Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Täydellinen maailmako jo nyt?

Aloittaja Muisto Keijo Kullervo, toukokuu 24, 2019, 12:00:51

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Muisto Keijo Kullervo

Vaikka maailma muuttuu koko ajan, olemme täydellisiä juuri nyt.
Seuraava hetki- tuleva - muuttaa jälleen jotain, mutta juuri nyt olemme täydellisiä.

Vuonna 2033 on maailma erilainen, mutta... niin ovat ihmisetkin juuri silloin erilaisia.

Historian hämärään häviää aina, joka hetki, ihmisiä ja rauha heidän muistolleen.

Nyt on hetki joka On - jatkuvasti läsnä todellisuudessamme.

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Hippi

Voi hyvät hyssykät! Ainakin itse  koen olevani aika kaukana täydellisestä.

Tai mistäpä minä sen tiedän edes, millainen olisi täydellinen ihminen ja miten se voidaan todeta? Minusta ei juurikaan maksa vaivaa edes pohtia täydellistä ihmistä, sillä se varmaan on kaikkien ulottumattomissa, luulisin. Eiköhän se hiihtäjien sanonta ole kelvollinen elämän ohje "teen parhaani, ja sen sitten näkee, mihin se riittää".
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - toukokuu 28, 2019, 19:18:41
Vaikka maailma muuttuu koko ajan, olemme täydellisiä juuri nyt.

Nyt on hetki joka On - jatkuvasti läsnä todellisuudessamme.

Muisto Keijo Kullervo

"Nykyhetki on eräänlainen harha, joka liittyy tapahtumahorisonttiin.  Se on suhteellinen ja eriaikainen eri havaitsijoille, eli sitäkään ei ole ilman tapahtumia olemassa.

Olemisen ja olematta olemisen suhde lienee ajaton, mutta ajalliseksi tullessaan nykyhetken suhteellisuus on fysiikkaa jota voidaan määritellä.

Luoja lienee täydellinen- eihän mitään muuta ole olemassakaan, joten sitä ei varmaan luodun kannata kyseenalaistaa.

ROOSTER

Vastaan kysymykseen nro 3.

Haluaisin maailman jossa kaikilla olisi ruokaa, terveydenhoitoa ja turvalliset asuinolot. Luonnon pitäisi myös voida hyvin ja kokonaisuuden pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan, ei huonompaan. Ei mikään mahdoton tavoite jos väkiluku olisi vaikka vain kaksi miljardia ja väestönkasvu 0.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 29, 2019, 10:32:21
Vastaan kysymykseen nro 3.

Haluaisin maailman jossa kaikilla olisi ruokaa, terveydenhoitoa ja turvalliset asuinolot. Luonnon pitäisi myös voida hyvin ja kokonaisuuden pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan, ei huonompaan. Ei mikään mahdoton tavoite jos väkiluku olisi vaikka vain kaksi miljardia ja väestönkasvu 0.

Tuon voisi ajatella olevan ihanne, mutta olosuhteethan olisivat silloin hyvät lisääntymiselle, ja jumalan kehotukselle- täyttäkää maa!

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 29, 2019, 10:43:08
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 29, 2019, 10:32:21
Vastaan kysymykseen nro 3.

Haluaisin maailman jossa kaikilla olisi ruokaa, terveydenhoitoa ja turvalliset asuinolot. Luonnon pitäisi myös voida hyvin ja kokonaisuuden pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan, ei huonompaan. Ei mikään mahdoton tavoite jos väkiluku olisi vaikka vain kaksi miljardia ja väestönkasvu 0.

Tuon voisi ajatella olevan ihanne, mutta olosuhteethan olisivat silloin hyvät lisääntymiselle, ja jumalan kehotukselle- täyttäkää maa!

Jumala voisi antaa uuden päivitetyn määräyksen, esim: Älkää hyvät ihmiset lisääntykö yli 2 miljardin!

