kielen oppinut. No, kyllähän nuorina maahan tulleet oppivatkin.

Akaan Seudusta löytyi laaja artikkeli hänestä. Hän kertoo mm. väitelleensä Halla-ahon kanssa Scripta -blogissa ja saaneensa bannit kerta toisensa jälkeen. Tästä tuli mieleen ajatus, onko keskustelu ollut tarkoituksellista riidan haastamista, ja olisiko toisenlainen varovaisempi lähestymistapa ollut parempi.

Sitä tulee joskus miettineeksi, miksi joistakin maahanmuuttajista tai ulkomaista geeniperimää omaavista suomalaissyntyisistä tulee rasistiaktivisteja ja monikulttuurisuusaktivisteja ja muuta tällaista, ja he näkevät rasismia ja fasismia ja syrjintää joka paikassa, vaikka sitä ei olisikaan. Esitän tämän pohdinnan yleisellä tasolla. Toisista taas ei tule. Kansanedustaja ja puoluejohtaja Sari Essayah on isänsä puolelta marokkolainen, eikä hän muistaakseni tee asiasta numeroa joka toisessa lehtiartikkelissa eikä puhu jatkuvasti rasismista ja monikulttuurisuudesta.

Onhan se aika erikoista, että menee jonnekin rasistisaitille ja yrittää keskustella rasistien kanssa, siis aidosti yrittää saada dialogia sellaisten kanssa, jotka ovat vihansa sokaisemia ja luultavasti kykenemättömiä aidosti keskustelemaan maailmankuvansa piirteistä.

Mitä tulee rasismille herkistymiseen, niin voin vain arvata. Voisiko siinä taustalla olla sama asia kuin vesikidutuksessa? Yksi tippa ei vielä hetkauta mitenkään, mutta jos lapsesta alkaen ja koko elämän ajan joutuu kohtaamaan rasismia, se voi aikaansaada yliherkistymistä? Sari Essayah on huono vertauskohta tälle Maichelle, sillä  Essayahin ulkonäkö ei juurikaan poikkea kantasuomalaisista. Jos hän olisi mies, häntä ei haukuttaisi karvaranteeksi, mokkakikkeliksi/mokkakorvaksi, matuksi, ja mitä niitä "viehättäviä" nimiä "mestarin" opetuslapset nyt ovatkaan keksineet.

Mitä tulee siihen, että menee kysymään miksi vartija seuraa häntä, en oikein osaa pitää neutraalia kysymystä kovinkaan konfliktihakuisena. Vaikka voi siinä kysymisessä olla kiukkua taustalla - ennakkoluuloinen suhtautuminen ja profilointi varmaan tuntuu kurjalta. Eräs tuntemani kantasuomalainen tapasi kulkea aika risoissa ja ryysyisissä vaatteissa, ja hänen peräänsä vartijat lähtivät kaupassa yleensä aina. Hän kertoi, että kun sitä jatkui ja jatkui, alkoi asia ketuttamaan pahemman kerran.

[Kopek]

Hallituksen toimintaa on seurattu tarkkaan viime aikoina. Tiedotusvälineissä on ollut kuvia ministereistä nousemassa mustista autoista. Tämän päivä uutiskuva esitti Sanna Marinia edustusauton vieressä. Kuljettaja piti takaovea auki.

Miltähän tuollainen "kyllä herra/rouva ministeri" - tyyppinen passattavana oleminen tuntuu ihmisistä, joiden tausta on ollut vaatimaton. Meneekö valta päähän vai ottavatko ihmiset asian siltä kannalta, että jotenkinhan sitä on liikuttava. Taksi - edustusauto - What's the difference.

En tule koskaan olemaan ministeri enkä yhtään mitään, joten minun on vaikea kuvitella, miten suhtautuisin. Jotenkin tuntuisi, että ylenpalttinen hössääminen ja pokkuroiminen nolottaisi.

Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

[ROOSTER]

Hallituksen toimintaa on seurattu tarkkaan viime aikoina. Tiedotusvälineissä on ollut kuvia ministereistä nousemassa mustista autoista. Tämän päivä uutiskuva esitti Sanna Marinia edustusauton vieressä. Kuljettaja piti takaovea auki.

Miltähän tuollainen "kyllä herra/rouva ministeri" - tyyppinen passattavana oleminen tuntuu ihmisistä, joiden tausta on ollut vaatimaton. Meneekö valta päähän vai ottavatko ihmiset asian siltä kannalta, että jotenkinhan sitä on liikuttava. Taksi - edustusauto - What's the difference.

En tule koskaan olemaan ministeri enkä yhtään mitään, joten minun on vaikea kuvitella, miten suhtautuisin. Jotenkin tuntuisi, että ylenpalttinen hössääminen ja pokkuroiminen nolottaisi.

Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

Mistä Li on hurjasti rahaa saanut, ellei ministerinpalkkaa lasketa joka sekin on juossut vasta kovin vähän aikaa?

[Hippi]

^
Li Anderssonin "vaatteilla köyhäily" on hiertänyt Kopekia jo aikaisemminkin: https://kantapaikka.net/index.php/topic,539.msg23138.html#msg23138

Lin vanhemmat ovat wikipedian mukaan: taiteilija Jan-Erik Andersson ja toimittaja Siv Skogman. En noita tunne enkä jaksa nyt kaivella heidän "yläluokkaisuuttaan" - onko sitä vai ei.

Kaivelin parin vuoden takaa noita puolueiden puheenjohtajien tulotietoja eikä Anderssonin tulot olleet mitenkään poikkeuksellisen suuret. Pikemminkin näytti olevan pienemmästä päästä. Pääomatuloja hänellä ei ollut lainkaan. Kuten tuohon vanhaan viestiin vastasin Kopekille, niin vaatteiden ja olemuksen perusteella voisin arvata hänen olevan IT-nörtti ja nyt kun palkan näki, niin sekin osuu aika hyvin IT-asiantuntijatason palkkoihin. Käy siis duunarista ihan hyvin


Ja mitä sitten tulee noihin puhutteluihin, autonkuljettajiin ja ovien avauksiin, niin se nyt vaan on tapana ollut, että jonkinlaista etikettiä noudatetaan. Vanhaa perua, mutta kyllä kai sen kestää. Eihän tästä pitkään ole, kun vielä toimittajat teitittelivät kaikkia haastateltavia. Nyt tuo on muuttunut ja ehkä joskus sitten kevenee etiketti muiltakin osin.

[kertsi]

Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen). Sama asia tässä ministerihommassa. Kaksi NAISTA on ministerinä, ja toinen (köyhemmistä oloista ponnistava?) peräti pääministerinä, kun K. sentään syntyperänsä ja sukupuolensa olisi ilmeisesti omasta mielestään enemmän OIKEUTETTU ministerin hommiin kuin nämä kaksi naista, joista toinen vielä on vaatimattomattomista(?) oloista.

[Toope]

Olen kai etuoikeutettu, kun kukaan feministi tai suvakkihumanisti tai kommarioikeustieteilijä ei minua puolusta.
Hyvä kysymys toki tasa-arvon kannalta on se, miksi niitä muitakaan ryhmiä pitäisi puolustaa, jos tasa-arvoa ajamme?

Tasa-arvo on sitä, ettei kukaan välitä ruikutuksestasi, jos sinulla on samat lähtöasemat, kuin muillakin. Pärjää itse, äläkä yhteiskunnan tuella, kuten romanit.

[Amore]

Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

Voisitko kertoa, miten Lin (tai muiden naisministereiden) pitäisi pukeutua? Ihan vaatekappale kerrallaan, alusvaatteista alkaen. Haluaisin todellakin edes kerran selvän vastauksen tähän. Uskoakseni Li Andersson pukeutuu siten kuin hänellä on ennenkin ollut tapana pukeutua. Pitääkö ihmisen vaihtaa vaatemieltymyksensä kun hänestä tulee kansanedustaja tai peräti ministeri? Minusta tällainen odotus on outo, tiettyjä virallisia edustustilaisuuksia lukuunottamatta. Olen aivan varma, että Li osaa näihin valita sopivia asuja.

Muistettakoon muuten, että Arhinmäellä oli tapana kulkea lenkkareissa. Se kai hänelle suotiin, koska hän taisi lukeutua lenkkareiden keräilyyn hurahtaneisiin harrastajiin. Lenkkareista kai tuli hänelle jonkinlainen tavaramerkki. Kun on sopivan sujuva selitys jollekin pukeutumiselle, niin se tuntuu saavan julkisen hyväksynnän. Ainakin jos on mies. Jos olisi ollut naisministeri, joka keräilee kenkiä, niin häntä olisi alta aikayksikön nimitelty imeldaksi.

Muistuttaisin tässä vielä, että naiset ministereinä ovat vieläkin niin tuore ilmiö, että heille ei näytä monien mielestä löytyvän oikeaa asua. Miehillä ministerin asu on ollut itsestäänselvä: puku ja solmio. Naisten versio tästä on ollut jakkupuku, mutta sen merkityskenttä saatetaan mieltää myös sihteereiden ja pankkineitien - suorittavan työn tekijöiden pukeutumiseksi. Jakkupuvun asema naisten pukeutumisessa ei ole aivan symmetrinen miesten pukuun verrattuna. Koska naiset ovat tulleet niin paljon myöhemmin korkeisiin julkisiin virkoihin, on ymmärrettävää, että kaikki naiset eivät halua liittyä jakkupukuarmeijaan. Onhan miestenkin pukeutumisessa jo puku ja solmio alkanut menettää uniformun asemaa.

[kertsi]

Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen). Sama asia tässä ministerihommassa. Kaksi NAISTA on ministerinä, ja toinen (köyhemmistä oloista ponnistava?) peräti pääministerinä, kun K. sentään syntyperänsä ja sukupuolensa olisi ilmeisesti omasta mielestään enemmän OIKEUTETTU ministerin hommiin kuin nämä kaksi naista, joista toinen vielä on vaatimattomattomista(?) oloista.

Toisessa nyt täällä käytävässä keskustelussa, Internetissä loimuava naisviha ja incel-ilmiö tämän incel-ilmiön naisvihan (ja etnisten vähemmistöjen vihan yms.) taustalla voi niin ikään olla valkoisten miesten menetetty asema itsestään selvästi etuoikeutettuina yhteiskunnan kermana. Nyt erilaiset vähemmistöt ja naiset alkavat saada sellaisia oikeuksia yhteiskunnassa, jotka aiemmin oli varattu vain näiden incel-poikien omalle viiteryhmälle. He eivät pelkän syntyperänsä, sukupuolensa ja ihonvärinsä vuoksi enää olekaan oikeutettuja siihen kukkulankuninkuus-statukseen, mihin edelliset sukupolvet ennen heitä olivat itsestään selvästi oikeutettuja, omista kyvyistä ja lahjakkuudesta viis. Ehkä se korpeaa.

Korjattu typoja.

[Toope]

Uhriutuminen on muoti-ilmiö. Kantsii olla "syrjittyjen" asemassa, vaikka se vaatisikin vähän yhteiskunnan taivuttamista. Moni feministiuhriutujakin näkee itsensä uhrina, vaikka yhteiskunta tukee naisia miehiä enemmän. Moni näkee mamut syrjittyinä, vaikka meillekin on jo kuroutunut tuota sairasta käsitystä, että joitakin vähemmistöjä pitäisi suosia, koska ovat vähemmistöjä. Noin se tasa-arvokäsitys unohtuu. Kohdellaan ihmisiä ryhminä, eikä yksilöinä. Vähemmistöjä tulee tukea enemmistöltä, kuten apartheidissa.