Jos ei itse kiireiltään ehdi muutaman tuhannen vuoden välein, niin laittaa jonkun uskottavan profeetan liikkeelle. Ennustevirheitä sattuu kaikille, ei sitä pidä hävetä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 29, 2019, 11:11:19
Lainaus käyttäjältä: Karikko - toukokuu 29, 2019, 10:43:08
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - toukokuu 29, 2019, 10:32:21
Vastaan kysymykseen nro 3.

Haluaisin maailman jossa kaikilla olisi ruokaa, terveydenhoitoa ja turvalliset asuinolot. Luonnon pitäisi myös voida hyvin ja kokonaisuuden pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan, ei huonompaan. Ei mikään mahdoton tavoite jos väkiluku olisi vaikka vain kaksi miljardia ja väestönkasvu 0.

Tuon voisi ajatella olevan ihanne, mutta olosuhteethan olisivat silloin hyvät lisääntymiselle, ja jumalan kehotukselle- täyttäkää maa!

Jumala voisi antaa uuden päivitetyn määräyksen, esim: Älkää hyvät ihmiset lisääntykö yli 2 miljardin!

Jos ei itse kiireiltään ehdi muutaman tuhannen vuoden välein, niin laittaa jonkun uskottavan profeetan liikkeelle. Ennustevirheitä sattuu kaikille, ei sitä pidä hävetä.

Joo kyllä uudelle profeetalle olisi paikka tarjolla, ainakin tilapäistyöntekijänä luojan armosta, mutta entiset profeetat saattaisivat suuttua kilpailuille markkinoille tulemisesta ja kohdistaa pyhän sotansa väärinuskovaista kohtaan kuten kaikilla vääräuskoisilla on tapana, vain oma usko on oikea.

Luoja on kyllä "luonut" tuon kiiman ja libidon, joten ei hän varmaan kovin pian muuta noita vanhoja tehokkaita menetelmiä maailman täyttymisen suhteen. Jos se nyt vain on niin, että sen maailman pitää tulla täyteet ja sitten sortua- alkaakseen uudelleen, jostakin joidenkin aikaansaamana, jotka jostain herran oikusta ovat selvinneet paistumiselta ja muulta kivalta.

Muisto Keijo Kullervo

2013 kirjoitettuna:

Olemme vanhoja - vaimoni ja minä...
Kuitenkin, yhteinen aviohistoria tekee meistä ihan oivallisia katsellessamme toisiamme...
Toivon, että tämä alla oleva tarina, jo moneen kertaan varmaan kuultu, saisi edes jonkun huomaamaan, että moraali ja eettiset arvot ovat tärkeimpiä kuin ulkoinen kauneus, vaikka sekin On hyvä asia:
"Eräs historian menestynyt taiteilija halusi maalata 'viimeisen ehtoollisen' ja etsi malleja... Varsinkin Jeesus hahmoa Hän etsi pitkään ja hartaasti... Lopulta löysi kuvankauniin nuorukaisen, kuin Jeesus...
Maalasi ja sai tauluun ko. mallinnuksen aikaiseksi...
Vaikea oli löytää muitakin opetuslapsia, mutta vuosien aikana ne vihdoin löytyivät... Paitsi Juudas... Mistään ei löytynyt 'tarpeeksi' - taiteilijan silmissä - Juudaksen näköistä, mutta vuosien kuluttua löytyi ja maalausta jatkettiin...
Maalaus onnistui yli odotusten...
Kaikki kehuivat - varsinkin Jeesuksen ja Juudaan hahmoa...
Lopulta taiteilija otti Juudasta esittäneen puhutteluun ja tenttasi ja tenttasi ko. henkilöä...
Lopulta sai selville, että Juudasta ja Jeesusta esittävät olivat sama henkilö... Vuodet olivat kolhineet Jeesusta esittänyttä nuorukaista ja siinä se oli...
K.K.
PS. Toivon, että kun kukin vanhenee, vanhettaisiin arvokkaasti, huumorimielellä, eettisesti ja moraalisesti rehdisti suuntautuen kohti etäistä määränpäätä - kohti auringonlaskun siltaa...

"Kauneus on katselijan silmissä."

"Oikein katsottu on hyvin nähty."
"Tie, Totuus ja Elämä."
  60x60x60 =216000

Karikko

^

Tuo taiteilijatarina on tuttu, mahdetaako sitä kertoa muuallakin, kuin Suomessa.

Olettaisin sen olevan pelkää valhetta. Kuka hyvänsä löytää varmaan mallin molempiin rooleihin "pariisin" kaduilta ilman sen kummempaa etsimistä.

Tarinoilla on tapana elää omaa elämäänsä niihin uskovien levittäessä niitä innosta puhkuen.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 14, 2019, 08:19:26
Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 12, 2019, 11:13:41Sotaa voi olla vaikea käyttää rakentavasti, mutta ei se aivan mahdotonta ole. Shaka rakensi 1800-luvun alussa Kaakkois-Afrikkaan sotimalla Zulu-kuningaskunnan. Pienestä alusta kasvoi valtio, joka yhdisti ihmisiä yli heimorajojen ja oli kymmeniä vuosia tarpeeksi voimakas pitämään eurooppalaiset poissa alueeltaan.

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 12, 2019, 21:02:26Jos jäi tuohon, niin sotaan jäätiin silti, ei voi mittää. Huomaatko, että asia on iso, ja merkityksellinen?


Vastaan itse jotain.

Mitä enemmän elämää on eristyneenä saarekkeissa, niin sen enemmän se elämänmuoto menee vuorovaikutuksettomasti, muuhun nähden. Vuorovaikutus voi olla kokonaisvaltaista, esim geneepohjaista, ja eliörakennetta.

Kun eristäytyneemmät elämänmuodot joskus vääjäämättä kohtaavat, suljetulla planeetalla, voi seurauksena olla rankat jälkimainingit. Pohjois-Amerikassa kuoli kansaa paljon sairauksiin, jotka olivat kehittyneet Euroopassa. Samalla tapaa, ihan lähiaikoina kuoli ihmisiä lännessä, Aasian seudulta kehittyneistä elämänmuodoista.

Kun eristykselät kohtaa, niin joskus voi käydä muutakin kuin toispuoleista joukkotuhoa. Joukkotuho voi olla myös molemminpuolista. Jos eristykselä E1 pitää sisällään elämänmuodon EM1, ja eristykselä E2 pitää sisällään elämänmuodon EM2, ja EM1 on tappava E2lle, ja EM2 samaa E1lle, niin se on kaput, koskien sitä ongelmaryhmää, joka ei kestä tärskyä.

Eristymien kohtaamiseen liittyy monenlaista, hyvää ja huonoa, elämän kehittymisen kannalta. Tämä koskee paitsi geneettistä mylläkkää, niin myös muunlaisia kokonaisuuksia, eli ihmisen tapauksessa esim kulttuuria. Jos esim viinakulttuuri viedään Amerikkaan, niin juovat itsensä hengiltä, osa poppoosta, etenkin jos tapana on laittaa muu porukka karsinaan, jossa turvautuminen A-luokan aineisiin on taatumpaa.

Miten paljon kannattaa kasvattaa eroa suhteessa muuhun. Siinä on riskiä sitä mukaa, samoin potentiaalista. Jos potentiaalisuus ei käytännössä merkitse, niin silloin ei eristyisalustoista kuitata kuin riskikomponentit. Tämäkin voi olla hyvä, pitemmän päälle. Se, että tähän nojataan kaikessa, ei ehkä ole fiksua.

Epäfiksuuden voisin perustella nykyeliöillä. Verkostoituvat eliöt ovat väistämättä hengailevampia, ja matkassakulkevampia. Mitä riskejä siihen liittyy, ja mitä tällaisella  tehdään, niin ei nyt ajatuksia tästä.