Haluaisin olla vammainen musta vasurilesbotranssu, joka kokee yhteiskunnan sortavan minua.
Saanko siis rahaa ja tukea demariyhteiskunnalta, vai olisinko persuyhteiskunnassa vaan ruikuttava henkilö, jolle tulisi vain samat tuet kuin kaikille muillekin?
Mitä jos olisin rehellinen työtä tekevä ihminen, kykyjeni mukaan?

[Kopek]

Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen).

Tämä on monimutkainen asia, jonka selittäminen edellyttäisi niin pitkää kirjoitusta, että harva jaksaisi lukea sen. Se olisi todennäköisesti myös ärsyttävä. En nyt jaksa yön tunteina paneutua tähän asiaan. En esiintyisi kovin hyvässä valossa tässä jutussa. Lyhyesti voin asiaa valottaa.

Minulla on aika pahoja mielenkieroutumia. Ei ehkä vaarallisia, eli en minä mikään sarjamurhaaja (katsoin juuri aiheesta elokuvan) tai vastaava ole. Tämä kaikki liittyy suurelta osin lapsena omaksuttuihin roolimalleihin. Elin maskuliinisessa teollisuusympäristössä, jossa miesten ja naisten roolit olivat tiukasti erilaiset. Kuljin pikkupoikana isoisäni mukana - hän omisti firman - autotalleilla ja korjaamoilla ja työpaikoilla, joissa miehet tekivät "miehisiä" hommia tekniikan ja koneiden ja isojen ajoneuvojen parissa. Ympäristö oli sukupuolirooleiltaan kuin tyypillisessä 1940-luvun Suomi-filmissä vaikka ei sentään 1940-luvulla elettykään. Kaikesta tuosta piirtyi - ja suorastaan pinttyi - mieleeni kuva siitä, millaisia ovat naisten hommat ja millaisia miesten. Ei tähän mitään naisvihaa tai naisten halveksintaa liittynyt eikä ajatusta, että miehet olisivat parempia tai arvokkaampia tai "ylempänä" kuin naiset. Ei mitään tällaista.

Tuo on vain yksi osa selitystä. Toinen osa on kompleksinen isäsuhde, joka jätti jälkensä psyykeeni. Sekin vaatisi oman selittämisensä, mitkä olivat tämän kompleksisuuden taustat. Eli sukuhistoriatarinahan tästä väkisin tulisi. Kaikki olisi sitä paitsi epätieteellistä amatööripsykologista arvailua. Uskon joka tapauksessa, että perheissä ja suvuissa tapahtuneet asiat heijastelevat kymmenien vuosien ja useiden sukupolvien päähän tulevaisuuteen.

Tyttäreni on huomannut, että hänen lapsensa isässä, joka on itäsaksalaistaustaisen perheen ainoa lapsi, on samanlaisia perhetyrannin piirteitä kuin minun isässäni oli. Uskon, että tässä näkyy ainoan hemmotellun poikalapsen syndrooma eli ilmiö, jossa ainoasta lapsesta tulee perheen diktaattori, jonka pillin mukaan hyppivät hänen omat vanhempansakin. Kun tällainen ihminen perustaa perheen ja siirtyy isän rooliin, hän jatkaa diktaattorina. Vaimo oppii jo seurusteluaikana tottelemaan. Eli tottele tai lähde.

Tästä se kymmenen sivun sukutarina käynnistyisi, joten lopetan tähän. En ollut päässyt vielä lähellekään sen selittämistä ja taustoittamista, miksi naisbussikuskin näkeminen kouraisee minua jostakin sisältä. 