Ihmisellekin kävisi kehnosti, jos pakettina alkaisi olla ristiriidassa osiensa suhteen. Kokonaisuus on viritelmä, mutta siitä ei kannata leikellä mitä vain, milloin vain.

(Rakentumisen dynamiikkaa)

Tuossa on systeemiteoriaa, biologiaa, antropologiaa ja riskianalyysiä. Koskien lähtökohtaasi sotaa, miten väistämättömänä, luonnonvoimaisena ilmiönä näet sen? Syntyykö se vain hankaamalla ja tahallisesti aikaansaatuna? Tuleeko sota ajoittain jos ei yhdestä suunnasta niin toisaalta? Hallitseeko ihminen sitä missä määrin vai onko se samantapainen suurempi voima kuin vaikka rahatalous?

Juha


Tuli mieleen, että minkä muun lajin eri yksilöt eroavat toisistaan niin paljon, kuin mitä ihminen voi erota monessa suhteessa, muista ihmisistä. Ihmisten kesken näyttäisi olevan enemmän erilaisuutta, lähtien suoraan kroppatasolta. On lyhenläntää, hongankolistajaa, ladon-oven tuuraajia, jne.

Tiedetäänkö tästä oikeasti jotain? Havainnnot eivät aina suoraan kerro kaikkea.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 15, 2019, 09:48:52Tuossa on systeemiteoriaa, biologiaa, antropologiaa ja riskianalyysiä. Koskien lähtökohtaasi sotaa, miten väistämättömänä, luonnonvoimaisena ilmiönä näet sen? Syntyykö se vain hankaamalla ja tahallisesti aikaansaatuna? Tuleeko sota ajoittain jos ei yhdestä suunnasta niin toisaalta? Hallitseeko ihminen sitä missä määrin vai onko se samantapainen suurempi voima kuin vaikka rahatalous?


Pidän kysymyksistä, vastaamisesta, ja miettimisestä. Eri juttu, mitä kysymyksiä osaa käsitellä, millä tavoin, ja tyydyttääkö edes itseä.

Paljon kirjoitan metaa, siis kaikkea koskien. Oikeastaan se voi olla tärkeämpää, kuin mitä osataan ajatella, vaikka imago on hyvin kielteinen. Tarkasteleva suhde toimijaan tuntuu tärkeältä, ja sama ajattelussa.

Joskus kyllä kerrotaan, että on se ihminen fiksu, kun peilikuvaansa ymmärtää. Tämän tason kun ylittänyt, on sitten kaikki ok. Eläinasteikolla varmaan. Tällaiset arvostus-sotkujen selvittämiset ovat tärkeitä. Ristiriitaa toisensa perään, mikä vielä ei olisi ongelma, mutta että niihin nojataan, ja niitä jaksetaan hokea. Parempi kertoa, miten tyhmä olen, ja sillä sipuli. Voi petrata siitä, missä on.

Esim ajattelusta voi nähdä niin, että on kuin kävelemistä. Käveleminen ei aina ole hohdokasta, kun tienoot voivat vaihdella. Eri juttu rämpiä risukossa, ja talsia taivasaukiolla. Tai jos reitti on yhtä tyhjänpäiväistä kokemusta kuin näkkileipä, näkkileipätehtaan näkkipisteellä. Ajattelun ei aina tarvitse olla hohdokasta. Ajattelureittejä voi olla monenlaisia. Mitä kulkemisesta saa, ja mitä ei, on silloin kiva kysymys. Voi olla mukana vaikka missä, mutta jos se ei tuo mitään, on kuin zombie, jota talutetaan keskellä elämyksiä.

Soaan, ja tämänkaltaisten ilmiöiden miettimiseen tarvitaan itsemme, ja itsemmekaltaista tarkastelua, ja varmaan täyspäinvastaistakin, jota en itse asiassa osaa muotoillakkaan, joten tuntemukseni itsestä vaikuttaa kehnolta. Voin todeta, että olen poden vastaamiskykyvajeisuutta.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 15, 2019, 11:10:42
Esim ajattelusta voi nähdä niin, että on kuin kävelemistä. Käveleminen ei aina ole hohdokasta, kun tienoot voivat vaihdella. Eri juttu rämpiä risukossa, ja talsia taivasaukiolla. Tai jos reitti on yhtä tyhjänpäiväistä kokemusta kuin näkkileipä, näkkileipätehtaan näkkipisteellä. Ajattelun ei aina tarvitse olla hohdokasta. Ajattelureittejä voi olla monenlaisia. Mitä kulkemisesta saa, ja mitä ei, on silloin kiva kysymys. Voi olla mukana vaikka missä, mutta jos se ei tuo mitään, on kuin zombie, jota talutetaan keskellä elämyksiä.

Näköalojen ja reitin kuvailu on ansiokasta. Muille on tieto sekin, jos näkyvyys on huono ja ilmasto sumuinen.

Hyvä todistaja kertoo mitä kokee eikä monimutkaista asioita joita ei tunnista. Lapset on kuulemma hyviä puhumaan hätänumeroon. Liika viisaus kannattaa malttaa jättää pois silloin kun sitä on liikaa.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 15, 2019, 16:15:18Hyvä todistaja kertoo mitä kokee eikä monimutkaista asioita joita ei tunnista.

Eräänlaista harhaankävelyä tuo kertominenkin, nimittäin jos ei osaa palata takaisin, kuikuiluiltaan. Tuntus hyvältä sitoa tilanne takaisinpaluukykyyn.

Takaisinpaluu voi kuulostaa helpolta, mutta paluureitti voi kadota sekunnin osissa. On ykskaks muualla, eikä taatusti aiemmassa, ja jos aiempaan haluaa, on sinne päädyttävä aivan muita siltoja pitkin. Paluutyypeissä eroja, kuten on sykäyksissäkin, tai luisumisprosesseissa.

Kertominen on rakentamista, samoin rakentuu jotain kulkiessa. Vielä erilaisemmaksi rakentamisen tekee, jos se tapahtuu porukassa, jolloin suoremman rakentajan osuus vaihtelee, tai miten siitä nyt kertoisikaan.

Joskus kertoja voi olla toistaja, kuvailija, joka kaiuttaa eräällä tavalla itseensä rakentuneen, jolloin rakentumisvaiheessa ovat hänen jälkeen muut, ja tietysti vähän omalla tavallaan. Kumpikin paikka erilainen, toiseen nähden.

Kun ihminen tipahtaa jostain, mistä hän silloin tipahtaa? Millaisia tippumiset ovat? Mistä ei ehkä oikein tipu koskaan, tai harvoin? Voiko olla sellaista, josta ei voi tippua, joka kulkee aina matkassa, eli jos tipahtaa, tipahtamisessa on tämä "iki-kulkija"?


Aiheeseen osallistujana voisi jatkaa siitä erilaisuudesta, ihmisten kesken. Tietyt piirteet vaihtelevat paljon, eli hajontaa on, ja osa piirteistä on aika samoja, ellei ole erityispoikkeamia. Mitä eläinlajin kannalta tarkoittaa se, että jokin piirre voi vaihdella tosi paljon, saman lajin jäsenillä? Tai mitä voi päätellä, jos jokin piirre ei kovin paljoa vaihtele? Entä sama, jos ajattelee eliölajin koko elämänkaarta. Ehkä näitä on joskus selvitetty.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 15, 2019, 16:15:18Hyvä todistaja kertoo mitä kokee eikä monimutkaista asioita joita ei tunnista.

Riippuu todistajakertomusten odotuksista. Kun kertoo kokemuksista, niin joissakin yhteyksissä tämä on juuri sitä, mitä ei haluta kuulla. Halutaan faktoja. Kokemukset ovatkin ihmiseen lähemmin sidottuja, ja havainnot ehkä faktanomaisempia, siinä kun kokemus ei niitä vääristä muiden käyttötarkoitukseen sopimattomiksi.