[kertsi]

Elin maskuliinisessa teollisuusympäristössä, jossa miesten ja naisten roolit olivat tiukasti erilaiset. Kuljin pikkupoikana isoisäni mukana - hän omisti firman - autotalleilla ja korjaamoilla ja työpaikoilla, joissa miehet tekivät "miehisiä" hommia tekniikan ja koneiden ja isojen ajoneuvojen parissa. Ympäristö oli sukupuolirooleiltaan kuin tyypillisessä 1940-luvun Suomi-filmissä vaikka ei sentään 1940-luvulla elettykään. Kaikesta tuosta piirtyi - ja suorastaan pinttyi - mieleeni kuva siitä, millaisia ovat naisten hommat ja millaisia miesten. Ei tähän mitään naisvihaa tai naisten halveksintaa liittynyt eikä ajatusta, että miehet olisivat parempia tai arvokkaampia tai "ylempänä" kuin naiset. Ei mitään tällaista.

Jos joku nainen ehdottaisi sinulle kädenvääntömatsia, suostuisitko? Kuinka paljon kävisi itsetunnon päälle, jos häviäisit? Eli onkohan tuossa tosiaan kyse pelkästään rooleista ja ammateista, vai voisiko olla, että koko identiteetti on ripustettu liiaksi pelkän miehisyyden (tai ulkoatulevan miehisyyden vaatimuksen) varaan, ja pehmeämmät puolet on jo poikana tukahdutettu väkipakolla?

[Kopek]

Jos joku nainen ehdottaisi sinulle kädenvääntömatsia, suostuisitko? Kuinka paljon kävisi itsetunnon päälle, jos häviäisit? Eli onkohan tuossa tosiaan kyse pelkästään rooleista ja ammateista, vai voisiko olla, että koko identiteetti on ripustettu liiaksi pelkän miehisyyden (tai ulkoatulevan miehisyyden vaatimuksen) varaan, ja pehmeämmät puolet on jo poikana tukahdutettu väkipakolla?

Ei haittaisi, vaikka häviäisin. Vahvoja naisia on aina ollut, ja heihin on suhtauduttu vähän... miten sen nyt sanoisi. Toinen kesämökkimme avaimista on edelleenkin mutkalla muistona siitä, kun eräs siivoojanainen väänsi sitä väkisin joskus 1960-luvulla ajatellen, että voimaa tässä vain tarvitaan. Lukko ei auennut edes voimalla, koska hänellä oli kädessään väärä avain.

Ehkä avainsana on "rohkeus".

Minun omaksumassani kieroutuneessa (tätä en yritä kiistää) ajatusmaailmassa naisen kuuluu olla arka ja tekniikasta mitään ymmärtämätön ja käytännön asioita osaamaton tipu tai kana, jonka rohkea ja teknisesti taitava mies tulee tarvittaessa pelastamaan pulasta.

Edellä kuvattu roolimalli on edelleen olemassa yleisestikin, vaikka se on heikentynyt viime vuosikymmeninä naisten astuessa miehisiin tehtäviin ja miesten naisellisiin tehtäviin. Vanhoissa kirjoissa ja elokuvissa tuo malli on hallitseva.

Ajokortiton mies päiväkodin työntekijänä ja nainen rekkakuskina... tällainen asetelma tuntuu edelleenkin jotenkin... miten sen nyt sanoisi... siltä, kun mies ei olisi oikea mies vaan joku surkea nyhjimys, ja naisella puolestaan olisi jokin hormonitoiminnan häiriö, niin että todellisuudessa olisikin mies. Tällaiseen on viitattu jossakin dokumentissa, jonka olen katsonut televisiosta. Jokin elimellinen vika on aiheuttanut sen, että tytöllä on ollut epätavallisen paljon poikahormoneja, jolloin hän on käyttäytynyt lapsesta asti poikamaisesti. Ja poika on voinut hoidella nukkeja ja käyttäytyä kuin tyttö. Jos mies tai nainen valitsee sukupuolelleen epätyypillisen ammatin, tällöin tulee mieleen ajatus, mikähän tässä on taustalla.