Tuo tipahtaminen on tosiaan hyvä verbi, äskeisessä viestissä. Ihminen voi tipahtaa, mutta samalla on jossain, jota vielä on jäljellä. Ihmistä voi kuvata eräänlaisena vuorena. Touhutessaan, hän on tietyllä tapaa kameleontti, sisäisempää maailmaa ajatellen. Virittynyt vähän omille tasoilleen, tilanteen mukaisesti.

Kun korkemmalla, niin erotuskyky parempi, jolloin voi selostaa paremmin niin, että on tarkasteleva, jolloin muillakin voi olla tarkasteluun on parempia edellytyksiä, riippuen vastaanottajan omasta tarkastelutasosta. Synkata voi, tosin tämä taas viittaa sellaiseen, jossa tarkastelutapa menee kokemusten puolelle, ja tarkastelu alkaa olla kuvauksena huono.

Omassa elämänvaiheessani huomaan, että on kausia, jolloin uppoudun omiin juttuihin, jolloin tarkasteluvalmius muuhun terästäytyy, etäisyyden ansiosta. Silloin voi kirjoittaa helposti ja paljon, tosin etäisyys ei välttämättä kerro liityttävyyttä kerrontaan. Etäisyys on toisaalta hajoittavaa, koska vaikka sidoksia tuskin puuttuu, ne ovat löysempiä.

Kulkeminen vie etäämmäs, korkeammalle. Sitäkin tarvitaan. Kipuamisen voi nähdä hengittämisenäkin. Haukattu taas tulee käyttää, tai seuraa hyperventilaatio.

Mitä etäämmällä elämästä ja kokemuksista on, sen enemmän on tietyllä tapaa auki. Mitä se tarkoittaa, ja miten se tila on elettävä? Kiinnostava kysymys, jota voi olla vaikea esittää, ja etenkin toteuttaa. Kyseessä on seikkailu, vähän toisaalle, ja ohi-fyysisen, vaikka fyysinen seikkailu, ja sisäinen sellainen usein kulkisivatkin käsi-kädessä.

Yleensä seikkalun jälkeen palataan, ja kootaan itseä. Sitten tylsistytään, haetaan jotain elävyyttä, ellei kuole liikkumattomuuden takia. Hengitykseen liitettynä liian pitkä paluuaika tarkoittaisi hapettomuutta.

Oikeastaan saatan puhua höpöjä edellä, tai kuvaus ei oikein täsmää, siten kun se voisi paremmin kuvata seikkailua. Seikkailussa on kyllä irti enemmän aiemmasta, tosin silloin osa aiempaa voi seurata vahvampana, tai se korostuu.

Buddhalaisten om-hokemat mietityttänyt. Yksinäiset erakot voivat joskus höpistä itsekseen. Mummollani oli ihme automaattihokema, jota se toisteli, itse oikein huomaamattaan. Noissa kahdessa voi toteutua jotain samaa. Om-hokemien merkitys avautui mummoni kautta, tosin en ole ihan varma, onko kytköksessä mieltä.

Om-jutun voi nähdä rytmisenä. Siten se on kuin hengittäminen. Elollisilla hengittäminen yleensä kulkee matkassa, jos nyt matkassaolevia kartoittaa, fyysisen osalta. Toki kroppa kulkee mukana, mutta kokemuksellisesti ottaen, tällaisen mainitseminen voi olla osumatonta kerrontaa. Joskushan kerrotaan, että ne gurut voivat levitoida. Kokemuksellisesti levitointi on vähän kropatonta. Silloin tosiaan leijaillaan, ja kokemuksena se olisikin osuvampaa. Flow menee minusta vähän tähän suuntaan, ja kaikki kontrolloimattomuus varmaan myös.